Saada palvelua vai mahdollisuus ostaa palvelua?

Yhteiskunnallisena ikääntymispoliittisena tavoitteena on mahdollistaa ikääntyvien kotona asuminen (Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2023). Puhutaan palveluiden saamisesta, joka saattaa tuoda ajatuksen palveluiden maksuttomuudesta, mutta käytännössä kaikki palvelut aiheuttavat saajalle kustannuksia. Tavoiteltaessa kotona asumisen mahdollisuutta, on syytä kiinnittää huomio omavastuiden hinnoitteluun ja ikääntyneen arjen kulujen kokonaisuuteen, erityisesti pienituloisten ikääntyneiden osalta.

Ikääntyneiden köyhyys on noussut esille sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa että Eläkeliiton toiminnanjohtaja Anssi Kempin blogitekstissä Onko eläkeläisen vyössä kiristämisen varaa?
Kemppi tuo esille kirjoituksessaan maailmantilanteen aiheuttaman hintojen nousun ja sen aiheuttaman eläkeläisten taloudellisen ahdingon. Eläkeläisillä on Eläkeliiton selvityksen mukaan vaikeuksia selviytyä peruselämiseen liittyvistä kuluista ja yleisesti palkansaajia rajallisemmat mahdollisuudet vaikuttaa sekä tulotasoonsa että kuluihinsa. Kemppi nostaakin esille kysymyksen, tuleeko eläkeläisten maksukyky kestämään jatkossa kustannusten nousun.

Kustannukset nousevat esille myös kyvyissä hankkia palvelua arkensa tueksi. Kustannukset vaikuttavat ikääntyneen kykyyn ja mahdollisuuteen hankkia apua kotona asumisen tueksi ja näin ollen yhteiskunnallinen tavoite ja jopa lupaus tuen järjestämisestä ei välttämättä toteudu. Itselleni herää kysymys, millä keinoilla mahdollistettaisiin ikäihmisen tarvitsemat palvelut, jotta tavoite omassa kodissa asuminen voisi toteutua asianmukaisesti.

Palveluiden maksullisuus

Usein puhekielessä käytetään palveluista termiä ”saaminen”. Kuitenkin kyse on siitä, syntyykö henkilölle oikeus ostaa palvelu hyvinvointialueelta vai hankitaanko se esimerkiksi yksityiseltä palveluntuottajalta. Sana ”saada” luo helposti ihmisten ajatuksissa mielikuvan maksuttomuudesta. Perusteena maksuttomuudelle tuodaan esille, että iäkäs on maksanut veroja kattaakseen myöhemmin syntyvät palveluiden kustannukset.

Tapaamillani ikääntyneillä pettymys palvelujen maksullisuudesta ja maksujen määräytymisestä on ajoittain suuri, kun henkilö on luottanut siihen, että apua saa ja käsitys avun saamisen kustannuksista poikkeaa käytännöstä.

Kotihoidon palveluiden maksuperusteissa on määritelty palveluiden maksuttomuudelle tuloperusteinen yläraja, joka on 588 euroa kuukaudessa (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1992/734). Kuitenkin jokaiselle Suomessa asuvalle henkilölle on lainsäädännöllä turvattu takuueläkkeen luoma oikeus vähimmäiseläkkeeseen, joka on 922,42 euroa kuukaudessa (Kela). Näin ollen maksuttomuuden ylärajaa ei kukaan lähtökohtaisesti alita.

Hoivaköyhyys

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (280/2012) määrittelee että, hyvinvointialueiden on järjestettävä henkilöille palveluja, jotka ovat oikea aikaisia sekä riittäviä. Yhteiskunnassa toimitaan tämän lain määrittelemässä hengessä. Siitä huolimatta syntyy tilanteita, että henkilö ei pysty hankkimaan riittäviä palveluja niistä syntyvien kustannuksien takia.

Hoivapalveluiden korkeat omavastuut saattavat vaarantaa ikääntyneen toimeentulon ja aiheuttaa näin ollen hoivaköyhyyttä (Forma & Kuivalainen 2020: 337). Hoivaköyhyyttä on tutkittu viimevuosina ja nostettu esille useissa eri tutkimuksissa (Kröger 2022, Kröger & Van Aerschot & Puthenparambil 2019).

