Hyppää pääsisaltöön
Hiiltä ja timanttia

Metropolian blogit nostavat keskusteluun aiheita ammattikorkeakoulumme ja kumppaneidemme maailmasta: oppimisesta, työelämästä, yhteistyöstä, osaamisesta, uudistumisesta ja erilaisista kohtaamisista. Sisällöt edustavat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, Metropolian johtoryhmän Pelinavaajat-blogi ilmaisee Metropolian virallista kantaa. Tervetuloa vuoropuheluun kanssamme!

  • Uusimmat postaukset
  • Blogit
  • Metropolian bloggaajat
  • Muut blogit
Hiiltä ja timanttia
Opittajat pedagogiikan rajapinnoilla

Selaile Arkistoa lokakuu, 2019

2

Sammakoita vai suitsutuksia – palautteen merkitys oppimiselle

vierailija · 24.10.2019
Valokuvassa ihmiset istuvat piirissä liikuntasalin lattialla (loppupiiri).
Kuva: Anita Ahlstrand

Tässä tekstissä käsittelen palautteen antamisen merkitystä oppimisessa. Sen merkityksen ovat pitkän työurani aikana parhaiten minulle opettaneet vallattomat ja villit lapset ja nuoret. He ovat opettaneet minulle kantapään kautta, että se mikä näyttäytyy motivaation puutteena, onkin pelkoa epäonnistumisesta, liian suurien odotusten aiheuttamaa suorituspainetta, ohjeiden ymmärtämättömyyttä tai ahdistumista liiallisesta kontrolloinnista. Heidän kanssaan olen joutunut astumaan pois omalta mukavuusalueelta ja päässyt käytännössä testaamaan luottamusta omaan havainnointikykyyn, tapaani puhua ja ohjata, ennakoida ja reagoida. Monta kertaa on pitänyt kaivaa nöyränä peili takataskusta ja pohtia, että mitä tuli taas sanottua ja tehtyä ja miksi ja miten ihmeessä tästä päästään jälleen yhdessä eteenpäin.

Palaute on merkityksellinen jokaiselle, vauvasta vaariin. Siksi tekstissä esiin tuomani ajatukset ovatkin oivallisia työvälineitä kaiken ikäisten ihmisten ja eri lähtökohdista ponnistavien ryhmien opettamiseen ja ohjaamiseen: korkeakouluihin, peruskouluihin, toiselle asteelle ja harrastusryhmiin – kuhunkin sopivalla tavalla soveltaen. Itse opetan aikuisia korkeakouluopiskelijoita, mutta myös toteutan kehittämishankkeita pienempien lasten ja nuorten parissa ja olen kokenut näistä opeista saavani kaikkiin tilanteisiin työvälineitä.

Tekstin luettuasi, olisipa mielenkiintoista kuulla sinun ajatuksiasi – lisääpä vaikka blogiin kommenttisi tai laita minulle sähköpostia.

Miten tullaan kohdatuksi?

Jokainen kohtaaminen on ainutkertainen kokemus, kaikille osapuolille. Myönteinen minäkuva, pystyvyyden tunne sekä motivaatio uuden oppimiseen rakentuvat jo ensimmäisessä kohtaamisessa. Tunne, että minua arvostetaan, syntyy jo ensi metreillä muun muassa toisen tavasta olla läsnä, huomioida ja osoittaa kiinnostusta sekä antaa palautetta, niin sanallisesti kuin sanattomasti. Läsnäollessa ihminen keskittyy toisen ihmisen kohtaamiseen eikä pyörittele päässä muita asioita. Silmiin katsominen, hymy tai innostunut kommentti ei vie aikaa kuin pari sekuntia, mutta sillä saattaa olla ratkaiseva merkitys toiselle ihmiselle. (Mäkisalo-Ropponen 2011.)

Miksi sanoilla on väliä?

Ohjaajan, oli sitten kyse opettajasta tai valmentajasta, tehtävänä on mielestäni houkutella osallistuja ylipäätään kiinnostumaan asiasta/tekemisestä ja onnistua pitämään kiinnostus myös yllä. Kun osallistujalle annetaan aikaa kokeilla ja tutustua itsenäisesti uuteen asiaan, hakea omaa tapaansa ja kehittää uusia keinoja oppia sekä mahdollisuus myös saada konkreettista ja rohkaisevaa palautetta toiminnastaan, ollaan motivoivan oppimisen ytimessä.

Jotta ohjaaja tukee osallistujan itsetuntoa ja pystyvyyden tunnetta, on tärkeää keskittyä siihen, miten saadaan jokaisen osallistujan vahvuudet esiin (Packalen, 2015). Mielestäni on tärkeää, että ohjaaja miettii millaisia sanoja hän käyttää, jotta osallistuja ymmärtää mitä häneltä odotetaan sekä miettii millaisia menetelmiä tai ohjaustapoja hän käyttää, jotta saadaan osallistujien vahvuudet ongittua esiin.

Tavalla puhua ja antaa palautetta on iso merkitys kaikessa vuorovaikutuksessa ja ohjauksessa. Jotta osallistuja kokee ryhmän kanssa toimimisen mielekkääksi, motivoituu, saa onnistumisen kokemuksia sekä oppii uusia asioita, on sanomisilla väliä. Ryhmän toiminta ja sen onnistuminen vahvistuu, kun siitä puhutaan ääneen ja sitä ”ihmetellään”. Käytän itse sanaa ”ihmettely”, sillä se antaa mielestäni luvan kaikille osallistujille tutkia tilannetta ja esittää kysymyksiä avoimesti ja tasavertaisesti. Kyseenalaistaminen sen sijaan saa ryhmässä helposti aikaan epäilevän asetelman ja negatiivisen sävyn. Ihmettelyssä ihan ehdottomia suosikkejani ovat ohjaavat kysymykset; ne tekevät vahvuudet todellisiksi ja näkyviksi.

Kerro, miten ihmeessä sä onnistuit tuossa? Huomasitko miten autoit toista äsken? Huomasitko mitä hyötyä siitä oli? Missä tilanteessa tänään onnistuit? Mitä hyötyä siitä oli? Miten sä saat pidettyä tuon noin hienosti? Huomasitteko minkä takia onnistuitte tänään? Missä olit tänään hyvä? Missä muissa tilanteissa voisi olla hyötyä siitä, mitä tänään opit?

Ohjaavat kysymykset auttavat sekä ohjaajaa, osallistujaa että muita ryhmäläisiä:

  • Ohjaaja ymmärtää paremmin osallistujaa ja hänen ajatuksiaan.
  • Vastaamalla kysymyksiin osallistuja sanoittaa samalla omaa toimintaansa, puhuu omasta onnistumisestaan ja vahvuudestaan. Pikkuhiljaa osallistuja oppii käyttämään vahvuuksiaan myös muissa tilanteissa.
  • Muut ryhmäläiset osoittavat kiinnostusta ja arvostusta häntä kohtaan kuunnellessaan, esittäessään kysymyksiä sekä keskustellessaan tapahtuneesta voimavaralähtöisesti. (Packalen 2015.)

Vahvuuksista ja onnistumisista puhuminen esimerkiksi loppupiirissä saa ryhmän ilmapiirin muuttumaan positiivisemmaksi. (Packalen 2015.) Kukapa meistä ei haluaisi kuulla jotain hyvää toiminnastaan!

Miten tukea luottamusta omiin kykyihin?

Ryhmätoiminnassa sattuu ja tapahtuu ja ohjaaja joutuu puuttumaan nopeastikin yllättäviin tilanteisiin. Kaikki ei todellakaan mene aina niin kuin on etukäteen suunniteltu ja ohjaaja saattaa reagoida tilanteeseen ajattelematta, jolloin tulee päästäneeksi suusta kaikenlaisia sammakoita. ”Älä – ei tuolla tavalla, mikset sä koskaan kuuntele loppuun, ihan hyvin toimittu, mutta voisit…” Nämä kertovat osallistujalle hänen epäonnistuneen. (Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen 2016.)

