Matka mieshoitajaksi

Tarkastelin opinnäytetyössäni kotihoidon asiakkaiden suhtautumista mieshoitajiin. Opinnäytetyötä varten haastattelin viittä miespuolista kotihoidon työntekijää. Tulosten perusteella suurin osa suhtautuu mieshoitajiin hyvin, mutta sukupuolinormeja rikkovat työntekijät voivat herättää myös tunteita laidasta laitaan. Olen ollut kiinnostunut mieshoitajuudesta pitkään ilmiönä ja opinnäytetyön prosessi sai minut pohtimaan matkaa mieshoitajaksi entistä syvemmin. Kirjoituksessa käytetyt sitaatit ovat opinnäytetyöni haastattelumateriaalista sekä oman työurani varrelta.

Olen työskennellyt hoitoalalla kotihoitoympäristössä noin kymmenen vuoden ajan. Tänä aikana olen huomannut, että miespuoliset hoitajat eivät ole täysin neutraali asia, vaan saattavat herättää monenlaista suhtautumista ihmettelystä inhoon ja kunnioituksesta kainosteluun. Sukupuolivähemmistönä oleminen on aiheuttanut välillä absurdejakin tilanteita. Geronomiopintojen myötä minussa heräsi halu tutkia ilmiötä syvemmin. Ovatko muut mieshoitajat kohdanneet samanlaisia tilanteita tai suhtautumista, vai pitävätkö he sukupuoltaan ollenkaan ammatillisesti merkittävänä asiana?

Mieshoitajuus voidaan kokea yhteiskunnallisesti ristiriitaisena. Tähän vaikuttavat sosiaaliseen sukupuoleen sidoksissa olevat kulttuuriset oletukset miehille ja naisille soveliaista valinnoista (Connell & Pearse 2015: 6; Tripodi 2014: 13-22). Hoitoala saattaa aiheuttaa siellä työskentelevien miesten uravalinnan kummastelua tai jopa heidän maskuliinisuutensa kyseenalaistamista. Onkin mielenkiintoista, että hoitoalaa ei ole aina pidetty naisellisena, vaan ajatus on lähtöisin Florence Nightingalelta 1800 -luvulta. Nykyaikaisen sairaanhoidon kehittäjän mielestä hoitoala oli luonnollista jatkumoa naisten perheeseen kohdistuvalle hoivavietille. (Simpson 2009: 6-7.)

”Minun poikani työskentelevät rakennuksilla, he ovat sentään oikeita miehiä” [asiakas mieshoitajalle]

Muistan itse nuorempana vastavalmistuneena lähihoitajana kipuilleeni jonkin verran oman ammatillisen identiteettini löytämisessä. Monien naiskollegojen ”äidillinen” tapa kohdata asiakkaita ei tuntunut omalta. Toisaalta huomasin useamman miespuolisen kotihoidon asiakkaan yrittävän löytää kanssani samaistumispintaa armeijamuistoista, autoista ja naispuolisten kollegoiden ulkonäön kommentoinnista. Ajokortittomana siviilipalvelusmiehenä ja kaikenlaisen toksisen äijäilyn vieroksujana tällaisen maskuliinisuuden toteuttaminen osana työminää tuntui yhtä lailla vieraalta.

”Miehet saattaa ehkä jopa helpommin avautua silleen miesten kesken, tyyliin heittää semmosta miesjuttua naisista, et tämmöstä klassista…”    

Opinnäytetyöni Ai, sieltä tulikin nyt mies? -mieshoitajien sukupuoliset erityispiirteet kotihoidon asiakaskohtaamisissa käsitteli kotihoidon asiakkaiden suhtautumista mieshoitajiin, sekä miten tämä vaikutti haastateltaviin ammatillisesti ja tunnetasolla.  Haastattelumetodina toimi teemahaastattelu ja vastaukset analysoitiin aineistolähtöisin menetelmin. Tulosten mukaan mieshoitajuuteen suhtaudutaan pääasiassa positiivisesti, mutta se voi myös aiheuttaa ristiriitaisia tunteita joissain asiakkaissa erityisesti intimiteettiin liittyvien hoitotoimenpiteiden suhteen. Sukupuoliroolit näkyivät myös siinä, että miehiltä odotettiin käynneillä teknistä osaamista vaativia töitä, kuten lamppujen vaihtoa. Toisaalta tiskauksen kaltaisia kodinhoidollisia töitä miehen tekemänä kummeksuttiin.

”…yksi miesasiakas sano, että oli päivitelly [mieshoitajan kollegalle]  sitä kuinka raskasta se on [haastateltavalla mieshoitajalla], kun tiskaa täällä joka kerta. Siis kaikki naishoitajatkin tiskaa siellä, mutta ’[haastateltavan nimi] on menny valitsemaan akkojen työn ja tiskaakin täällä’…”

Vuosien saatossa olen oppinut kohtaamaan asiakkaat ennen kaikkea omana itsenäni. Tähän kohtaamistapaan liittyy jossain määrin oma sukupuoleni naisvaltaisessa työympäristössä, mutta se ei kuitenkaan määrittele minua. Olisikin tärkeää, että jokaisella olisi tilaa kehittää ammatti-identiteettiään ja löytää omat henkilökohtaiset vahvuutensa ilman ulkoa tulevia odotuksia tai painetta mukautua. Myös työyhteisöllä on roolinsa työntekijöiden yksilöllisten  vahvuuksien huomioimisessa ja tukemisessa.

 ”…lisää äijiä duuniin. […] Mä koen että tää on hyvä tää sun juttu, et lähet niinku tästä mies[näkökulmasta] sen sijaan, että neutralisoitais hoitajasukupuoli, koska me ollaan kuitenkin erilaisia. […] Mun mielestä mennään väärään suuntaan jos me aletaan täysin neutralisoimaan omia persooniamme.”

Yllä oleva haastateltavan sitaatti kiteyttää mielestäni erittäin hyvin hoitajuuden ytimen. Ihmisläheisessä työssä työntekijän mukana kulkee aina hänen oma persoonansa, eikä sitä tarvitse yrittää peitellä tai häivyttää. Hoitajat erilaisine ominaisuuksineen ja taustoineen ovat rikkaus.

Kirjoittaja

Antti Hakama on lähihoitaja ja geronomiopiskelija. Hänellä on kymmenen vuoden kokemus mieshoitajana toimimisesta kotihoidossa.

Lähteet

Connell, Raewyn & Pearse, Rebecca 2015. Gender -in world perspective. Cambridge: Polity Press.

Simpson, Ruth 2009. Men in Caring Occupations. Lontoo: Palgrave Macmillan.

Tripodi, Vera 2014. Sukupuolen filosofia. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura.