Lääkkeettömien menetelmien käyttö hoivakodeissa 2/2: ne vahvistavat hoivakodin arkea, kun tuki ja asenne ovat kohdallaan

Muistisairaudet yleistyvät väestömme ikääntyessä. Kotona asuville muistiperheille tarvitaan yhä enemmän sekä muistisairaan että hänen omaishoitajansa hyvinvointia tukevia palveluita. Molemman osapuolen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin keskiössä ovat arjessa jaksaminen, mielen hyvinvointi ja koettu elämänlaatu. Näiden vahvistamiseen musiikkitoiminta ja muu taide tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia. Etänä toteutettu, aktiivista osallistumista tukeva ja ammattimaisesti ohjattu taiteesta ammentava vertaisryhmätoiminta on hyvä mahdollisuus muistiperheille, joille lähiosallistuminen on vaikeaa. Uusia säveliä etsimässä -hankkeessa on jo kaksi vuotta ohjattu maksuttomia omaishoitoperheiden musiikkitoimintaryhmiä. Neljässä seitsemästä ryhmästä on muistisairaita omaishoidettavia omaishoitajineen. Osassa on myös muista syistä, kuten aivoverenkiertohäiriön jälkeen, omaishoitoa tarvitsevia aikuisia osallistujia. Hanke tarjoaa monitaiteista musiikkitoimintaa myös erityislasten omaishoitoperheille, mutta tässä artikkelissa keskitytään neljässä muistiperheryhmässä kertyneisiin kokemuksiin toiminnan hyvinvointivaikutuksista. Musiikin mahdollisuuksista neurologisessa kuntoutuksessa on vakuuttavaa näyttöä (esim. Särkämö, Pitkäniemi & Siponkoski 2022). Musiikin lisäksi muitakin taiteita hyödynnetään viikoittain kokoontuvien ryhmien osallistujien mielen hyvinvoinnin tukemisessa. Kaksi aikuisten ryhmistä päätettiin toteuttaa etänä, sillä hankkeessa on luvattu koronasuluistakin oppien pilotoida uudella tavalla saavutettavaa, verkossa tapahtuvaa, monitaiteista ryhmätoimintaa. Etäohjauksen haasteet erityisesti muistisairaiden kohtaamisessa tiedostettiin hyvin, mutta toiminnan onnistumiset ovat olleet rohkaisevia. Muistisairaan aivoterveyttä tulee edistää Jopa kolmasosalla eläkeikäisistä on heikentynyt tiedonkäsittely (MCI eli lievä kognitiivinen heikentymä) tai dementia. Lievätkin kognitiiviset eli tiedonkäsittelyn puutokset esimerkiksi muistissa, oppimisessa, ongelmanratkaisussa ja toiminnan ohjauksessa häiritsevät huomattavasti toimintakykyä modernissa (tieto)työelämässä ja eläkeiässäkin alati muuttuvan teknologian ohjailemassa arjessa. Laaja-alaista kognitiivista heikentymää eli dementiaa on noin 1%:lla 60-64-vuotiaista, 7%:lla 85-89-vuotiaista ja joka neljännellä 85-89-vuotiaalla - vanhuuden eri ikäryhmät huomioiden kenties joka kymmenennellä eläkeikäisellä. Kun suomalaisväestö harmaantuu, muistisairauksien esiintyvyys kasvaa huomattavasti. (Karrasch, Hokkanen, Hänninen & Hietanen 2020; Vasama 2022). Kaikenlainen koulutus – elinikäinen oppiminen – riittävä stressistä palautuminen sekä liikunta, laadukas uni sekä ravinto ja muukin aivoterveydestä huolehtiminen pienentää dementiariskiä (Vasama 2022; Erkinjuntti, Remes, Rinne & Soininen 2015; FINGER 2022). Muistisairaskin hyötyy aivoterveyttä parantavasta ja ylläpitävästä toiminnasta. Esimerkiksi musiikkitoiminnassa voidaan tarjota tutkitusti tehokkaita, muistisairauden etenemistä jarruttavia virikkeitä (Särkämö 2021). Tämä lisää toimintakykyisempää aikaa muistisairaalle ja vapauttaa omaishoitajan voimavaroja. Yleisimmät muistisairaudet ovat Alzheimerin tauti, vaskulaariset dementiat (aivoverenkiertoperäiset laaja-alaiset kognitiiviset oireistot), Lewyn kappale -tauti, otsa–ohimolohkorappeuma ja Parkinsonin tautiin usein sairauden pitkään jatkuessa liittyvä muistisairaus (Karrasch ym. 2020; Muistisairaudet: Käypä hoito -suositus 2021). Mikään muistisairauksista ei ole este ryhmämuotoiseen musiikkitoimintaan osallistumiselle. Toki muistisairauden edetessä on yksilöllisen oirekuvan ja vuorovaikutusvalmiuksien mukaan arvioitava, kuinka suuri hyöty toiminnasta on muistisairaalle. Käyttökelpoisinta tietoa muistisairaan toimintakyvystä ja osallistumisen hyödystä on hankkeesta saadun kokemuksen perusteella muistisairaalla itsellään ja sairauden edettyä pitkälle omaishoitajalla. Molemmat osallistuvat Uusia säveliä etsimässä -hankkeen ryhmäkerroille yhdessä, mutta ovat tilanteen mukaan tervetulleita ryhmään myös erikseen. Omaishoitajat hahmottavat hyvin aivoterveyden edistämisen tärkeyden sekä muistisairaalla että itsellään. Muistisairas hyötyy musiikkitoiminnasta, vaikkei muistaisi siihen osallistuneensa Kiintoisaa on, että muistisairas itse voi hyötyä toiminnasta, vaikkei muistaisi siihen osallistuvansa. Muistisairas voi esimerkiksi oppia uusia taitoja, vaikkei muistaisi niitä harjoitelleensa. Muistisysteemejä on useita, ja osa niistä toimii