Yhteiskunnallisena ikääntymispoliittisena tavoitteena on mahdollistaa ikääntyvien kotona asuminen (Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2023). Puhutaan palveluiden saamisesta, joka saattaa tuoda ajatuksen palveluiden maksuttomuudesta, mutta käytännössä kaikki palvelut aiheuttavat saajalle kustannuksia. Tavoiteltaessa kotona asumisen mahdollisuutta, on syytä kiinnittää huomio omavastuiden hinnoitteluun ja ikääntyneen arjen kulujen kokonaisuuteen, erityisesti pienituloisten ikääntyneiden osalta.

Ikääntyneiden köyhyys on noussut esille sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa että Eläkeliiton toiminnanjohtaja Anssi Kempin blogitekstissä Onko eläkeläisen vyössä kiristämisen varaa?
Kemppi tuo esille kirjoituksessaan maailmantilanteen aiheuttaman hintojen nousun ja sen aiheuttaman eläkeläisten taloudellisen ahdingon.

Ikäihmisistä kuulee usein puhuttavan yhtenä yhtenäisenä ryhmänä, ilman ryhmän sisäistä moninaisuutta tai yksilöllisiä eroavaisuuksia. Tosiasiassa myös ikäihmisten keskuudessa on täysin samanlaista moninaisuutta kuin missä tahansa muussakin ikäryhmässä. Kirjoitukseni tarkoitus on tuoda esiin tätä moninaisuutta ja vivahteikkuutta, joka myös muokkaa vanhenemisen prosessia. Keskityn kirjoituksessani tarkastelemaan vanhenemista erityisesti vammaisuuden näkökulmasta.

Yhteiskunnan avautumisen myötä vähemmistöistä puhuminen ja heidän oikeuksiensa nostaminen tapetille on noussut yhä suurempaan rooliin. Keskuudessamme on aina ollut kieli- ja kulttuurivähemmistöjä, eri tavalla vammautuneita ja sateenkaarivähemmistöihin kuuluvia.

Eksistentiaalisessa kriisissä yksilö kyseenalaistaa oman olemassaolonsa, kokee sen merkityksettömäksi ja etsii vastauksia olemassaololleen. Ikääntymiseen liittyy monia tekijöitä, jotka saattavat johtaa yksilön kriisiytymiseen vanhemmalla iällä, esimerkiksi: toimintakyvyn aleneminen ja siihen liittyvät rajoitteet, puolison ja/tai läheisten ihmisten kuolema, tai tutusta elinympäristöstä luopuminen. Ne merkitsevät asioiden uudelleen puntaroinnin aikaa, jossa elämän rajallisuus ja tuleva kuolema ovat yhä enemmän läsnä.

Eksistentiaalinen kriisi voidaan määritellä hetkenä, jolloin yksilö kyseenalaistaa koko elämänsä perustan: elämän tarkoituksen, sen merkityksen ja arvon.