Olemme ikääntyvä kansakunta. Yhä useampi harmaantuu kotonaan varsin hyväkuntoisena – se ainakin on tavoitteena. Tämän toteutumiseksi tarvitaan aktiivisia toimia. Hyvä ravitsemus edistää ikääntyvän terveyttä, toimintakykyä ja voimavarojen säilymistä.

Olemme uuden edessä: ikääntyvien määrä kasvaa, huoltosuhde heikkenee, hoitopaikkoja vähennetään, vanhusten palveluiden maine ryvettyy mediassa, lainsäädäntöä ja suosituksiakin ollaan uudistamassa. Miten ihmeessä tuotamme riittävät, inhimilliset ja laadukkaat palvelut vähenevillä resursseilla?

Ehkä asiaa pitäisikin tarkastella aivan toisesta näkökulmasta. Entä jos otettaisiin mallia päästökaupasta ja kompensoitaisiin ikääntyvien määrän kasvua? Mietittäisiin siis, miten vahvistaa ikääntyvien terveyttä ja hyvinvointia, niin että palvelujen tarve vähenee.

Fiksua ruokaa, kuntoutumista ja yhdessäoloa

Terveyden ja hyvinvoinnin lähtökohdat tunnetaan hyvin – riittävästi liikuntaa ja unta, suositusten mukainen ruokavalio, mielekästä tekemistä sekä sosiaalista vuorovaikutusta. Näistä tekijöistä on näyttöä niin sydän ja verisuoniterveyden, kuin aivoterveyden osalta. Esimerkiksi Finger-tutkimuksessa näitä elämäntapatekijöitä vahvistamalla pystyttiin tukemaan ikääntyvien toimintakykyä ja vähentämään muistioireita.

Hyväkuntoisen ikääntyvän kannattaa suosia pehmeitä rasvoja (kasviöljyjä, kasvimargariinia), kalaa, vähärasvaisia maitotuotteita ja täysjyväviljaa. Väriä ateriaan saa kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Ruoka on parempi ravintoaineiden lähde kuin pillerit tai kapselit. Vain D-vitamiinilisä on yli 75-vuotiaille paikallaan. Hyvillä valinnoilla on väliä, eikä ikä ole este tavoitella terveyttä.

Hyvä ravitsemus on toki muutakin kuin ravintoaineita. Päivittäisen ruokailun ympärille on mahdollista koota kokonainen joukko hyvää tekeviä ja toimintakykyä kuntouttavia elementtejä. Kävely tai pyöräily lähikauppaan ruokaostoksille antaa hyvän syyn liikkumiseen. Ruoanvalmistus puolestaan haastaa aivot harjoittelemaan ja ylläpitää hienomotorisia taitoja.

Kaikkein parasta on yhdessä ruokaileminen, sillä se tarjoaa luontevan tilaisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ilahduttavasti yhteisöllinen syöminen onkin nouseva trendi – ruokailulta halutaan kokemuksia, elämyksiä ja yhdessä oloa. Ruokailu liittyy elämän merkityksellisiin kokemuksiin ja ihmissuhteisiin, joten sillä on vahva symbolinen merkitys ikääntyvän jäsentäessä elämänhistoriaansa. Ruoan ulkonäkö, tuoksut ja maut herättelevät muistikuvia näistä aiemmista kokemuksista.

Turvataan hyvä arki

Toisinaan arjen ruokailun onnistumiseksi tarvitaan tukea. Useimmat kunnat tarjoavat ikääntyville erilaisia kauppa- ja ateriapalveluja sekä ruokailuryhmiä. Myös kodin muutostöihin ja ruokailun apuvälineisiin on mahdollista saada tukea. Uusia innovaatioita ja palvelukonsepteja kaivataan, tällaisia voisivat olla vaikkapa kauppakaveri-, ruokapiiri- tai naapureiden ruokatreffit -palvelu.

Säännöllinen ruokailu rakentaa toimivaa arkea. Etenkin elämän muutostilanteissa, kuten leskeytyminen tai sairastelu, ruokailu ankkuroi päivään selkeän rytmin ja edistää voimavarojen elpymistä. Yhteiskunnan kannattaa osallistua tähän, sillä vajaaravitsemuksen hinta on kallis. Ympäristön suunnittelu liikkumista ja asioimista helpottavaksi, asuntojen muunneltavuus, palvelujen tuominen kotiin ja ikääntyvän tukeminen riittävän tiedon saamisessa ovat parhaita keinoja vahvistaa hänen selviytymistään ruokahuollosta.

