Riikka Halonen tutki opinnäytetyössään kotona asuvien vanhusten yksinäisyyden tunnistamista. Opinnäytetyössä selvitettiin, miten Helsingin kaupungin HelppiSeniorin työntekijät voivat tunnistaa vanhuksen yksinäisyyden tiiviin kotikäyntinsä aikana. Työ esittää yksinäisyyden tunnistamisen tueksi erilaisia keinoja, joita HelppiSeniorin työntekijät voivat hyödyntää kotikäynneillään.
Yksinäisyyden vaikutukset vanhukseen
Yksinäisyyttä ja sen vaikutuksia vanhusten elämään on tutkittu maailmanlaajuisesti paljon. Yksinäisyyden on todettu aiheuttavan emotionaalista, fyysistä, hengellistä ja sosiaalista ahdinkoa. (McInnis & White 2001.) Yksinäisyys lisää myös tutkitusti vanhusten terveyspalveluiden käyttöä.
Suomalainen tutkimus kertoo, kuinka yksinäisyyttä kokevat vanhukset käyttävät terveyspalveluita enemmän kuin sellaiset vanhukset, jotka eivät ole yksinäisiä. (Pitkälä ym. 2009.) Jotta vanhusten yksinäisyyteen voidaan puuttua, pitää se voida ensiksi tunnistaa. Vanhusten yksinäisyyden tunnistamisesta on kuitenkin tehty vain vähän tutkimusta, ja tämän vuoksi opinnäytetyö tuo tärkeitä huomioita yksinäisyyden tunnistamisen tueksi.
Kymmenen keinoa tunnistaa vanhuksen yksinäisyys:
- Minkälainen toimintakyky vanhuksella on? Heikko toimintakyky arjessa voi viitata yksinäisyyteen.
- Sosiaalisten suhteiden kaipuun huomioiminen: onko vanhuksella oman ikäistä seuraa?
- Yksinäisyys tulee esille syvemmän keskustelun kautta, tärkeää huomioida vanhuksen kertomaa ja erottaa todellinen elämäntilanne. Joskus vanhus saattaa peitellä yksinäisyyttään, tai jopa valehdella elämäntilanteestaan.
- Yksinäisyydestä voi kysyä suoraan vanhukselta.
- Omainen tai naapuri voi tuoda yksinäisyyden esille.
- Vanhus itse voi nostaa yksinäisyyden kokemisen esille.
- Eri toimijoiden välinen yhteistyö auttaa tunnistamaan yksinäisen vanhuksen.
- Se, että vanhus ottaa herkästi uudestaan yhteyttä kotikäynnin jälkeen HelppiSenioriin ja hakee työntekijöiden huomiota saattaa olla merkki yksinäisyydestä.
- HelppiSeniorin työntekijällä on kertynyt ammattitaitoa tunnistaa yksinäinen vanhus.
- Työntekijän omat työkalut yksinäisyyden tunnistamisen tukena.
Miksi vanhuksen yksinäisyyden tunnistaminen on tärkeää?
Opinnäytetyössä selvisi, että kotona asuvat yksinäiset vanhukset ottavat matalalla kynnyksellä yhteyttä palvelutarpeen arviointeja tekeviin HelppiSeniorin työntekijöihin tai muihin terveyspalveluihin. Tahoja, joihin yksinäiset vanhukset saattavat ottaa yhteyttä, ovat esimerkiksi kotihoito, terveysasema, hätänumero ja turvahälytyspalvelut.
On tärkeää, että yksinäisille vanhuksille voidaan tarjota tukea juuri yksinäisyyden lieventämiseksi. Näin yksinäiset vanhukset saavat tukea yksinäisyyteensä, eivätkä he ota herkästi yhteyttä muihin terveyspalveluihin.
HelppiSeniorin työntekijä voi palvelutarpeen arviointia tehtäessä olla kotona asuvan vanhuksen ensimmäinen kontakti, joka pyrkii tukemaan kotona asumista. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että työntekijä osaa tunnistaa vanhuksen yksinäisyyden.
Opinnäytetyössä selvisi, että yksinäisyyden tunnistaminen ei ole aina helppoa. Yksinäisyyden tunnistamisessa tarvitaan ammattitaitoa ja tiettyjen perusasioiden hallitseminen yksinäisyyden tunnistamisen tukena auttaa työntekijöitä tässä tärkeässä tehtävässä.
Kotona asuvien vanhusten yksinäisyyden tunnistaminen -opinnäytetyössä esitellään tarkemmin keinoja, joilla vanhusten yksinäisyyttä voidaan tunnistaa.
Kirjoitus pohjautuu vanhustyön YAMK -opintojen opinnäytetyöhön Kotona asuvien vanhusten yksinäisyyden tunnistaminen.
Kirjoittaja:
Riikka Halonen, geronomi (YAMK), valmistunut marraskuussa 2021 vanhustyö YAMK -tutkinnosta, Metropolia Ammattikorkeakoulusta.
Lähteet:
McInnis, Gloria – White, Jane H. 2001. A Phenomenological Exploration of Loneliness in the Older Adult. Archives of Psychiatric Nursing, XV (3). 128–139.
Pitkälä, Kaisu & Routasalo, Pirkko & Kautiainen, Hannu & Tilvis, Reijo S. 2009. Effects of Psychosocial Group Rehabilitation on Health, Use of Health Care Services, and Mortality of Older Person Suffering from Loneliness: A Randomized, Controlled Trial. J Gerontol. A Biol Sci Med Sci. 64 (7). 792–800.
Ei kommentteja