Harva osallistuja käyttäytyy kuitenkaan tahallaan huonosti tai väärin. Virheiden ja puutteiden sijaan on parempi keskittyä siihen, miltä toivoo tilanteen näyttävän. Jos joku häiritsee toista tahallaan, voi ohjaaja miettiä millaista käyttäytymistä osallistujalta toivoo ja yksinkertaisesti pyytää sitä ääneen. Toimintaohje kertoo suoraan mitä pitää tehdä. ”Mieti vielä, voisko tämän tehdä toisin, kuuntele ensin ohje loppuun, hienosti toimittu ja seuraavaksi voit kokeilla…” kertovat suoraan miten osallistujan odotetaan toimivan. On hyvä muistaa, että miksi-sana syyllistää ja mutta-kumoaa lahjakkaasti edellisen lauseen. (Uusitalo-Malmivaara &Vuorinen 2016.)

Toimintaohjeen lisäksi voimavaralähtöinen palaute auttaa osallistujaa luottamaan omaan kykyynsä ja omiin mahdollisuuksiinsa. Voimavaralähtöisessä palautteessa ohjaaja löytää jokaisen osallistujan toiminnasta aina jotain hyvää ja antaa palautetta juuri siinä ympäristössä ja juuri itse toiminnasta, jossa ne näkyvät. Aivan yhtä tärkeää on antaa konkreettista palautetta myös kehittymisen paikoista ja silloin on syytä miettiä, miten palautteen antaa. Tässä auttaa kokemuksen mukanaan tuoma taito havainnoida ohjaustilanteita ja osallistujia sekä ymmärrys voimavaralähtöisestä ohjauksesta.

Voimavaralähtöistä palautteen antamisen kulttuuria on hyvä opettaa myös osana ryhmän toimintaa. Palautetta voi antaa ja saada monella tapaa eikä ohjaajan aina tarvitse olla se ainoa palautteen antaja. Kun ryhmäläiset sanoittavat ääneen toisten onnistumisia ja osaamista, yhteisiä huippuhetkiä, kuvaavat he asiaa oman kokemuksensa ja ajatustensa kautta. Samalla he saavat uuden onnistumisen kokemuksen ja rohkeutta jäsentää omia ajatuksiaan ja kertoa niistä ääneen. Palautetta voidaan antaa ja saada myös monilla toiminnallisilla ja sanattomilla menetelmillä.

Tarvitseeko kaikkeen reagoida?

Osallistujan käyttäytyessä häiritsevästi ja ollessa levoton, räplätessä kännykkää tai häärätessä jotain ihan muuta kuin on tarkoitus, on mielestäni maltettava olla reagoimatta heti ja katsottava hetken tämän silmiin pistävän käytöksen taakse. Takaa löytyy yleensä joku syy. Saattaa olla, että ohjetta ei ole ymmärretty, se on annettu esimerkiksi liian monimutkaisesti tai epäselvästi. Jos osallistuja ei uskalla kysyä muiden kuullen, hän hämmentyy ja saattaa mennä sen vuoksi lukkoon. Taustalla voivat olla esimerkiksi osallistujan aiemmat negatiiviset kokemukset vastaavanlaisesta tilanteesta ja pelko epäonnistumisesta tai kasvojen menettämisestä, mikä nostaa suorituspainetta ja tekee levottomaksi tai jopa uhmakkaaksi.

Kun toimitaan voimavaralähtöisesti ja vahvuuksia vahvistaen, on myös uskallettava jättää sanomatta asioita. Jotta oppii tietämään mitä sanoo, miten sanoo tai mitä ei juuri nyt kannata sanoa, on havainnoitava koko ajan omaa tapaansa ohjata, muuttuvia tilanteita sekä ryhmän että yksittäisen osallistujan toimintaa, sanallisia ja sanattomia viestejä. Havainnoinnin tärkein tehtävä on tehdä jokaisesta osallistujasta näkyvä. Havainnointi mahdollistaa tilanteeseen reagoinnin, ennakoinnin, ohjauksen soveltamisen ja muokkaamisen sopivammaksi sekä konkreettisen palautteen antamisen. (Kalliala 2011.)

Onnistummeko yhdessä paremmin? 

Voimavaralähtöinen ohjaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei epäonnistumisista voi puhua tai ongelmia on pyrittävä välttämään. Niiltä ei kenenkään ohjaajan ole tarkoitus sulkea silmiään. Virheet ja epäonnistumiset opettavat sekä ryhmälle, osallistujalle että ohjaajalle mihin on tärkeää keskittyä, jotta homma onnistuu. (Packalen 2015.) Epäonnistumisista pyritään aina oppimaan. Ja jotta opitaan, tarvitaan ääneen sanoittamista, ihmettelyä ja harkittuja sanoja. Tässä kohtaa ohjaajan on hyvä kaivaa taas peili esiin ja pysähtyä pohtimaan myös omaa käytöstään, sanomisiaan ja kehon viestejään. Mitä minä voin tehdä toisin, jotta ryhmä onnistuu!

Ohjaajan suhtautuessa ryhmäänsä ja jokaiseen osallistujaan ennakkoluulottomasti ja antaessa ryhmälle riittävästi vastuuta myös toiminnan suunnittelusta ja toteuttamisesta sekä kannustavaa palautetta matkan varrella, saadaan jokaisen osallistujan vahvuudet ja ryhmän yhteiset voimavarat esiin. Ryhmän mukana osallistuja saa käyttöönsä myös sellaisia vahvuuksia, jotka eivät välttämättä näy hänen toimiessaan yksin. Rakennetaan siis hyvän päälle lisää hyvää!

Missä onnistuit?

Havaintomme lisäävät ymmärrystä osallistujan maailmasta; mikä heitä kiinnostaa ja innostaa, miten he toimivat muiden kanssa ja mihin he pyrkivät omalla tekemisellään. Vahvuuksien tunnistamisella ja niiden ääneen sanoittamisella saadaan aikaan toivottua muutosta osallistujan käyttäytymisessä.

Sama koskee ohjaajan oman toiminnan havainnointia ja peilaamista. Kuinka vaikeaa aikuisten onkaan välillä löytää omasta toiminnastaan mitään hyvää ja sanoa se vielä muiden kuullen ääneen! Ja miten paljon järkevämpää oppimisen kannalta on aloittaa palautekeskustelu, reflektio voimavaralähtöisesti kysymällä esimerkiksi “missä koit onnistuneesi?”. Muuten ajetaan osallistuja kertomaan kaikista niistä yksityiskohdista, joissa epäonnistui tai jotka eivät menneet suunnitelmien mukaan. Kun keskustelemme ja puramme haastavankin tilanteen vahvuuksien tunnistamisen kautta, palkitsee havainnointi niin ohjaajan kuin osallistujankin. Lasi on lopulta aina puoliksi täynnä!

Kyky ennakoida, reagoida tai tehdä nopeita päätöksiä haastavissakin ohjaustilanteissa on nimenomaan kiinni ohjaajan herkkyydestä ja halusta aistia muutoksia ilmapiirissä, osallistujien kehonkielessä ja käyttäytymisessä. Havainnointikykymme on valitettavasti rajallinen ja kiinnitämme huomiota herkemmin asioihin, joita itse ohjaajina pidämme tärkeinä. Osallistujan ja ryhmän motivaation ja sitoutumisen kannalta on ratkaisevaa kiinnitämmekö huomiomme vahvuuksiin ja onnistumisiin vai puutteisiin ja virheisiin (Zimmer 2011).

Voimavarakeskeinen puhe ohjaustilanteissa, etenkin lasten ja nuorten ohjaamisessa on edelleen vähäistä. Liian monta kertaa olen joutunut todistamaan tilanteita, joissa ohjaaja menettää malttinsa ja huutaa, jopa haukkuu tai nöyryyttää osallistujaa muiden kuullen. Ohjaajan viesti ei valitettavasti saa aikaan hänen toivomaa muutosta. Jatkuva palaute huonosta käytöksestä ja puutteiden esiin nostaminen kiinnittää osallistujan ajatukset entistä tiukemmin omaan kyvyttömyyden tunteeseen.  (Packalen 2015.)