Edistetään hyvää terveyttä

Terveyden edistämisen toimenpiteet kohdennetaan pääasiassa lapsiin, nuoriin ja työikäisiin; jostain syystä eläkkeelle jäävät unohdetaan. Vaikka juuri silloin olisi oikea aika vaikuttaa. Eläkkeelle jääminen on yksi elämän murrosvaiheista, joiden aikana ihmiset ovat alttiita tekemään muutoksia. Pienellä avustavalla tuuppauksella nämä muutokset kallistuvat juuri oikeaan suuntaan.

Ikääntyvillä on potentiaalia muutoksiin, jos vain osaamme heitä niihin kannustaa. Suurin hyöty on saavutettavissa silloin, kun ehkäistään hyväkuntoisten ikääntyvien raihnastuminen. Tuetaan siis olemassa olevaa terveyttä!

Geronomin vinkkilista ravitsemusneuvontaan:

• Tutustu uusiin Ikääntyneiden ruokailusuosituksiin. Suositusten luonnos on julkisesti kommentoitavana 14.11.–9.12.2019.
• Ohjaa syömään ruokailusuositusten mukaisesti.
• Välitä ravitsemustietoa selkeästi ja luotettavasti.
• Keskustele avoimesti ikääntyvän mielipidettä arvostaen.
• Anna konkreettisia ja selkeitä ohjeita.
• Houkuttele kokeilemaan pieniä muutoksia.
• Tunnista riskiryhmät, kuten leskeytyneet, sairaalasta kotiutuvat, yksinäiset ja epäsäännöllisesti ruokailevat.

Teksti perustuu Kuopion yliopistossa tehtyyn opinnäytetyöhöni ja siitä Metropoliassa kirjoittamaani oppimistehtävään:

Erjastiina Heikkinen 1995. Kotona asuvien vanhusten ruoankäyttö sosiaalisten tekijöiden valossa. Pro gradu -tutkielma. Kuopio: Kuopion yliopisto. Ravitsemustieteen koulutusohjelma. Kliinisen ravitsemustieteen laitos.

Erjastiina Heikkinen 2019. Kotona asuvien vanhusten ruoankäyttö sosiaalisten tekijöiden valossa. Opinnäytetyön tuottaman tiedon soveltaminen geronomin työssä. Osaamisen osoittaminen. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Vanhustyön koulutusohjelma.

Kirjoittaja

Erjastiina Heikkinen, opiskelija geronomi (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu

Lähteet

Ikääntyneiden ruokailusuositus. Luonnos 14.11.2019. Julkinen kommentointi 14.11.–9.12.2019. Helsinki: Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Osoitteessa: https://www.ruokavirasto.fi/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus–ja-ruokasuositukset/ikaantyneet/. Luettu 23.11.2019.

Jansson, Marianne 2019. Vanhusten vajaaravitsemuksen seuraukset ovat vakavia. Potilaan lääkärilehti. Julkaistu 23.5.2019. Osoitteessa: https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/vanhusten-vajaaravitsemuksen-seuraukset-ovat-vakavia/. Luettu 23.11.2019.

Rautiainen, Teija (toim.) 2019. Kimpassa syömään – ikääntyvien yhteisöllinen ruokailu. XAMK inspiroi 11. Mikkeli: Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Osoitteessa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/165848/URNISBN9789523441606.pdf?sequence=2&isAllowed=y. Luettu 23.11.2019.

THL 2019. Finger-tutkimushanke. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Osoitteessa: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/finger-tutkimushanke. Luettu 23.11.2019.

Valve, Raisa & Itkonen, Suvi & Huhtala, Marjut & Jämsén, Päivi & Mertanen, Enni & Mäkeläinen, Paula & Paavola, Saila & Raulio, Susanna & Suominen, Merja & Tuikkanen, Riitta 2018. Ikäihmisten ruokapalvelut muuttuvassa toimintaympäristössä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 73/2018. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161211/73-2018-Ikaihmisten%20ruokapalvelut%20muuttuvassa%20toimintaymparistossa.pdf. Luettu 23.11.2019.

