Hiiltä ja timanttia

Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla

Kuukausi: marraskuu 2021

Onnistunut digitaalinen opiskelupäiväkokemus
25.11.2021
Mari (Lehtori) Virtanen

Viime vuosien yhä kiihtyvä teknologioiden kehitys ja vallitseva pandemia-aika ovat tuoneet niin työhömme kuin arkeemmekin lisää erilaisia digitaalisia mahdollisuuksia ja uusia toimintamalleja. Monilla työpäivät ovat siirtyneet toimistoilta kotikonttoreihin ja samalla kymmeniin eri digitaalisiin järjestelmiin. Työn digitaalisen murroksen ohella kaupassakäynnit ovat vaihtuneet ruokatoimitusten noutamiseen noutopisteiltä, liikuntakeskusten käynnit kotijumppasaleiksi, harrastusten ja ystävien tapaamiset virtuaalikokoontumisiksi Teamseissa ja Zoomeissa.  Digitaalisista ratkaisuista on tullut tiivis osa arkeamme, monilla sen osa-alueilla. Digitaalisissa ympäristöissä tehtävästä työstä on tullut elämään sulautunutta tekemistä, jonka rajat ovat hetkittäin hämärtyneet. Saatamme päivän aikana olla tekemisissä kymmenien tietojärjestelmien, digitaalisten kanavien, verkkokokousjärjestelmien ja alustojen kanssa. Näppäimiemme päässä oleva tieto ja sen hallinta on hajautunut useisiin järjestelmiin projekteista ja tekemisen luonteesta riippuen. Tallennamme tietoa verkkolevyille ja pilviin ja jaamme sitä sujuvasti sosiaalisen median alustoilla. Surffaamme eri ratkaisujen välillä, tarpeiden, toimijoiden ja käytössä olevien yhteyksien mukaan. Tämä digitaalisuuden vahva invaasio näkyy myös korkeakoulusektorilla toimivien opettajien, opiskelijoiden ja muun henkilöstön arjessa. Tätä ilmiötä kutsun jatkossa digitaaliseksi opiskelupäiväkokemukseksi.   Digitaalinen työpäiväkokemus korkeakoulussa = digitaalinen opiskelupäiväkokemus? Etätyöskentelyn lisääntyessä olemme entistä enemmän alkaneet kiinnittää huomiota myös onnistuneeseen digitaaliseen työpäiväkokemukseen ja siitä on tullut yksi vallitsevan ajan kuumista ilmiöistä. Sen sanotaan toteutuvan onnistuneena silloin, kun jokaisella yhteisön tai yrityksen jäsenellä on mahdollisuus sekä taidot hyödyntää organisaation käytössä olevia digitaalisia ratkaisuja parhaalla mahdollisella tavalla, samalla saavuttaen paras mahdollinen tulos. (Merenranta 2021, Kopakkala 2021.) Onnistuneen työpäiväkokemuksen yhteyteen on nostettu esimerkiksi seuraavia näkökulmia (Luoma-aho 2021): Hyödynnettävien digitaalisten ratkaisujen kokonaisuuden tulee olla mielekäs ja eheä, josta joku on oikeasti vastuussa. Järjestelmien tulee olla tarvelähtöisiä ja niiden valikoimaa tulee tarkastella, karsia ja jopa luopua aika ajoin. Hyväksi havaittuja työtapoja kannattaa pitää systemaattisesti yllä ja yhteistyötä digitaalisissa kanavissa tukea. Työntekijöillä tulee olla tieto ja yhteinen ymmärrys siitä, mitkä digitaaliset kanavat vaativat välitöntä reagointia ja mitkä eivät. Työntekijöillä tulee olla mahdollisuus hallita työn kuormittavuutta itse sen sijaan, että se hallitsemattomasti valuu päälle eri järjestelmien kautta. Työnantajan tehtävänä on mahdollistaa digitaalisen työpäiväkokemuksen onnistuminen, työntekijän vastuulla on aktiivinen osaamisen päivittäminen esimerkiksi kouluttautumisen, perehtymisen ja ohjeiden lukemisen muodossa. On huomattu, että työntekijän jaksamiseen vaikuttaa merkittävästi se, kuinka hyvin hän tuntee omat työkalunsa ja osaa niitä täysimääräisesti ja tarkoitukseen sopivalla tavalla käyttää. Toivottavaa onkin, ettei digitaalisten haasteiden vuoksi kukaan jää mistään paitsi. (Kopakkala 2021.)   