Mitä kuuluu vanhustyön yrittäjille?

Metropolian geronomiopiskelijat järjestivät toukokuussa Katseet kohti vanhustyön tulevaisuutta – tilaisuuden, jossa keskusteltiin muun muassa siitä, miten Suomessa tulevaisuudessa vastataan vanhustyön haasteisiin. Lue tästä, millaisia ajatuksia yrittäjyyteen liittyvässä hankkeessa mukana ollessa heräsi ja miten yrittäjät suhtautuvat tulevaisuuteen sote-uudistuksen alla.

Asiantuntijoiden mukaan aikaperspektiivi, eli tulevaisuuteen suuntautuminen, on tällä hetkellä vanhuspalvelujen suunnittelussa erittäin tärkeää. Mitä menneestä voidaan oppia, kun suunnitellaan parempaa tulevaisuutta? Keskeisiksi teemoiksi nousivat yhteistyö yli ammattirajojen, merkityksellisen elämän mahdollistaminen kotona, yhteisöllisyyden vahvistaminen sekä valinnanvapaus. Tilaisuudessa puhuttiin myös julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyöstä: vanhustyössä tarvitaan tulevaisuudessa yhä innovatiivisempia ratkaisuja ja rohkeaa monialaista yrittäjyyttä.

Yksityinen hyvinvointiala on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. Ikääntyneiden palveluissa tämä näkyy siinä, että monet kunnat ostavat esimerkiksi palveluasumista yksityiseltä palveluntuottajalta. Sote-uudistus on tuonut mukanaan myös palveluiden yksityistämiseen liittyviä pelkoja: tuoko kilpailun lisääminen luvattua laatua ja asiakaskeskeisyyttä vai jylläävätkö kovat arvot alalla, jossa etiikan pitäisi olla valintojen lähtökohtana?

Kuka hoitaa heikoimmat asiakkaat?

Sote-uudistuksen tavoitteena ovat yhdenvertaiset palvelut, hyvinvointierojen kaventaminen ja kustannusten kasvun hillintä. Uudistus lupaa edistää myös pienyrittäjyyttä, työllisyyttä sekä monimuotoisempaa palveluiden tarjontaa. Asiakkaalle uudistus lupaa valinnanmahdollisuuksia: asiakas voi jatkossa valita palveluntuottajan, mikä parantaa palvelujen saatavuutta ja laatua.

Valinnanvapausjärjestelmä on saanut osakseen runsaasti kritiikkiä. Tutkittuaan valinnanvapauslain sisältöä eduskunnan perustuslakivaliokunta on antanut lausuntonsa. Valiokunta huomautti muun muassa aikataulun kireydestä vaatien muutokselle pidempää siirtymäaikaa. Mitä positiivista parjatussa valinnanvapausjärjestelmässä sitten on? Yksityisen palveluntuotannon etuja ovat tunnetusti ketteryys, palvelumuotoilu ja lähestyttävyys. Pitkällä aikavälillä yksityisen sektorin monet innovaatiot tuottavat palveluita myös julkiselle sektorille, mikä hyödyttää asiakkaitakin. Palvelun parantuminen ei siis välttämättä heikennä tehokkuutta ja nosta kustannuksia.

Valinnanvapausjärjestelmässä palveluntuottajille tulee kuitenkin asettaa laatuehdot, jotta asiakkaat saavat laadukasta palvelua. Pitää myös varmistaa, että haavoittuvimmat ryhmät eivät jää uudistuksessa alakynteen. Esimerkiksi muistisairaan asiakkaan on saatava myös yksityiseltä palveluntuottajalta laadukasta palvelua, vaikka tällaisen asiakkaan hoitaminen ei ole helppoa eikä halpaa. Valinnanvapausjärjestelmän haasteena onkin, miten runsaasti tukea ja ohjausta tarvitsevat asiakkaat otetaan huomioon.

Yrittäjät rakentamassa hyvää vanhuutta

Geronomi (AMK) Maija Marttila on pyörittänyt Liljanne-kotia Alavudella jo toistakymmentä vuotta. Yrityksellä on pitkä historia ja vankka asema alueella. ”Attendo rakentaa parhaillaan viereen, mutta ei pelota yhtään”, Marttila kertoo naurahtaen. Kuusiolinnan eli alueen kuntien yhteisyrityksen alihankkijana Liljanne-kodin paikat täyttyvät, ja alueen asukkaat tuntevat niin yrittäjät kuin heidän arvomaailmansakin. Marttila korostaakin eettistä päätöksentekoa ja hyvän vanhuuden rakentamista. ”Eräs Liljanne-kodin asukkaista totesi, ettei olisi uskonut saavansa näin hyvää elämää vielä ehtoopäivillekin. Hieno palaute yrittäjälle”, Marttila toteaa.