Eläkeikäisten alkoholin käyttö on lisääntynyt

Suomalaisten alkoholin käytössä on nähtävissä selkeitä trendejä sekä määrän, laadun että käyttötapojen osalta. Määrällisesti alkoholin käyttö maassamme yli kolminkertaistui 1960-luvun ja huippuvuoden 2007 välillä, mutta tämän jälkeen alkoholin käyttö on vähentynyt lähes viidenneksen.

Eräs huolestuttava trendi on ollut yli 65-vuotiaiden (ja erityisesti yli 65-vuotiaiden naisten) säännöllisen alkoholinkäytön huomattava lisääntyminen: alkoholin mukanaan tuomat haitat ovat lisääntyneet samaa tahtia kasvaneen käytön kanssa. Huoli päihdeongelmaisten ikäihmisten määrän kasvusta on välittynyt myös palvelujärjestelmän eri sektoreilta, esimerkiksi kotihoidon, terveydenhuollon ja sosiaalityön kautta). (Haarni & Hautamäki, 2008; Helldán & Helakorpi, 2014.)

Mielenkiintoista on, että aivan viime vuosina eläkeikäisten alkoholinkulutuksen pitkään jatkunut kasvutrendi näyttää taittuneen (THL, 5.9.2018). Nähtäväksi jää, millaisena eläkeläisten alkoholin käytön tavat lähivuosina jatkuvat.

Eläkeikäisten alkoholin käyttöä on tutkittu toistaiseksi vähän. Tietoa saadaan mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimasta kansallisesta terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus Finsotesta. Lisäksi suomalaista alkoholinkäyttöä on 1960-luvulta saakka tutkittu niin ikään THL:n koordinoimalla Juomatapatutkimuksella (Härkönen, Savonen, Virtala & Mäkelä, 2017). Uusimmassa Juomatapatutkimuksessa (ks. Mäkelä et al., 2018) ensi kertaa mukana vastaamassa olivat myös 70–79-vuotiaat.

Eläkeikäisten monenlaiset juomatavat

Tutkimusten perusteella tiedetään, että eläkeikäiset eivät ole juomatavoiltaan yhtenäinen ikäryhmä: 65–69-vuotiaiden juomatavat muistuttavat heitä nuorempien tapoja, kun taas yli 80–vuotiaiden alkoholinkäyttö on maltillisempaa ja pidättyväisempää. Eläkeikäiset naiset käyttävät alkoholia sosiaalisesti (esim. ravintolassa), kun taas eläkeikäiset miehet käyttävät alkoholia usein yksin ja humaltuvat useammin kuin naiset. (ks. esim. Mäkelä et al., 2018)

Alkoholin kohtuukäytön ja ongelmakäytön välistä rajaa ei ole helppo asettaa missään ikäluokassa; ei myöskään ikääntyneillä. Lisäksi ikääntyessä alkoholinkäytön riskiraja madaltuu. Alkoholin kohtuukäytöllä on tutkittu olevan myös terveydelle edullisia seurauksia erityisesti ikääntyneillä (Knott et al., 2015), mutta kohtuukäytön määrittämisen hankaluus tekee myös hyötykäytön arvioimisesta vaikeaa.

Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston mukaan noin joka kymmenes yli 65-vuotias juo liikaa alkoholia (Suomen ASH, 2017). Yli 65-vuotiaille on määritelty omat kohtuukäytön rajat: enintään 7 annosta viikossa ja maksimissaan 2 annosta kerralla. Päihdetyötä Suomessa tekevän Sininauhaliiton asiantuntijan (Erikson, 2017) mukaan ongelmallisesti alkoholia käyttävistä ikääntyneistä suurin osa (noin 2/3) on käyttänyt paljon alkoholia ison osan elämästään ja pienempi osa (noin 1/3) on aloittanut runsaamman alkoholinkäytön vasta eläköitymisen jälkeen.

Ikäerityistä päihdetyötä tarvitaan

Vasta viime vuosina on havaittu, että ikääntyneiden päihdetyössä tarvitaan nk. ikäerityisiä toimintamuotoja (Vilkko, Sulander, Laitalainen & Finne-Soveri. 2010), jotka huomioivat ikääntyneen elämäntilanteen erityistarpeineen kokonaisvaltaisesti ja moralisoimatta. Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma näkee alkoholin käytön haittojen vähentämisen keskeisenä terveyseroihin vaikuttamisen keinona (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2008). Käytännössä ikääntyneille päihteidenkäyttäjille tarjolla olevat palvelut vaihtelevat kunnittain.

