Solstice Festival – matka tunturin huipulle

Vaatii aikamoista rohkeutta lähteä tuotantopäälliköksi festivaalille joka järjestetään ensimmäistä kertaa, uuden tapahtumakonseptin ympärille, uuden työryhmän kanssa ja ennen kaikkea – tunturin huipulle.

Solstice Festival – maailman pohjoisin elektronisen musiikin ja modernin taiteen festivaali, järjestettiin ensimmäisen kerran juhannuksena 2019. Kolmipäiväinen festivaali kokosi Rukan uniikin luonnon äärelle 30 kotimaisen ja kansainvälisen artistin musiikkiohjelmiston sekä 7 visuaalisen artistin installaatiot.

Työryhmän tavoite oli tuottaa klubimusiikkiin keskittyviä tapahtumia ennennäkemättömissä ja yllättävissä tapahtumapaikoissa. Samalla Ruka-Kuusamon alueella saatiin kehitettyä matkailualueen toimintaympäristöä sekä lisättyä alueen kansainvälistä ja kansallista vetovoimaisuutta ja tunnettavuutta.

Päädyttiin tuomaan teknoa tunturin huipulle – ja sehän toimi.

Harvoilla elektronisen musiikin festivaaleilla sitä saa syödäkseen poron käristystä. Tunturimaisemaan rakennettu festivaalikylä tarjosi taide- ja musiikkikattauksen lisäksi yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa laadukkaita ravintolapalveluita.

Festivaalipäivien päätteeksi ei suinkaan tarvinnut kömpiä telttaan yöksi, vaan lämmittää sauna ja kutsua vaikkapa naapurimökin porukka kylään. Mökit ja huoneistot Rukatunturin läheisyydessä tarjosivat suuren ja monipuolisen majoituskapasiteetin.

Festivaalin markkinointi keskitettiin Suomen lisäksi muualle Eurooppaan – erityisesti Englantiin, Saksaan, Hollantiin, Ruotsiin ja Italiaan. Juhannusyön aurinkoa ihmettelemään saapuikin festivaalikävijöitä yli kymmenestä eri maasta sekä kaikkialta Suomesta.

Itselleni hyvän pohjan tekemiselle antoi kokemus muista festivaalituotannoista. Olin Solstice Festivalia ennen työskennellyt muun muassa Provinssin ja Flow Festivalin riveissä jo muutaman vuoden ajan. Kun yhtäkkiä käsissä on kokonaisen tuotannon ja työryhmän ohjat, muodostui yhtä merkittäväksi tuotannollisen osaamisen rinnalle johtamisen taidot.

Perehdyin projektissa itseni johtamiseen. Se on kokemukseni mukaan kaikkein vaikeinta ja samalla tärkeintä esimiehen työssä. Oppimisen kannalta Solstice Festival oli loistava. Aloitin työni tekemällä etätöitä eri maasta käsin kuin muu työryhmä. Näin Minulle tarjoutui mainio tilaisuus tarkastella vahvasti sitä, miten johtaa omaa työskentelyä ilman tarkkoja parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi.

Muutettuani takaisin Suomeen, muuttui tekeminen itseni johtamisesta esimiestyöksi. Vastuullani oli tuotannon kokonaisvaltainen luotsaaminen, koko tiimin kannustaminen ja työn etenemisen seuraaminen. Itseni johtaminen ja ryhmän johtaminen kulkivatkin käsi kädessä.

(c) Pietari Purovaara

Katsoessani keskellä yötä tunturin huipulta loppumatonta auringonpaistetta, ihmisiä tanssimassa kolmella eri tanssilattialla ja henkeäsalpaavaa maisemaa, en olisi voinut olla ylpeämpi itsestäni ja tiimistämme. Saimme aikaan jotain ainutlaatuista mitä kukaan ei aiemmin ollut tehnyt. Se vaati satoja työtunteja ja useiden ihmisten uskomattomia ponnistuksia, mutta lopputulos oli ehdottomasti kaiken vaivannäön arvoinen. Kokonaisen festivaalituotannon onnistunut johtaminen antoi minulle valtavan määrän itsevarmuutta, sekä syvensi ammattitaitoani.

Osaamista karttui myös yllättävistä asioista – nyt tiedän, että porot eivät väistä vaikka kuinka kovaa tööttäisit, on vain odotettava.