Hyppää pääsisaltöön
Geroblogi

Metropolian blogit nostavat keskusteluun aiheita ammattikorkeakoulumme ja kumppaneidemme maailmasta: oppimisesta, työelämästä, yhteistyöstä, osaamisesta, uudistumisesta ja erilaisista kohtaamisista. Sisällöt edustavat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, Metropolian johtoryhmän Pelinavaajat-blogi ilmaisee Metropolian virallista kantaa. Tervetuloa vuoropuheluun kanssamme!

  • Uusimmat postaukset
  • Blogit
  • Metropolian bloggaajat
Geroblogi
Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä
1

Saattohoidon vapaaehtoiset

Ritva Pihlaja · 29.9.2020
kuvituskuva

Kun tiedetään, että kuolema alkaa lähestyä, tulisi meillä jokaisella olla mahdollisuus elää elämämme viimeiset viikot tai päivät hyvää elämää. Fyysiset oireet tulisi hoitaa hyvin, ja myös muista elämään kuuluvista tärkeistä asioista pitäisi huolehtia. Hyvä saattohoito toteutuu moniammatillisena yhteistyönä, jossa vapaaehtoisilla on oma erityinen roolinsa. Vapaaehtoisten rooli saattohoidossa on syytä nostaa esille nyt, kun saattohoito on noussut puheenaiheeksi Terhokodissa käytävien yt-neuvottelujen myötä.

Suomi on ollut moniin Euroopan maihin vertailtuna saattohoidon kehitysmaa. Saattohoidon osaamisessa ja alueellisessa saatavuudessa todettuja puutteita on ryhdytty kuromaan kiinni sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyönä. Kehittämistyötä ovat tehneet myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä saattohoitoa tarjoavat tahot yksityisellä ja kolmannella sektorilla.

Saattohoidon vuodepaikkoja on viime vuosien kehittämistyöstä huolimatta Suomessa edelleen selvästi alle saattohoidon eurooppalaisen kattojärjestö EAPC:n kriteerien. Saattohoidon vuodepaikkoja pitäisi toisin sanoen lisätä, ei vähentää.

Myös toinen tärkeä laadukkaan saattohoidon edellytys on jäänyt kehittämistyössä Suomessa vielä vaille huomiota.

Kansallisella tasolla ei ole kiinnitetty huomiota siihen, mikä rooli vapaaehtoisilla on saattohoidossa ja mitä lisäarvoa vapaaehtoisten osallistuminen saattohoitoon voi tuoda. Saattohoidon vapaaehtoisia toimii muun muassa saattohoitokodeissa, sairaaloissa ja hoivakodeissa, mutta kokonaiskuvaa ilmiön laajuudesta ja merkityksestä ei Suomessa ole.

Vapaaehtoiset sote-sektorilla

Suomessa on totuttu siihen, että hyvinvointivaltio vastaa palvelujen organisoinnista, tulonsiirroista sekä valtaosin myös palvelujen rahoituksesta, ja että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottaminen on alalle koulutettujen ammattilaisten tehtävä.

Siksi vapaaehtoisten osallistuminen saattohoitoon saattaa tuntua monista vieraalta, jopa vaaralliselta ajatukselta.

Miten on mahdollista, että maallikot ilman sosiaali- tai terveydenhuollon ammattikoulutusta toimisivat parantumattomasti sairaiden, elämänsä loppuvaihetta elävien ihmisten kanssa? Siirrettäisiinkö tässä ammattilaisten tehtäviä vapaaehtoisten vastuulle? Eikö juuri tällainen vaativa hoitotyö kuulu palkatuille ammattilaisille? Eikö tällainen vapaaehtoistoiminta vaarantaisi hoidon laatua ja nakertaisi hyvinvointivaltion perusteita?

Aiheesta pitää uskaltaa puhua, sillä vapaaehtoiset ovat tärkeässä roolissa silloin, kun saattohoitoa halutaan toteuttaa inhimillisesti ja ihmisläheisesti.

