Perustuuko arkemme järkeen vai tunteisiin? Mikä on tunteiden merkitys jokapäiväisissä päätöksissämme? Tunteilla on enemmän merkitystä kuin huomaammekaan ja ne vaikuttavat meihin ja toimintaamme monin tavoin.

 

Pohdin tekstissäni, mikä merkitys tunteilla on korkeakoulussa ja millaista emotionaalista jalanjälkeä levitämme ja  jätämme jälkeemme kohtaamisissa opiskelijoiden, kollegoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa?

 

Tunteet tarttuvat meihin jo puolessa sekunnissa

 

Länsimainen ajattelu on suosinut rationalismia, jonka mukaan todellisuutta tulee lähestyä ensisijaisesti järjen kautta. Rationalismi on yletetty myös päätöksentekoon. Tärkeät päätökset tehdään järjellä, jossa tunteilla ei ole sijaa. Tunteet on nähty järkeä harhauttavana asiana, joka on sysättävä järjen alaisuuteen. (1)

 

Toisaalta, on taas vahvaa näyttöä siitä, että ihmisten väliset tunteet tarttuvat. Tällöin järki ei ohjaa päätöksentekoa, vaan tunteet. Kun tunteet tarttuvat, koko tunnekokemus saattaa siirtyä ihmiseltä toiseen, aiheuttaen tunnereaktion ja siihen liittyvät tunteiden ilmaisut.

 

Tunneilmaisut tarttuvat noin puolessa sekunnissa. Näin ollen päätöksenteko ei siis yksistään perustu vain loogiseen ajatteluun, vaan asioiden herättämiin myönteisiin tai kielteisiin tunnereaktioihin (2). Tunteet siis vaikuttavat moniin kognitiivisiin prosesseihin; muistiin, päätöksentekoon ja tarkkaavaisuuteen. Tunne ja kognitiiviset prosessit linkittyvät vahvasti toisiinsa jo keskushermoston tasolla (2).

Tunteiden säätely auttaa arjessa

Haasteellista tunteiden tarttumisessa (etenkin jos ne ovat negatiivisia) voi olla se, että ne usein viriävät nopeasti ja tiedostamattamme, emmekä silloin kykene käyttämään tehokkaasti säätelykeinoja (2).

 

Pyrkimällä säätelemään kielteistä tunneilmapiiriä myönteisempään suuntaan, voimme koettaa parantaa toimintakykyämme hetkellisesti vaikka emme voisikaan kokonaan poistaa tunteen aiheuttajaa (2). Samaan aikaan ihmisten tunnetilojen muuttamisella positiivisempaan suuntaan on vaikutusta luovuuteen, epäitsekkyyteen ja parempaan immuunijärjestelmään (3).

 

Ei siis ole yhdentekevää millaisessa tunneilmastossa toimimme ja millaisen emotionaalisen jalanjäljen (Emotional Footprint) jätämme jälkeemme. Levine määrittelee emotionaalisen footprintin seuraavalla tavalla “The effect we have on people in our day to day lives, and those recalled and cherished when we are gone.” .

 

App avuksi tunteiden tunnistamiseen!

 

Tunnetaitoja voi edistää monin keinoin. Camilla Tuominen (4) esittää, että jo tunnesanojen monipuolisempi käyttäminen arjessa lisää tunneilmapiiriä. Tunnesanojen tietoinen käyttäminen vahvistaa myös ympäristön tunneilmastoa.

 

Jos tämä tuntuu vielä vieraalta, voi avukseen ladata TunneAppsin, esim. Emotional Trackerin. Verkko on täynnä erilaisia tunteisiin keskittyviä välineitä. Negatiiviset tunteet saavat sanansa, jolloin epämääräinen paha olo poistuu. Positiiviset tunteet löytävät myös omat sanansa, vahvistaen positiivista tunneilmapiiriä.

Ammattikorkeakoulu emotionaalisen jalanjäljen äärellä

Näyttää siis siltä, että tunteilla todellakin on merkitystä. Tulisiko ammattikorkeakouluopiskelijoille tarjota voimaannuttavia tunnekokemuksia jo opintojen aikana ja miten niitä voitaisiin edistää?

