Käyttäjälähtöistä etätoimintaa ikääntyneen kotiin

Palvelut muuttuvat koko ajan digitaalisemmiksi. Ikäihmiset käyttävät digitaalisia palveluja tulevaisuudessa yhä enemmän ja osaavammin. Digitalisaatio mahdollistaa käyttäjälähtöisiä palveluja, joilla on merkittävä rooli sosiaali- ja terveysalalla. Käyttäjälähtöisen toimintatavan omaksumiseen tarvitaan työelämässä yhteistoiminnallista, tulevaisuuteen tähtäävää työskentelyä.

Nykypäivän ikäihmiset ovat aktiivisia, koulutettuja, osallistuvia yhteiskunnan jäseniä. Ikäihmiset ovat moninaisia; ei ole yhtä ikäihmistyyppiä, ei yhtenäistä ikäihmisten asiakaskuntaa. Monimuotoiset elämänkulut ja yksilölliset tarpeet vaikuttavat ikääntymiseen. Tilastokeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan matkapuhelin on yhä suositumpi laite internetin käyttöön, ja sen käyttötarkoitukset monipuolistuvat. 65−74-vuotiaista eläkeläisistä 75 prosenttia käyttää internetiä (Tilastokeskus 2018).

Digitaalisilla etäpalveluilla voidaan lisätä sosiaalista kanssakäymistä ja mahdollistaa osallisuus sosiaalisuuteen niiden kotona asuvien ikääntyneiden kohdalla, jotka eivät enää kykene osallistumaan kodin ulkopuolisiin harrastuksiin. Ihmisen jäädessä eläkkeelle kolmannessa iässä vapaa-aika lisääntyy ja harrastamisen kulta-aika on usealla eläkeläisellä alkamassa. Ikääntyneet käyttävät tulevaisuudessa yhä enemmän erilaisia verkkopalveluita ja ovat osa digitaalisia yhteisöjä, joilla he pitävät helposti yhteyttä läheisiinsä.

Harrastamisen merkityksestä Kärnä (2009) ja Ruoppila (2004) ovat todenneet, että kolmannessa iässä harrastukset ja kiinnostuksen kohteet tekevät elämästä aikaisempaa mielekkäämpää, mikä parantaa toimintakykyä ja tukee identiteettiä. Harrastus on toimintatapa, jolla ihminen irtaantuu arjesta. Harrastukset tuottavat tyydytystä, sosiaalista arvostusta ja hyväksyntää. (Kärnä 2009: 225, 229; Ruoppila 2004: 476−481.)

Etäkuntoutuksen yleisenä ohjenuorana voidaan pitää, että etäkuntoutus tarkoittaa etäteknologiaa käyttävien sovellusten, kuten matkapuhelimen, tietokoneen tai tablettitietokoneen, tavoitteellista käyttöä kuntoutuksessa. Käyttäjälähtöisyydessä on tärkeä kunnioittaa ikääntyneiden yksityisyyttä sekä sitä, että ikääntynyt nauttii, on ylpeä ja käyttää teknologiaa säännöllisesti. Verkossa keskustelu on prosessinomaista ja toiminnallista mielipiteiden, tunteiden ja ajatusten vaihtoa ihmisten välillä. Verkossa keskustelua kuvaa asiayhteys, johon vaikuttavat sosiokulttuuriset tekijät. (Salminen ym. 2016: 11; Peek ym. 2016; Rahikka 2013: 41, 48.)

Ikääntyneet mukana käyttäjälähtöisessä kehittämisessä

Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni kehitettiin osallisuutta vahvistava etätoimintapalvelua kotihoidon ikääntyneille asiakkaille. Kehittämistyö tehtiin yhteistyössä Myllypuron Monipuolisen palvelukeskuksen ja alueen kotihoidon kanssa. Kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää käyttäjälähtöistä etätoimintapalvelua yhteistoiminnallisesti kotihoidon työntekijöiden ja ikääntyneiden asiakkaiden kanssa. Kaksisuuntaisen videoyhteyden välityksellä tarjottiin etätoimintaa ikääntyneille kotihoidon asiakkaille.

Kuusi ikääntynyttä kotihoidon asiakasta osallistui kolmen kuukauden aikana kerran viikossa etätoimintajaksoon. Luontoaiheinen teema, joka on kuviossa 1. kuvattuna etätoiminnan kalenteriin, johdatteli ikääntyneitä päivän keskustelu aiheeseen.

Kuvio 1. Kalenterin etätoiminnan luontoteemat ohjasivat keskustelua (kuva: Sirpa Puusti)

Tulosten mukaan ikääntyneet asiakkaat kokivat etätoimintana tarjottuun palveluun osallistumisensa mielekkäänä harrastamisena, kiinnostavana toimintana ja ihmisten tapaamisena. Tulevaisuuden etätoimintapalvelulta odotetaan oman kiinnostuksen mukaista toimintaa.