Tutustuminen Helsingin Lassilassa toimivan Terhokodin vapaaehtoistoimintaan auttaa pohtimaan näitä kysymyksiä hiukan pidemmälle.

Vapaaehtoistoiminta Terhokodissa

Terhokoti on kahdestakin syystä oiva esimerkki tarkempaan tarkasteluun.

Vapaaehtoisia on toiminut Terhokodissa koko sen olemassaolon ajan, yli 30 vuotta. Henkilökunta ja vapaaehtoiset muodostavat yhdessä Terhokodin työyhteisön. Kokemukset osoittavat, että tällainen yhteistyö on käytännössä mahdollista ja vapaaehtoisilla on saattohoitokodissa oma erityinen, tärkeä roolinsa.

Lisäksi vapaaehtoisten selkeä rooli Terhokodin työyhteisössä kertoo siitä, että vapaaehtoistoiminnalla on oma paikkansa myös vaativan erityistason saattohoitoa tarjottaessa. Palkatun moniammatillisen henkilökunnan tehtävänä on vastata varsinaisesta hoitotyöstä. Hoitotyö edellyttää henkilökunnalta palliatiivisen hoidon ja saattohoidon erityisosaamista, kokemusta ja soveltuvuutta työskentelyyn potilaiden elämän loppuvaiheessa. Vapaaehtoiset toimivat tukihenkilöinä, turvana ja seurana potilaille ja heidän läheisilleen, aulaisäntänä ja -emäntänä sekä auttavat osastolla monissa erilaisissa arkisissa tehtävissä.

Koronaepidemian aikaiset erityisjärjestelyt ovat osoittaneet, että Terhokodin arki rullaa ja potilaat saavat erinomaista hoitoa, vaikka vapaaehtoisia ei ole ollut jatkuvasti paikalla.

Mutta on sanottu, että Terhokodin henki ei ole entisellään, kun vapaaehtoiset ovat poissa. Potilaiden ja heidän läheistensä vierelle ei löydy tarvittaessa kuuntelijaa ja vieressä istujaa, moni pieni toive saattaa jäädä toteutumatta, henkilökunta joutuu tihentämään askeltaan, eivätkä vapaaehtoiset ole luomassa osastolle lämmintä, rauhallista tunnelmaa pelkällä kiireettömällä läsnäolollaan.

Hyvä saattohoito on sitä, että fyysisten oireiden lisäksi kyetään vastaamaan myös potilaiden ja heidän läheistensä psyykkisiin, sosiaalisiin ja ihmisen olemassaolon kysymyksiin liittyviin eksistentiaalisiin tarpeisiin. Tarjoamalla tukea, turvaa ja inhimillistä välittämistä vapaaehtoiset ovat samalla lääkärien ja hoitajien apuna. Vapaaehtoistoiminta on merkityksellistä niin potilaiden, potilaiden läheisten, henkilökunnan kuin vapaaehtoisten itsensäkin kannalta.

kaavio, saattohoitoon osallistuvat tahot

Vapaaehtoiset ovat tärkeä osa Terhokodin työyhteisöä. Vapaaehtoistoiminnasta Terhokodissa kertynyt pitkä kokemus osoittaa, että vaativaan erityistason saattohoitoon voidaan yhdistää laaja vapaaehtoisten tehtäväkenttä. Tämä edellyttää kuitenkin vapaaehtoisten ja työyhteisön toiminnan huolellista ja tarkkaa suunnittelua, toteutusta ja koordinointia.

Vapaaehtoistoiminnan koordinointi on vaativaa ammattityötä

Vaativan erityistason saattohoidon ja laajan vapaaehtoisten tehtäväkentän yhdistäminen ei tapahdu sormia napsauttamalla, helposti eikä ilmaiseksi.