Tulisiko korkeakoulussakin pyrkiä entistä tietoisemmin kohti kestävää emotionaalista jalanjälkeä (Emotional Footprint)?

Kestävän emotionaalisen jalanjäljen polulla kaikkien ammattikorkeakoulun toimijoiden vuorovaikutusosaaminen ja tunnetaidot olisivat vahvoja ja niissä olisi mahdollista kehittyä  arjessa. Vastuullisen tunneviestinnän (& siitä seuraavan käyttäytymisen) avulla loisimme opiskelijoihin ja muihin korkeakoulun tärkeisiin kumppaneihin myönteisyyttä ja positiivista tunneilmastoa.

 

Miten tämä käytännössä voisi toteutua? Ratkaisuna voisi olla esimerkiksi

 

 

• opintojakso, joissa lisätään itsetuntemusta ja tunnesanastoa

• omien rajojen tunnistamisen ja ihmissuhdetaitojen vahvistaminen

• työkalujen tarjoaminen itsehallintaan tarjoamalla itsetuntemukseen liittyviä opintoja

• tietoinen läsnäolo

• kyky asettaa lyhyen- ja pitkän tähtäimen tavoitteita

• kyky huomata ajatusten ja tunteiden rakentamia esteitä tavoitteiden eteen

• vahvistaa mentalisaatiokykyä

• ja opettaa  tunnesäätelytaitoja systemaattisesti kaikilla kouluasteilla

 

 

Muun muassa näitä keinoja ovat ehdottaneet 3AMK:n ohjauksen ammattilaiset keväällä 2018 tehdyssä kyselyssä*. Appsien rinnalla yhdessä tunnetaitojen opiskelu korkeakoulussa voi olla tulevaisuudessa luonnollinen jatkumo jo peruskoulussa käytössä olevien laaja-alaisten taitojen rinnalla (OPS, 5).  Jatkuvasti muutoksessa oleva työelämä vaatii asiantuntijoiltaan muutoskykyä ja joustavuutta. Tunnetaidot ovat tähän yksi avain/keino.

*Kysymykseen miten opiskelijoiden voimaannuttavia tunnekokemuksia voitaisiin edistää opintojen aikana, etsittiin vastausta Tutu -hankkeessa (ks.lisää). Kysymykseen vastanneista Laurean Amk:n, Haaga-Helian Amk:n ja Metropolian Amk:n ohjauksen ja opiskelijahyvinvoinnin ammattilaiset (n=36) ehdottivat korkeakouluopiskelijoille opintojaksoa, jossa voisi harjoitella itsetuntemusta ja tunnesanastoa.

Lähteet

1.Aaltola, E. & Keto, S. Empatia. Myötäelämisen tiede. Into Kustannus Oy. 2018. Helsinki.

2.Nummenmaa, L. Tunteiden psykologia. Tammi. 2010. Helsinki.

3. Hatfield, E., Cacioppo, J. & Rapson, R.L. Emotional contagion. Cambridge University Press. 1994. New York.

4. Teemme töitä väärin. Camilla Tuomisen haastattelu. https://www.kauppalehti.fi/uutiset/teemme-toita-vaarin/RtSeiEHf. Luettu 3.5.2018

5. Opetushallitus. http://www.oph.fi/ops2016/perusteet

Artikkelikuva: www.pixabay.com, Free Graphic Today, CC0

Edellisessä työpaikassa ollessani osallistuin tiimini kanssa tiimityökoulutukseen. Ensimmäinen asia, jonka kouluttaja meiltä kysyi oli: oletteko ryhmä vai tiimi?

Niinpä: mikä erottaa ryhmän ja tiimin? Yksi usein käytetty esimerkki on, että golf- joukkue on ryhmä ja jalkapallojoukkue on tiimi. Miksi näin? Jokaisen golf-joukkueen jäsenen tavoitteena on voittaa itse, menestyvän jalkapallojoukkueen tavoitteena sen sijaan on voittaa joukkueena.  Tiimillä on jaettu, yhteinen tavoite, ryhmässä sen sijaan jokaisella on päällimmäisenä oma henkilökohtainen tavoitteensa.

Tiimin erottaa ryhmästä jaettu tavoite: kaikki tuovat oman panoksensa sen saavuttamiseksi.