tiedostamattomalla tasolla. (Squire 2004.) Muistisairas saattaa olla paremmalla mielellä toiminnan aikana ja sen jälkeen, vaikkei jälkikäteen tietoisesti muistaisi toimintaan osallistuneensa. Tämä on ilmeistä Uusia säveliä etsimässä -ryhmissä. Muistisairaat osallistujat saattavat kertoa eri kerroilla elämästään samat tarinat tai hämmentyä kesken toiminnan ihmettelemään, mitä oltiin tekemässä. Silti heidät on saatu hyvällä ohjaajaresurssilla ja omaishoitajien osaavalla avulla aina uudelleen mukaan osallistumaan. Hyvä kohtaaminen ja eri ryhmäkerroilla tehty toisto esimerkiksi alku- ja loppulaulujen osalta palkitsee. Ryhmäkertojen lisääntyessä muistisairas osallistuja tulee ryhmään uudelleen mielellään ja viimeistään alkulaulun aikana hymyilee tunnistaen tilanteen jollain tasolla mukavaksi. Eri tapaamiskertojen teemoittaminen (luonto, matkailu, urheilu, juhlapyhät jne.) auttaa muistisairaita osallistujia orientoitumaan sekä hahmottamaan toiminnan merkitystä: harjoituksesta toiseen vaikkapa luontoteemainen ”tarina jatkuu”. Uusia säveliä etsimässä -hankkeen muistiperheryhmissä osallistujina ovat muistisairaat omaishoitajineen. Toiminta suunnitellaan tukemaan molempien osapuolten mielen hyvinvointia. Todennäköisesti omaishoidettava hyötyy ryhmätoiminnasta jo välillisesti, mikäli hänen omaishoitajansa on ryhmässä ja sen jälkeen hyvällä mielellä. Ryhmän jokainen jäsen kohdataan yksilönä ja hänelle sopivaa ohjausta soveltaen, onnistumisia mahdollistaen. Osallistujille tarjotaan mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään sairaudesta, toimintakyvystä tai osallistujastatuksesta (omaishoidettava vai -hoitaja) riippumatta. Pyritään myös tukemaan osapuolten vuorovaikutusta – unohtamatta omaishoitajien jaksamisen tukemista. [caption id="attachment_3219" align="alignnone" width="620"] Kuva: Pixabay[/caption] Monitaiteinen toiminta omaishoitajan tukena Uusia säveliä etsimässä -omaishoitoperheryhmissä on ammennettu toimintaan sisältöä musiikin lisäksi muistakin taiteista, kuten kirjallisuudesta (osallistujien lempirunot), teatterista, elokuvista, kuvataiteesta (taideteoksista nauttiminen, äänimaisemien luominen maalauksiin ja oman kädenjäljen tuottaminen), tanssitaiteesta jne. Kulttuurihyvinvoinnin (Rosenlöf & Lilja-Viherlampi 2019) keinoina on ryhmissä käytetty myös eri aisteja aktivoivia toimintamuotoja. On ammennettu vaikkapa ruokakulttuurista (jouluherkkujen haistelu tai maistelu), eri maiden kulttuureista tai luontosuhteesta (tunnustelupussien luontoelementtien tutkiminen). Ryhmissä on huomattu, että tuoksut, konkreettinen koskettaminen, vaikkapa instrumenttien ”hypistely”, asentotuntoaistimukset (rekiajelujumppa joululaulun tahtiin) sekä muitakin aisteja monipuolisesti aktivoivat menetelmät saattavat paitsi herätellä muistisairaan osallistumaan paremmin, myös antaa eväitä omaishoitajien luovuuteen sekä aikaansaada kaikissa myönteisiä tunteita. Esimerkiksi matkailuteemaisilla kerroilla osallistujien matkamuistojen moniaistinen ihailu on aivan ilmeisesti nostanut mieleen hyviä muistoja sekä hauskoja kommelluksia, joihin muut osallistujat ovat voineet samaistua. Kulttuurihyvinvoinnin pohjana on yksilön oma taide- ja kulttuurisuhde (Kulttuurihyvinvointi 2022). Ryhmiin osallistuvien omaishoitajien osalta näitä on tutkittu heidän nuoruusvuosiltaan tai nykyisestä lempimusiikistaan koostetussa ”levyraadissa”, urheilukulttuuriin liittyviä muistoja aktivoivissa ”onnistumisten olympialaisissa”, sesonkiruokavinkkien jakamisessa sekä 1940–1970-lukujen teoksista kootussa elokuvamusiikkibingossa. Kaikkiin näihin on osallistunut omaishoidettava omaishoitajineen, jolloin on myös arvostettu heidän yksilöllisiä näkemyksiään – kulttuurisuhteen yksilöllisyyttä ja moninaisuutta. Tutkimusnäyttöä musiikin ja muiden taiteiden hyvinvointivaikutuksista elämänlaatuun on koottu vakuuttavasti esimerkiksi WHO:n julkaisuissa (Fancourt & Finn 2019). Taiteiden ja luovan toiminnan merkitys ainakin välittömästi ryhmäpäivinä osallistujien mielialalle sekä ryhmädynamiikalle on ilmeinen. Keskustelu jatkuu ohjatun Uusia säveliä etsimässä -ryhmätoiminnan lopuksi yhteisen kahvittelun merkeissä mm. kulttuurivinkkien, kerran teemaan liittyvien ajatusten, elämänkaareen liittyvän muistelun sekä omaishoitajien toisilleen tarjoaman vertaistuen sisällöillä. Etäryhmistäkin ilahduttavia kokemuksia Hankkeen suunnitteluvaiheessa jännitettiin muistisairaille ajatellun etäryhmätoiminnan onnistumisen mahdollisuuksia. Sekä muistisairaat että heidän omaishoitajansa ovat tilastoista päätellen (Omaishoitajuus 2022) ja myös käytännössä hankkeen ryhmissä valtaosin eläkeikäisiä. Muistiperheiden