Virheiden ja epäonnistumisten korostaminen ja niistä rankaisu ei opeta kenellekään mallia miten virheistä päästään yli – ainoastaan keinoja selvitä nöyryyttävistä tilanteista! Osallistuja oppii tällaisten tilanteiden toistuessa olemaan ärsyttämättä ohjaajaa sekä olemaan äärimmäisen huolellinen, ettei menettäisi kasvojansa toisten edessä. Tällainen valppaana olo vie paljon energiaa ja tuhoaa motivaation, puhumattakaan yhdessä tekemisen ilosta. Epäonnistumista pelkäävä ihminen ei ole valmis ottamaan riskejä ja tekee ainoastaan asioita, joita hän varmasti osaa. (Packalen 2015.) Uskallus yrittää ja kokeilla jotain uutta häviää, samoin rohkeus itsensä ylittämiseen.

Ohjaajalla on kädessään avaimet tilanteen pelastamiseen: muuttamalla omaa käytöstään voimavaralähtöisemmäksi, keskustelemalla ja kuuntelemalla osallistujaa sekä pyytämällä anteeksi käytöstään, hän voi korjata tilanteen (Gjerstad, 2015).

Tyytyväisyys omaan toimintaan, motivoituminen ja tapa reagoida haastavissa tilanteissa riippuu nimenomaan omista aiemmista kokemuksista ja itsensä arvostamisesta (Zimmer 2011). Tunne omasta kykenemättömyydestä saa ihmisen luovuttamaan herkästi, pelkäämään virheitä sekä ulkopuolelta tulevaa arvostelua. Jopa rakentava palaute voidaan kokea tällöin arvosteluna ja piikittelynä. Miten ihmeessä me saisimme ohjaukseen, opetukseen, valmennukseen lisää voimavaralähtöisyyttä, positiivista palautteen antamista ja saamista ja yhdessä tekemisen iloa? Tutkimustenkin mukaan ne tukevat uskoa omiin kykyihin, lisäävät motivaatiota sekä toimintaan sitoutumista. (Packalen 2015; Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen 2016.)

 

Sanojen valinnalla voidaan siis vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen, motivaatioon, tunnetiloihin ja sitä kautta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Vahvuuksiin keskittyvä puhetapa ja keskustelukulttuuri edistää osallistujan omien ja ryhmän vahvuuksien tiedostamista, tunnistamista ja niiden soveltamista ja käyttöä erilaisissa tilanteissa.

 

Kirjoittaja:

Anita Ahlstrand on toiminut opetustyössä yli 20 vuotta. Tällä hetkellä hän on mukana kansainvälisissä kehittämishankkeissa sekä asiantuntijana Metropolian useassa kehittämistyöryhmässä. Sekä opetustyössä että kehittämishankkeissa yksi hänen ammatillisista fokuksistaan keskittyy ryhmien ja yksilöiden ohjaamiseen liittyviin kysymyksiin. Hänen voimavaransa kumpuavat ihmisten kohtaamisesta, uteliaisuudesta sekä hullusta luovuudesta ja hänen asiantuntijuutensa ytimessä ovat muun muassa yhteiskehittäminen, asiakas- ja voimavaralähtöisyys sekä  toiminnalliset tavat oppia.

 

Lähteet:

Gjerstad, E. 2015. Kuka on kukkulan kuningas? Lasten ja aikuisten valtasuhteet kasvun tukena. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kalliala, M. 2011, muuttumaton painos. Kato mua! Kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa? Helsinki: Gaudeamus.

Mäkisalo-Ropponen, M. 2011. Vuorovaikutustaidot sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Packalen, H. 2015. Harkitut sanat, parempi valmennus – kohti voimavarakeskeistä kielellistä urheiluvalmennusta. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 172. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura ry.

Uusitalo-Malmivaara, L. & Vuorinen, K. 2016. Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa. Jyväskylä: PS-kustannus.

Zimmer, R. 2011. Psykomotoriikan käsikirja. Teoriaa ja käytäntöä lasten psykomotoriseen tukemiseen. Lahti: VK-kustannus Oy.

 

 

 

+2
kannustava palautemotivaatioohjaaminenopettaminenpalautepedagogiikkavoimavaralähtöisyys
Kommentoi (2)
0

Monialaisuuden voima

vierailija · 17.10.2019
Ihmisiä istumassa ryhmissä pöytien ympärillä. Valokuva.
Kuva: Juha Järvinen

Mikä on….

….Korkeakouluopiskelijalle erinomainen tilaisuus päästä työskentelemään ohjatussa ympäristössä yritysten kanssa?

….Yrityksille mahdollisuus tutustua uusiin osaajiin, olla mukana avoimessa kehittämisen ekosysteemissä ja samalla tarkastella, millaisia kasvumahdollisuuksia jollekin uudelle idealle tai teknologialle olisi tarjolla?

Tätä on 10 Days 100 Challenges – kolmen pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulun, Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian, yhteistyössä vuosittain toteuttama innovaatio-ohjelma. Ohjelman synnyn taustalla on työelämän murros, joka haastaa perinteiset ammatit, mullistaa työelämää ja kyseenalaistaa perinteisen oppimisen mallit (Vuorio 2018).

Mitä käytännössä tehdään?

Ohjelma perustuu neljään perusasiaan:

  • Yritykset antavat haasteita, jotka nousevat todellisesta työelämästä.
  • Opiskelijat luovat uusia konsepteja haasteiden ratkomiseksi.
  • Haasteiden ratkominen tapahtuu moniammatillisissa opiskelijaryhmissä.
  • Ryhmiä ohjaavat valmentajana toimivat, pääsääntöisesti palvelumuotoiluun ja innovaatiotoimintaan erikoistuneet opettajat ja asiantuntijat.

Tiivistä työskentelyä ja palvelumuotoilua

Yksi olennaisimmista asioista mallissa on tiiviys: työskentely tapahtuu lyhyellä, mutta intensiivisellä 10 päivän periodilla. Näiden päivien aikana työskentely etenee vaiheittain:

  • ongelmaan tutustuminen,
  • ongelman määrittely,
  • ongelman uudelleenmuotoilu,
  • varsinainen työskentely ongelman parissa. Toimenpiteinä mm. tiedonkeruu, (esim. haastattelut ja yritysvierailut), tietojen ryhmittely ja organisointi käyttämällä ryhmittelykaavioita, käyttäjä- ja asiakasprofiilien luominen, NABC-mallin luominen, konseptin jalostaminen ja kirkastaminen, prototyypin toteuttaminen ja esittelymateriaalin valmistaminen,
  • loppuesitys, jossa ryhmät esittelevät tekemänsä konseptit muille ryhmille, opettajille ja haasteiden antajille.

Keskeisinä työkaluina uusien konseptien kehittämisessä käytetään palvelumuotoilun keinoja ja metodeja. Palvelumuotoilu (Service Design) on laajahko käsite, mutta tiivistettynä se tarkoittaa uusien palveluiden ja tuotteiden kehittämistä ja suunnittelua muotoilun menetelmiä hyödyntäen. Keskiössä on loppukäyttäjän tarkasteleminen ja ymmärtäminen. Tyypillinen esimerkki palvelumuotoilun menetelmästä, joka on peräisin muotoilun konseptointityökalujen valikoimasta on iteratiivinen ajattelu: toistetaan riittävän kauan sykliä, jossa havainnoidaan jotakin ongelmaa, joka sitten visualisoidaan, arvioidaan ja jalostetaan. Riittävän monen kierroksen jälkeen voidaan koettaa ymmärtää, mistä kyseisessä ongelmassa on kyse. Palvelumuotoilu on moniammatillista tiimityötä ja siksi se on valittu kehittämisen metodiksi, ja koska 10 Days 100 Challenges haasteet ovat juuri pääsääntöisesti palveluihin ja uusiin tuotekonsepteihin liittyviä. (palvelumuotoilusta on löydettävissä paljon verkkoaineistoa, ks. esim. This is Service Design doing, Stickdorn / Lawrence / Hormeß / Schneider. n.d.).

Luennot

Jokainen päivä aloitetaan innostavalla luennolla, jossa käsitellään päivän ohjelmaan liittyviä teemoja eri näkökulmista. Esimerkiksi palvelumuotoilun osaamista ei siten tarvitse etukäteen olla, vaan perusteita käydään läpi luennoilla. Luennoista vastaavat ohjelmassa opiskelijoiden valmentajina mukana olevat asiantuntijaopettajat, haasteet antaneiden yritysten edustajat ja mukaan kutsutut vierailevat luennoitsijat. Tavoitteena on antaa työkaluja ja uusia näkökulmia ja ajatuksia tiimien työhön.