Vuonna 2014 tieto- ja viestintätekniikan opetussuunnitelmaa muutettiin niin, että ensimmäisenä vuonna opiskelijoilla on parinkymmenen pienen kurssin sijasta neljä 15 opintopisteen kurssia. Uudet 15 opintopisteen kurssit yhdistelevät ammattiaineita, suomen- ja englanninkielen sekä matematiikan ja fysiikan opetusta. Niinpä kursseilla onkin entisen yhden opettajan sijasta viisi tai ehkä jopa seitsemän eri opettajaa.

Opiskelijat oppivat tiimityöskentelyä ensimmäisestä opiskeluviikosta lähtien. Näyttää myös siltä, että uusi opetussuunnitelma on onnistunut vähentämään merkittävästi keskeyttämisriskiä (43rd Annual SEFI Conference June 29 – July 2, 2015 Orléans, France: Adoption of a New Project-Based_Learning PBL Curriculum in Information Technology). 

Hyvä niin, mutta mitä opettajat oppivat?

15 opintopisteen kurssin opettaminen yhdessä usean kollegan kanssa on erilaista kuin opettaa pienempää kurssi yksikseen. Jotta suurempi kokonaisuus muodostuisi toimivaksi, opettajien pitäisi toimia tiiminä ei ryhmänä: kurssi pitäisi suunnitella ja toteuttaa yhdessä eikä jakaa sitä erillisiin palasiin. Erikseen suunnitellut ja toteutetut kurssin palaset eivät sovi yhteen ja näin menetetään mahdollisuus yhdistää esimerkiksi matematiikkaa ammattiaineeseen järkevällä tavalla.

Pirstaleisuus ei jää opiskelijoilta huomaamatta, vaan näkyy esimerkiksi kurssipalautteessa.

Yksi tapa, jolla kurssin yhtenäisyyttä on pyritty varmistamaan on vastuuopettajan määrääminen kullekin kurssille. Vastuuopettaja-ajatus ei ole huono, mutta jos opettajaporukkaa ei saada toimimaan tiiminä, niin ei se kyllä kurssia pelasta.

Jaetun tavoitteen lisäksi hyvin toimivalle tiimillä on joustavat vastuualueet: jos joku osio syystä tai toisesta menee vinoon, niin toinen tiimin jäsen auttaa pyytämättä. Näin toimiva tiimi on enemmän kuin jäsentensä summa.

Miten tällaisia tiimejä voisi syntyä? Joustavat vastuualueet edellyttävät tiimin jäsenten keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta, joka voi syntyä vain työskentelemällä yhdessä pidemmän rupeaman kuin esimerkiksi yksi periodi (8 viikkoa) on.

Jotta voisimme toteuttaa innostavia ja toimivia monialaisia kursseja, meidän on pystyttävä muuttumaan “camel boots” opettajista ei ryhmätyön vaan tiimityön ammattilaisiksi. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta varmasti vaivan väärti: toimivassa tiimissä on todella hauska tehdä töitä, vaikka kaikki ei aina ihan täydellisesti menisikään

Kesätyö oli juuri alkamassa Spar-kaupan pikakassalla. Onneksi äitini oli kaupan vakioasiakas ja useiden pyyntöjeni jälkeen kysyi, löytyisikö 14-vuotiaalle tyttärelle kesätöitä. Niin onnellisesti kävi ja siitä alkoi pitkä urani noin 10 vuotta erilaisissa kaupantehtävissä koulun ja opiskeluiden ohessa.

Jälkeenpäin voi miettiä, mitä työelämätaitoja sain niistä kokemuksista, jotka ovat kantaneet tähän päivään. Mieleeni palautuvat nopea toiminta, uusien asioiden haltuunotto, yhdessä työskentely ja asiakaspalvelu.

Työelämätaitojen kehittymisestä osana korkeakouluopintoja puhutaan paljon tänä päivänä. Sitrassakin on menossa tällä hetkellä ideahaku opiskelijoiden työelämätaitojen kehittämiseksi. Hakuun ideoitiin yli 90 erilaista hankeideaa. Tänä päivänä, kun korkeakoulut vähentävät henkilökuntaansa taloudellisten tekijöiden vaikutuksesta, tulee yhä löytää ratkaisuja, mitä pitävät toivoa ja positiivisuutta yllä. Matti Alahuhdan sanoin, tulee uskoa muutoksen mahdollisuuteen ja mittavuuteen.

