Miltä iäkkäiden omaishoidon tukipalvelut näyttävät omaishoitajan näkökulmasta?

Soile Nenonen · 1.9.2021

Kuva: Pixabay

Omaishoito on todettu merkitykselliseksi tekijäksi, joka mahdollistaa iäkkäiden kotona asumista. Lainsäädäntö luo pohjan omaishoidolle ja sen tukemiselle, ja omaishoito on ollut valtakunnallisesti keskeinen kehittämiskohde. Mutta onko edistystä tapahtunut riittävästi iäkkäiden omaishoitajien näkökulmasta tarkasteluna?

Lainsäädäntö mahdollistaa edelleen asuinkunnasta riippuvan eriarvoisuuden

Laissa omaishoidon tuesta lain tarkoitukseksi määritellään omaishoidettavan edun mukaisen hoidon toteutuminen, ja tähän pyritään riittävillä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla, hoidon jatkuvuuden turvaamisella ja omaishoitajan työn tukemisella. Omaishoitajaksi laki määrittelee omaishoitosopimuksen tehneen omaisen tai läheisen. (Laki omaishoidon tuesta 937/2005.)

Lain mukaan omaishoitajan tehtävän tukemiseksi kunnan on järjestettävä tarvittaessa omaishoitotehtävää varten valmennus ja koulutus, omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastuksia sekä omaishoitajien hyvinvointia ja hoitotehtävää tukevia sosiaali- ja terveyspalveluja (Laki omaishoidon tuesta 937/2005).

Laki antaa kunnille suuren harkintavallan siihen, koska, miten ja kenelle palvelut järjestetään. Kukin kunta määrittää, mitä laissa tarkoitetaan sanalla tarvittaessa. Kunta käyttää harkintavaltaa mm. budjetoidessaan omaishoidon tuen määrärahoja ja tehdessään omaishoitosopimuksia. Omaishoidon tuki ei ole subjektiivinen oikeus, eikä siihen ole valtakunnallisesti yhtenäisiä kriteereitä.

Kuntien suuren harkintavallan on todettu johtaneen siihen, että omaishoitajat ovat eriarvoisia keskenään eri kunnissa. Tuen kriteerit ovat erilaisia eri kunnissa, ja osa omaishoidon tuen hakemuksista hylätään määrärahojen riittämättömyyden takia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014.)

Ensimmäisessä kansallisessa omaishoidon kehittämisohjelmassa ehdotetut lain muutokset eivät ole täysin toteutuneet, mutta omaishoitosopimuksen tehneiden omaishoitajien asemaa ja palveluja parantavia muutoksia on lakiin omaishoidon tuesta tehty vuonna 2016 omaishoitajaa tukevista palveluista, hyvinvointi- ja terveystarkastuksista sekä vapaista (vrt. Sosiaali- ja terveysministeriö 2014 ja Laki omaishoidon tuesta 937/2005).

Tehdyt lainsäädännön muutokset eivät kuitenkaan ole poistaneet eri kunnissa asuvien omaishoitajien eriarvoisuutta tuen ja palvelujen saannissa. Laki omaishoidon tuesta antaa raamit vain sopimuksen tehneiden omaishoitajien palveluille, ja kunnan harkintavalta on vielä suurempi järjestettäessä ei-sopimuksen tehneiden omaishoitajien palveluja.

Vallitsevasta eriarvoisuudesta kertovat mm. erot omaishoidon tuen kattavuudessa. Vain osa iäkkäidenkin omaishoitajista on omaishoitosopimuksen tehneitä. Iäkkäistä 75 vuotta täyttäneistä keskimäärin noin 5 % on omaishoidon tuen piirissä, mutta erot tuen kattavuudessa ovat suuret eri kuntien ja maakuntien välillä. (Keväjärvi & Lindholm & Reiman 2020.)

Omaishoitotilanteiden moninaisuus ja yksilöllisyys edellyttävät palvelujen räätälöintiä

Omaishoidosta ja sen tuesta on tehty Suomessakin lukuisia tutkimuksia ja selvityksiä. Tutkimusten ja selvitysten johtopäätökset korostavat, että omaishoitoa tukevat palvelut on räätälöitävä omaishoidettavan, omaishoitajan sekä koko perheen tarpeiden mukaan (mm. Keväjärvi & Lindholm & Reiman 2020).