Yksi matalan kynnyksen toimintamuoto ikääntyneille päihteidenkäyttäjille on melko uusi mutta jatkuvasti laajeneva, Sininauhaliiton kehittämä Pilketoiminta (ks. Sininauhaliitto). Pilkeporukan tavoitteena on torjua ikääntyneiden päihteidenkäyttäjien syrjäytymistä tarjoamalla asiakkaalle merkityksellinen yhteisö, vertaistukea, voimaannuttavia kokemuksia ja tarpeenmukaista palveluohjausta, ilman vaatimusta elämäntavan muuttamisesta (Pajunen & Laapio, 2015).

Metropolian vanhustyön YAMK-koulutusohjelman opiskelija Jaana Väisäsen tutkimuksellinen kehittämistyö käsitteli Pilketoiminnan kehittämistä palveluohjauksen näkökulmasta. Opinnäytetyön perusteella Pilketoiminnan kehittämiseen tarvitaan lisää viestintää, laajaa verkostotyötä sekä resursseja, sillä Pilketoiminta on vielä osittain tuntematon toimintamuoto vanhustyön kentällä.

Väisänen tarkasteli YAMK-opinnäytetyössään laadullisin menetelmin Pilketoimintaan liittyvien tahojen monisektorisia verkostotyöpajoja, joissa tuotettiin tietoa ikääntyneiden päihteidenkäyttäjien palveluohjauksen haasteista ja kehittämisnäkökulmista. Tulosten perusteella Pilketoiminnassa tarvitaan runsaasti aikaa, pitkäjänteisyyttä sekä toistuvaa asiakkaan motivointia. Lisäksi tunnistettiin tarve laajalle, monisektoriselle vanhustyön verkostolle, jonka osana myös Pilketoimintaa voitaisiin tehdä tunnetuksi.

Väisäsen työn perusteella Suomessa tarvitaan ikäerityisen päihdetyön toimintamuotojen jatkokehittämistä: Pilketoiminnan menestymisen ja laajenemisen näkökulmasta erityisesti monialainen, etsivä verkostotyö ja tiedottaminen ovat keskeisiä työkaluja. Voimmekin kysyä, kuinka moni mahdollisesti päihteitä käyttävien ikäihmisten parissa työskentelevistä osaa bongata potentiaalisen pilkeläisen ja ohjata häntä Pilketoimintaan?

Kirjoittajat:

Jaana Väisänen (geronomi YAMK) ja Eveliina Holmgren (lehtori, Metropolia AMK)

Lähteet:

Erikson, H. (15.2.2017) Ikääntyneiden päihteidenkäyttö – Kohtaaminen ja puheeksiotto. Powerpoint-esitys. Luettu 10.11.2019 sivuilta: http://www.ukkinstituutti.fi/filebank/2656-Ikaantyneen_paihteidenkaytto-kohtaaminen_ja_puheeksiotto_Heidi_Eriksson.pdf

Finsote-tutkimus: http://www.terveytemme.fi/finsote/index.html

Haarni, I. & Hautamäki, L. (2008). Ikääntyvät juomatavat: Elämänkokemus ja muuttuva suhde alkoholiin. Gaudeamus: Helsinki.

Härkönen, J., Savonen, J., Virtala, E.,  &Mäkelä, P.(2017) Suomalaisten alkoholinkäyttötavat 1968-2016: Juomatapatutkimusten tuloksia. Helsinki, THL. Saatavilla: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/134585/URN_ISBN_978-952-302-873-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Knott, C. S., Coombs, N., Stamatakis, E. ym. (2015). All cause mortality and the case for age specific alcohol consumption guidelines: Pooled analyses of up to 10 population based cohorts. BMJ; 350-384.

Mäkelä, P., Härkönen, J., Lintonen, T., Tigerstedt, C., & Warpenius, K. (Eds.). (2018). Näin Suomi juo – Suomalaisten muuttuvat alkoholinkäyttötavat Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla: http://www.julkari.fi/handle/10024/136800

Pajunen, T. & Laapio, M-L. (2015). Ihminen kelpaa sellaisena kuin on. Pilkeohjaajan käsikirja. Helsingin Diakonissalaitos.

