Aina sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ei ole tarjolla riittävästi tietoa mahdollisuudesta saada asiakkaan henkilökohtaiseen käyttöön apuvälineitä perusterveydenhuollon apuvälineyksiköstä. Asumispalveluyksiköissä apuvälinetarpeen arvioinnissa tulisi asiakkaan toimintakyvyn lisäksi huomioida myös julkisen ja yksityisen tilan eli yhteisten tilojen ja asiakkaan kodin merkityserot.
Oman kodin merkitys muodostuu henkilökohtaisista muistoista ja tavaroista sekä mahdollisuudesta toimia omien tuttujen tapojen ja rutiinien mukaisesti. Ikäihmisen toimintaympäristö muuttuu toimintakyvyn heikentyessä. Fyysisen ympäristön vähäisetkin muutokset voivat tuntua ikäihmisestä suurilta, etenkin jos ne liittyvät omaan kotiin. (Kelo & Launiemi & Takaluoma & Tiittanen 2015.)
Turvallisen ja toimivan kodin luomiseksi muutokset voivat kuitenkin olla välttämättömiä. Edessä saattaa olla esimerkiksi muutto täysin uuteen ympäristöön, jolloin vahva tunneside omaan kotiin rikkoutuu. Mutta tarvitseeko kodintunnusta luopua kokonaan?
Koti on koti ympäristöstä riippumatta. Muutto uuteen ympäristöön tulisi tehdä hyvässä vuorovaikutuksessa asiakkaan, henkilökunnan ja läheisten kanssa. Asumispalveluyksiköissä sote-ammattilaisten tulisi olla aktiivisia ja arvioida laaja-alaisesti uuden asiakkaan toimintakyky ja tuentarpeet. Asiakkaan omien itselle tärkeiden esineiden tuominen uuteen ympäristöön auttaa sopeutumisessa. Myös kotona käytössä olleet tutut apuvälineet voivat tukea asiakkaan arkea uudessa asuinympäristössä.
Palveluntuottajien tulisi huomioida myös ikäihmisten muuttuvat tarpeet palveluissaan ja reagoida niihin nopeasti (Kruus-Niemelä 2009). Asiakkaan oman huoneen ja asumisyksikön yhteisten tilojen esteettömyys edistää apuvälineiden monipuolista käyttämistä ja itsenäistä toimimista. Tällöin hyvin suunniteltu ympäristö tukee ikäihmisen suoriutumista ja sosiaalista osallistumista arjessa.
Toimijana omassa arjessa
Ikääntyneen ihmisen toimintaympäristö voi muuttua merkittävästi siirryttäessä asumispalveluyksikköön. Muutoksen keskellä olennaisinta on tunnistaa ikäihmisen yksilöllisyys ja millä tekijöillä hänen arjen hyvinvointiaan voidaan tukea. Osallisuudella ja elämänhallinnan tunteella on selkeä yhteys yksilön kokemaan hyvinvointiin (Fried 2013). Mutta kuinka sote-ammattilainen voi tukea edellä mainittuja asioita?
Asumispalveluyksikössä ikääntyneen asiakkaan arkiset ja joskus pieneltä vaikuttavat asiat ovat juuri niitä tekijöitä, joilla hänen elämänhallintansa ja osallisuuden tunnetta voidaan tukea. Ammattilaisen onkin tärkeää sisäistää, että yksilön oma kokemus vaikuttaa arkensa kannalta merkityksellisiin tapahtumiin on parhainta elämänhallinnan ja osallisuuden tukemista. Ikäihmiselle tulee antaa mahdollisuus tehdä valintoja ja päätöksiä arjessaan sekä tukea hänen omatoimisuuttaan ja toimintakykyään.
Ikäihminen tulisikin nähdä elinympäristöstä riippumatta lähtökohtaisesti omassa arjessa toimijana (Jyrkämä 2016), jonka toimijuutta ammattilaiset vahvistavat ohjaavalla ja yksilön voimavaroja tukevalla toiminnalla.
Apuvälineet toimijuuden tukena
Oikein valitun apuvälineen avulla tuetaan ikäihmisen toimintakykyä ja hyvinvointia, ja siten myös osallisuuden kokemusta sekä elämänhallinnan tunnetta. Sopivilla apuvälineillä vahvistetaan myös ikääntyneen asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja toimijuutta jokapäiväisessä elämässä.