Omaishoitajan hyvinvointiin ja tehtävässä selviytymiseen liittyviä riskitekijöitä on tutkimuksissa tunnistettu useita, ja riskien toteutumisen ennaltaehkäisyä ja varhaista tukemista on pidetty tärkeinä palvelujen järjestämisen periaatteina. Palvelujen tulisi olla sekä omaishoidettavan että omaishoitajan tarpeisiin sovitettuja ja oikea-aikaisia. Tutkimukset ja selvitykset korostavat palvelujen jatkuvuutta, kumppanuutta ja myös omaishoitajan aitoa vaikutusmahdollisuutta palveluihin ja niiden käyttöön.

Viimeisinkin Suomessa omaishoitoon liittyvä väitöstutkimus kertoo kuitenkin, että palvelujärjestelmä ei kovin hyvin vastaa omaishoitajan tarpeisiin. Ring (2021) on haastatellut tutkimuksessaan sekä omaishoitosopimuksen tehneitä iäkkäiden puoliso-omaishoitajia että omaishoidon ohjaajia. Hän toteaa tutkimuksessaan, että omaishoidon tuen palvelut ovat kapeita ja järjestelmäkeskeisiä. Omaishoitaja jää näkymättömiin ja omaishoitajan tarpeet taustalle, sillä palvelujärjestelmä keskittyy omaishoidettavaan. (Ring 2021: 10).

Palvelujen räätälöinti omaishoitajan tarpeiden ja tilanteen mukaan edellyttää toimivaa ja joustavaa palvelukokonaisuutta ja palveluketjuja. Omaishoitajan tarpeet on tunnistettava ja eri toimijoiden palvelujen on vastattava tarpeisiin. Palvelukokonaisuuden toimivuus edellyttää eri toimijoiden palvelujen integrointia. Palvelut ovat toimivia, kun asiakas saa palvelut helposti, oikea-aikaisesti ja saumattomasti eri toimijoilta (Koivisto & Liukko & Tiirinki & Lyytikäinen 2020: 4).

Omaishoitajat tarvitaan mukaan palvelujärjestelmän kehittämiseen

Omaishoidon palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen määrittelyllä voidaan edistää asiakkaan – eli myös omaishoitajan – palvelutarpeiden tunnistamista ja tarpeita vastaavien palvelujen kehittämistä. Palveluja voidaan tarjota oikea-aikaisesti ja ennaltaehkäisevästi vähentäen raskaampien palvelujen tarvetta. Palvelujen integrointi varmistaa sekä palvelujen vaikuttavuutta että kustannustehokkuutta. (Vrt. Koivisto ym. 2020: 4.)

Palvelujen integrointi, palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen kehittäminen on kuntien vastuulla. Se ei kuitenkaan onnistu ilman asiakkaiden mukaan ottoa kehittämistyöhön. Myös omaishoitajien tietoa ja kokemusta on hyödynnettävä, ja heidän osallistumisensa palvelujen kehittämiseen on mahdollistettava palvelujen suunnittelun ja järjestämisen sekä kehittämisen kaikilla tasoilla, jotta asiakaslähtöisyys myös omaishoitajien näkökulmasta voi toteutua omaishoidon palveluissa nykyistä paremmin.

Palveluja on kehitettävä sekä omaishoitosopimuksen tehneiden että muiden omaishoitajien näkökulmasta, jotta ikääntyvän väestön kotona-asuminen mahdollisimman pitkään on mahdollista. Väestö ikääntyy, ja iäkkäiden omaishoidettavien ja heidän iäkkäiden omaishoitajiensa osuus kasvaa. Oletettavaa on, että samalla nousee myös ei-omaishoitosopimuksen piirissä olevien omaishoitajien osuus etenkin vanhempien omaishoitajien osalta; kaikkien omaishoitajien osalta omaishoitajaa koskevat sopimuksen ja tuen kriteerit eivät täyty, mutta se ei poissulje heidän tuen tarpeitaan.

Kirjoitus perustuu vanhustyön YAMK-opintojen opinnäytetyönä tehtyyn tutkimukselliseen kehittämistyöhön, jonka aiheena on omaishoidon tukipalvelujen kehittämissuunnitelma.