Sininauhaliitto n.d. Ikääntyneiden päihdetyö. Saatavilla: https://www.sininauhaliitto.fi/toimintamme/ikaantyneiden-paihdetyo/ 

Sosiaali- ja terveysministeriö. (2008). Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma 2008 – 2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:16. Saatavilla: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/73658/Julk200816.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Suomen ASH (6.11.2017). Ikääntyneiden alkoholinkäyttö lisääntyy – taustalla yksinäisyyttä ja tarpeettomuuden tunnetta. Luettu 10.11.2019 sivuilta https://suomenash.fi/uutiset/2017/ikaantyneiden-alkoholinkaytto-lisaantyy-taustalla-yksinaisyytta-ja-tarpeettomuuden-tunnetta/

THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 5.9.2018). Suomalaisten alkoholinkulutus on vähentynyt, mutta edelleen yli puoli miljoonaa juo yli riskirajojen. Luettu 10.11.2019 sivuilta https://thl.fi/fi/-/suomalaisten-alkoholinkulutus-on-vahentynyt-mutta-edelleen-yli-puoli-miljoonaa-juo-yli-riskirajojen

Vilkko, A., Sulander, T., Laitalainen, E., & Finne-Soveri, H. (2010). Miten iäkkäät suomalaiset juovat? Kirjassa Mäkelä, Pia, Mustonen, Heli & Tigerstedt, Christoffer (toim.) Suomi juo. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino, Helsinki. s.152

Väisänen, J. (2019). Matalan kynnyksen Pilke ikääntyneille päihteidenkäyttäjille. Pilketoiminnan palveluohjauksen kehittämisnäkökulmia. Opinnäytetyö YAMK. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Sekä Suomi että Japani ovat ikääntyviä yhteiskuntia. Kasvava vanhusten määrä lisää haasteita terveydenhuollon ammattilaisten koulutukseen. Yleisen terveyden ja suun terveyden edistäminen on tärkeää, sillä suun ja hammassairauksien riski kasvaa vanhuksilla sairastavuuden sekä päivittäisten toimintojen ja kognitiivisen toiminnan heikentymisen vuoksi. Tähän haasteeseen voidaan vastata edistämällä moniammatillista lähestymistapaa vanhusten hoitotyössä ja suun terveydenhoidossa.

Ainakin 20 hammasta – tavoitteena suun hyvä terveys

Ikääntyneiden suun terveyden edistämiseksi on Japanissa jo vuonna 2000 perustettu valtakunnallinen toimenpideohjelma nimeltään 80+20. Tavoitteena siis on, että 80-vuotiailla olisi vähintään 20 omaa hammasta suussa. (Shinsho, F. 2001.) Tutkimusten mukaan 20 hampaalla pärjää hyvin ja silloin voi esimerkiksi syödä monipuolista ja terveellistä ruokaa, eikä proteettisia hampaiden korvaamisen ratkaisuja välttämättä tarvita. Tavoite onkin ymmärrettävä, sillä hampaattomuuteen liittyy esimerkiksi purentavaikeudet, nielemisvaikeudet, aliravitsemus sekä suun alueen kivut ja kuivan suun tuntemukset (Saarela 2014,57, Salminen ym. 2019).

1960-luvulla Suomessa laulettiin: “Ei oo lehmää, eikä lammasta, eikä suussa yhtään hammasta” Miten lauletaan tänä päivänä? Tutkimusten mukaan myös Suomen ikääntyvän väestön hampaallisuus on kasvussa, sillä vuonna 1960 laskennallisesti yli 65-vuotiailla oli 200 000 hammasta, kun vuoden 2030 arvio on yhteensä 33 000 000 miljoonaa hammasta (Nihtilä ja Siukosaari 2015).

Omien hampaiden määrän lisääntyminen tarkoittaa myös suurempaa riskiä sairastua suun sairauksiin, kuten hampaiden reikiintymiseen ja ien- ja kiinnityskudossairauksiin. Uusimmat tutkimustulokset osoittavat myös kiistattomasti suun terveyden ja yleisterveyden yhteydet, kuten esimerkiksi Alzheimerin taudin ja parodontiitin yhteyden sekä iensairauksien aivoverenvuodon riskiä lisäävät vaikutukset (Dominy ym. 2019 ja Hallikainen ym. 2019).