Digitaalinen opiskelupäiväkokemus opiskelijan kokemana Digitaalisen työpäiväkokemuksen voi korkeakouluopiskelijan osalta sujuvasti kääntää digitaaliseksi opiskelupäiväkokemukseksi. Vallitsevassa ajassa monet opinnot, jopa kokonaiset tutkinnot voidaan opiskella etänä niin, ettei oppilaitoksen kampukselle välttämättä ole lainkaan asiaa. Tämän tyylisessä opiskelussa digitaalisten ratkaisujen hallinta ja käyttöosaaminen korostuvat huomattavasti. Itse työskentelen ylempien ammattikorkeakouluopiskelijoiden parissa, pääasiassa etänä. Esitin heille, Digitalisaatio ja toiminnan ohjaus sosiaali- ja terveysalalla -opintojaksolla, kysymyksen onnistuneeseen digitaaliseen opiskelupäiväkokemukseen liittyen. He nostivat esiin tärkeitä näkökulmia, joiden perusteella voin digitaalista opiskelupäiväkokemusta edelleen kehittää. Tämän opiskelijaryhmän mukaan onnistuneeseen digitaalisen opiskelupäivään kuuluu seuraavia asioita: Opiskeltava kokonaisuus on selkeä, hyvin suunniteltu, valmisteltu ja ohjeistettu. Oppimistavoitteet ovat selkeät, sisällöt ja materiaalit päivitetty tähän päivään. Webinaarit ja liveluennot alkavat ilman teknistä säätöä, äänet kuuluvat ja kuva näkyy. Oppimisalustalta löytyy selkeä aikataulu, tehtävien ohjeistukset ja asianmukaiset palautuspaikat. Opettaja osaa hyödyntää oppimisalustan mahdollisuuksia ja tarpeen mukaan opastaa myös opiskelijaa niiden käytössä. Webinaarit ja liveluennot etenevät hyvässä tahdissa taukoja unohtamatta ja loppuvat ajallaan. Ohjelma esitetään tilaisuuden alkaessa. Opetustilanteet ovat osallistavia, keskustelevia ja interaktiivisia ja ne on suunniteltu, aikataulutettu ja jaettu sopiviin osiin. Osallistavat digitaaliset menetelmät ja tekniset vimpaimet ovat opettajalla hallussa ja aiheen pohdinta onnistuu opiskelijoiden kesken esim. pienryhmissä ja yhteisillä työskentelyalustoilla. Jatko-ohjeet ovat selkeät ja esillä. Tärkeänä pidettiin tunnetta siitä, että opiskelijaa ja hänen oppimistaan on ajateltu ja oppimistapahtuma on suunniteltu juuri häntä varten. Opettajan innostuneisuus ja kiinnostus aiheeseen koettiin merkityksellisenä, samoin monisuuntainen vuorovaikutus oppijoiden ja opettajan välillä. Nämä ovat asioita, joita ei mielestäni voi korostaa liikaa! Digitaalisesta opiskelupäivästä vastuussa olevat henkilöt ovat tehneet etukäteen kaiken sen minkä voivat niin, että kaikki sujuisi mahdollisimman jouhevasti. Yllätyksiä sattuu aina. Onnistuneen kokemuksen ohelle nostettiin toki huomioita myös ei niin onnistuneista tilanteista, joista me korkeakoulujen toimijat voimme ihan varmasti ottaa opiksemme. Tähän laariin nostettiin haasteita esimerkiksi seuraaviin asioihin liittyen: erilaisten digitaalisten ratkaisujen, toiminnallisuuksien ja menetelmien suppea hyödyntäminen ja niihin liittyvät tekniset haasteet valmistelemattomat webinaarit ja livetilanteet digitaalisen osallistamisen ja interaktiivisuuden puutteet opetusmateriaalien ja ohjeistuksen ajantasaisuus opettajan tavoittaminen digitaalisissa kanavissa. Vinkkejä onnistuneiden digitaalisten päivien tukemiseen Aikaisemmissa teksteissäni olen kutsunut vallitsevaa aikaa etäkaiken ajaksi, jossa suurin osa elämästämme tapahtuu digitaalisissa ympäristöissä, fyysisiä kontakteja rajoittaen. Tähän uuteen arkeen  olemme sujahtaneet hyvin ja kohtalaisen nopeasti, alun haasteiden jälkeen jopa oppineet siitä nauttimaan. Digitaalisten päivien systemaattinen kehittäminen on kuitenkin välttämätöntä. Onnistunutta opiskelupäivää voi yrittää tukea esimerkiksi seuraavien vinkkien avulla: Pyritään poistamaan tietotekniikan aiheuttamat perusongelmat kaikilta mahdollisimman hyvin. Organisoidaan erilaisia tukitapoja sekä opiskelijoille, opettajille