etäryhmien osallistujina on siis senioreita, jotka todennäköisesti viihtyvät nuorempia suomalaisia vähemmän ”liveruuduilla”, eivätkä ole ehkä kaikista nohevimpia videolähetysruutujen toiminnallisuuksien käytössä. Pelättiin, että pidemmälle edenneet muistisairaudet saattaisivat olla yhteydessä suurempaan hämmennykseen ruudulla tapahtuvan toiminnan ja ohjauksen suhteen. Huolta oli myös vaskulaariseen dementiaan ja pitkälle edenneisiin muistisairauksiin usein liittyvien kielellisen ilmaisun ja ymmärtämisen pulmien (Laine 2020) osalta: miten enemmän sanattoman kommunikaation väyliä käyttävää osallistujaa ymmärretään etänä? Entä miten heikkonäköinen muistisairas osallistuja ymmärtää ruudulla mallinnetun ohjeen – saadaanko hänet osallistumaan etänä ilman ”tavallista” vuorovaikutusta tai kädestä pitäen ohjaamista? Toisaalta luotettiin siihen, että omaishoitajat ovat usein varsin kyvykkäitä käyttämään etäyhteyden mahdollistavia laitteita tai oppimaan esimerkiksi mikrofonin vaientamista eri toimintojen mukaan ryhmän aikana. Ohjeita etäyhteyden toimintojen käyttöön annetaan sekä suullisesti että piirretyillä tai etäruudulla jaetuilla kuvasymboleilla. Vantaan etäryhmässä pilotoidaan myös kotihoidossa käytössä olevaa etäyhteystablettia, jossa kaikki toiminnot voidaan toteuttaa osallistujien puolesta ohjaajien toimesta. Etätoimintana toteutetuissa Uusia säveliä etsimässä -musiikkitoimintaryhmissä on huomattu, ettei tekniikka ole este osallistumiselle. Toki toimintaan ovat varmastikin ohjautuneet ne muistiperheet, joissa omaishoitaja ei ole lähtökohtaisesti vierastanut ruudulla tapahtuvaa etäkohtaamista. On myös tehty kokemuksien karttuessa huomioita rajoitteista, jotka ovat ominaisia juuri etätoiminnalle: ajoittaiset kuuluvuusongelmat erityisesti musiikin toistossa, johon kuitenkin voi tietyin säädöin vaikuttaa; pienien viiveiden aiheuttama hämmennys kommunikaatiossa ja yhteismusisoinnissa; etätilanteen dynamiikan vaikutus eri yksilöiden osallistumiseen jne. Etänä toteutettavan digitaalisen hoidon suurimpia hyötyjiä ovat henkilöt, jotka eivät pääse lähihoitoon, kokevat stigmatisoitumista toimintarajoitteensa vuoksi sekä syystä tai toisesta jännittävät harjoituksiin osallistumista samassa tilassa muiden kanssa (Puolakanaho 2021). Koronarajoitusten aikana alkaneen Helsingin etäryhmän sekä vasta tänä syksynä alkaneen Vantaan etäryhmän kokemukset ovat olleet pääosin ilahduttavia. Osallistumaan ovat päässeet nekin omaishoitoperheet, jotka eivät muuten kyenneet vaikkapa koronarajoitusten vuoksi tai jaksaneet omaisen pitkälle edenneen muistisairauden tai liikuntaesteiden vuoksi lähteä lähitoimintaan. Osallistujat ovat kertoneet tehneensä joitain ryhmien harjoitteita myös muulla ajalla: on katsottu elokuva, jonka musiikki ryhmässä herätti hyviä muistoja tai etsitty runoja lyriikkateemaiselle ryhmäkerralle. Osallistujat ovat nauttineet etänä toteutetuista musiikkiharjoituksista ja toivemusiikin toteuttamisesta elävänä taiteena. Toisille harjoitusten jälkeen viriävä keskustelu on vaikuttanut tärkeämmältä. Etä- vai lähiryhmään? Muistiperheiden musiikkitoimintaryhmissä on sekä lähi- että etätoteutuksissa annettu ryhmäkertojen väleille pieniä kotitehtäviä, joita on tehty vaihtelevalla innolla. Omaishoitaja on avainasemassa muistamaan ja jaksamaan tehtävän, mutta tehtävät on suunniteltu niin, että niiden tekeminen on vuorovaikutuksellista ja mahdollista myös muistisairaille. Myös etäryhmiin on syntynyt vähitellen tietynlainen dynamiikka, joka useimmiten innostaa kaikkia osallistumaan, mutta joskus saattaa myös jarruttaa osallistumista. Ainakin yksi omaishoitoperhe on halunnut etäryhmää kokeiltuaan lopulta kuitenkin siirtyä hankkeen lähiryhmään. Muistiperheiden etäryhmien osallistujien spontaanin palautteen perusteella ohjaajat ovat onnistuneet etätoiminnan suunnittelussa hienosti. Ohjaajien keskinäisessä työnohjauksessa on vaihdettu onnistumisen kokemuksia ja vinkkejä toimivimmista harjoitteista. Kun omaishoitaja on ihmetellyt ohjaajille: ”Miten olette saaneet nuo meidän miehetkin puhumaan tai soittamaan”, on onnistuminen huomattu ja analysoitu, miten toiminnasta saatiin mukaansatempaavaa. Taiteen moninaiset mahdollisuudet omaishoitoperheiden hyvinvoinnin tukemisessa kerätään yhteen loppupalautteita analysoiden sekä hankkeeseen liittyvän seurantatutkimuksen keinoin. Vaikuttavuuden arvioinnissa yhtenä menetelmänä hyödynnetään positiivisen mielenterveyden SWEMWBS-mittaria (Pasanen, Tamminen, Martelin & Solin 2021). Toiminnasta kerättyä tietoa koostetaan hankkeessa vuoden 2023 aikana. Kenties aineistosta hahmottuu myös vastaus sille, millaisille muistiperheille voidaan suositella jatkossa etäryhmään osallistumista. Ryhmiä ohjanneena psykologina käsitykseni on, että lähiosallistuminen on antoisampaa ja sitouttavampaa, mikäli se on mahdollista, mutta etäosallistuminen madaltaa mukaan tulemisen kynnystä. Molempia toimintamuotoja on väestön ikääntyessä kehitettävä.   