Apuvälineiden luovuttamisen lähtökohtana on oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus ja oikea-aikaisuus (Terveyskylä 2018).
Apuvälinetarve arvioidaan aina yksilöllisesti ja luovuttamisen perusteissa huomioidaan muun muassa:
- asiakkaan toimintakyky
- asiakkaan elämäntilanne
- apuvälineen käytön turvallisuus
- apuvälineen käyttöön liittyvä toimintaympäristö
- palveluntuottajien keskinäiset sopimukset (STM 2020).
Apuvälinetarpeen arviointi perustuu siis henkilön kokonaistilanteeseen. Lisäksi asumisyksiköissä asuvan henkilön kohdalla arvioinnissa korostuu erityisesti apuvälineen henkilökohtainen käyttö.
Asumispalveluissa on usein järjestetty lääkinnälliset apuvälineet ammattilaisten käyttöön ergonomisen ja turvallisen hoidon sekä siirtymisten tueksi. Tämän lisäksi ammattilaisten tulisi tiedostaa apuvälineiden tuomat hyödyt myös ikäihmisen elämänhallintaan. Asumispalveluyksikössäkin voidaan arvioida ja järjestää ikäihmisen omaan arkeen ja henkilökohtaiseen käyttöön tarvitsemia apuvälineitä kuten tartuntapihtejä, sukanvetolaitteita tai jopa wc-istuimen korotuksia.
Henkilökohtaiset apuvälineet tukevat ja ylläpitävät ikäihmisen arjen toimijuutta myös asumispalveluyksikössä.
Lisätietoa apuvälineiden hankintaan
Sosiaali- ja terveysministeriö on päivittänyt Valtakunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet -oppaan vuonna 2020. Opas on tarkoitettu apuvälinetyötä tekeville ammattilaisille työvälineeksi sekä tiedonlähteeksi apuvälineitä käyttäville ja heidän avustajilleen.
Lisätietoa tavallisimmista liikkumisen sekä päivittäis- ja aistitoimintojen apuvälineistä sekä niiden luovuttamisen perusteista saa myös suoraan oman kunnan perusterveydenhuollon apuvälinepalveluja tuottavasta yksiköstä, josta voi myös tiedustella tarkemmin apuvälineiden saatavuutta.
Kirjoittajat
Johanna Huiko-Lahtinen, geronomiopiskelija, Metropolia AMK
Tanja Marjomaa, geronomiopiskelija, Metropolia AMK
Jani Välilä, geronomiopiskelija, Metropolia AMK
Lähteet
Fried, Suvi 2013. Mielen voimavarat. Teoksessa Fried, Suvi & Heimonen, Sirkkaliisa & Jokinen, Pirkko (toim.): Ikääntyminen ja mielen hyvinvointi – Katsaus kirjallisuuteen. Ikäinstituutti. Oraita 1/2013. 27–28 Ikäinstituutti.
Jyrkämä, Jyrki 2016. Vanheneminen, arkitilanteet ja toimijuus. Teoksessa Heikkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.): Gerontologia. Helsinki Duodecim. 422–423.
Kruus-Niemelä, Maria 2009. Apuvälineet ja ikäihmisten toimintakyky. Teoksessa Mäkinen, Elisa & Kruus-Niemelä, Maria & Roivas, Marianne (toim.): Ikäihmisen hyvä elämä – ympäristön merkitys vanhustenkeskuksessa. Helsinki: Metropolian Ammattikorkeakoulu.
Kelo, Sini & Launiemi, Helena & Takaluoma, Matleena & Tiittanen, Hannele 2015. Ikääntynyt ihminen ja hoitotyö. Ikääntyneen ihmisen kotona asumisen tukeminen. Palvelu ja hoiva kotona. Helsinki: Sanoma Pro Oy
STM 2020. Valtakunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet 2020. Opas apuvälinetyötä tekeville ammattilaisille ja ohjeita asiakkaille. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5601-8
Terveyskylä 2018. Kuntoutumistalo. Ammattilaiset. Apuvälineet.
Ei kommentteja