Ammattikorkeakouluopetuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on yhdistää teoriaa ja käytäntöä. Lisäksi ammattikorkeakoulun on tarkoitus osallistua soveltavan tutkimuksen tekemiseen ja sen käytäntöön viemiseen.
Tässä blogikirjoituksessa esittelemme sairaanhoitajan työhön liittyvän käytännön esimerkin kautta, miten tämä käytännön ja teorian yhdistyminen voi tukea työntekijän osaamista ja työskentelyä ammatissaan.
Sairaanhoitajan osaaminen kasvaa vaiheittain
Hoitotyön ammattilaisten osaaminen perustuu osaamisen arviointiin, jossa lähtökohtana voidaan vahvasti pitää Patricia Bennerin 1980-luvulla kehittämää Aloittelijasta asiantuntijaksi -teoriaa. Teoria juontaa juurensa Dreyfussin vuonna 1980 kehittämään malliin, jossa osaamisen tasoja tutkittiin lentäjillä ja shakinpelaajilla.
Neljänkymmenen vuoden ajan Bennerin kehittämää hoitotyön teoriaa on käytetty useissa terveysalan tutkimuksissa kuvaamaan ammatillisen osaamisen tasoja ja kullakin tasolla eteen tulevia oppimistarpeita.
Bennerin mukaan sairaanhoitajan osaaminen etenee vaiheittain:
- aloittelijataso
- edistynyt aloittelijataso
- pätevä taso
- taitava taso
- asiantuntijataso.
Teorioiden merkitys käytännön hoitotyölle
Bennerin teorian pohjalta on muodostettu esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin käyttämä ammatillista urakehitystä kuvaava AURA-malli. Huolimatta laajasta teorioiden hyödyntämisestä, Bennerin kaltaiset hoitotyön teoriat (kuten mm. Watson, Leininger, Eriksson) saatetaan silti kokea irrallisiksi asioiksi käytännön hoitotyöstä. Niillä on kuitenkin paljonkin annettavaa käytännön hoitotyöhön ja opiskeluun. Hoitotyön opiskelijoiden onkin tärkeää ymmärtää jo opiskeluvaiheessa, kuinka hoitotiede ja hoitotyön teoriat ohjaavat käytännön hoitotyön toimintaa ja tiedon kehittymistä.
Teorioiden avulla voi
- ymmärtää asioiden merkityksiä ja toimintatapoja
- suunnitella ja ohjata omaa oppimistaan tai ammatillista kasvua
- tutkia ja tukea paitsi opintojen edistymistä, myös ammatillista kasvua ja kehitystä valmistumisen jälkeen
- rakentaa itselleen oman urasuunnitelman, jota lähteä toteuttamaan.
Opiskelijoiden näkemykset Bennerin teoriasta
Turun yliopiston Hoitotieteen laitoksen terveystieteiden maisteriopiskelijat Meeri Mustonen ja Tiina Putkuri selvittivät keväällä Metropoliasta valmistuvilta sairaanhoitajaopiskelijoilta, onko Bennerin teoria heille opintojen myötä tuttu ja mitä ajatuksia teoria heissä herätti. Meeri ja Tiina osallistuivat lehtori Tiia Saastamoisen pitämälle oppitunnille, jossa akuuttihoitotyöhön syventyvät sairaanhoitajaopiskelijat pohtivat oman asiantuntijuuden tasoja ja omia vahvuuksiaan sekä heikkouksiaan toimia akuuttihoitotyössä.
Tunti aloitettiin kertomalla opiskelijoille Bennerin teorian historiaa ja esittelemällä osaamisen tasot (aloittelija, edistynyt aloittelija, pätevä, taitava, asiantuntija) käyttäen käytännön työelämästä poimittuja esimerkkejä. Opiskelijat kiittelivät esimerkkien tuoneen teoriaan elävyyttä ja käytännönläheisyyttä.
Monet kertoivat esittelyn jälkeen teorian ja sen tasojen vaikuttavan selkeiltä. Bennerin teoriassa hoitajan katsotaan olevan pätevällä tasolla hänen työskenneltyään noin 2-3 vuotta saman tapaisissa tehtävissä. Monet opiskelijoista kokivat helpottavana ja armollisena tiedon siitä, että opiskelijana tai vastavalmistuneena ei vielä tarvitse olla kaiken osaava. Toisaalta tieto siitä, että asiantuntijaksi kehittyminen vie vuosikausia, sai osassa opiskelijoista aikaan epätoivon tunteita. Opiskelijoiden kommenteista välittyi kuva korkeasta vaatimustasosta oman osaamisen suhteen. Ryhmän opiskelijoilta välittyi vahva toive ja motivaatio työn erittäin hyvälle osaamiselle.
Käsittelimme opiskelijoiden kanssa oppitunnilla myös Bennerin teorian heikkouksia ja vahvuuksia sekä mahdollisuuksia.