Kirjoittaja Eeva Tawast on psykologi ja Metropolia Ammattikorkeakoulun psykologian lehtori. Uusia säveliä etsimässä -hankkeen (2021–2023) asiantuntijana hän keskittyy omaishoitajien mielen hyvinvoinnin tukemiseen ja omaishoitoperheiden voimavarojen vahvistamiseen.   Lähteet Erkinjuntti, Timo, Remes, Anne, Rinne, Juha & Soininen, Hilkka 2015. Muistisairaudet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Fancourt, Daisy & Finn, Saoirse 2019. What is the evidence on the role of the arts in improving health and wellbeing? A scoping review. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe. Health Evidence Network (HEN) synthesis report 67. FINGER 2022. THL:n tutkimushanke, ks. esim. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/finger-tutkimushanke Karrasch, Mira, Hokkanen, Laura, Hänninen, Tuomo & Hietanen, Marja 2020. Normaali ikääntyminen ja muistisairaudet. Teoksessa Jehkonen, Mervi, Saunamäki, Tiia, Hokkanen, Laura & Akila, Ritva 2020 (toim.) 2020. Kliininen neuropsykologia. Helsinki: Duodecim. Kulttuurihyvinvointi 2022. Turun amk:n tki-toiminnan tutkimusryhmä. Laine, Matti 2020. Kielelliset häiriöt. Teoksessa Jehkonen, Mervi, Saunamäki, Tiia, Hokkanen, Laura & Akila, Ritva 2020 (toim.) 2020. Kliininen neuropsykologia. Helsinki: Duodecim. Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica Fennican, Suomen Geriatrit -yhdistyksen, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2021 (viitattu 21.11.2022). Omaishoitajuus 2022. Muistiliiton omaishoitajuutta käsittelevä verkkosivusto. Pasanen, Tytti, Tamminen, Nina, Martelin, Tuija & Solin, Pia 2021. Positive mental health of Finnish people living alone: The Role of circumstantial factors and leisure-time activities. International Journal of Environmental Research and Public Health 2021; 18. Puolakanaho, Anna-Mari 2021. Digitaalisen hoidon hyödyt. Esitys Terveyspsykologian päivillä 5.11.2019. Rosenlöf, Anna-Mari & Lilja-Viherlampi, Liisa-Maria 2019. Kulttuurihyvinvointia luovalla twistillä. Talk-magazine 2019: 12–15. Särkämö, Teppo 2021. Musiikilla jarrutetaan muistisairauksien etenemistä. Särkämö, Teppo, Pitkäniemi, Anni & Siponkoski, Sini-Tuuli 2022. Musiikki neurologisessa kuntoutuksessa. Teoksessa Louhivuori, Jukka, Saarikallio, Suvi & Toiviainen, Petri (toim.) 2022. Musiikkipsykologia. Jyväskylä: Eino Roiha -säätiö, s. 575-601. Squire, Larry 2004. Memory systems of the brain: a brief history and current perspective. DOI: 10.1016/j.nlm.2004.06.005 Vasama, Tanja 2022. Kolmasosalla yli 65-vuotiaista on heikentynyt tiedonkäsittely tai dementia, arvioi tutkimus. HS Tiede 26.10.2022.  

Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on opetuksen lisäksi harjoittaa työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI). Metropoliassa on tehty jo useamman vuoden ajan systemaattista työtä TKI-toiminnan kehittämiseksi. Vuoden 2022 tavoitteena on kasvattaa ulkopuolisen TKI-rahoituksen määrä kymmeneen miljoonaan euroon. Tavoitteen saavuttamiseksi sekä onnistuneen ja laadukkaan TKI-toiminnan takaamiseksi myös tukipalvelut uudelleenorganisoitiin kesällä 2021. Tässä jutussa kerron, kuinka uutena esihenkilönä lähdin vahvistamaan vastaperustetun tiimin yhteisöllisyyttä organisaatiomuutoksen jälkeen. Organisaatiomuutos on yksilöllinen kokemus, joka herättää sekä myönteisiä että kielteisiä tunteita Organisaatiossa tapahtuvat muutokset heijastuvat henkilöstöön eri tavoin. Toiset kokevat muutokset voimaannuttavina, kun taas toiset voivat kokea epävarmuuden tunnetta johtuen uusista työtehtävistä ja -tovereista tai esihenkilöstä. He voivat kokea myös pelon tunnetta, joka voi lamauttaa ja estää muutokseen sitoutumista. Muutoksen onnistumisen kannalta on tärkeätä, että työntekijä sitoutuu muutokseen myös tunnetasolla. Hyvä johtaja tukee työntekijöitä muutoksen tuomissa haasteissa ja auttaa heitä käsittelemään muutoksen tuomia tunteita. Muutostilanteessa korostuu ihmisten johtaminen. Yhteisöllisyyttä lisääviä keskeisiä asioita ovat luottamus oikeudenmukaisuus erilaisuuden hyväksyminen aito, vastavuoroinen keskustelemisen taito (dialogisuus). Hyvä esihenkilö tukee työntekijöitä muutoksen tuomissa haasteissa ja auttaa heitä käsittelemään muutoksen tuomia tunteita. Esihenkilö ei ole kiinnostunut ainoastaan tuloksista ja tuottavuudesta, vaan myös