Kansainvälinen seminaari Japanissa moniammatillisen yhteistyön lujittamiseksi

Metropolian Terveys ja Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueet (sairaanhoidon ja suun terveydenhuollon tutkintojen edustajat) osallistuivat moniammatilliseen seminaariin Tokushiman yliopistossa Japanissa 7-8.3.2019. Seminaari toteutettiin osana Opetushallituksen Aasia-ohjelman rahoittamaa projektia ”Interdisciplinary Education in Nursing and Oral Health Care of Elderly” jota koordinoi Metropolia AMK. Kansainvälisessä ja moniammatillisessa seminaarissa opimme lähestymään monipuolisesti suun terveyden merkitystä ikäihmisille. Seminaarin keskeisenä tavoitteena oli tuottaa yhteistä ymmärrystä ja näkemystä ikäihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi ja osaamisen vaihtamiseksi hoitotyön käytäntöjen ja suun hoidon osalta.

Seminaarivieraat kohtasivat moniammatillisesti suun terveyden tärkeyden:
japanilainen ikääntynyt rouva esittelee ylpeästi omia jäljellä olevia hampaitaan, kun kuuli kadulla vastaantulevien olevan sairaanhoidon ja suun terveydenhoidon koulutuksen parissa työskenteleviä. Kuva: Saila Pakarinen

Seminaarin jälkeen Metropolian ja Tokushiman yliopiston Aasia-projektin jäsenet toteuttivat kyselyn liittyen seminaarin palautteeseen. Seminaariin osallistujilta pyydettiin Metropolian e-lomakkeella yleistä palautetta ja kysyttiin tyytyväisyyttä seminaariohjelmaan. Vastaajia oli yhteensä 77, joista 12 tuli Suomesta ja 65 Japanista. Sekä seminaariin osallistuneet opettajat, että opiskelijat vastasivat kyselyyn nimettöminä ja se toteutettiin englanniksi. Kyselyn tulokset jaettiin sekä Metropolian että Tokushiman yliopiston projektin kontaktihenkilöille, ja kysely raportoitiin Aasia-projektin loppuraportissa. Kysymykseen liittyen tyytyväisyyteen seminaariohjelmaan, keskiarvoksi tuli 4,38 (1= täysin eri mieltä, 5 =täysin samaa mieltä). Kysyttäessä, suosittelisiko osallistuja kollegalleen osallistumista samanlaiseen seminaariin, keskiarvoksi tuli 4,36 (1= täysin eri mieltä, 5 =täysin samaa mieltä).

Eräs osallistuja vastasi, että seminaari oli menestys, sillä esitykset vastasivat projektin tavoitteisiin liittyen moniammatilliseen koulutukseen vanhusten hoitotyössä ja suun terveydenhoidossa. Hän kuvasi esityksiä laadukkaiksi ja mielenkiintoisiksi. Seminaariin osallistuvilla sairaanhoidon ja suun terveydenhuollon opiskelijoilla oli mahdollisuus oppia ei pelkästään heidän omaan alaansa liittyen, vaan myöskin toisesta ammatillisesta alueesta.

“The seminar was successful, because presentations` topics were related to the aim of the project interdisciplinary education in nursing and oral health care of elderly and those were high quality and interesting for teachers with professional license.”

Toisaalta, jotkut opiskelijat kokivat englannin kielen haasteelliseksi. Kuitenkin he kertoivat, että seminaari rohkaisi heitä opiskelemaan englannin kieltä lisää, jotta he voisivat tutustua aiheeseen paremmin.

“It is difficult for me to understand program of this seminar, because my English proficiency is poor. But, this seminar is very interesting.”

“I think that I have to study English more.”

“I learned a lot of new knowledge from this seminar.”

Seminaarin jälkeen totesimmekin, että Japanin ja Suomen yhteiskunnat ja julkiset sekä yksityiset sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajat ovat edelläkävijöitä väestön ikääntymisen tuomien haasteiden ratkaisemisessa. Seminaarin puheenvuorojen ja käydyn asiantuntijakeskustelun avulla voidaan myös vahvistaa korkeakoulutoimijoiden ymmärrystä globaalien ja paikallisten piirteiden tunnistamisesta ja toisilta oppimista sekä parhaiden käytänteiden leviämistä.

Japanissa ja Suomessa väestön ikääntymien seurauksena onkin käynnistetty ja toiminnassa useita kehityshankkeita iäkkäiden hyvinvoinnin takaamiseksi. Esimerkiksi nielemisvaikeuksien sekä ikäihmisen onnistuneen ravitsemuksen ja suun terveyden yhteyden tunnistamiseen ja kuntouttamiseen on Japanissa tehty moniammatillista työtä suuhygienistien, hammaslääkärien sekä puheterapeuttien, hoitohenkilökunnan ja lääkärien yhteistyöllä. Myös Suomessa vastaavaa yhteistyötä on aloitettu.