että organisaation muille työntekijöille. Järjestetään monenlaisia tukimuotoja, useissa eri kanavissa, jotta jokainen apua etsivä sen myös löytäisi. Tärkeätä on huomioida, että etänäkään kukaan ei jää yksin. Vähennetään tietoisesti tiedon tulvimista eri kanavista ja sitoudutaan käyttämään sovittuja ja tarkoitukseen parhaiten soveltuvia ratkaisuja. Näin tekemällä vähennetään toimijoiden kokemaa kuormitusta, kun asiat tapahtuvat sovitulla tavalla ja löytyvät sovituista paikoista. Mahdollistetaan erilaisia työskentelytapoja ja vapautta valita itselleen sopivia digitaalisia ratkaisuja tai sovelluksia, kuitenkin niin, että perusvalikoima on yhteisesti sovittu. Valmistaudutaan ja valmistellaan kaikki mahdollinen etukäteen. Ei sählätä ja säntäillä, vaan sitoudutaan toimimaan suunnitelman mukaan. Mikäli muutoksia tarvitaan, sen ehtii hyvin tehdä seuraavalla lukukaudella. Viestitään avoimesti ja riittävästi ja aina tarpeen mukaan. Keskustellaan, kohdataan ja kuunnellaan. Ollaan tavattavissa ja tavoitettavissa, sovituissa digitaalisissa kanavissa. Tuetaan ja ohjataan ajankäytön suunnittelemiseen ja vastuutetaan itsenäiseen aikatauluttamiseen. Etänä tekeminen haastaa totuttuja toimintamalleja ja eroaa huomattavasti paikan päällä ohjatusta oppimistoiminnasta. Muodostetaan yhteiset säännöt ja sitoudutaan niihin. Yhteinen “koodisto” luo tekemiseen luotettavuutta ja varmuutta. Ja koska etäkaikesta näyttää yhä vahvemmin tuleva normiarkemme ja työskentelymme yksi muoto, miksi emme ottaisi sitä innolla vastaan ja kehittäisi aktiivisesti edelleen? Olkoon siis digitaalinen opiskelupäiväkokemus yksi ensi vuoden kuumista ilmiöistä, joka nähdään jatkuvana kehittämisprosessina, ei tähän aikaan liittyvänä kertaluontoisena tehtävänä.     Lähteet Halonen, M. 2021. Laadukas ja tuottava työpäiväkokemus – vielä ei ole myöhäistä! (sulava.com) Kopakkala, J. 2021. Bisnespöytä 70 - Digitaalinen työpäiväkokemus tärkeä osa työssä jaksamista. Bisnespöytä -podcast. (Soundcloud) Luoma-aho, V. 2021. Digihälyn taltuttajat. HS Visio, Työelämä. Merenranta, T-J. 2021. Mikä ihmeen digitaalinen työpäiväkokemus? Valtti-tietopankki.

Lue lisää

Kohtaamisen sietämätön keveys
22.11.2021
Minna Kaihovirta

Hymykuoppa kollegan poskessa, työkaverin uudet punaiset kengät ja tulijaa ovella tervehtivä kahvin tuoksu. Naurunremakka, jonka kuulet kävellessäsi opetustilan ohitse ja nouseva syke jatkaessasi juttua kollegan kanssa portaita kavutessanne. Tuttua ja silti jotenkin uutta. Asioita, joista jäimme paitsi etätyön ja virtuaalitapaamisten aikana ja joihin tutustumme nyt uudelleen. Ihminen tarvitsee kohtaamista ja kohdatuksi tulemisen kokemusta. Ryhmään kuuluminen on yksi ihmisen perustarve (Kielikompassi). Silmiin katsominen, lämmin hymy tai vaikkapa muutama lohduttava sana voivat joskus pelastaa päivän. Lyhyetkin ystävälliset kohtaamiset, tunne kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta aikaansaavat olon merkityksellisyydestä ja hyväksynnästä. Kyse on koko olemistamme kannattelevasta asiasta. ”Aidot kohtaamiset kaikissa sosiaalisissa tilanteissa ovat tärkeitä voimavaroja arjessa. Kuuntelemalla toisiamme edistämme niin omaa kuin toisten hyvinvointia. Laumaan kuuluminen on mielenterveyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kivijalka,” painottaa Mieli ry:n asiatuntijapsykologi Juho Mertanen YLE:n Akuutti-ohjelman verkkosivuilla. Kohtaamista poikkeusarjessa Kohdatuksi tulemisen tarve on korostunut entisestään korona-aikana, mutta etänä sen toteutuminen on usein haasteellista. Etäpalaverin pieni ruutu tai