Etätoiminnan onnistumiseen ja hyväksymiseen vaikuttavat toimiva tekniikka, riittävä tiedottaminen ja sosiaalisen verkoston tarjoama tuki. Etätoiminta lisäsi ikääntyneiden toimijuutta. Luontomerkitys kiinnittyi ikääntyneiden elämänkulussa tapahtuneisiin asioihin, jotka ilmenivät lapsuuden muistelemisena. Luonto merkitsi ikääntyneelle myös kodissa mielipaikkana avautuvaa ikkunanäkymää, josta pääsi seuraamaan luontoa ja vuodenaikaa.

Jyrkämän (2007) mukaan toimijuuden modaliteettimallin ja elämänkulun näkökulmasta tarkasteltuna (ks. kuvio 2.) ikääntyneet toivat esille osaamista, kykenemistä, haluamista, voimista, täytymistä ja tunteita osallistuessaan etätoimintaan ja muistellessaan lapsuuden luontokokemuksia (Jyrkämä 2007: 206−207).

Kuvio 2. Toimijuuden modaliteetit etätoimintaan osallistumisessa (Jyrkämää 2007 mukaillen, kuva: Sirpa Puusti)

Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksissa korostui osallisuuden tunne

Ikääntyneet halusivat osallistua keskusteluun ja pitivät tärkeänä, että voivat jakaa omia kokemuksiaan. Kontaktin ottaminen muihin etälaitteen välityksellä, vaikka vain kuuntelemalla muiden kertomuksia, lisäsi haastateltavien mielestä osallisuuden kokemista, tunnetta kuulumisesta joukkoon. Ikääntyneet kokivat pääsevänsä keskustelemaan toisensa kanssa vastavuoroisesti.

He kokivat etätoiminnan olevan väylä muihin ihmisiin. Etätoimintaan osallistuminen helpotti ikääntyneiden mielestä yksin olemista. Ikääntyneet pohtivat myös, voisiko ylipäätään etälaitteen välityksellä ystävystyä. He toivat esille, että ystävystyminen olisi mahdollista, mutta kiinteämpi suhde vaatisi enemmän aikaa tutuksi tulemiselle.

Palvelujärjestelmän menestymiselle on tärkeää se, kuinka asiakkaat pääsevät tasavertaisesti osallistumaan palveluiden toiminnalliseen kehittämiseen ja vaikuttamiseen (Pohjola 2017: 320). Yhteistoiminta on ollut toimijalähtöistä kehittämistä, jossa yhdessä tekemällä kehitettiin käyttäjälähtöistä etätoimintapalvelua. Käyttäjälähtöisen palvelun perustana on asiakkaan tarpeisiin vastaava toiminta, asiakasymmärrys ja tieto asiakkaiden palvelukokemuksesta.

Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Käyttäjälähtöinen etätoimintapalvelu, yhteistoiminnallinen kehittäminen”. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2018, vanhustyön ylempi ammattikorkeakoulututkinto.

Kirjoittaja:
Sirpa Puusti, opiskelija, vanhustyön ylempi AMK-tutkinto-ohjelma
Kuva: Mira Piispanen

Lähteet:

Jyrkämä, Jyrki 2007. Toimijuus- ja toimijatilanteet. Aineksia ikääntymisen arjen tutkimiseen. Teoksessa Seppänen, Marjaana & Karisto, Antti & Kröger, Teppo (toim.): Vanhuus ja sosiaalityö. Sosiaalityö avuttomuuden ja toimijuuden välissä. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kärnä, Sirpa 2009. Hyvinvoinnin pysyvyyttä ja muutosta kolmannessa iässä. Ikääntyvien henkilöiden elämänkulun seuranta vuosina 1991 ja 2004 Varkauden kaupungissa. Kuopion yliopiston julkaisuja. Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos. Yhteiskuntatieteet 166. Kuopion yliopisto.  Saatavana osoitteessa: <http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-951-27-1076-8/urn_isbn_978-951-27-1076-8.pdf >.

Pohjola, Anneli 2017. Asiakkaan pitkä tie palveluihin vaikuttajaksi. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kairala, Maarit & Lyly, Hannu & Niskala, Asta (toim.): Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuudenmuutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino.

Peek, Sebaastian & Theodorus, Michael & Wouters, Eveline, J. M. & Luijkx, Katrin, G. & Vrijhoef, Hubertus 2016. What it takes to successfully implement technology for aging in place: Focus groups with stakeholders. Journal of Medical Internet Research 18 (5). Saatavana osoitteessa: <https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4904824/>.

Rahikka, Anne 2013. Dialogi auttavissa verkkopalveluissa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen ammattilaisten kertomuksia kommunikaatiosta. Helsingin yliopisto. Valtiotieteellinen tiedekunta. Saatavana osoitteessa: <https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41885/rahikka_vaitoskirja.pdf>.

Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka & Heiskanen, Tuija & Naamanka, Johanna & Stenberg, Jan-Henry & Vuononvirta, Tiina 2016. Suositukset etäkuntoutukseen. Teoksessa Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka & Stenberg, Jan-Henry (toim.): Etäkuntoutus. Kelan tutkimus. Saatavana osoitteessa: <http://www.kela.fi/documents/10180/0/Et%C3%A4kuntoutus/4a50ddb8-560c-47b4-94ed-09561f6981df>