Seminaarien palkitsevinta antia olikin moniammatillinen keskustelu ja uusien oivalluksien syntyminen. Suun sairauksien merkitys yleisterveyteen ja yleissairauksiin on tutkimuksissa osoitettu kiistatta, ja erityisesti tästä sairaanhoidon opiskelijat olivat kiinnostuneita seminaarin esityksistämme. Seminaarin jälkeen eräs elokuussa 2018 Suomessa järjestetyssä hankkeen ensimmäisessä seminaarissa vieraillut japanilainen sairaanhoitaja kertoi mm. aktivoituneensa hoitamaan ikäihmisten suita.

Osaamisen syventämistä kansainvälisellä yhteistyöllä

Käynnissä oleva kansainvälinen yhteistyö on saanut opetushallituksen Aasia-ohjelmasta rahoituksen opiskelija- ja opettajavaihdoille sekä seminaarien järjestämiseen vuosille 2017-2019. Yhteistyö jatkuu opiskelija- ja opettajaliikkuvuuden, sairaanhoitajaopiskelijoiden terveyskäyttäytyminen -tutkimuksen sekä toisen Aasia-ohjelman rahoituksen saaneen ”The Common Risk Factor Approach” -projektin (2018-2020) muodossa. Tässä projektissa luodaan yhteistä verkko-oppimiskokonaisuutta suun terveyden ja yleisterveyden yhteyksistä, paikallisissa ja globaaleissa toimintaympäristöissä, unohtamatta terveystaloustieteen näkökulmia. Näin voidaan syventää osaamista yleisterveyden ja suun terveyden yhteyksistä ja merkityksestä myös ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnille ja elämänlaadulle.

”Interdisciplinary Education in Nursing and Oral Health Care of Elderly” -projekti on saanut rahoituksen Opetushallituksen Aasia-ohjelmasta.

Kirjoittajat:

• Aija Ahokas työskentelee koulutusviennin asiantuntijana Metropolian Jatkuvan oppimisen palveluissa sekä lehtorina terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, sairaanhoidon opettaja ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on useiden vuosien ajalta työkokemusta sekä oman alansa työskentelystä ulkomailla, että toimimisesta kansainvälisissä projekteissa projektipäällikkönä. Kansainväliset verkostot, kansainvälinen yhteistyö ja koulutusvienti ovat lähellä hänen sydäntään.
• Saila Pakarinen työskentelee lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri sekä suuhygienisti (AMK). Hän innostuu erityisesti ikäihmisten suunterveyden edistämisestä sekä monialaisesta yhteistyöstä asiakkaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Ikäihmisten suun terveyttä hän vahvistaa muun muassa suuhygienistiopiskelijoiden kanssa Metropolian Suunhoidon opetusklinikalla. Hän on työskennellyt suuhygienistinä niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla.

Lähteet:

Dominy SS, Lynch G, Ermini F, Benedyk M, Marczyk A, Konrad A, ym. (2019). Porphyromonas gingivalis in Alzheimer’s disease brains: Evidence for disease causation and treatment with small-molecule inhibitors. Science Advances 2019. Julkaistu verkossa 23.1.2019.

Hallikainen J, Lindgren A, Savolainen J, Selander T, Jula A, Närhi M. ym. (2019). Periodontitis and gingival bleeding associate with intracranial aneurysms and risk of aneurysmal subarachnoid hemorrhage. Neurosurg Rev 2019. Julkaistu verkossa 10.4.2019.

Nihtilä A, Siukosaari P. Vanhusten suun terveys. Duodecim, 131:36–41.

Saarela, R. (2014). Oral and Nutritional Problems Among Resident in Assisted Living Facilities. Department of General Practice and Primary Health Care. Faculty of Medicine. University of Helsinki

Salminen, K. S., Suominen, M. Soini H., Kautiainen, H., Savikko,N.  Saarela, R. K. Muurinen, T.S.  &  Pitkäla,K. H. (2019). Associations Between Nutritional Status and Health-Related Quality of Life Among Long-Term Care Residents in Helsinki

The Journal of Nutrition, Health and Aging, 23(5):474-478.

Shinsho, F. (2001). New strategy for better geriatric oral health in Japan: 80/20 movement and Healthy Japan 21. International Dental Journal, 51(3):200-6.