Yö ennen tapahtumapäivää näin kaikki maailman pahat skenaariot, mitä tulevan päivän aikana voi tapahtua. Mukana oli perinteiset sade- ja tuulimyrskyt, mutta mahtui sekaan myös lentokoneen tippuminen. Kun kaikki mahdolliset uhat oli käyty läpi, pystyin vihdoin laittamaan nukkumaan.
Seuraavan päivänä heräsin levollisin mielin, koska kaikkeen olin varautunut jo edeltävänä yönä. Koko päivän oli hieman epätodellinen olo, eikä jännitys yltynyt missään vaiheessa pahaksi. Stressiltä vältyttiin myös, koska vieressä seisoi koko ajan huippu projektipari Henna Sillanpää, joka osasi palauttaa aina maan tasalle kun turha stressaaminen oli alkamassa. Aamulla sää näytti huonolta tihruttavan veden takia. Tapahtumamme toimisi suurimmaksi osaksi ulkona, jolloin sade verottaisi kävijämäärää.
Oma ohjaajamme Marianne Saukkonen ei päässyt valitettavasti avustamaan meitä paikan päälle, koska hänellä oli omat Helsinki-päivätapahtumat, joissa kiertää. Hän oli kuitenkin pyytänyt ihanaa kollegaansa Maarit Roschieria meidän avuksemme. Hän toi tukea ja varmuutta siihen mitä teimme. Myös luokkalaisemme Ella-Rosa Harmanen pääsi iloksemme auttamaan meitä.
Hennan kanssa hyvin tehty pohjatyö auttoi suunnattomasti rakentamisvaiheessa, jolloin pystyimme seuraamaan aikataulusta esimerkiksi milloin ääniteknikko on tulossa, milloin katos rakennetaan ja milloin ensimmäiset esiintyjät saapuvat.
Ennen tapahtumaa suurin ongelma oli meidän osalta se, että mahtuuko tanssiryhmä Helsinki City Hall Dancers sittenkään tanssimaan lavalla, sillä siihen oli roudattu instrumentteja pahasti tielle. Tästä onneksi selvittiin onnistuneesti ja kaikille jäi hyvä mieli.
Kaiken kaikkiaan ja huikealla avulla saimme festarit alkamaan ajallaan!
– Ronja Aro
Ei kommentteja