kasvokkaisten kohtaamisten maskit kaventavat kumpikin sanattoman viestinnän keinovalikoimaa. Siinä missä kasvokkain on helppo tunnistaa kevennys tai pohtiva hiljaisuus, kasvaa väärinymmärryksen riski, kun viestinnän sanattomien vihjeiden määrä on rajallinen. Yksi apukeino ja jopa peruslähtökohta on pitää tapaamisissa kamerat päällä, jolloin kuuloaistin lisäksi saamme myös näköaistin käyttöön ja siten tuplaamme informaation määrän. Toinen keino on sanoittaa muuten sanattomasti tapahtuvaa tekemistä. ”Annas kun mä mietin hetken” tai ”nyt seuraa välikevennys” tyyppiset lausahdukset helpottavat muiden osallistujien tulkintaa ja siten sujuvoittavat vuorovaikutusta. Näistä molemmista on mahdollista sopia oman tiimin tai laajemmin koko työyhteisön kesken, ja siten sujuvoittaa vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksen haasteita etätapaamisissa pohdimme Jotain lainattua ja jotain digistä - vuorovaikutus etäajan jälkeen -blogipostauksessa. Tuossa tekstissä keskiössä olivat yksilöiden erot ja tilaisuuden vetäjän käytettävissä oleva keinovalikoima, kuten vaikkapa chatin hyödyntäminen tekstimuodossa ajatuksiaan jakaville tai hiljaisen pohdintahetken pitäminen ennen asiasta keskustelua, jotta eritahtiset osallistujat tulevat kaikki huomioiduksi. Etäajan yhteisöllisyys Etäajan yhteisöllisyys on ryhmään kuulumisen kokemus, joka syntyy ilman kasvokkaista kontaktia. Kokemus edellyttää sanallista ja sanatonta vuorovaikutusta ryhmän jäsenten välillä – tämä voi tapahtua etätapaamisissa puheen, tekstin ja kameran välittämän kuvan välityksellä. Eräs mielenkiintoinen joukko on etätyöaikana yhteisöön liittyneet uudet työntekijät ja opiskelijat. Uutena tulokkaana kaipuu joukkoon mukaan pääsemiseksi on akuutti ja jokapäiväinen. Esihenkilöiden kesken olemme pysähtyneet pohtimaan pääseekö yhteisön jäseneksi silloin, kun käytössä on ainoastaan etäyhteyden tarjoama keinovalikoima? Entä kokeeko uusi opiskelija olevansa osa korkeakouluyhteisöä, jos yhteisö on olemassa vain ruudulla? Tutkimusten mukaan tämä on mahdollista. Yhteisölliisyyden kokemus ja ryhmäjäsenyyden muodostuminen edellyttävät asiasisällön ohella myös epävirallisempaa vuorovaikutusta. Minimissään reagointia hymiöin, syvimmillään persoonaa valottavia keskusteluja, joissa jaetaan asioita myös muusta kuin työroolista käsin. Kiinnostavasti sosiaalista identitettiä ja ryhmään kuulumista verkkoympäristössä on koostanut Helsingin yliopiston dosentti Janne Matikainen. Yhteisöllisyyttä ja sen taustalla vaikuttavaa sitoutumista organisaatioon voi siis syntyä myös etätyössä. ”Etäyhteydellä yhteisöksi tuleminen on mahdollista, mutta kuormittuneessa olotilassa vaikeampaa” toteaa Prologos ry twiitissään Vuorovaikutuspäivien 2021 keskusteluista. Prologos on puheviestinnän tieteellinen yhdistys ja kokoaa yhteen erityisesti ihmisten väliseen vuorovaikutukseen työssään perehtyviä tutkijoita ja muita asiantuntijoita. Voidaan siis todeta, että yhteisöön kiinnittyminen edellyttää etäaikana erityistä ponnistelua sekä liittyjältä että myös korkeakoulu- tai työyhteisöltä. Omatkin yhteisöön kuulumisen kokemukseni liittyvät etäajassa nimenomaan tunnepitoisiin viestintätilanteisiin, vaikkapa siihen, kun joulun alla saimme kuulla koskettavan musiikkiesityksen Zoom-alustalla toteutetun tilaisuuden lopussa. Samaan aikaan koin kuuntelevani esitystä yksin, mutta jollain lailla myös yhdessä yhteisön muiden jäsenten kanssa. Chat-kenttään jaetut tunnesanoitukset ja emojit täydensivät yksityisen kokemuksen yhteiseksi. Silloin kohtaaminen tuntui lähes sietämättömän keveältä ja nostatti