Terhokodissa tätä työtä on tehty pitkään, huolellisesti ja pitkäjänteisesti kehittäen. Vapaaehtoistoiminnasta vastaa palkattu täysipäiväinen ohjaaja, ja koulutukseen ja perehdyttämiseen käytetään runsaasti resursseja. Toiminnan vaikuttavuutta suhteessa siihen käytettyihin resursseihin ei ole arvioitu, ja arvioiminen olisi myös vaikeaa. Vapaaehtoistoiminta on kuitenkin niin olennainen osa Terhokotia, Terhokodin henkeä ja Terhokodissa tarjotun saattohoidon laatua, että on käytännössä mahdotonta ajatella Terhokotia ilman nykyisenkaltaista vapaaehtoistoimintaa.

Vapaaehtoistoiminnan ja vaativan erityistason saattohoidon yhdistäminen tarkoittaa Terhokodissa sitä, että

  1. vapaaehtoiset koulutetaan ja perehdytetään tehtäviinsä erittäin huolellisesti,
  2. palkattu henkilökunta haluaa ja osaa ottaa vapaaehtoiset toimimaan rinnalleen,
  3. vapaaehtoistoiminnalla on työyhteisössä selkeät pelisäännöt ja vapaaehtoisilla on selkeä rooli ja tehtävät, sekä
  4. toimintaa koordinoidaan huolellisesti.

Saattohoidon vapaaehtoisia tarvitaan kaikille tasoille

Terhokodin lisäksi myös muiden saattohoidon vapaaehtoistoimintaa koordinoivien tahojen kokemuksia ja osaamista tulisi hyödyntää, kun vastaavaa toimintaa ryhdytään kehittämään laajemmin.

Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kolmiportainen malli.

Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kolmiportainen malli. Valtaosa kuolemaa lähestyvistä potilaista hoidetaan perus- ja A-perustasolla. Kehittämisen tarve sekä saattohoidon osaamisessa että vapaaehtoistoiminnassa on suurin näillä tasoilla. Terhokoti tarjoaa vaativan erityistason saattohoitoa tasolla C. Vapaaehtoisia voi toimia kaikilla tasoilla. (Lähde: STM 2019.)

Valtaosa kuolemaa lähestyvistä potilaista hoidetaan Suomessa perustasolla. Perustasoon luetaan kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköt, joissa hoidetaan kuolevia potilaita, eli esimerkiksi terveyskeskusten ja sairaaloiden vuodeosastot, kotihoiton yksiköt ja sosiaalihuollon alaisten yksiköiden tehostettu palveluasuminen. Saattohoidon osaamisen taso vaihtelee perustasolla merkittävästi.

Eniten tehtävää saattohoidon kehittämisessä on siis perustasolla. Sen lisäksi, että palkatun henkilökunnan saattohoidon osaamista pitää kehittää, myös saattohoidon vapaaehtoistoiminnan kehittämisessä riittää haasteita. Perustason yksiköt ovat toimintaympäristöltään ja toimintakulttuuriltaan keskenään hyvin erilaisia, joten vapaaehtoistoiminnan sovittaminen osaksi työyhteisöä edellyttää toimintayksikkökohtaista räätälöintiä ja koulutuksen järjestämistä.

Kirjoittaja

Ritva Pihlaja, (geronomi AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Kirjoittaja suoritti geronomiopintoihin kuuluvan johtamisen ja kehittämisen harjoittelun ensimmäisen jakson Terhokodissa elo–syyskuussa 2020.

Lähteet

Palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen koulutuksen monialainen ja työelämälähtöinen kehittäminen. EduPal-hanke. https://www.palliatiivisenkoulutuksenkehittaminen.fi/

Suositus palliatiivisen hoidon palveluiden tuottamisesta ja laadun parantamisesta Suomessa 2019. Palliatiivisen hoidon asiantuntijaryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019: 68. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161946.

Kuuden askeleen toimintamalli palliatiivisen hoidon kehittämiseen. https://thl.fi/fi/-/uusi-kuuden-askeleen-toimintamalli-palliatiivisen-hoidon-kehittamiseen-on-julkaistu>.