Valmentajat

Jokaiselle tiimille on nimettynä omat valmentajat, joiden tehtävänä on tukea ja ohjata tiimin työskentelyä. Valmentajat ovat pääsääntöisesti opettajia ja ohjelmassa työskentely omalta osaltaan muuttaa tapaa toimia opettajana. Perinteinen, opettaja-opiskelija-vuorovaikutus muuttuu enemmänkin asiantuntijan antaman konsultoivan roolin suuntaan, jossa opettaja, kuten Mari Virtanen (2018) on blogissaan todennut, on innostava [ja] oppimisen mahdollistaja, ohjaaja ja valmentaja. 

Ryhmän jäsenten roolit

Tiimien tehtävänä on organisoitua niin, että jokaiselle tiimin jäsenelle on jokin rooli. Roolitus on tiimin toiminnan kannalta tärkeää, jotta jokaiselle on mielekäs tehtävä ja että työkuorma jakautuu mahdollisimman tasaisesti. Tiimien tehtävänä on myös valita keskuudestaan projektipäällikkö, joka vastaa kokonaisuudesta. Muut roolit vaihtelevat haasteiden ja tiimien jäsenten osaamisten mukaan. Joku saattaa huolehtia esim. visuaalisesta suunnittelusta, joku toinen taas huolehtii koodaamisesta ja kolmas tiedonkeruusta ja dokumentoinnista. Työskentelylle varatun lyhyen ajan takia on kuitenkin välttämätöntä, että kaikki tekevät tarvittaessa kaikkea: työskentelystä ei voi kieltäytyä sillä perusteella, että on jo hoitanut oman osuutensa.

Moniammatillisuus toimii 10 Days 100 Challenges toteutuksessa erityisen hyvin. Se on palvelumuotoilun toimintatapa, jota opiskelijat voivat ohjatusti harjoitella. Lisäksi monialaiset tiimit, joiden jäsenet eivät välttämättä ole haasteen alan asiantuntijoita, voivat ”ulkopuolisina” nähdä haasteessa kehittämiskohteita, jotka asiaan syvällisesti vihkiytynyt esim. opiskelija ei ehkä huomaisi. Edellytyksenä toimivalle monialaisuudelle kuitenkin on, että keskeinen ongelma (haaste) on määritelty riittävän geneerisesti. Projektihaasteet eivät siis voi olla tilaustöitä.

Arviointi

Käytännössä opiskelijalle prosessi on kymmentä työpäivää pidempi, koska se aloitetaan orientoivalla ennakkotehtävällä ja päätetään tiivisjakson jälkeen tehtävään oppimisportfolioon, jonka palauttamiselle annetaan aikaa kesän yli. Tämä antaa aikaa oppimiselle ja opittujen uusien taitojen läpikäymiselle. Opiskelija saa ohjelmaan osallistumisesta 10 opintopistettä, mikäli suorittaa ennakkotehtävän, osallistuu hyväksytysti työskentelyyn ja toteuttaa 5 opintopisteen laajuisen oppimisportfolion.

Arvioinnissa otetaan huomioon myös prosessin aikana saatavat palautteet. Palautetta kerätään monella tapaa: opiskelijat tekevät tiimikohtaiset vertaispalautteet, valmentajat seuraavat tiimien työskentelyä ja arvioivat sitä päiväkohtaisesti. Myös yritykset antavat omat palautteensa.

Toimiiko tämä?

Kesäkuussa 2019 10 Days 100 Challenges -ohjelma järjestettiin kolmannen kerran. Lähes sata kolmen ammattikorkeakoulun opiskelijaa kokoontui Aalto-yliopiston Harald Herlin-oppimiskeskuksessa ja Metropolian Arabian kampuksella kahdeksan yrityksen antamien aiheiden ympärille.

Millaisia palautteita ohjelmasta on kolmen vuoden kokemuksella saatu?

Palautteiden ja paikan päällä nähdyn ja koetun perusteella työskentely oli useimpien mielestä erittäin mieluisaa, aikataulusta ja työskentelyn intensiivisyydestä huolimatta. Monet opiskelijatiimit tekivät pyöreitä päiviä haasteensa parissa, aamusta iltamyöhään. Myös monet oppimisportfoliot olivat kattavia ja korkeatasoisia ja osoittivat, että työskentelyyn oli todella paneuduttu, ja että ohjelmasta oli opittu uusia hyödyllisiä taitoja.

Myös haasteiden antajat olivat tyytyväisiä lopputuloksiin. Mukanaolijat, mukaan lukien myös opettajat ja yritykset ovat kokeneet oppineensa uutta. Tärkeää on myös, että entuudestaan toisiaan tuntemattomat opiskelijat ja henkilökunta muodostivat uusia keskinäisiä verkostojaan. Mukanahan eivät ole vain yritykset ja korkeakoulu, vaan myös uudenlainen kolmen ammattikorkeakoulun verkosto.

Ratkeavatko haasteet?

Tämän vuoden ohjelma osoitti edellisten vuosien tapaan, miten eri korkeakouluista tulevien, monessa tapauksessa toisiaan tuntemattomien opiskelijoiden yhdessä työskentely voi olla samaan aikaan haastavaa, mutta mielekästä ja myös tuloksellista.

Ohjelmassa syntyneet konseptit ja muut tulokset ovat selkeä osoitus siitä, että oikein ohjattuna ja ohjeistettuna monialainen tiimi, jonka jäsenillä ei välttämättä ole aiheeseen erityisosaamista, kykenee lyhyessäkin ajassa tuottamaan ratkaisuehdotuksen monimutkaiseenkin ongelmaan. Siitäkin huolimatta, että lähtökohta olisi hahmoton, ja vaikka tiimin jäsenet eivät entuudestaan tuntisikaan toisiaan.

Sitä on monialaisuuden voima.

Kaikille avoin ohjelma

★    10 Days 100 Challenges-ohjelmaan voi ilmoittautua kuka tahansa 3AMK-opiskelija, mutta se on avoin kaikille muillekin kiinnostuneille. Joka vuosi toteutuksessa onkin ollut mukana muutamia ulkopuolisia, jotka ovat halunneet tulla kokeilemaan monialaista työskentelyä tai täydentämään osaamistaan. Ohjelmaan mukaan pääsy edellyttää kirjallisuuteen ja omaan motivaatioon perustuvan ennakkotehtävän tekemistä hyväksytysti.

★   Tämän vuoden teemana olivat tulevaisuuden työ ja kestävä kehitys. Millaisia haasteita tulevaisuuden työelämä tuo tullessaan ja miten yritysten pitäisi ennakoida kestävän kehityksen edellyttämiä muutoksia tuotteissaan ja markkinoinnissaan?

Varsin laaja aihepiiri kattoi muiden muassa tällaisia kysymyksiä: Miten teknologia-alat voisivat olla nykyistä houkuttelevampi uravaihtoehto myös naisille? Mitä pitäisi tehdä, että kestävän kehityksen mukaiset tuotteet ja valinnat löytyisivät kaupasta helpommin? Tai millaisia vakuutusmuotoja tarvitsisi työelämä, jossa keikkatyö yleistyy kovaa vauhtia?

★   Ohjelmaan voi tutustua mm. osallistujille suunnatun manuaalin avulla: 10 Days 100 Challenges Handbook (Spokes & Vuorio 2018).

Kirjoittaja

Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.