vedet silmiin. Kokijasta tekijäksi – poimi vinkit omaan työhösi Mitä sitten meistä jokainen voi tehdä? Pienet konkreettiset arjen teot rakentavat hyvää (työ)yhteisöä. Listan pohjana on hyödynnetty valikoiden Cantellin (2011) Vaikeat vanhemmat, kurjat kollegat -teosta. Voit aloittaa vaikka näistä: Vuorovaikutustaitojen kehittämisen voi aloittaa vaikka kuuntelemisesta: kuunnella rauhassa kollegan ajatus loppuun asti, vaikka sitä ei kannattaisikaan. Kysellä lisää, ei tyrmätä tai mitätöidä. Olla rakentava ja ratkaisukeskeinen. Asennepuolella auttaa ystävällisyys ja hyväntuulisuus – hymystä on helppo aloittaa. Myönteinen ajattelutapa antaa voimia ja vaikuttaa koko työyhteisöön. Ollaan muille sellaisia kuin toivotaan muiden olevan itselle. Matkaevääksi on hyvä ottaa vielä ripaus rohkeutta, uskallusta olla oma itsensä ja sanoa mitä ajattelee. Ehdottaa, tarttua epäkohtiin ja toimia hyvien asioiden puolesta. Puolustaa epäoikeudenmukaisesti kohdeltua kollegaa. Säilyttää innostus omaan työhön! Moni kasvokkain helposti tai melko helposti onnistuvan tekemisen vaikeusaste kasvaa, kun kohtaaminen tapahtuu etäyhteyden avulla. Iloitaan siis helpottuvasta ja sujuvoituvasta vuorovaikutuksesta nyt, kun hybridin kautta palataan taas kasvokkaisiin tapaamisiin. Myötätuulta arjen kohtaamisiin! Lähteet Cantell, H. 2011. Vaikeat vanhemmat, kurjat kollegat. Ratkaiseva vuorovaikutus aikuisten kesken. Kaihovirta, M., Karkama, A. & Raivio, A.-M. 2021. Jotain lainattua ja jotain digistä – vuorovaikutus etäajan jälkeen. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kielikompassi. Sähköinen oppimateriaali Viestintä ryhmässä. Jyväskylän yliopiston kielikeskus. Matikainen, Janne 2020. Keynote-puheenvuoro teemasta Sosiaalisen identiteetin näkökulma vuorovaikutukseen. Mertanen, J. 2020. Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on mielenterveydelle supertärkeää, siksi aitoa kuuntelemista voi ja kannattaa opetella – nämä viisi vinkkiä auttavat sinut alkuun. YLE:n Akuutti-ohjelman verkkosivu. Prologos ry:n Twiitti Vuorovaikutuspäivien 2021 keskusteluista.

Lue lisää

Vapaus valita – verkkototeutuksella vahva vetovoima
3.11.2021
Carita Hand & Hannele Hokkanen

Yleisin ammattikorkeakouluopetuksen toteutussuunnittelu lähtee ryhmäkohtaisesta tavasta toteuttaa opetus. Siinä on harvoin tilaa huomioida yksilön oppimisen kannalta paras opetustapa. Gerontologisen hoitotyön opintojaksossa halusimme kokeilla uudenlaisia toteutustapoja, jotka tukisivat opiskelijoiden erilaisia oppimistyylejä. Nämä toteutukset haluttiin opiskelijaa motivoiviksi, erilaisia aikatauluja mahdollistaviksi ja opiskelijalle itselleen sopiviksi. (ks. Gaebrel ym. 2014, Peltomaa, H. ym. 2005, 132.) Näistä lähtökohdista suunnittelimme opintojaksolle kolme erilaista toteutusvaihtoehtoa, joista opiskelija sai valita itselleen parhaiten sopivan. Vaihtoehtoina opiskelijoille tarjottiin lähiopetuspainotteinen toteutus käytäntölähtöinen toteutus itsenäisesti suoritettava verkkototeutus. Itsenäisen verkkototeutuksen mahdollisuuden järjestimme opiskelijoille pilottiluonteisesti ensimmäisen kerran kevätlukukaudella 2021 ja siihen ilmoittautui heti yli kaksisataa opiskelijaa. Syyslukukaudella 2021 kaikki kolme toteutusvaihtoehtoa olivat opiskelijoiden valittavissa. Toteutuksille ilmoittautumisajan päätyttyä kaikki opiskelijat muutamaa yksittäistä opiskelijaa lukuun ottamatta olivat valinneet opintojakson suoritustavaksi itsenäisen verkkototeutuksen. Meitä jäi kiinnostamaan, mikä oli syy siihen, että opiskelijat halusivat valita verkkototeutuksen. Miksi