Heikkoudet, joita opiskelijat mainitsivat:
- Riski siihen, että sairaanhoitajana kuvittelee itse olevansa asiantuntijavaiheessa ennen kuin oikeasti taitojensa ja osaamisensa puolesta vielä kyseiselle tasolle yltää.
- Hoitaja saattaa virheellisesti kuvitella niin sanottua “mututietoa” intuitiiviseksi tiedoksi. Asiantuntijavaiheen sairaanhoitajalle on tyypillistä intuitiivinen osaaminen ja niin sanottu sanaton, hiljainen tieto.
- Mahdollisuus käyttää teoriaa hierarkkisuuden lisäämiseen työpaikoilla, työntekijöiden lokerointi eri arvoasteikoille ja jääminen mukavuustasolle.
Mahdollisuudet ja vahvuudet, joita opiskelijat mainitsivat:
- Bennerin teorian tarjoama selkeä malli osaamisen ja oman ammattitaidon kehittymiselle.
- Teorian antama tuki ajatukselle, että ammatillisesti on mahdollista edetä muillakin tavoilla kuin siirtymällä kliinistä hoitotyötä tekevästä hoitajasta esimiestehtäviin.
Teorian hyödyntäminen käytännössä
Kevään aikana valmistuvat sairaanhoitajaopiskelijat hyödyntävät Bennerin teoriaa viimeisissä opinnoissaan. Opiskelijat tunnistavat lähiopetuksen ja käytännön harjoittelun aikana omat ammatilliset vahvuus- ja kehittämisalueensa, voidakseen kehittyä ja täydentää osaamistaan viimeisen opintojakson ja käytännön harjoittelun aikana.
Bennerin mallia voi käyttää hyvin osaamisen kehittymisen suunnitelmana asetettaessa tavoitteita käytännön harjoittelulle. Opiskelijat totesivatkin, että oli mukava huomata omille käytännön tilanteiden pohjalta syntyneille havainnoille ja kokemuksille löytyvän Bennerin teorian kautta tutkittuun tietoon perustuvaa todistusaineistoa. Hoitotyössä juuri käytännön ja teoriatiedon yhdistyminen mahdollistavat laadukkaan toiminnan. Hoitotiedettä ja hoitotyön teorioita voi hyödyntää sopivien ja toimivien toimintatapojen etsimisessä, esimerkiksi tarkistamalla säännöllisesti löytyykö käytännön työssä eteen tulevaan ongelmaan ratkaisua tutkimustiedosta tai onko aiheeseen liittyen kehitetty teoriaa.
Lopuksi voidaan todeta, että usealle valmistuneelle hoitotyön opiskelijalle, hoitotiede ja hoitotyön teoriat jäävät usein epäselviksi abstrakteiksi kokonaisuuksiksi, joiden yhteyttä käytäntöön ei nähdä. Monet teoriat saattavatkin olla abstrakteja ja vaikeasti konkretisoitavissa käytäntöön. Sen sijaan Bennerin teoria on helposti konkretisoitavissa ja sillä voidaan osoittaa yhteys käytäntöön niin oman ammatillisen kasvun välineenä kuin urapolun suunnittelussa.
Kohti elinikäistä oppimista, kaikilla aloilla
Nykyisin suositaan elämänkaaren pituista oppimista. Ehkä Bennerin teoriaa voitaisiin käyttää enemmän opintojen ja uran suunnitteluun ammattikorkeakoulun aikana ja sen jälkeen työuralle siirryttäessä.
Bennerin teoria on hyödynnettävissä ja sovellettavissa myös muiden tieteenalojen urapolun suunnitteluun. Vastavalmistunut opiskelija saattaa olla aloittelija, mutta sijoittua hyvin myös pätevälle tai taitavalle tasolle (esimerkiksi ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijat). Myös osaamisen tason vaihtuminen työuran aikana on hyvä huomioida. Uuden työpaikan tai tehtäväkuvan myötä, henkilö saattaa palata asiantuntijatasolta aloittelevalle tasolle. Tämä on tärkeää hyväksyä ja lähteä jälleen sen myötä rakentamaan uutta urapolkua aloittelijasta kohti asiantuntijuutta.
Kirjoittajat:
Tiia Saastamoinen, TtM, TtT-opiskelija (UEF), sh (AMK), lehtori: if.ai1568816629lopor1568816629tem@n1568816629eniom1568816629atsaa1568816629s.aii1568816629t1568816629
Meeri Mustonen, TtK, TtM-opiskelija (UTU), sh (AMK), vs. kliininen opettaja (HUS): if.ut1568816629u@nen1568816629otsum1568816629.h.ir1568816629eem1568816629
Tiina Putkuri, TtK, TtM-opiskelija (UTU), sh, th (AMK), verkkokoulutusasiantuntija (Kustannus Oy Duodecim): if.ut1568816629u@iru1568816629ktup.1568816629a.ani1568816629it1568816629
Ei kommentteja