työntekijöistään ihmisinä. Hänellä on selkeät ja realistiset tavoitteet, joiden saavuttamiseksi hän keskustelee työntekijöiden kanssa, on kiinnostunut, ja kuuntelee heidän näkemyksiänsä ja mielipiteitä. Miten synnyttää luottamusta muuttuneessa tilanteessa? Avoin ja toisia kunnioittava vuorovaikutus on kaiken lähtökohta. Jos työntekijät eivät koe arvostusta ja kunnioitusta, eivät he ole valmiita sitoutumaan organisaatioihin. Arvostuksen ja kunnioituksen puute heijastuu myös heikentyneenä työn tehokkuutena ja laatuna. Tärkeätä on pyrkiä luomaan ilmapiiri, jossa henkilö tuntee yhteenkuuluvuutta ja turvallisuutta. Tarkoitan tällä sitä, että kuka tahansa uskaltaa kertoa ideoistaan pelkäämättä joutuvansa tyrmätyksi tai nolatuksi tulemista. Kaikkia kannustetaan osallistumaan ja yrittämään. Työntekijät kokevat myös tulleensa kuulluksi. Tärkeätä on myös positiivisen ja rakentavan palautteen antaminen. Palaute lisää työntekijöiden hyvinvointia ja motivaatiota. Esihenkilö ei kuitenkaan voi yksin saada aikaan luottamuksellista ilmapiiriä, vaan jokaisen tiimin jäsenen tulee tehdä oma osuutensa. Luottamuksen synnyttäminen työntekijöiden ja esihenkilön välille on ensiarvoisen tärkeätä. Luottamus ei synny vain kauniiden puheiden kautta vaan tarvitaan konkreettisia tekoja. Hyvä esihenkilö ei poukkoile vaan on johdonmukainen. Hän on oikeudenmukainen, tasa-arvoinen, rehellinen ja aito. Hän johtaa omalla esimerkillään ja kommunikoi selkeästi ja yksinkertaisesti. Esihenkilö ei kuitenkaan voi yksin saada aikaan luottamuksellista ilmapiiriä, vaan jokaisen tiimin jäsenen tulee tehdä oma osuutensa. Tiimissä pyrimme käyttämään dialogisia menetelmiä aina, kun se vain on mahdollista. Dialogin tavoitteena on synnyttää luottamusta ihmisten välille ja yhteistyöhön. Se mahdollistaa tasa-arvoisen ja turvallisen työyhteisön syntymisen. Hyvä dialogi on suvaitsevainen ja se sallii erilaisuuden. Henkilöstökyselyn tuloksista tukea kehittämistyön kohdentamiseen Metropoliassa toteutetaan vuosittain henkilöstön työhyvinvointia kuvaava PeoplePower -kysely. Aloitin työni tutustumalla sen tuloksiin. Kävimme tulokset tiimini kanssa läpi ja valitsimme kaksi työhyvinvoinnin kehittämistä tukevaa toimenpidettä vuodelle 2022: selkeät tehtävät ja roolit työn merkityksellisyys Seuraavaksi järjestin kahdenkeskiset kehityskeskustelut kunkin työntekijän kanssa. Kävimme läpi henkilön työhistoriaa, nykyisiä ja tulevia tehtäviä, osaamista, osaamisen kehittämistä ja urasuunnitelmia. Pohdimme, miten henkilön tehtävät liittyivät Metropolia strategiaan ja toimintasuunnitelmaan sekä tiimimme tavoitteisiin. Halusin myös kuulla, mitkä asiat ja palvelut toimivat ja missä on parantamisen varaa, mutta ennen kaikkea halusin, että työntekijät tuntisivat olonsa turvalliseksi ja että he tietävät, että olen heidän tukenaan. Keskustelut myös dokumentoitiin, jotta sovittuihin asioihin on helppo palata tarvittaessa. PeoplePowerin tuloksista selvisi, että työntekijöillä ei ollut riittävän selkeätä kuvaa omista tai tiimin tehtävistä, rooleista ja tavoitteista. Senpä vuoksi aloitimme tehtävien ja roolien selkeyttämisen yhdessä koko tiimin kanssa sekä pienemmissä tiimeissä ja muiden Metropolian toimijoiden välillä. Tehtäviä ja kehittämistyötä tehtiin pareittain ja pienissä työryhmissä. Työntekijät saivat näin kokonaiskuvan siitä, että mitä tiimin on tarkoitus tehdä, millaisia palveluita rakentaa ja he oppivat tuntemaan toisiaan paremmin. Hallinnan tunne muutoksen keskellä Muutostilanteessa työn hallinnan tunne on tärkeä. Työntekijän on itse osattava ottaa vastuuta ja käyttää valtaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä esihenkilöllä on tärkeä rooli. Hänen täytyy pystyä selkiyttämään työn tavoitteet ja resurssit. Työntekijöille on myös tärkeätä, että he tietävät riittävällä tasolla, että mitä kukin työntekijä tiimissä tekee, eli heillä on tilannekuva siitä missä mennään. Lisäksi heillä täytyy olla mahdollisuus käyttää monipuolisesti omia taitojaan sekä oppia ja kehittyä työssä. Kaikki nämä edellä mainitut asiat lisäävät työnhallinnan tunnetta ja siten nostavat työn motivaatiota ja merkitystä. Olen edellä käsitellyt yhteisöllisyyden synnyttämistä muutostilanteissa. Tekstissä olen tarkoituksellisesti korostanut ihmisjohtamista ja työntekijöiden tunteita. Ajattelen näin: työntekijät ovat ne, jotka saavat organisaation menestymään. Olen keskittynyt ihmisten motivoimiseen sillä, hyvinvoivat työntekijät ovat innovatiivisia, innostuneita, joustavia, auttavat toisiaan ja heillä on halu kehittyä ja menestyä työssään. Mitkä muut ominaisuudet veisivät paremmin kohti organisaation strategisia tavoitteita? Kirjoittaja [caption id="attachment_9892" align="alignleft" width="420"] Maarit Haataja. Kuvaaja: Maria Linkoaho-Nordling[/caption] Maarit Haataja (FT) aloitti TKI-päällikkönä TKI-hankkeet ja kehittäminen -tiimissä elokuussa 2021. Hän siirtyi Metropoliaan Helsingin yliopistosta, missä hän ehti työskennellä 16 vuotta. Maarit on koulutukseltaan biologian tohtori, ja hän on aiemmin työskennellyt tutkimuksen, tutkimusrahoituksen, yritysyhteistyön ja vaikuttavuuden parissa sekä esihenkilönä. Maaritille tärkeitä arvoja ovat luottamus, oikeudenmukaisuus, erilaisuuden hyväksyminen, rehellisyys ja aitous. Hän on todella innoissaan TKI-päällikön tehtävästä. Maaritin mielestä Metropoliassa on ”tekemisen meininki”, ihmiset ovat iloisia ja ystävällisiä. Maaritin tiimissä on valtavasti osaamista ja hän toivookin, että seuraavien vuosien aikana TKI-palveluita voidaan kehittää niin, että ne tukevat tehokkaasti Metropolian johtoa, opetushenkilökuntaa sekä innovaatiokeskittymiä. TKI-hankkeet ja kehittäminen -tiimin TKI-päällikön vastuualueisiin kuuluvat: hankehaut (pre- ja post award -tuki) tutkimuseettiset- ja tutkimuslupakysymykset viestintä- ja julkaisutuki.

Miten muistisairauteen sairastunut ihminen ja hänen omaisensa voidaan ottaa mukaan oman palvelunsa suunnitteluun? Miten Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijat oppivat ja opiskelevat muistityötä? Miten kokeneemmat opiskelijat toimivat oppimisen tukena? Tässä tekstissä avataan geronomiopiskelijoiden keväällä 2021 asiakaslähtöisesti toteutettua Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMy-kylän muistiperheiden tukemisen palvelupilottia ja siitä saatuja kokemuksia. Tämä blogi aloittaa HyMy-kylästä kertovan blogimerkintöjen sarjan. Geronomiopiskelijat kehittivät ja pilotoivat tänä keväänä Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMy-kylään palvelua muistiperheiden tukemiseen, osana muistityön projektiopintojaan. HyMy-kylä (Hyvinvointia Myllypurosta) on Myllypuron kampuksella toimiva monialainen oppimis- ja kehittämisympäristö, jossa opiskelijat harjoittelevat keskeisten ammattikäytäntöjen lisäksi muun muassa uusien palvelujen kehittämistä yhdessä asiakkaiden kanssa. Geronomiopiskelijoiden pilotti toteutettiin yhteistyössä Helsingin Muistiyhdistyksen ja neljän muistiperheen kanssa. Pilottiin osallistuneet perheet olivat pariskuntia, joista toisella oli diagnosoitu muistisairaus. Vanhustyön asiantuntijoiksi kasvaville geronomiopiskelijoille perheiden kohtaaminen ja heidän kanssaan toimiminen toi mahdollisuuden oppia monipuolisesti muistityön saloja, aidossa asiakastilanteessa. Muistisairaus koskettaa koko perheen arkea Etenevä muistisairaus, kuten Alzheimerin tauti, verisuoniperäinen muistisairaus tai Lewyn kappale -tauti, vaikuttaa niin sairastuneen ihmisen omaan kuin hänen läheistensä elämään. Muistiliitto kertookin muistisairauden olevan koko perheen sairaus (Muistiliitto 2021.) Tämän vuoksi muistiperhe-käsite on muistityössä yleisesti käytössä ja sillä tarkoitetaan muistisairautta sairastavaa ihmistä ja hänen läheistään/läheisiään kuten puolisoa. Muistiperheen kohtaamisessa on tärkeää huomioida myös perheenjäsenten yksilölliset tarpeet (Mönkäre 2014, Savikko ym. 2014). Muistisairaudet vaikuttavat muistiperheiden arkeen eri tavoin. Riippuen muistisairaudesta haastetta voi ilmetä esimerkiksi toiminnanohjauksessa, hahmottamiskyvyssä, muistissa ja oppimisessa, puheen tuottamisessa ja ymmärtämisessä sekä vuorovaikutuksessa. Haasteet voivat lisäksi ilmetä eri tavoin muistisairauden eri vaiheissa (Käypähoitosuositus 2021.) Muistiperheen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja elämänlaadun edistämiseksi on tärkeää selvittää yksilöllisesti heidän arjessaan esiin nousevat haasteet ja hankaloittavat tekijät (Savikko ym. 2014). Työelämäläheisestä oppimisesta eväitä tulevaan Työelämäläheinen oppiminen vahvistaa ongelmanratkaisukykyä, muutoksen ja epävarmuuden sietämistä sekä erilaisten ihmisten kanssa toimimista (Isacsson ym. 2016, Kelo ym. 2012). Tämä pilotti sai alkunsa työelämän ja muistiperheiden tarpeiden tunnistamisesta. Geronomien opetussuunnitelmasta etsittiin sellainen opintojakso, jossa opintojakson osaamistavoitteet ja työelämän tarve kohtasivat. Näin syntyi muistityön projekti, joka perustuu opiskelijatiimin yhteistoiminnalliseen oppimiseen ja jossa opiskelijalle ja opiskelijatiimille annetaan vastuu perheiden kohtaamisen suunnittelusta aina käytännön pilotin toteutukseen. Muistityön projektissa opettajan rooli on toimia oppimisen ohjaajana. Se vaatii opettajalta dialogista otetta ja malttia kulkea rinnalla sekä uskallusta antaa