verkkototeutus koettiin onnistuneeksi? Opintojaksolle tekemämme itsenäinen verkkototeutus toteutettiin Moodle-oppimisympäristöön. Tällaiset itsenäisesti verkossa opiskeltavat toteutukset ovat nopeasti lisääntyneet myös kansainvälisesti opetukseen liittyvän teknologian kehittyessä, ja niitä käyttävät osaamisensa kehittämisessä sekä jo ammatissa työskentelevät että opiskelijat (Bawa P. 2016). Korkeakouluopiskelijoiden on todettu arvostavan niissä erityisesti opintojen tarjoamaa joustavuutta, opintojen parempaa sujuvuutta ja valinnaisuutta sekä mahdollisuutta määritellä oppimisen tavoitteet (Marsio, T. & Lipasti, E. 2016). Verkko-opetuksessa suunnittelumme lähtökohtana oli tehdä toteutus, joka on täysin itsenäisesti suoritettava, ajasta ja paikasta riippumaton, opiskelijaa motivoiva mutta ennen kaikkea sellainen, että opinnot suoritettuaan opiskelija on päässyt oppimistavoitteisiin. (vrt. Marsio, T. & Lipasti, E. 2016.) Verkkototeutuksen edelleen kehittämiseksi keräsimme toteutuksella olleilta opiskelijoilta palautteen. Sen keräämisessä hyödynsimme valmista mittaria (Ahonen, O.M. & Pekkarinen V. 2020), johon lisäsimme muutaman avoimen palautekohdan: miten hyvin opiskelija koki oppineensa asioita tällaisella toteutuksella ja mitkä asiat erityisesti edistivät tai heikensivät hänen oppimistaan. Palaute kertoi meille, että olimme onnistuneet luomaan selkeän, monipuolisen, kattavan ja kiinnostavan verkko-opintojakson, joka ei ole opiskelijoille liian vaativa mutta ei myöskään liian helppo suorittaa. Verkko-opintojakson rakentamisessa saimme hyvää palautetta seuraavista asioista: Opetussuunnitelmaan kirjattujen tavoitteiden lisäksi jokaisen opittavan teema-alueen tavoitteet oli avattu ymmärrettävään muotoon. Teema-alueeseen liittyvien tavoitteiden saavuttaminen todentui opiskelijalle kunkin osion lopussa olevalla testillä. Opittava asia kiinnittyi aina johonkin teoreettiseen viitekehykseen. Ohjeistukset ja työtilan ulkoasu olivat selkeitä. Opittavat alueet on teemoitettu ja opiskelumateriaali ja siihen liittyvät tehtävät löytyivät helposti. Ohjeet, materiaalit, tehtävät ja testit noudattivat välilehdillä aina samaa järjestystä. Toteutuksen ohjeistuksissa olimme käyttäneet kirjallisten ohjeiden lisäksi lyhyitä, itse puhumiamme, äänitiedostoja. Esitetyistä materiaaleista mukana oli vain välttämättömin, jolloin opiskelija oli heti selvillä, mistä keskeinen, tavoitteita tukeva tieto löytyi. Materiaalit olivat laadukkaita ja ajantasaisia. Materiaali oli monipuolista, joka huomioi opiskelijoiden erilaiset tavat oppia; mukana oli podcasteja, videoita, artikkeleita, linkkejä verkkosivuille, tehtäviä ja itse tehtyjä testejä ja tenttejä. Pääpaino oppimisprosessin arvioinnissa Opintojakson suoritus edellyttää tavoitteiden saavuttamiseen liittyvää arviointia. Jakson toteutuksessa olemme pyrkineet tekemään arvioinnista opiskelijalle itselleen tavan arvioida osaamistaan ja kehittymistään. Opintojen alussa käytämme diagnostista itsearviointia, jotta opiskelija ymmärtää oman lähtötason suhteessa opittavaan asiaan. Jakson lopussa samaa arviointilomaketta käytetään havainnollistamaan opiskelijalle hänen kehittymistään jakson alusta sen päättymiseen. Kaikkien opiskeltavien teemojen kohdalla hyödynnämme formatiivista arviointia, jolla on oppimista motivoiva tarkoitus, mutta myös tarkoitus kertoa opiskelijalle hän osaamisensa ilman painetta numeerisesta tuloksesta. Näitä tukevat valmiit, verkosta saatavat testit ja tehtävät. Itsearviointitesteillä ja -tehtävillä ei ole merkitystä numeeriseen arvosanaan, mutta kaikkien testien