White Paer on standards and norms for hospice and palliative care in Europa. Recommendations from the European Association for Palliative Care. EAPC update. https://www.eapcnet.eu/Portals/0/adam/Content/LmgAajW9M0Os7VYZs0ZXCQ/Text/White%20Paper%20on%20standards%20and%20norms%20for%20hospice%20and%20palliative%20care%20in%20Europe.pdf.

kehittäminensaattohoitoTerhokotivapaaehtoisetvapaaehtoistoiminta

1 Kommentti

  • Anne Laimio says: 29.9.2020 at 12:07

    Tuntuu mukavalta, että pidät vapaaehtoistoiminnan lippua korkealla! Cicely Saunders on sanonut, että saattohoitoa ei ole olemassakaan ilman vapaaehtoisia.

    Reply

Kommentoi Peru vastaus

Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä:

  • Kuolevalla on oikeus yksityisyyteen
    Kuolevalla on oikeus yksityisyyteen
    13.5.2022
  • Diabetesosaaminen kotihoidossa
    Diabetesosaaminen kotihoidossa
    29.3.2022
  • Työhyvinvoinnistako ratkaisu kotihoidon hoitajapulaan?
    Työhyvinvoinnistako ratkaisu kotihoidon hoitajapulaan?
    11.4.2022

Geroblogin bloggaajat

Geroblogissa mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä. Blogia ylläpitää Metropolia Ammattikorkeakoulu. Geroblogin kirjoittajat ovat vanhustyön YAMK -opiskelijoita, geronomi AMK -opiskelijoita, monialaisesti vanhustyöstä eri tavoin kiinnostuneita opiskelijoita ja opettajia, asiantuntijoita ja ikäihmisiä. Geroblogissa tarkastelemme vanhustyöhön ja gerontologiseen tutkimus- ja kehitystyöhön pohjautuvaa tietoa hyvästä ikääntymisestä ja tulevaisuuden vanhustyön kehittämisestä, esim. ajankohtaisia ilmiöitä, kysymyksiä, hyviä käytänteitä ja palveluinnovaatioita. Blogissa voi julkaista tekstejä, videoita tai niiden yhdistelmiä. Mikäli haluat tehdä vanhustyöhön tai ikääntymiseen liittyvän postauksen, ota yhteyttä toimituskuntaan.

GEROBLOGIN TOIMITUSKUNTA

Toimituskunta toimittaa Geroblogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Geroblogin toimituskunta on aloittanut työnsä 4.4.2018.

Geroblogin bloggaajan ohje


    • Tuula MikkolaTuula Mikkola (päätoimittaja),
      VTT, yliopettaja
      ,
      puh. 040 057 8279
    • Jasmi Lassila,
      koulutussuunnittelija,

      puh. 050 439 7439
    • Marianne Roivas,
      FT,
      suomen kielen ja viestinnän lehtori,
      ,
      puh. 040 714 5153