Lähteet:

Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu & Metropolia Ammattikorkeakoulu. n.d. 10 Days 100 Challenges. Verkkosivusto. Saatavana osoitteessa: http://10days100challenges.fi/

Stickdorn / Lawrence / Hormeß / Schneider. n.d. #TiSDD Method Library. This is Service design doing. Verkkosivusto. Saatavana osoitteessa: https://www.thisisservicedesigndoing.com/methods

Spokes Pamela & Vuorio Tiina. 2018. 10 Days 100 Challenges: Handbook. Julkaisija: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-127-1

Virtanen, Mari. 2018. Korkeakouluopettajan ammatillisuuden kehittyminen. Blogipostaus. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2018/03/13/korkeakouluopettajan-ammatillisuuden-kehittyminen/

Vuorio, Tiina. 2018. 10 DAYS 100 CHALLENGES – syväsukellusta tulevaisuuden työelämätaitoihin. Blogikirjoitus. Tikissä-blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: https://blogit.metropolia.fi/tikissa/2018/09/18/10-days-100-challenges-syvasukellusta-tulevaisuuden-tyoelamataitoihin/

0
3AMKammattikorkeakouluinnovaatiomonialainen pedagogiikkaMonialaisuusoppiminenyritysyhteistyö
Kommentoi (0)
0

Digital baby steps 2/3: PowerPoint with audio anyone?

Sonja Holappa · 9.10.2019
Piirretty kuva kaiuttimesta, josta tulee ääntä. Kuvituskuva.
Photo: Pixabay, Photographer raphaelsilva, Pixabay License. 

The idea of this 3-part blog post series on Digital Baby Steps is to encourage UAS teachers, who would like to produce more online teaching material but find it hard to make time for it, to take very simple steps toward this goal. The aim is to share with you some of the insights I’ve had in my role as a communication teacher teaching Professional English to mainly ICT and Industrial Management students at Metropolia UAS, whilst advancing on my path toward blended learning. If on the other hand you, my reader, are more into taking giant leaps in the world of online learning, I warmly recommend taking a look at the work of Dr Mari Virtanen on ubiquitous learning environments (Virtanen, 2018).

The first part of this series of digital baby steps (Holappa, 2018) dealt with learning to make YouTube videos together with the students in an ad hoc manner during their English lesson. Slightly modified principles of a business concept called MVP (Minimum Viable Product) were applied to carry out the task. In this case, it meant executing the task, from planning and instructing to doing and finalizing, in a very simple manner requiring “the least effort” in order to save everybody’s time and resources.

This second part on digital baby steps concentrates on transforming classroom teaching material into online material suitable for self-study by the students. A simple example is given below.

Identifying teaching content suitable for self-study

In the spring 2019, I spent some time identifying the type of teaching contents of my current English courses that could possibly benefit both the students and me, if put online to be used as self-study material by the students. A significant part of English communication lessons at university level and particularly in universities of applied sciences tends to rely heavily on interactive group exercises performed in class.

Similarly, English is often integrated with substance teaching (Kammonen, 2012) which means that English is used as working language particularly in studies carried out as projects. This kind of integration, also called Content and Language Integrated Learning (CLIL), is currently considered best practice and recommended particularly by The Finnish Network for Language Education Policies and many researchers (see for instance Toivanen & Sankila, 2019). It is of course quite clear it would make no sense to turn any of this type of interactive class activity into online self-study.

However, some of the work that needs to be carried out especially in projects requires structured and concise report writing skills, for example in the form of Bachelor’s/Master’s theses and abstracts. And even though report writing skills can be taught interactively as well, it is a skill that university level students can learn through self-study quite easily. In fact, the current curriculum at Metropolia contains a prerequisite requirement of B2 for English courses on a six-level scale from A1 to A2, B1, B2, C1 and C2 based on CEFR, the Common European Framework of Reference for Languages (Council of Europe, 2019). The students’ ability to adopt and apply the type of discourse needed for academic report writing through online studies is thus mostly very good.

Consequently, writing abstracts was identified as one teaching content suitable for online self-study. For the students, the benefit would be having more freedom in terms of choosing time and place of study. In addition, the teaching would be available as many times as needed. For me, and naturally for the students as well, it would mean that time earlier spent teaching and learning writing skills in the classroom could be used for interactive classwork in the future.

Using PDSA cycle

for a structured and time-saving approach to create the online self-study material

The PDSA cycle (see for instance The W. Edwards Deming Institute, 2019), also known as the Deming cycle, is

a business concept that can be well applied to pedagogical contexts. The PDSA cycle is a model used for continuous quality improvement and it contains four repetitive steps of 1. Plan, 2. Do, 3. Study and 4. Act.

A Circle with four slices: Plan, Do, Study and Act, with continuing arrows around the circle.

Photo: PDSA cycle (according to The W. Edwards Deming Institute)

The PDSA cycle for creating the online self-study material for the students was the following:

Step 1: Plan (plan how to do what needs to be done)

To plan the online self-study material, I wrote down my requirements including the followin

g five, very simple points:

  1. Keep it simple and relevant.
  2. Make use of existing material.
  3. Include audio only for simplicity, no video.
  4. Concentrate on being informative (as opposed to being inspirational and motivational).
  5. Write down a rough script and accept slight mistakes/hesitation for a natural effect.

Step 2: Do (do what needs to be done)

To create the material, I first looked into a few options on how to execute the task at hand and decided to go for a PowerPoint presentation with audio, which basically means making the slides plus recording the script to explain the slides. For my existing slides to work more independently, they needed some tweaking as they did not contain very much text. Therefore, I added informative text on each slide and made sure they followed a strict logic.

After this, I wrote a simple script for each slide and rehearsed speaking out the slides for a few times. Following a full script would have sounded as if I’m reading from a paper and I wanted to avoid that. For recording the slides, I googled ‘how to make Powerpoint slides with audio” and found plenty of short videos that explained what I needed to do. The presentation ended up having 4 slides only and it is approximately 10 minutes long.

Step 3: Study (study outcome by getting feedback)

For this step, it would have been good to ask a few colleagues for feedback, but I decided to get the feedback straight from the students to save time. Consequently, I uploaded the self-study assignment to the school learning management system OMA along with very short and simple feedback questions on clarity, usefulness, user-friendliness and length of slide show. Free commenting was also possible.

The feedback, which exceeded all my expectations, was excellent as seen below:

Scale 1-5, with 5 being the highest

  • Clarity  4.8
  • Usefulness   4.5
  • User-friendliness  4.5
  • Length of slide show   4.7 (“Just Perfect!” “In my opinion, the length was good!”)

Surprisingly, the length was not criticized, probably because it was quite clear it couldn’t have been made any shorter. All content was relevant. Similarly, the slides themselves were not criticized. I was expecting the students to recommend adding a talking head, but they didn’t. Instead, this is what they wrote: “I endorse using this format more often.” “I think this method works great.” “A brief but a comprehensive package of easily digestible and very useful content.”

Step 4: Act (act on results of step 3 by identifying corrective measures)

Based on student feedback, it was clear that no critical corrective measures needed to be taken at this point. This is proof of the PDSA cycle working well in simple tasks like this one  – thorough planning seems to yield positive results the first time around.

Even though the slides didn’t receive any criticism, I am thinking of making a similar slide show on paraphrasing and making the slides more attractive by following the recommendations by Hannu Turunen in his blog post. To do that, I will go back to Step 1. Plan and then repeat the cycle upto Step 4. Act.

Taking baby steps in creating online teaching material using simple methods is a good idea for anyone with limited time resources. Try it out and you will be positively surprised. So the question is… what teaching contents would you like to put online and how?

Sources:

Council of Europe. 2019. Common European Framework of Reference for Languages (CEFR) Available at: https://www.coe.int/en/web/common-european-framework-reference-languages/table-1-cefr-3.3-common-reference-levels-global-scale

Holappa Sonja. 2018. Digital baby steps 1/3. Co-learning with students in the spirit of MVP. Blogpost. Available at: https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2018/05/21/1437/

Kammonen Leena. 2012. Englannin opetuksen integrointi ammattikorkeakoulussa. Thesis. HAMK

The W. Edwards Deming Institute. (2019). PDSA Cycle. Available at: https://deming.org/.