opiskelijoille tilaa ja vastuuta. Tärkeää on olla käytettävissä silloin, kun opiskelijat tarvitsevat tukea oppimiseensa. Opettajan tulee luottaa opiskelijoiden osaamiseen ja kykyyn kohdata muistiperheitä sekä ratkaista heidän kanssaan yhdessä arjen haasteita. (Hakkarainen ym. 2005, Kelo ym 2012, Rantala-Nenonen 2014, Vesterinen 2013.) Muistityön projekti haastoi opiskelijoita tiimityöskentelyyn tarkastelemaan asioita useasta eri näkökulmasta kohtaamaan muistiperheitä kuuntelemaan aktiivisesti perheen tarpeita ja samalla etsimään näyttöön perustuvaa tietoa ratkaisun tueksi arvioimaan kriittisesti tietoa ja erilaisia vaihtoehtoja hyödyntämään ja soveltamaan aiemmin opittua hakemaan uusia ratkaisuja aitoihin arjen haasteisiin. (Harra ym. 2017, Kelo ym 2012, Vesterinen 2013.) Kokeneemmat opiskelijat yhteistoiminnallisen oppimisen tukena Geronomitutkinnossa hyödynnetään kokeneempien opiskelijoiden aiemmin hankittua osaamista. Esimerkiksi muistiohjaajakoulutusta omaavat opiskelijat toimivat muistityön projekteissa opiskelijaryhmien mentoreina. Projektiryhmän mentorointi toimii kokeneemman opiskelijan aiemmin hankitun osaamisen näyttönä. Mentoriopiskelija hyödyntää projektiryhmän tapaamisissa omaa asiakasymmärrystään sekä aiemmin hankittua osaamistaan ja tukee tällä tavoin ryhmää löytämään ratkaisuja muistiperheen tukemiseen. Muistiperheiden tukemisessa yhdistyvät perheiden sekä opiskelijoiden erilaiset vahvuudet, osaaminen sekä aiemmat kokemukset. Laadukas lopputulos sekä yhteiseen toimintaan sitoutuminen edellyttivät kaikkien osapuolten näkemysten, kokemusten sekä asiantuntemuksen tasavertaista käyttöä. Räätälöityä tukea muistiperheille Muistiperheiden tapaamisissa tuli esille monia arkea hankaloittavia asioita: Muistisairautta sairastava perheenjäsen on jäänyt poikkeusolojen takia päivätoiminnan ulkopuolelle. Tämän seurauksena toimintakyky on heikentynyt ja toiminnanohjaus entisestään hankaloitunut. Arjen tukemisen yleisoppaat kyllästyttävät eivätkä ole sovellettavissa perheen moninaisiin arjen haasteisiin. Omaishoitajana toimiminen on poikkeusoloissa raskasta ja omaa aikaa kaivataan edes yhteen päivään viikossa. Geronomiopiskelijat tapasivat perheitä yhteiskehittämisen pajoissa pääosin etäyhteyksien välityksellä. Pajat sisälsivät tutustumista, tarpeiden kartoitusta sekä reflektointia keskustellen. Pilotti käynnistyi kaikille yhteisellä työpajalla, johon osallistuivat perheet, yhdistys, opiskelijat ja opettajat.Työpajassa opiskelijat ja perheet jaettiin pienryhmiin siten, että yksi perhe ja kolme opiskelijaa muodostivat pienemmän projektiryhmän. Opiskelijat kokeilivat tapaamisissa myös Suomen Muistiasiantuntijoiden Lupa puhua -hankkeessa puheeksi ottamisen tueksi kehitettyä Muistimatka -työkalua, jonka avulla keskusteltiin arjessa puhuttavista asioista. Työkalu on saatavilla marraskuussa 2021 osoitteesta www.muistimatka.fi. Tätä hyväksi havaittua työvälinettä tullaan käyttämään jatkossakin muistiperheiden kanssa työskentelyssä.   Projektin alussa kukin opiskelijaryhmä valitsi yhdessä perheen kanssa yhden muistisairauden myötä arkea hankaloittavan haasteen, johon syvennyttiin, haettiin lisätietoja ja etsittiin yhdessä ratkaisuja. Projektiryhmät kehittivät muistiperheiden arjen tueksi seuraavat tuotokset: Toimintakortit: Tasapainoa ja fyysistä toimintakykyä tukevat toimintakortit. Harjoitukset korteissa ovat vaativuudeltaan eri tasoisia. Yhdessä eteenpäin: Arkea piristävä kalenteri muistiperheen arjen tukemiseksi, jossa keskeisiä tavoitteita ovat toimijuuden, osallisuuden ja voimavarojen tukeminen. Sivutuotoksena ryhmä kehitti myös omaishoitajalle jaksamisen tueksi tietopaketin. Muistiperheen puuhapakka: Kortit muistiperheen arjen ja elämänlaadun tukemisen ja ylläpitämiseen, joissa keskitytään tukemaan konkreettisesti toiminnan ohjausta, toimintakykyä ja perheen arkea. Viikkosuunnitelma: Vuosikalenteri muistiperheen ajan hallintaa ja ajankäyttöä tukemaan, jossa muuntuva ja teemoiteltu arjen päiväohjelma tuo arkeen struktuuria ja rutiineja.  