Haluammeko ikääntyvät maahanmuuttajat mukaan toimintaan?

Vanhustyöhön kaivataan myönteisempää ajattelua monikulttuurisuudesta. Miten ymmärrämme maahan muuttaneen ikääntyvän ihmisen elämäntilannetta ja niitä merkityksiä, jotka vaikuttavat edelleen hänen arkeensa nykyisessä kotimaassa? Vaikka Suomeen muutosta olisikin jo useita vuosia aikaa, ikääntyneellä maahanmuuttajalla voi olla edelleen tuen tarvetta kotoutumisessa, sosiaalisessa kanssakäymisessä tai oman hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Yhtä tärkeää on huomioida ikääntyvien suomalaisten elämänkokemuksen merkitykset ja hyödyntää heidän kokemuksiaan ottamalla heidät mukaan luomaan uudenlaista toimintakulttuuria. 

Ryhmätoiminta tukee kotoutumista

Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni totesin, miten eri kulttuureista tulleiden ihmisten yhdessä toimiminen ja yhteisten kokemusten jakaminen lisäsivät heidän osallisuuden sekä hyvinvoinnin tunnetta. Ikääntyneet maahanmuuttajat oppivat ryhmässä toistensa kokemuksista ja saivat vahvan tunteen arvostetuksi sekä kuulluksi tulemisesta. Kotoutumisen kokemus vahvistui tutussa ryhmässä, johon kuului myös suomalaisia ikäihmisiä.

Ohjattu ryhmätoiminta antoi turvaa sekä tutun yhteisön tukea ikääntyvälle maahanmuuttajalle. Osallisuuden ja integroitumisen edistäminen oli yksinkertaisimmillaan avointa ryhmätoimintaa, johon kaikki osallistujat olivat tervetulleita.

Kehittämistyön tuloksiin viitaten ikääntynyt maahanmuuttaja toivoi olevansa samanlainen vantaalainen, kuten muutkin ikäisensä. Maahanmuuttajan roolista haluttiin päästä vähitellen eroon. Maahanmuuttajien integrointi suoraan yhteiskuntamme palvelujärjestelmään ei ehkä sellaisenaan onnistu. Ammattilaisilta odotetaan kulttuurista ymmärrystä ja rohkeutta helpottaa tätä integroitumista.

Vain vähän tutkittua tietoa ikääntyvistä maahanmuuttajista

Heikkinen (2014: 13) on todennut, miten ikääntyvät maahanmuuttajat tarvitsevat lisäresursseja ja erityistä tukea selviytyäkseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Useilla ikääntyvillä maahanmuuttajilla on puutteellinen kielitaito, ja monet arkisetkin asiat tulevat eteen yllättävinä tilanteina.

Linderborgin (2012: 97) tutkimuksessa havaittiin, miten Suomessa ikääntyvien somalimiesten itsetuntoa, suomen kielen taitoa ja kotoutumista voitiin tukea järjestetyn ryhmätoiminnan avulla. Ryhmätoiminnan todettiin olevan vain vähän resursseja tarvitseva sosiaalityön muoto, joka tunnistettiin huonosti. 

Kohti kulttuuriystävällisempää vanhustyötä

Kehittämistyössä saadut kokemukset monikulttuurisesta ryhmätoiminnasta olivat rohkaisevia. Kulttuurinen myötätunto ja ymmärrys vahvistuivat ryhmätoiminnassa niin kohderyhmällä kuin vanhustyön ammattilaisilla.

Sarvimäen (2016: 100) mukaan kulttuurisensitiivisyys tarkoittaa myönteistä asennetta toisesta kulttuurista tullutta kohtaan. R. Vance Peavy (1999: 200) puhuu vastaavasti kulttuurisesta empatiasta. Vanhustyössä toimivien ammattilaisten, kouluttajien ja vapaaehtoisten omat ennakkoluulot voivat olla uuden kokeilun esteenä. Mitä jos avaisimme ovet näkyvämmin erilaisille toimijoille?  Epäonnistumisia ei tässä tule. Vain kohtaamalla ja kokeilemalla saadaan kokemuksia niin asiakkaille kuin ammattilaisille.

Linnanmäki (2018) on tuonut esille näkemyksen asenteellisesta saavutettavuudesta.  Kun tarkoituksena on miettiä, tarvitsemmeko ikääntyneille maahanmuuttajille erityispalveluita, siteeraisin Linnanmäen esittämää näkökulmaa: ”Samaa kaikille − erityistä erilaisille.”  Saavutettavuus tarkoittaa avoimuutta ja tasavertaisuuden kokemusta. Samanlaista kaikille, mutta erilaisten toimijoiden tarpeet huomioon ottaen. Jos haluamme ikääntyneet maahanmuuttajat mukaan toimintaan, on mietittävä mitä saavutettavuus käytännössä tarkoittaa.

Lopuksi taiwanilaisen opiskelijan kokemus monikulttuurisesta vanhustyöstä: ”Language is not the barrier and age is not a problem.”

Teksti perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Monikulttuurisia kokemuksia ikääntyneiden ryhmätoiminnasta”. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsinki.

Tiina-Kaisa Mattila, opiskelija, vanhustyön ylempi AMK -tutkinto-ohjelma

Kirjoittaja:
Tiina-Kaisa Mattila, opiskelija, vanhustyön ylempi AMK -tutkinto-ohjelma

Lähteet:

Heikkinen, Sari 2015. Arki uudessa kotimaassa – Entisestä Neuvostoliitosta Suomeen iäkkäinä muuttaneiden arki, sosiaaliset suhteet ja kotoutuminen. Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö. Saatavana osoitteessa: <http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/96619/978-951-44-9707-0.pdf?sequence=1>.

Linderborg, Hilkka 2012. Hennattuja partoja- ikääntyvät somalimiehet ryhmätoiminnassa. Lisensiaattitutkimus. Helsingin yliopisto, sosiaalitieteiden laitos.

Linnanmäki, Eila 2018. Arvot ja vastuu.  Uudistuva sosiaali- ja terveysala -seminaari 9.11.2018. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsinki.

Peavy, R. Vance 1999. Sociodynamic Counselling. Sosiodynaamisen ohjauksen opas. Suom. Petri Auvinen. Helsinki: Psykologien kustannus Oy. Sarvimäki, Anneli 2016. Vanheneminen eri kulttuureissa ja etnisissä ryhmissä. Teoksessa Heikkinen, Eino, Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.): Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.