Toivanen Kirsi-Marja & Sankila Kaija 2019. The Future is Now – UAS Language Education in Transition. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 10(1). Available at: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-helmikuu-2019/the-future-is-now-uas-language-education-in-transition

Turunen Hannu. 2019. Näin teet hyvän PowerPoint-esityksen. Blogikirjoitus. Available at: https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2019/01/27/nain-teet-hyvan-powerpoint-esityksen/

Virtanen Mari. 2018. The development of ubiquitous 360° learning environment and its effects on students’ satisfaction and histotechnological knowledge. Doctoral dissertation. Available at: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526218298.pdf

+1
ammattikorkeakouluopetusdigipedagogiikkakielenopetuskielenoppiminenopetuksen digitalisaatioPDSA
Kommentoi (0)
Aiemmat postaukset

Tietoa blogista

Hiiltä ja timanttia -blogi pohtii korkeakoulun roolia nyt ja tulevaisuudessa. Se tutkii korkeakoulun merkitystä kouluttajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä ja innovaattorina, jonka toiminnan suolana ovat pedagogiset sisällöt, kokeilut ja kehityskulut. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita alan asiantuntijoita.

Hiiltä ja timanttia -blogin toimituskunta

  • Riikka Wallin (päätoimittaja), julkaisukoordinaattori, p. 040 869 1849
  • Mari Virtanen, yliopettaja, p. 040 670 5156
  • Sonja Holappa, lehtori (kielet), p. 040 125 2690

Sähköpostiosoitteet:

Hiiltä ja timanttia -blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Blogissa on ollut toimituskunta 1.2.2018 alkaen.



Haluatko julkaista Hiiltä ja timanttia-blogissa? Ota yhteys toimituskuntaan täältä

Bloggaajat

Elina Ala-Nikkola

Elina Ala-Nikkola

on osallistavalla otteella työskentelevä prosessien fasilitoija ja sparraaja Metropoliassa. Hän on kiinnostunut yhteiskunnallisista ilmiöistä ja innostuu eri alojen asiantuntijoiden kohtaamisesta, osaamisesta ja kehittämisestä yhdessä oppien. Onnistunut viestintä ja innostava ilmapiiri ovat aina työn fokuksessa. Hän on kulttuurituottaja (ylempi AMK), joka vapaa-ajallaan muun muassa lukee, juoksee, kiertää museoita ja tanssii.


Riikka Wallin

Riikka Wallin

Riikka Wallin on Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisukoordinaattori. Hän on kulttuurituottaja (YAMK), joka haluaa edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja joka innostuu saavutettavuudesta, asiakas- ja käyttäjälähtöisestä toiminnasta sekä viestinnästä. Työssään hän auttaa tuomaan esiin metropolialaista asiantuntijuutta korkeakoulun julkaisutoiminnan avulla. Tärkeintä hänelle on ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi ja sitä hän edistää myös Nia-ohjaajana.


Ilse Skog

Ilse Skog

toimii Metropolian viestintäpalveluissa viestintäsuunnittelijana ja digimentorina. Työkenttään kuuluvat media- ja työyhteisöviestintä, uutisoinnit, työntekijälähettiläiden sparraus sekä yhteisömanagerointi sosiaalisessa mediassa. Digitaalisuus ja robotisaatio ovat Ilsen tämän hetken intohimoja. Ohjatut jumpat, kuntosalitreenit, avantouinti sekä kokkailu viikonloppuisiin täyttävät Ilsen vapaa-aikaa. Lomilla Ilselle mieluisia ovat kaupunkimatkat.


Anne Perkiö

Anne Perkiö

työskentelee Metropoliassa liiketalouden tutkinto-ohjelman tutkintovastaavana ja yliopettajana. Koulutukseltaan hän on KTM ja KL ja toiminut pitkään liiketalouden koulutuksen eri vastuutehtävissä. Perkiön lisensiaatintyö käsitteli ohjausta ja tuutorointia, minkä lisäksi hän on kiinnostunut aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisesta (AHOT). Hänen erityisosaamisalueitaan ovat suorituksen johtaminen ja palkitseminen. Bloggaajana hän pitää itseään harjoittelijana. Harrastuksiin lukeutuvat punaiset autot ja Italia!


Sonja Holappa

Sonja Holappa

a senior lecturer at Metropolia, teaches professional English and communication skills to IT and Industrial Management students. She is a firm believer in the significance of education on all levels as enabler of professionalism and ultimately harmony and understanding between all people. Upon starting as Digimentor as of autumn 2017, Sonja delights herself in learning and sharing any digital practices that will simplify daily work and enhance learning situations. All in all, she likes to approach work and life in general from the perspective of meaningfulness.


Johanna Holvikivi

Johanna Holvikivi

työskentelee Metropoliassa hyvinvoinnin ja kuntoutuksen alueella opetus- ja kehittämistehtävissä. Hän on toiminut pitkään esimiehenä ja kehittänyt korkeakoulun opetusta ja laadukasta oppimista. Johanna on kiinnostunut erityisesti osaamisen johtamisesta, coachingistä ja työnohjauksesta. Hän pitää yhdessä tekemisestä ja uskoo yhteisöllisyyden voimaan. Hänen harrastuksiinsa lukeutuvat intohimoinen kirjojen lukeminen, pyöräily ja veneily.


Jenni Koponen

Jenni Koponen

työskentelee Metropoliassa pedagogisen kehittämisen ja palauteasioiden parissa. Jenni on työskennellyt korkeakoulukentällä pitkään opettajana, tutkijana ja pedagogisena asiantuntijana. Oppimisessa häntä kiinnostaa eniten uuden oivallus. Jenni on taustaltaan diplomi-insinööri ja kasvatustieteilijä, mutta on viime aikoina kunnostautunut erityisesti sokerileipurina.


Tiina Kokko

Tiina Kokko

työskentelee asiantuntijana Oppimistoimintapalvelut-tiimissä hallintoa ja pedagogiikkaa yhdistävissä kehittämistehtävissä sekä opetussuunnitelmaprosessissa. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri ja suorittanut opettajaopinnot Haaga-Heliassa. Tiina on työskennellyt Metropoliassa, ja aiemmin Stadiassa, vuodesta 2001. Hän suhtautuu intohimoisesti oppimiseen, toiminnan kehittämiseen ja oboensoittoon.


Riitta Konkola

Riitta Konkola

toimii Metropolian rehtorina ja toimitusjohtajana. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteiden lisensiaatti, erikoistoimintaterapeutti ja opettaja. Hänen perheeseensä kuuluvat puoliso ja aikuiset lapset. Vapaa-aikanaan hän matkustaa, lukee dekkareita, lenkkeilee ja nauttii ruoanlaitosta. Hän uskoo isotädiltä kuulemaansa ajatukseen: ”Annahan aikaa”, asioilla on tapana järjestyä.


Marjo Mannila

Marjo Mannila

työskentelee Metropolian radiografian ja sädehoidon tutkinto-ohjelman tutkintovastaavana. Hän on tehnyt pitkän uran opetuksen ja oppimisen saralla ja vaikuttanut useissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa edelleen aktiivisesti oppimistoimintaa kehittäen. Hän arvostaa yhteisöllistä työtapaa, joka lisää kaikkien toimijoiden osallistumista ja vastuuta osaamisen kasvattamisessa.


Mari Virtanen

Mari Virtanen

on Metropoliassa yliopettaja, digipedagogi, opetuksen innovatiivinen kehittäjä ja tutkija. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori ja opettaja, jota kiinnostaa teknologian soveltaminen pedagogisesti mielekkäällä, joskus myös viihdyttävällä, tavalla. Hän tekee mielellään uutta ja kokeilee ketterästi. Vapaa-ajallaan hän rentoutuu ”digittömässä” maailmassa urheilun, käsitöiden ja perheen parissa, matkailuauton hiljaisessa hurinassa.


Päivi Ylitalo-Kallio

Päivi Ylitalo-Kallio

työskentelee Metropolian kirjastossa informaatikkona ja verkkopalvelukoordinaattorina. Koulutukseltaan hän on FM (interaktiivinen media), ammatillinen opettaja, tradenomi YAMK (käyttäjäkeskeinen suunnittelu), IT-tradenomi ja kirjastomerkonomi. Hän innostuu helposti uusista asioista, myös kaikenlaisesta digitaalisesta, kuten kunnon digimentorin pitääkin. Hän uskoo kehittämiseen pienin askelin ja rohkeasti, moka on lahja :) Vapaa-ajalla Päivi kuskaa lapsia harrastuksiin, paijailee kahta koiraa, ja tanssii.