Uusimmat jutut

  • Tunne voimavarasi ─ ikääntyvien omaishoitajanaisten aggressio voimavaraksi

    23.3.2023
  • Mielekäs ja monipuolinen muistityö

    14.3.2023
  • Vain taivas on rajana

    1.3.2023

Arkisto

  • ▼ 2023 (7)
    • ▼ maaliskuu (3)
      • Tunne voimavarasi ─ ikääntyvien omaishoitajanaisten aggressio voimavaraksi
      • Mielekäs ja monipuolinen muistityö
      • Vain taivas on rajana
    • ▼ helmikuu (1)
      • Gerontologinen hoitotyö ikääntyneen itsemääräämisoikeutta tukemassa - Muistutus ikääntyneen itsemääräämisoikeudesta
    • ▼ tammikuu (3)
      • Onko RAI-arviointijärjestelmästä apua hoivan työvälineenä?
      • Ikääntyneet tutustumaan digiaiheisiin – keskustellen ja lempeästi
      • Pitkäaikaishoito ja ikääntyneen yksityisyys – mahdoton yhtälö?
  • ► 2022 (31)
    • ► joulukuu (1)
      • Luovat menetelmät hoivakodin arjessa - Seniorisäätiön hoitajien kokemuksia
    • ► marraskuu (1)
      • Sinäkin voit olla kehittäjä
    • ► lokakuu (2)
      • Kotihoito etähoidon teknologisena innovaationa ja palveluna
      • Tanssahdellen terveemmäksi – Mummodiskosta hymyä ja hyvinvointia
    • ► kesäkuu (4)
      • Mikä toimii ja mikä ei? Etäkuntoutuskokemukset kehittämisen työkaluiksi
      • Mistä ikääntyneen asiakaskokemus palvelutarpeen arvioinnissa muodostuu?
      • Näkymätön vanhus, miten säilyttää identiteettinsä ympärivuorokautisessa hoivassa?
      • Millainen on ikäystävällinen luontopolku?
    • ► toukokuu (6)
      • Sosiaalisella medialla lisää osallisuutta ja vuorovaikutusta
      • Tiimiharjoittelu kotihoidossa - opiskelijoiden kokemuksia
      • Kuolevalla on oikeus yksityisyyteen
      • ARMAS-festivaalit jo viisi vuotta kulttuurisen vanhustyön puolesta
      • Apuvälineet käyttöön asumispalveluyksiköissä
      • Palveleva johtajuus – avain vanhustyön vetovoimaisuuteen?
    • ► huhtikuu (4)
      • Digitalisaatio ikääntyneiden hoivapalveluissa
      • Etsivällä vanhustyöllä toimijuuden vahvistumista
      • Työhyvinvoinnistako ratkaisu kotihoidon hoitajapulaan?
      • Muistisairaankin mielipiteellä on väliä – mutta miten sitä mitataan?
    • ► maaliskuu (7)
      • Diabetesosaaminen kotihoidossa
      • Ikäihmislähtöisyys palveluiden tuottamisessa – esimerkkinä Metropolian HyMy-kylä
      • Toipuuko ikäihminen pandemian aiheuttamasta hyvinvointivelasta?
      • Ikääntyneen oikeus määrätä omasta elämästään
      • Ikääntyneet masentuneet -palveluiden väliinputoajat?
      • Ikäystävällinen ympäristö liikuttaa
      • Muistimatkaa pelillistämässä
    • ► helmikuu (4)
      • Etäkuntoutuksella myönteisiä vaikutuksia ikääntyneiden fyysiseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun
      • RAI-arviointimittarin CAP 4-heräte kotihoidossa osaamisen kokemuksen ja -kehittämisen näkökulmasta.
      • Draamasta iloa hoivakotien arkeen
      • Miten tunnistaa kotona asuvan vanhuksen yksinäisyys?
    • ► tammikuu (2)
      • Kuolemansuru on menetyskokemuksen kanssa elämistä myös ammattilaiselle
      • Ikäihmisten osallisuus asumiseen ja arkeen liittyvien digitaalisten tuotteiden ja palvelujen tuotekehityksessä
  • ► 2021 (15)
    • ► marraskuu (2)
      • Liikuntapaikat ovat myös ikääntyneille
      • Pääsisipä mökille – vielä ikääntyneenäkin
    • ► syyskuu (3)
      • Elossa!-hankkeella luovia elämyksiä ikääntyneiden arkeen
      • Asiakkuudenhallinnalla on merkitystä