Kalenterista löytyy myös valmiita ”keskustelun aloituksia” muistiperheen parisuhdetta ja keskusteluja tukemaan. Pienryhmätyöskentelyn jälkeen kokoonnuttiin viimeiseen kaikille projektiin osallistuneiden yhteiseen työpajaan. Pajassa tunnistettiin yhteistyön tuottamia merkityksiä toimijoille sekä jatkokehiteltiin yhdessä syksyn seuraavaa toteutusta. [caption id="attachment_5145" align="alignnone" width="417"] Muistiperheen puuhapakka. Kuva: Päivi Surakka[/caption] Monta kokemusta rikkaampana kohti työelämää Muistityön projektissa opiskelijat kulkivat muistiperheen rinnalla ja tukivat perheen omaa arkea kehittämällä konkreettisia keinoja arjen haasteisiin. Perheet olivat tyytyväisiä, kun heidän tarpeitaan ja mielipiteitään kuultiin koko projektin ajan. He kokivat opiskelijoiden kanssa työskentelyn mielekkääksi ja toivoivat jatkossa pidempiaikasta yhteistyötä. Syksyllä 2021 muistiperheiden tukeminen alkaakin jo heti lukukauden alussa ja työskentely jatkuu pidempään kahdeksan opintopisteen laajuisessa opintokokonaisuudessa, joka vastaa 216 h opiskelijan työtä. Opiskelijat kokivat oppineensa työelämätaitoihin liittyviä projektityöskentelyn taitoja mukautumista erilaisiin työskentelytapoihin muistityön osaamiseen liittyen muistiperheen kokonaisvaltaista huomioimista ja muistikuntoutuksen osaamisen syventämistä poisoppimista aiemmasta ammatista asiakaslähtöisyyttä ja ihmisläheisyyttä yhteistyö- ja kohtaamisen taitoja rohkeutta tuoda omia ideoita esiin muistityön osaamista (ymmärrys kokonaisvaltaisen toimintakyvyn merkityksestä hyvinvoinnille auttoi huomioimaan sosiaalisen, fyysisen, psyykkisen ja kognitiivisen toimintakyvyn osa-alueita muistiperheen elämässä) teorian yhdistämistä käytäntöön. Yhteiskehittämisen pajat koettiin valtavan opettavaisiksi ja luottamuksellisen suhteen rakentaminen perheiden kanssa merkitykselliseksi. Opiskelijat pitivät tärkeänä, että oppimistehtävällä on oikeasti merkitystä, yhteistyökumppaneina on ”oikeita ihmisiä” ja että projektituotos päätyy käyttöön. Projektin onnistumisen mahdollisti tiivis yhteistyö muistiperheen kanssa sekä yhteinen tavoite, johon koko projektiryhmä ja perhe sitoutuivat. Myös avoimen ilmapiirin koettiin antavan rohkeutta ideointiin ja keskusteluun. Oppimisen ja projektin onnistumisen kannalta on siis erityisen tärkeää tässä itse muistiperhe ja heidän avoimuus toiveista, tarpeista ja tavoitteista. Asiakaslähtöisyyden toteutuminen näytti sen hyödyt kohtaamisissa ja projekti oli antoisa kokemus. Parasta oli päästä projektiin, jossa voi tavata ihmisiä. Kiitos muistiperheelle mukana olosta! HyMy-kylän palvelupilotti muistiperheiden tukemiseen oli onnistunut ja monella tapaa merkityksellinen kokemus. Poikkeusolojen aiheuttamista rajoituksista huolimatta opiskelijat pystyivät kohtaamaan muistiperheitä, kuulemaan heidän tarpeitaan sekä yhteiskehittämään ratkaisuja, jotka on otettu perheissä käyttöön. Muistityön projektin yhteinen matka kumppanuudessa toimii hyvänä esimerkkinä ennakkoluulottomasta yhteiskehittämisestä sekä asiakkaan osallisuuden ja toimijuuden vahvistamisesta. Kirjoittajat Anita Ahlstrand on lehtori ja HyMy-kylän palvelutoiminnan vetäjä, joka haluaa toimia ihmislähtöisen ja monialaisen toimintakulttuurin mahdollistajana sekä asiakkaiden kanssa kumppanuudessa tapahtuvan kokeilun, tekemisen ja oppimisen vahvistajana. Mari Heitto on muistityön lehtori, joka haluaa osaltaan olla tukemassa geronomiopiskelijoiden muistityöosaamisen vahvistumista  ja kehittämässä yhteistoimintaa jonka myötä HyMy-kylässä voitaisiin vastata muistiasiakkaiden ja -perheiden yksilöllisiin tarpeisiin yhä paremmin. Lähteet Isacsson, A., Salonen, A. O., & Guilland, A. 2016. Transversaalit taidot tulevaisuuden ammattikorkeakoulun mahdollisuutena. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 18(4), 61–67. Hakkarainen, K., Bollström-Huttunen, M., Pyysalo, R., Lonka, K. 2005. Tutkiva oppiminen käytännössä. Matkaopas opettajille. Helsinki: WSOY Harra T., Sipari S. & Mäkinen E. 2017. Hyvää tahtova kehittäjäkumppanuus. Teoksessa A. Pohjola, M. Kairala, H. Lyly & A. Niskala (toim.) Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali-ja terveyspalveluissa. Tallinna: Vastapaino. Kelo, M., Haapasalmi, P., Luukkanen, M. & Saloheimo, T. 2012. Kohti työelämäläheistä oppimista. Työelämäyhteistyön kehittämishaasteet terveys - ja hoitoalalla. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja AATOS-artikkelit 4/2012. (PDF) Muistiliitto. Koko perheen sairaus. (luettu 9.6.2021) Mönkäre, R. 2014. Muistisairaan läheisen elämä ja jaksaminen. Teoksessa M. Hallikainen, R. Mönkäre, T. Nukari, M. Forder (toim.) Muistisairaan kuntouttava hoito. Helsinki: Duodecim. Käypä hoito -suositus. Muistisairaudet. Julkaistu: 29.01.2021. (luettu 1.6.2021) Rantala-Nenonen, K. (toim.) 2014. Pedagoginen kehittäminen. KITtiä kanssa! Uudistavaa yhteistoiminnallista oppimista. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Savikko, N., Routasalo, P. & Pitkällä, K. 2014. Muistisairaan kuntoutumisen tavoitteet ja toteutusperiaatteet. Teoksessa M. Hallikainen, R. Mönkäre, T. Nukari, M. Forder (toim.) Muistisairaan kuntouttava hoito. Helsinki: Duodecim. Vesterinen, J. 2013. Projektioppiminen. Ammatillinen opettajakorkeakoulu 2003.