Petri Vesikivi

Petri Vesikivi

opettaa Metropolian tieto- ja viestintätekniikan osaamisalueella mobiilisovellusten ohjelmointia. Hän kehittää opetusta vastaamaan työelämän toiveita muun muassa trialogisen oppimisen ja opettajatiimien toteuttamien intensiivisten monialaisten kurssien kautta. Ennen Metropoliaan siirtymistä 2007 Petri työskenteli 20 vuotta eri tehtävissä ICT-alan yrityksissä. Työelämäjaksolla hän työskenteli Helsingin Sanomain mobiilituottajana reilun vuoden. Syksyllä 2016 Petri tekee opintovapaalla lisensiaattityötä opettajien kokemuksista tiimiopettajuudesta.


Eija Raatikainen

Eija Raatikainen

työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella ja opettaa sosionomiksi (& YAMK) valmistuville opiskelijoille kasvatustieteeseen, yhteiskuntatieteisiin ja psykologiaan liittyviä aiheita. Työnkuvaan kuuluu myös kansallinen ja kansainvälinen hanketyö sekä projektityöntekijänä että projektipäällikkönä. Vapaa-aika menee lapsen harrastuksissa ja lenkkeilyn parissa. 


Leena Unkari-Virtanen

Leena Unkari-Virtanen

työskentelee lehtorina Metropolian musiikin tutkinnossa ja on koulutukseltaan musiikin tohtori. Hän on mukana monissa tulevaisuuden työtä ja osaamista kartoittavissa hankkeissa ja TKI-tehtävissä. Lisäksi hän vastaa Säveltämisen pedagogiikka- ja Johtosävelet -täydennyskoulutuksista (OPH). Dialogi ja yhteiskehittely ovat hänelle tärkeitä uusien ideoiden ja oivallusten innoittajia, mutta myös työmenetelmiä musiikkipedagogin, tutkijan ja työnohjaajan tehtävissä.


vierailija

vierailija


Uusimmat postaukset

  • Kirjoita onnistunut asiantuntija-artikkeli!

    1.3.2021
  • Verkkotapahtumassakin voi kehittää hyötypelejä ketterästi

    24.2.2021
  • Navigointia kohti avointa korkeakoulua

    19.2.2021

Arkisto

  • ▼2021 (5)
    • ▼maaliskuu(1)
      • Kirjoita onnistunut asiantuntija-artikkeli!
    • ►helmikuu(3)
      • Verkkotapahtumassakin voi kehittää hyötypelejä ketterästi
      • Navigointia kohti avointa korkeakoulua
      • Tulevaisuusajattelu opettajan työvälineenä
    • ►tammikuu(1)
      • Metropolia vaikuttaa vahvistamalla jatkuvaa oppimista
  • ►2020 (33)
    • ►joulukuu(1)
      • Benefits of Systematic Degree Program Design 3/3: Writing Clinics
    • ►marraskuu(4)
      • Oppimateriaalien avaamisen hyödyt opettajalle ja oppijoille
      • Pelaamalla kirjasto tutuksi
      • Monimuotoisia ratkaisuja bioanalyytikoiden kasvavaan työvoimatarpeeseen
      • Benefits of Systematic Degree Program Design 2/3: The GATE model
    • ►lokakuu(5)
      • Mitä pedagogisen käsikirjoituksen jälkeen?
      • Rohkeaa koulutuksen digitaalista uudistamista
      • Verkossa opiskelu on opiskelijalle arkipäivää
      • Osaamisperusteinen opetussuunnitelma tarjoaa joustavuutta toteuttamiseen
      • Benefits of Systematic Degree Program Design 1/3
    • ►syyskuu(4)
      • Ammattikorkeakoulut palvelevat yhteiskuntaa
      • Tulevaisuuden osaamistarpeita muotoilemassa 3/3
      • Johtamisessa tarvitaan pedagogista asennetta
      • Näin teet saavutettavan PDF-tiedoston helposti Wordilla
    • ►elokuu(2)
      • Pedagoginen suunnittelu lehtori Virtasen tapaan
      • Kansainvälisten opiskelijoiden osaaminen näkyväksi hanketoiminnan avulla
    • ►kesäkuu(5)
      • Hyvää kesää toivottaa Hiiltä ja timanttia -toimituskunta!
      • Virtuaalisimulaatiopeleillä uusia ulottuvuuksia korkeakouluopetukseen
      • Pedagogiikan ja teknologian liitto vuonna 2020
      • Rikasta työtäsi yrityksen ja ammattikorkeakoulun välisellä yhteistyöllä
      • Digital Baby Steps 3/3: The Corona Leap!
    • ►toukokuu(3)
      • Digipedagogiikka – poikkeustilasta uuteen normaaliin
      • Kompleksisuus haastaa johtamisajatteluamme
      • Työharjoittelu maahanmuuttajaopiskelijan kielenoppimisen tukena
    • ►huhtikuu(3)
      • Fasilitointi sujuu verkossakin! — 10 vinkkiä virtuaalifasilitointiin
      • Avoimuus korkeakoulun toiminnassa – trendisana vai elinehto?
      • Hyvä opettaja – omien palveluidensa muotoilija?! 2/3
    • ►maaliskuu(3)
      • Kokemuksia pakopelin käytöstä tiedonhaun ohjauksessa
      • Koronavirus oppilaitoksissa – miten opetuksen erityisjärjestelyistä selvitään?
      • Ristiinopiskelumalli kolkuttaa korkeakoulujen ovelle
    • ►helmikuu(3)
      • Hyvinvointia etsimässä
      • Asiantuntijana somessa - viesti ja vaikuta faktoilla
      • Oppimista muotoilemassa 1/3
  • ▼2019 (37)
    • ►joulukuu(2)
      • OnePage-menetelmä kriittiseen ajatteluun
      • Työelämä, opiskelijat ja opettajat kohtaavat: MINNO on kaikkien projekti
    • ►marraskuu(4)
      • Showtekniikan osaamisvajeet valokiilassa
      • Mikä ihmeen CC-lisenssi? OSA I: Perusteet
      • Työelämän timanttiset taidot - 7 vinkkiä voimavaraistumiseen
      • Näkökulmia sote-alan valintakokeiden sisältöön ja kehittämiseen
    • ▼lokakuu(4)
      • Sammakoita vai suitsutuksia - palautteen merkitys oppimiselle
      • Monialaisuuden voima
      • Digital baby steps 2/3: PowerPoint with audio anyone?
      • Osallistamisesta osallisuuteen - hyviä käytäntöjä yhdessä kehittäen
    • ►syyskuu(2)
      • Koulutuksen evoluutio ja luova musiikin tekeminen
      • Narratiivinen ammatti-identiteetti
    • ►elokuu(3)
      • Sähköistä välineistöä projektinhallintaan, osa 2/2
      • Uusia ideoita opinnäytetyön ohjaamiseen
      • Vetovoimaa ja pitovoimaa tekniikan koulutukseen ja ammattiin
    • ►kesäkuu(4)
      • Katsauksia Hiiltä ja timanttia -blogin vuoteen - syksyllä jatkamme!
      • Uuden työn kaleidoskooppi
      • Terveyden ja hyvinvoinnin haasteet ratkaistaan rohkeudella ja yhteistyöllä
      • Narratiivisuutta pedagogiikkaan
    • ►toukokuu(3)
      • “Roolipelaa” ammattilaista - pakopelit oppimisen välineinä ammattikorkeakoulussa
      • Luentoesiintymisestä dialogisen oppimistilanteen rakentamiseen
      • Kuusi tiedonhallinnan menetelmää tietointensiivisen työn tekijöille
    • ►huhtikuu(5)
      • Teorian ja käytännön yhdistyminen – aloittelijasta kohti asiantuntijuutta
      • YouTube - optimoi videosi, tutki sen menestystä analytiikan avulla, osa 2/2
      • Youtube - viihdekäytöstä korkeakoulun työvälineeksi, osa 1/2
      • Ristiriidan pedagogiikkaa
      • Erasmus - panostus Euroopan yhtenäisyyteen ja uusiin sukupolviin
    • ►maaliskuu(4)
      • Kehotietoisuus – oppimisen perusta
      • Fiktion voima
      • Virtuaalisimulaatiopelit hoitotyön opetuksessa
      • Asiantuntija - näin brändäät osaamisesi LinkedInissä
    • ►helmikuu(3)
      • Podcast: Vuorovaikutus verkossa ei ole sattumaa
      • Sähköistä välineistöä projektinhallintaan, osa 1/2
      • Digitukea 24/5?!
    • ►tammikuu(3)
      • Näin teet hyvän PowerPoint-esityksen
      • Ohjattu pienryhmätoiminta tukee ammatillista kasvua
      • Oppimisanalytiikka oppimisen ohjaamisen työvälineenä
  • ►2018 (34)
    • ►joulukuu(3)
      • Jatkuvan oppimisen ideaa etsimässä
      • Arvioinnin kesyt ja viheliäiset haasteet
      • Asiantuntija somessa - mistä haluaisit, että sinut tunnetaan?
    • ►marraskuu(4)
      • Tietämättömyyden oppimisesta
      • Hyötypelit opetuksen uudistajina?
      • 10-Week Sprint Sote Edition - uusi tapa oppia yrittäjyyttä
      • Mitä tapahtui kun kemian opetus vietiin verkkoon?
    • ►lokakuu(5)
      • Miksi korkeakoulussa työskentelevän kannattaa blogata?
      • Vallankäyttö opetuksessa ja ohjauksessa
      • Toiminnallista kielenopetusta korkeakoulussa
      • Siivet kantavat - korkeakoulusta työelämään
      • Metropolian uudistuvat kampukset luovat yhdessä tekemisen kulttuuria
    • ►syyskuu(4)
      • Digitaalinen muistikirja - konttori taskussa
      • Oletko ’auditiivinen’, ’kinesteettinen’ tai ’visuaalinen’ oppija – sitkeä myytti on suosittu, koska testaaminen ja lokerointi viehättää
      • Metropoliassa ratkotaan yhteiskunnallisia muutoksia yhdessä
      • Näin teet oman podcastin
    • ►elokuu(2)
      • Ryhmänohjaus ja pedagoginen ammattitaito - yhteisiä löytöretkiä
      • Qualified Empathy - the new superpower! Can using aesthetic methods help you flourish?
    • ►kesäkuu(5)
      • Podcast opettaa, viihdyttää ja on läsnä siellä, missä sinäkin
      • Workflow-sovellukset keventävät tietotyötä
      • Opetusta ja oppimista silloin, kun kaikki aistit eivät ole käytössä
      • Onko tunteissa mitään järkeä?!
      • 10 vinkkiä digitaalisen oppimisympäristön kehittämiseen
    • ►toukokuu(4)
      • Tämä mullistaa koulutuksen - teknologia opetuksen muuttajana
      • Digital baby steps 1/3: Co-learning with students in the spirit of MVP
      • Muuten saattaa käydä niin, että… - 6 vinkkiä laadukkaaseen kurssisuunnitteluun
      • Oppilaitos ja työelämä kohtaavat sosiaalisessa mediassa - suuhygienistitutkinto Instagramissa
    • ►huhtikuu(3)
      • Opettajasta tubettaja?!
      • Opettajan muuttuva työnkuva
      • Miten korkeakoulu vastaa opetuksen murrokseen?
    • ►maaliskuu(4)
      • Dialogi opiskelijan ohjauksen menetelmänä
      • Oppimisen somematka tähtää tulevaisuuden kouluun ja työelämätaitoihin
      • Korkeakouluopettajan ammatillisuuden kehittyminen
      • Hiiltä ja timanttia - opittajat pedagogiikan rajapinnoilla
  • ►2016 (10)
    • ►joulukuu(1)
      • ”Uutishuone” pedagoginen ratkaisu yhteisölliseen oppimiseen
    • ►kesäkuu(3)
      • Viestijän matka Oppijan polulla
      • "Camel boots" opettajasta tiimiopettajaksi
      • Tiimiopettajuutta kansainvälisellä opintojaksolla
    • ►toukokuu(2)
      • Osaamisen ketteryys työelämätaitona
      • Satelliitissako tulevaisuus?
    • ►huhtikuu(1)
      • Palautteesta vauhtia osaamisloikkaan
    • ►maaliskuu(3)
      • Jos haluaa saada on pakko antaa
      • Opettajuuden muutos
      • “The feedback has given me new views on my capabilities and strengths as well as pushed me to work harder for the group”