      • Miltä iäkkäiden omaishoidon tukipalvelut näyttävät omaishoitajan näkökulmasta?
    • ► kesäkuu (3)
      • Lääkkeettömät hoitomuodot työkaluna muistisairaiden iäkkäiden iltarusko-oireilun lieventämisessä
      • Kotihoidon ammattilainen tukee asiakkaan voimavaroja alati muuttuvassa maailmassa
      • Unelma – geronomi osaksi kotihoidon tiimiä
    • ► toukokuu (2)
      • Matka mieshoitajaksi
      • Onnelliset suudelmat myös vanhana
    • ► maaliskuu (2)
      • Konsultatiivinen toiminta tukee monialaista työskentelyä
      • Kehittäjäkumppanuus on enemmän kuin osiensa summa
    • ► helmikuu (2)
      • Luontoretkellä hoivakodissa
      • Lääkkeettömillä menetelmillä avaimia muistisairaan käytösoireiden kohtaamiseen
    • ► tammikuu (1)
      • Miksi nuoria ei kiinnosta ikäihmisten hoito?    
  • ▼ 2020 (33)
    • ▼ joulukuu (2)
      • Kotihoidossa tarvitaan kumppanuusosaamista
      • Hyödynnetäänkö kotihoidossa RAI-arviota asiakkaan hyödyksi
    • ▼ marraskuu (2)
      • Työvaltaisen opiskelun mallissa opiskellaan aidossa työympäristössä
      • Onko Myllypuron kampus ikäystävällinen?
    • ▼ lokakuu (2)
      • Matkalla HyMy-kylään
      • Vältettävissä olevat sairaalahoitojaksot terveyden ja terveyspalvelujen eriarvoisuuden mittarina
    • ▼ syyskuu (3)
      • Saattohoidon vapaaehtoiset
      • Sanojen voima – ajatuksia kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta muistisairaan kanssa
      • Miten selviytyä eettisestä stressistä vanhustyössä?
    • ▼ elokuu (3)
      • Hilmalla on kissanpäivät lintukodossa, omassa kodissaan ryhmäkodissa
      • Yhteisöllisyyden mahdollisuudet ikäihmisten asumisessa
      • Ikäihmisten palvelut kuuluvat kaikille kulttuuria katsomatta
    • ▼ kesäkuu (4)
      • Vapaaehtoistoiminta apuna ikääntyneen yksinäisyyteen
      • Muistisairas ikäihminen tarvitsee läheisiään myös hoivakodissa
      • Televisio – muistikuntoutujan isäntä vai renki?
      • Vanhuksesta vanhuspalveluiden tärkein henkilö
    • ▼ toukokuu (3)
      • Korona koskettaa - mutta miten käy kun koskettaminen vähenee?
      • Kaatuminen ei kuulu ikääntymiseen
      • Haavoittuvuuteen liittyvä osaaminen – näkökulma kotona asuvaan ikääntyneeseen
    • ▼ huhtikuu (3)
      • Vaikuta omaan ikääntymiseesi
      • ”Rakkaudest lajiin, ei rahan takii”
      • Kuntoutuminen – löytyykö yhteinen näkemys?
    • ▼ maaliskuu (3)
      • Asiakkaan ainutlaatuinen arki
      • Saanko olla sellainen kuin olen?
      • Kotihoidon toimintamalli kivun seurantaan ja hoitoon
    • ▼ helmikuu (4)
      • Maaseudulla asutaan vielä!
      • Muistiasiakas ruokailutilanteessa
      • Vieläkö hoitajat jaksavat? Kokemuksia työn kuormittavuudesta kotihoidossa
      • Palvelulupaukset ovat avain asukaslähtöiseen vanhustyöhön
    • ▼ tammikuu (4)
      • Miten lisätä vetovoimaa sosiaalialan vanhustyöhön?
      • Vaikutusmahdollisuuksia lisäämällä enemmän sitoutuneisuutta hoitotyöhön
      • Hyvä lyhytaikaishoito palvelee sekä omaishoitajaa että muistisairauteen sairastunutta
      • ”Pieniä asioita, joilla on valtava merkitys” – valmentavan johtamisen haasteet ja mahdollisuudet vanhustyössä
  • ► 2019 (26)
    • ► joulukuu (2)
      • Lisää turvallisuudentunnetta kotihoidon asiakkaille – älykästä innovaatiota ideoimassa
      • Kuule minua, digitaalisten palveluiden ja tuotteiden suunnittelija
    • ► marraskuu (2)
      • Tue ruokailua – vahvista terveyttä
