Maaseudulla asutaan vielä!

Saamme jatkuvasti lukea ja kuulla eri tiedotusvälineistä siitä, miten kaupungistumisilmiö autioittaa maaseutumaisia alueita. Vaikka tämä ilmiö on vääjäämätön, uutisointi uhkakuvineen ei ainakaan lisää maaseudun houkuttelevuutta. Vaikka tulevaisuuden realistinen tarkastelu on tärkeää, tämän asian äärellä olisi viisasta hidastaa ja jopa pysähtyä, sillä maaseudulla on yhä elämää ja monenlaisia mahdollisuuksia, jotka pitäisi hyödyntää vahvemmin.

Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsauksen (2018) mukaan yhteiskuntamme väestörakennetta muuttavat ikääntyminen, syntyvyyden aleneminen sekä entistä moninaisempi muuttoliike, sillä muun muassa kaupungistuminen ohjaa väestön alueellista sijoittumista. Asukkaiden hyvinvointi on pitkälle kiinni esimerkiksi siitä, miten kyetään turvaamaan heidän toiminta- ja työkykyä. Tähän tarvitaankin paljon uudentyyppisiä ratkaisuja koskien hyvinvointia, asumista sekä toimintakyvyn ylläpitäviä toimia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018.)

Myös maaseudulle tarvitaan vaihtoehtoja asumiseen

On hyvä muistaa, että taajamien ulkopuolella on yhä asutusta, vaikka maaseudun väestö vähenee. Erilaisia vaihtoehtoja asumiseen tulisikin tarjota myös harvaan asuttujen alueiden ihmisille. Tästä syystä kiinnostuin ideoimaan tutkimuksellisen kehittämistyöni aihetta erityisesti asumisteeman ympärille. Lopullinen aihe muodostui ikääntyvien yhteisöllisen asumisen tarkasteluun ja suunnitteluun erityisesti maaseutumaiselle alueelle. Tavoitteenani oli saada selville, mitä asuminen merkitsee, mitä ajatuksia yhteisöllinen asumismuoto herättää, mitä kaikkea siinä tulisi ottaa huomioon ja mitkä olisivat sen haasteet ja vetovoimatekijät.

Hauhon Vihniön metsää

Tutkimuksellisen kehittämistyön tulokset koostuivat kahdeksasta haastattelusta sekä kahdesta yhteiskehittelyllä laaditusta työpajasta. Näiden kahden toteutuksen avulla muodostui kattava käsitys siitä, minkälaisia odotuksia yhteisölliseen asumiseen maaseutumiljöössä liittyy. Vaikka tuloksista ilmeni, että yhteisölliseen asumiseen liittyy myös haasteita, vahvuuksia ja hyviä puolia löytyi enemmän. Kaikki haastateltavat pitivät yhteisöllisen asumismuodon suunnittelua maaseutumaiseen ympäristöön hyvänä ideana.

Asuinympäristön suuri merkitys

Toimivuus ja viihtyvyys elin- ja asuinympäristössä ovat tärkeitä tekijöitä yksilön hyvinvoinnin kannalta. Aktiivisuutta lisäävässä ja motivoivassa elinympäristössä asuu eri-ikäisiä ihmisiä, ja jos siihen on liitetty vielä erilaisia palveluja, antaa se mahdollisuuden arkielämän onnistuvaan toteutumiseen. (Siitonen 2013: 534.)

Hauhon Vihniön metsää (Kuva: Tiia Nurminen)

Tutkimuksellisen kehittämistyön tulokset osoittivat, että asuinympäristöllä on suuri merkitys asumisessa. Ympäristön vaikutus nähtiin rakentuvan alueen rauhallisuudesta, kauniista maisemasta, tunnesiteestä kotitilaan, palveluista, pitkään asumisesta samassa miljöössä, luonnon läheisyydestä ja asuinpaikan erilaisista mahdollisuuksista. Tulokset myös tietyllä tavalla mursivat stereotyyppistä jaottelua ihmisistä “maalaisiin ja kaupunkilaisiin”. Myös kaupunkimiljööstä voidaan olla valmiita muuttamaan pysyvästi maalle:

”Tää on mulle niinku tosi tärkeetä. Halusin ehdottomasti muuttaa kaupungista maaseudulle, kun jäin eläkkeelle. Ja muuttaessani kyl tiesin olosuhteet, mihin tulen.”

Hauho, Roineen rantaa

Vetovoimaa maalla asumiseen

Monet elintärkeät palvelut uhkaavat loppua tai paeta kauemmas kasvukeskuksiin. Uusilla asumisen ratkaisuilla voitaisiinkin saada sitä kuuluisaa elinvoimaa maalle takaisin. Asumisen tulisi olla mielekästä, voimavaralähtöistä, turvallista ja hyvinvointia lisäävää. Maaseutumiljöö voisi tarjota näitä kaikkia, jos annamme siihen vain mahdollisuuden.

Kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön Onnistuneesti yhdessä−Yhteisöllisen asumisen haasteet ja mahdollisuudet. Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2020.

Kirjoittaja:

Tiia Nurminen, sairaanhoitaja (AMK), geronomi (AMK), vanhustyön ylempi AMK-opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Kuvat: Tiia Nurminen

Lähteet:

Siitonen, Tuomo 2013. Elinympäristön kehittäminen. Teoksessa Heikkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.): Gerontologia. Helsinki: Duodecim. 534–535.

Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus 2018. Eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi. Valtioneuvoston julkaisusarja 22/2010. Saatavana osoitteessa: <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160904/22_TUKA_STM_WEB.pdf?sequence=4 & isAllowed=y>.