Oppiminen Metropolia.fi-sivustolla

Tutustu Metropolian pedagogisiin linjauksiin

© 2015 Metropolia Ammattikorkeakoulu


Sisällöt edustavat kunkin kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, Metropolian johtoryhmän Pelinavaajat-blogi ilmaisee Metropolian virallista kantaa.

Saavutettavuusseloste Tietosuojaseloste

Jotta sivuston käyttö olisi sujuvaa, käytämme evästeitä ja suosittelemme niiden käyttöä myös Sinulle.  Voit tutustua tarkemmin evästeisiin tai poistaa ne kokonaan käytöstä asetukset-sivulla.

Hiiltä ja timanttia
Powered by  GDPR Cookie Compliance
Tietosuojaseloste / Privacy Overview

Kävijän tietokoneelle voidaan ajoittain siirtää ns. evästeitä (“cookies”).
Evästeillä voidaan kerätä tietoja esimerkiksi miltä sivulta olet siirtynyt osoitteeseen, mitä www-sivujamme olet selannut ja milloin, mitä selainta käytät, mikä on näyttösi resoluutio ja käyttöjärjestelmä, sekä mikä on tietokoneesi IP -osoite eli mistä Internet -osoitteesta lähettämäsi tiedot tulevat ja minne ne vastaanotetaan.

Evästetietojen avulla Palvelun kävijämääriä voidaan seurata Metropolian ja sen yhteistyökumppaneiden toimesta sekä analysoida ja kehittää kävijöitä paremmin palvelevaksi. Lisäksi Metropolian yhteistyökumppanit saattavat käyttää mainonnan kohdentamiseksi evästeitä, joilla kerätään tietoa kävijän vierailuista tällä ja muilla sivustoilla. Evästeiden avulla kerättyä tietoa käytetään kävijän kiinnostusten kohteiden perusteella kohdennetun mainonnan tuottamiseen. Evästeiden avulla tehdyssä mainonnan kohdentamisessa kävijää ei yksilöidä eikä tietoja yhdistetä kävijältä mahdollisesti muussa yhteydessä saatuihin henkilötietoihin

Kävijällä on mahdollisuus estää evästeiden käyttö muuttamalla selaimensa asetuksia siten, että selain ei salli evästeiden tallentamista.  Kävijä hyväksyy, että joidenkin palveluiden osalta evästeiden käytön estäminen saattaa kuitenkin vaikuttaa palvelun toiminnallisuuteen.

This website uses cookies so that we can provide you with the best user experience possible. Cookie information is stored in your browser and performs functions such as recognising you when you return to our website and helping our team to understand which sections of the website you find most interesting and useful.

You can adjust all of your cookie settings by navigating the tabs on the left hand side.

Tarpeelliset evästeet / Strictly Necessary Cookies

Tarpeelliset evästeet pitäisi olla aina käytössä jotta voimme tallentaa evästeet myöhempiä vierailujasi varten.

Strictly Necessary Cookie should be enabled at all times so that we can save your preferences for cookie settings.

Mikäli otat nämä evästeet pois käytöstä emme pysty tallentamaan niitä, ja joudut seuraavilla vierailuilla hyväksymään/kieltämään ne uudestaan.

If you disable this cookie, we will not be able to save your preferences. This means that every time you visit this website you will need to enable or disable cookies again.

Kolmannen osapuolen evästeet / 3rd Party Cookies

Käytämme sivustolla Google Analytics ja Addtoany -lisäosia kerätäksemme tietoa mm. vierailijoiden kävijämääristä, suosituimmista sivuista jne.

Pitämällä evästeet päällä autat parantamaan/kehittämään palveluamme.

—--

This website uses Google Analytics to collect anonymous information such as the number of visitors to the site, and the most popular pages.

Keeping this cookie enabled helps us to improve our website.

Please enable Strictly Necessary Cookies first so that we can save your preferences!