tulee kuitenkin olla tehtynä jaksosta suoriutuakseen. Määrällistä arviointia käytämme osaamisen kokoavissa tenteissä. Jaksoon liittyy kaksi numeerisesti arvioitavaa tenttiä: kirjatentti ja verkkototeutuksen aineistoon perustuva tentti. Kirjatentissä tenttien lukumäärää emme ole rajanneet, joten opiskelija voi halutessaan tehdä tentin niin monta kertaa kuin haluaa. Tentin lopullinen arvosana on kuitenkin kaikkien yritysten keskiarvo ja opiskelija näkee heti tentin tehtyään, minkä arvosanan hän on tentistä saanut. Ajatuksenamme tässä on se, että jokaista tenttikertaa varten opiskelija joutuu lukemaan lisää ja näin ollen jokainen suorituskerta lisää opiskelijan osaamista. Aineistoon perustuvaan tenttiin valmistautumisessa auttaa jakson aikana suoritetut testit. Itsenäinen verkkototeutus vähensi opintoihin liittyvää kuormitusta Ammattikorkeakoulussa opinnot jakautuvat lukuvuoden aikana viidelle periodille, joista syys- ja kevälukukausilla on kaksi periodia ja kesällä yksi. Toteutusten ajoitukset suunnitellaan pääsääntöisesti periodien mukaan. Itsenäisessä verkkototeutuksessa opiskelijoilla on opiskeluaikaa koko lukukausi. Opiskelijalla on siis suurempi mahdollisuus säädellä opintoihinsa liittyvää kuormitusta ja suunnitella verkko-opinnot ajankohtiin, jolloin on vähemmän muuta opetusta. Opintojen aloitus- ja lopetusaika on joustava, joten opiskelija voi aloittaa opintojen tekemisen oman aikataulunsa mukaan ja lopettaa ne lukukauden lopussa tai aiemmin. Siksi opiskelijat arvostavat erityisesti sitä, että koko opintojakson kaikki vaadittava materiaali ja tehtävät ovat alusta alkaen valmiina ja saatavilla. Akava Worksin selvityksen mukaan korkeakouluopiskelijat yleensäkin ovat kokeneet etäopiskeluun liittyvän joustavuuden hyvänä asiana (Akava Works 2020). Opiskelijat kokivat verkkototeutuksessa palkitsevana ja omaa oppimista edistävänä myös sen, että materiaaleihin tutustumiseen oli riittävästi aikaa ja heillä oli oman oppimisen edistymistä kuvaava seurantamahdollisuus. Jaksolla mukana olleet opiskelijat kiittivät testeistä ja pienistä tehtävistä. Ne lisäsivät heidän mukaansa kiinnostusta kaikkien osoitettujen materiaalien läpikäymiseen. Verkkototeutus – uhka vai mahdollisuus? Täysin itsenäisesti verkossa toteutettava opintojakso sai todella hyvän vastaanoton. Yllätyimme siitä, että vain hyvin pieni joukko opintojaksolle ilmoittautuneita jätti sen suorittamisen lopulta kesken. Näyttää siltä, että mahdollisuus tehdä opintoja koko lukukauden ajan vähensi opiskelijoilla opintojaksoon liittyvää kuormitusta. Osasyynä verkkototeuksen suosioon saattoi olla vallitseva koronatilanne ja se, että opiskelijat joutuivat sen vuoksi muuttamaan muita opiskelusuunnitelmiaan. Syynä on luultavasti myös se, että korkeakouluopiskelijalle verkko-opiskelu tarjoaa joustavuutta silloin kun lähiopintoihin osallistuminen on hankalaa esimerkiksi pitkien välimatkojen, työssäkäynnin, henkilökohtaisten fyysisten rajoitteiden tai perhetilanteiden takia (Gaebler ym. 2014). Jakson rakentaminen verkkoon ei vienyt meiltä opettajan pedagogista vapautta, vaan haastoi ennemminkin miettimään pedagogiikkaa vieläkin enemmän. Työtä helpotti toteutukselle tekemämme pedagoginen käsikirjoitus. Sisällöt ja suurin osa aineistoa meillä oli jo aikaisemmilta toteutuksilta käytössämme. Eniten aikaa käytimme Moodle-alustan rakenteen suunnitteluun ja sen pohtimiseen, miten Moodle-alustalla käytettävissä olevilla työkaluilla voi tehdä oppimista hyvin tukevan toteutuksen. Tämä edellytti itseltämme perehtymistä laajemmin Moodlen työkalujen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Saamamme palaute antoi viitteitä onnistumisesta: Onneksi luokkakaverini vinkkasi tästä! Olen varma, että opin tällä kurssilla paljon enemmän, kuin olisin oppinut "tavallisella" kurssilla! Hyvin rakennettu, selkeä, hyödyllinen jakso, kiva jakso, kun sai edetä omaan tahtiin. Tentit selkeästi muotoiltu, mielenkiintoinen. Mitä sitten itse opimme tämän kaltaisen verkkototeutuksen rakentamisesta? Ensinnäkin sen, että kaikki turha tulee karsia pois ja pitää keskittyä olennaiseen. Verkkototeutuksen rakentaminen vaatii loogisuutta ja äärimmäistä huolellisuutta. Korjaamme edelleen kirjoitusvirheitä tai mietimme lisää itsekorjaavan tentin oikeita vastausvaihtoehtoja. Vuorovaikutteisuus on verkossa haaste mutta tällä toteutuksella siihen ei pyritty. Toisaalta oli hämmentävää huomata, että itselle pieneltä tuntuvalla asialla voi olla opiskelijalle suuri merkitys. ...tykkäsin alun tervehdyksestä, minkä opettajat olivat äänittäneet. Varsinkin kuva opettajista oli kiva, niin tietää, mille näyttävät. Lukuun ottamatta jonkun opiskelijan toivetta opettajan antamasta jatkuvasta palautteesta kukaan ei muuten tuntunut kaipaavan opettajan läsnäoloa tällä toteutuksella. Olisi kuitenkin hyvä, että opiskelija suunnittelisi tällaisen opintojakson yhdessä uraohjaajan kanssa, sillä silloin voitaisiin paremmin tukea opiskelijaa yksilöllisten urapolkujen rakentamisessa ja hänen oppimistyylinsä tulisi paremmin huomioitua. Emme voi suositella verkkototeutusta kaikkeen teoriaopetukseen, sillä on nähtävissä, että etäopiskelu myös uuvuttaa (Salmela-Aro, K. 2020). Joissakin toteutuksissa sille on kuitenkin paikkansa, sen huomasimme näiden parin sadan opiskelijan antamista palautteista. Kirjoittajat Carita Hand työskentelee terveysalan lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa vastaten gerontologisen hoitotyön opetuksesta ja sen kehittämisestä. Lisäksi hän edistää osaamisalueellaan pedagogista kehittämistä ja laatutyötä. Hannele Hokkanen työskentelee terveysalan lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa osallistuen aktiivisesti  gerontologisen hoitotyön ja Metropolian HyMy kylän senioripalveluiden kehittämiseen. Hän toimii myös monialaisten innovaatioprojekti opintojen koordinaattorina sosiaali- ja terveysalalla. Lähteet Ahonen, O. M., & Pekkarinen, V. (2020). MOOCs as open online learning tools for developing competences related to digital health and social care services for multidisciplinary students . Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 12(4), 290–301. Luettu 11.1.2021. Akava Works -selvitys 14.12. 2020. Korkeakouluopiskelijat haluavat etäopetusta koronan jälkeenkin. Luettu 10.9.2021. Bawa P. 2016. Retention in online courses: exploring issues and solutions - a literature review. SAGE Open. January-March 2016: 1 –11. Luettu 16.9.2021. Gaebrel, M., Kupriyanova, V., Morais, R. & Colucci, E. 2014. E-learning in European Higher Education Institutions. Results of Mapping Survey. Conducted in Oct. – Dec. 2013. EUA European University Association. Marsio, T. & Lipasti, E. 2016. Opiskelijalähtöinen verkko-opintojen suunnittelu korkeakoulussa. AMK-lehti 1 Koulutus ja oppiminen. Luettu 15.5.2021 Peltomaa, H., Ahokas, A., Apponen, O., Hedman A., Hongisto, S., Mattila, A. Rytkönen, O. & Seitola, T. 2005.Psykologian johdantokurssi: Psyykkinen toiminta, oppiminen ja vuorovaikutus. Kerava: Opintoverkko Oy. Salmela-Aro, K. 2020. Yliopisto-opiskelijoiden hyvinvointi jatkaa laskua. Helsingin yliopisto. Uutiset ja tiedotteet 17.12.2020. Luettu 29.9.2021.

Lue lisää