      • Kuka bongaa pilkeläisen?
    • ► lokakuu (2)
      • 80+20= Vähintään 20 hammasta 80-vuotiaana
      • Ikäihmisten hoivan etiikka on ajankohtainen kysymys – miten keskustelu oikeasta ja väärästä vaikuttaa meihin?
    • ► syyskuu (1)
      • Värikeidas aisteja avaamaan
    • ► elokuu (2)
      • Gerontologian erityiskysymyksiä – näkökulmana ikääntyneiden näkövammaisuus
      • Heikennämmekö yleistyksillä ikääntyvän asemaa?
    • ► kesäkuu (4)
      • Luonto on myös Sinun
      • Yksilönä sairaalapyjamassa
      • Vanheneminen haltuun
      • Mitä sä oikein teet? Luottamuksen ja yhteistyön syventäminen moniasiantuntijaisessa vanhustyössä
    • ► toukokuu (3)
      • Pitsipeittoja ja karamellipapereita
      • Omahoitaja kulkee ryhmäkodin asukkaan vierellä
      • Kun mietit tulevaa eläkeaikaasi, niin mitä itse asiassa oikein mietit?
    • ► huhtikuu (3)
      • Äidinkieli – tunnekieli myös ikääntyessä
      • Yhteistoiminnallisuutta voidaan hyödyntää muistisairaan kuntoutumista edistävän hoitotyön osaamisen kehittämisessä
      • Etäpalvelulla virkeyttä ja jaksamista omaishoitoperheiden arkeen
    • ► maaliskuu (2)
      • Moniammatillinen yhteistyö ja verkostotyöskentely mahdollistuu keskinäisen luottamuksen ja esimiestyön tuen avulla
      • Kaupunkisuunnittelua kaiken ikää ja kaiken ikäisille
    • ► helmikuu (2)
      • Saavuttaako ikääntynyt sähköiset palvelut?
      • Käyttäjälähtöistä etätoimintaa ikääntyneen kotiin
    • ► tammikuu (3)
      • Asiakaslähtöisyys asiakas- ja palveluohjauksen perustana
      • Tietoa, tukea ja iloa − avoin muistiryhmä tuo elämää arkeen
      • Haluammeko ikääntyvät maahanmuuttajat mukaan toimintaan?
  • ► 2018 (12)
    • ► joulukuu (2)
      • Aktiivinen ja turvallinen vanhuus lainaperheessä
      • Kuuntele, kun kosketan
    • ► marraskuu (3)
      • Arvot ohjaavat käyttäjälähtöistä kehittämistä
      • Julkisen liikenteen käyttäjäksi pääkaupunkiseudulla ei siirrytä muitta mutkitta
      • Kenen koti?
    • ► kesäkuu (4)
      • Pop up -vapaaehtoistoiminta, osallisuuden mahdollistaja?
      • Muistisairauden kanssa voi jatkaa työelämässä – tukea tarvitaan sekä esimiehiltä että työterveyshuollosta
      • Luovuudella arjesta enemmän − lue mielenkiintoinen kirjoitus Tikissä-blogista
      • Mitä kuuluu vanhustyön yrittäjille?
    • ► toukokuu (2)
      • Kuuluuko kaikille?
      • Koti kuntoon – ajoissa!
    • ► huhtikuu (1)
      • Haluamme mahdollistaa yhdessä hyvää ikääntymistä

Avainsanat

asiakaslähtöisyys digitalisaatio esteettömyys hoitotyö hoivakoti HyMy-kylä hyvinvointi Hyvissä Handuissa Himassa iäkkäät ikääntyminen ikääntyneet ikääntynyt ikäihminen ikäihmiset ikäystävällisyys itsemääräämisoikeus johtajuus käyttäjälähtöisyys kehittäjäkumppanuus kehittäminen kodin tuntu kohtaaminen kotihoito kotona asuminen mielen hyvinvointi monialainen tiimiharjoittelu monialaisuus moniammatillinen yhteistyö moniammatillisuus muistisairaus omaishoito osallisuus saavutettavuus terveyden edistäminen toimijuus toimintakyky turvallisuus työhyvinvointi valinnanvapaus vanhuspalvelut vanhustyö vapaaehtoistyö vuorovaikutus yksilöllisyys yksinäisyys

© 2018 Metropolia Ammattikorkeakoulu


Sisällöt edustavat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, Metropolian johtoryhmän Pelinavaajat-blogi ilmaisee Metropolian virallista kantaa.

Saavutettavuusseloste Tietosuojaseloste