Hoivaköyhyys tarkoittaa yksilötasolla sitä, että henkilön avuntarve on olemassa ja määritelty, mutta sitä ei pystytä täyttämään joko kaikilta osin tai tarpeesta jää jokin osa täyttämättä. Hoivaköyhyyttä voi syntyä mm. tilanteessa missä henkilö ei pysty ostamaan taloudellisen tilanteen takia riittäviä palveluita arjen tueksi. (Kröger: 2022: 11, Kröger & Van Aerschot & Puthenparambil 2019: 128.) Itse havainnoin työssäni, että usein ikääntyneen taloudellinen tilanne ei mahdollista esimerkiksi siivouspalveluiden hankkimista tai asiointiin liittyvien hoivan tarpeiden täyttymistä. Erityisen hankalia ovat tilanteet missä läheisapua ei ole käytettävissä.

Asiakasmaksut, osa isompaa kokonaisuutta

Asiakasmaksuja suunniteltaessa ja niistä päätettäessä olisi hyvä vielä tarkemmin selvittää, mitä vaikutuksia asiakasmaksujen kerääminen vähävaraisiksi luokitelluissa perheissä voi tarkoittaa. Tällä hetkellä on saatavilla tietoa esimerkiksi hoivaköyhyyden syntymiseen vaikuttavista tekijöistä sekä siitä, miten täyttämättömät avuntarpeet vaikuttavat henkilön palveluntarpeen nopeampaan kasvuun. Lisääntynyt palvelun tarve taas vaikuttaa eittämättä myös kalliimpien palveluiden käyttöön.

Kotona asumisen kustannuksien näkeminen kokonaisuutena auttaisi hahmottamaan kokonaisuuksia, jotka vaikuttavat asiakasmaksujen vaikuttavuuden ymmärtämiseen. Kun huomioidaan, mitä muita kuluja kotona asuvalle syntyy, voidaan nähdä, että kotona asuvat ikääntyneet maksavat suhteellisesti, mutta myös euromääräisesti enemmän arjestaan, kun asumispalveluissa asuvat (Forma & Aaltonen & Teräväinen & Pulkki 2023: 33).

Olisikin hyvä ottaa herkemmin mukaan asiakasmaksuja koskevaan keskusteluun henkilöitä, joilla on käytännön näkemyksiä niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat asiakkaan kykyyn ja mahdollisuuteen asua omassa kodissa.

Palveluohjauksen sekä palvelutarpeen selvittämisen yhteydessä on entistä tärkeämpää, että osataan ottaa puheeksi ja selvittää ikääntyneen maksukyky sekä siihen vaikuttavat tekijät. Puheeksi ottamisella voidaan ennakoida ja ehkäistä tilannetta missä, ikääntynyt ei pysty itse selviytymään tarvittavien tukien ja etuuksien hakemisesta, ja joutuu siitä syystä jättämään palveluita käyttämättä. Tukien hakeminen ei saisi missään tilanteessa kaatua siihen, että ikääntynyt ei itse pysty hakemuksista suoriutumaan.

Kirjoittaja

Nina Lehtonen, vanhustyö (YAMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu, ja asiakasvastaava, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue ikääntyneiden palvelut, neuvonta ja ohjaus

Lähteet

Forma, Leena & Aaltonen, Mari & Teräväinen, Pia & Pulkki, Jutta 2023. Mikä maksaa ja kuka maksaa? Ikääntyneiden hoidon kustannukset ja rahoitus -pilottitutkimus. KAKS kunnallisalan kehittämissäätiö. Viitattu 26.3.2023.

Forma, Leena & Kuivalainen Susan 2020. Artikkelit Gerontologia 34(4), 2020. Viitattu 19.3.2023.

Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2023. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Periaatepäätös. Valtioneuvoston julkaisuja 2022:70. Viitattu 20.3.2023.

Kröger Teppo 2022: Care Poverty : When Older People’s Needs Remain Unmet. Palgrave Macmillan. Sustainable Development Goals Series, 10. Palgrave Macmillan, Cham. Viitattu 26.3.2023.

Kröger Teppo & Van Aerschot Lina & Puthenparambil Jiby Mathew 2019: Ikääntyneiden hoivaköyhyys. Yhteiskuntapolitiikka 84: 2, 124–134.

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012. Annettu 28.12.2012. <Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn… 980/2012 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®>. Viitattu 21.3.2023.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1992/734.< Laki sosiaali- ja terveydenhuollon… 734/1992 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®>. Viitattu 26.3.2023.