Tällä hetkellä Helsingissä palvelutalo Villa Ensin esimiehenä toimiva Maarit Ylimäki on työskennellyt vuosikymmeniä vanhustyön yrittäjyyden parissa. Yrityksen perustaminen oli hänen mukaansa ennen paljon helpompaa. Nyt isot yritykset saattavat pelottaa pienestä yrityksestä haaveilevia. Villa Ensin maine asiakkaan yksilöllisyyden huomioivana palvelutalona tuo kuitenkin taloon asiakkaita jonoksi asti. Ylimäki arvelee epävarman tulevaisuuden lisänneen kiinnostusta pientä palvelutaloa kohtaan.

Geronomi (AMK) Katri Ikonen haaveili vuosia perhekodin perustamisesta. Elokuussa 2016 pyörähti käyntiin Lohjan ensimmäinen perhekoti ja Ikosen haaveet ikäihmisten huolehtimisesta kiireettömästi kotona toteutuivat. ”Teemme kaikkea mahdollista ja ihan vaan tavallista. Niin rakkaita nuo mummelit”, toteaa Ikonen. Toiminnasta heijastuu aito välittäminen ja ennen kaikkea eettisesti toteutettava vanhustyö.

Miten yrittäjät suhtautuvat palvelujärjestelmän uudistuksiin? ”Kaikki selviää aikanaan, nyt keskitytään omaan työhön”, toteaa Liljanne-kotia pyörittävä Marttila. Ylimäen huoli kääntyy johtajuuteen: isojen yritysten johtajat eivät tunne alaa riittävästi, mikä heijastuu suoraan organisaation toimintaan. Ikonen ennustaa perhekotien lisääntyvän. Ympärivuorokautisesti sitova toiminta ei ole kovin monelle houkutteleva vaihtoehto, mutta esimerkiksi omaishoidolle tarjottavat lyhytaikaisjaksot, yö- tai päivähoidot ovat kokeilunarvoisia ratkaisuja.

Osaajat vaikuttamaan ja yrittämään

Usein vanhustyön kentällä kuulee näkemyksiä siitä, että päättäjät eivät tunne alaa ja ratkaisuja tehdään vain taloudellisin perustein. Vanhustyöntekijän voi olla vaikea kuvitella itseään vaikuttajana. Vanhustyön ammattilaisten pitäisi kuitenkin ottaa enemmän vastuuta ja etsiä keinoja, miten saisivat äänensä kuuluviin.

Vaikuttamisen lisäksi on tärkeä tukea vanhustyötä tekevien yrittäjyystaitoja. Geronomiopiskelijoiden kanssa keskustellaan paljon julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin rooleista. Geronomit työskentelevät pääosin julkisella sektorilla ja järjestötoiminnassa, mutta jokaisessa opiskelijaryhmässä on kuitenkin muutama yrittäjähenkinen opiskelija, joka valmistuttuaan perustaa yrityksen. Osalla rohkeus yrittäjyyteen ei riitä, sillä palveluverkoston laajuus lisää epätietoisuutta. Opintojen aikana käydään paljon keskusteluja isojen kansainvälisten yritysten toiminnan etiikasta, mutta yhtä merkittävää olisi puhua siitä, miten opiskelijoiden pitäisi rohkeammin harkita yrittäjyyttä. On sallittua haaveilla menestyvästä, laadukkaita palveluja tarjoavasta yrityksestä, jota pyörittää ammattitaitoinen iäkkäiden hyvinvoinnin edistäjä.

Sitran vanhempi neuvonantaja Harri Männistö kirjoittaa Sitran blogissa (20.4.2018) sote-kentän kaipaavan yrittäjyyden tuomaa energiaa. Nykyään puhutaan paljon sektorit ylittävästä verkostoitumisesta. Varsinkin vanhustyössä yhteistyö yritysten kanssa voisi mahdollistaa monialaisia innovaatioita. Monipuolinen tarjonta tulisi nähdä kansalaisten etuna.

Katseet kohti vanhustyön tulevaisuutta -tilaisuudessa esiintyi myös rap-mummo Eila Nevanranta. Hänen sanomansa ei jäänyt epäselväksi: ”Tsiigaa vierasta silmiin… ota kädestä kii.” Nevanranta innosti vanhustyön tulevia ammattilaisia huomioimaan ennen kaikkea yksilöllisyyden. Sote-palveluja suunnitellaan jokaiselle meistä, ja vanhustyön ammattilaiset ja muut osaajat voivat olla mukana suunnittelussa. Kaikenlaista ja kaikenikäisten yrittäjyyttä tarvitaan!

Tutustuttavaksi:

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_16+2018.aspx
https://www.sitra.fi/blogit/yrittaminen-sallittua-sotessakin/

Kirjoittaja:

Anna Puustelli-Pitkänen, YTM, geronomi (AMK) työskentelee vanhustyön lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän työskentelee myös asiantuntijalehtorina Hyvinvointiyritykset kiertoon –hankkeessa.