Korkeakoulut ovat vahva osa suomalaista työelämää. Korkeakoulujen sisälle tulisi syntyä yrittäjyyden ilmapiiri, joka kantaisi ja toimisi vahvasti osana toimintaa. Henkilöstön ja opiskelijoiden yhteen hiileen puhaltaminen vaatii tietoista oppivan yhteisön rakentamista, jossa asiantuntijuudesta ja osaamisesta syntyy yhteinen asia.

Digitalisaatio on tullut pikku hiljaa osaksi opetusta. Vuonna 1992 teimme ensimmäiset sähköpostikokeilut Elisan yhteishankkeissa. Silloin piti vain miettiä, kenelle voisin lähettää viestiä, kun monellakaan työkaverilla ei ollut asennettuna sähköpostia.

Nyt verkon välityksellä voidaan hoitaa yhä enenemässä määrin asioita. Sijainnin ja tilan merkitys vähenee, samoin ajan merkitys muuttuu ja työn muodot vaihtuvat tekemisestä verkon tuottavuuteen. Opetuksen ja oppimisen asiakaskokemus muuttuu valtavaa vauhtia. Työskentelyn tulee olla avointa ja rikastavaa, niin että siitä syntyy merkitystä. Työskentely edellyttää uudenlaisia ryhmätyötaitoja, asennetta jakaa ja yrittäjyyttä avoimissa verkostoissa.

Muutos on ennen kaikkea sosiaalinen. Tietojen yhdistely tulee yhä keskeisemmäksi ja tärkeämmäksi, jotta uusia asioita voi syntyä. Tämä haastaa institutionaalisesti toimivan korkeakoulumaailman.

Osaamista ei voi miettiä staattisena, vaan sitä on hankittava koko ajan – on mentävä uuteen. Voidaankin nähdä, että ketterä luova, oivaltava oppiminen on taito, jollainen tulisi hankkia itselle ja yhteisölle. Ilmapiiri, jossa voidaan nopeasti kokeilla ja mokata, ja tehdä sitten korjausliikkeet nopeasti, mahdollistaa oppivan toimintamallin yhteisöön ja sen jäsenille.

Tällaisessa yhteisössä palautekulttuuri on avointa ja runsasta. Palautetta haetaan omaan toimintaan ja sitä vastaanotetaan joustavasti. Tarvitaan uudenlaisia tapoja ja välineitä hyödyntää omaa yhteisöä, sidosryhmiä ja erilaisia asiakkaita, niin että toiminta koko ajan kehittyy ja muuttuu.

Ehkä viimeisenä, mutta eivät suinkaan vähäisempinä ovat taidot, jotka lisäävät ja ylläpitävät oma elämänhallintaa opintojen aikana. Tarvitaan erilaisia rakenteita, dialogia ja mahdollisesti välineitä, joiden avulla voi omaa elämää hallita ja kehittää reflektointikykyä. Oman resilienssikyvyn rakentuminen on tärkeää, niin että tunnistaa omia voimavaroja ja kykenee ottamaan niitä käyttöön stressaavissa tilanteissa. Omia lähipiirejään tai oppimisyhteisöään pitää osata hyödyntää.

Vuosien varrella työuran edetessä varmaan yksi tärkeimmistä metataidoista on ollut intuitio. Sen avulla olen voinut hahmottaa isoja kokonaisuuksia ja joustavasti tilanteen mukaan toimia. Oppimisessa tarvitaankin intuitiota, jota voidaan harjaannuttaa erilaisten tehtävien, mielikuvien ja tilanteiden avulla, katkaisemalla turha järkeily ja tarkkailemalla omia aistimuksia ja tuntemuksia ja mielikuvia.

Oli pysähdyttävää yhdessä yhteisömme kehittämispäivässä miettiä, mistä olen kiitollinen ja kuinka voin sen tunteen ottaa työyhteisössä käyttööni. Olla avoin muille, utelias, ystävällinen ja välittävä!