Olen jäsenenä Feministisessä Puolueessa, ja olen aiemmin autellut hieman puolueen aktiiveja muun muassa tapahtumien järjestelyissä. Olin puoluetovereilleni maininnut päässeeni opiskelemaan kulttuurituotantoa, ja hehän näkivät tämän tietysti tilaisuutena saada osaava tapahtumatuottaja puikkoihin vaalikevään tapahtumiin.
Vuoden 2019 alussa opintoni rullasivat vielä ensimmäistä vuottaan, kun sain viestin, jonka sisältö oli jotakuinkin tällainen: Vaalibileet pitäisi taas järjestää. Mitään suunnitelmia ei vielä ole, budjettiakaan ei ole eikä luultavasti tule, ja niin ehdokkaat kuin puolueen aktiivitkin hukkuvat töihin jo nyt. Lähdetkö tekemään?
No totta kai minä lähden!
Loin itselleni simppelin vision siitä, mitä tapahtumalta haluan. Vaikka politiikan kentällä liikutaankin, tulee tapahtuman pääpaino olemaan nimenomaan biletyksessä, hyvässä tunnelmassa, musiikissa ja yhdessäolossa. Hengähdys- ja kippistelytauko keskellä hektistä vaalikevättä. Hyvän tunnelman lisäksi erityisen tärkeää olisi tietysti puolueen arvojen noudattaminen. Tämä ei toki ollut minulle epämieluisaa tai kovin haastavaakaan – olinhan jäseneksi liittyessäni allekirjoittanut nämä arvot. Työskentelyssäni minun tuli siis jatkuvasti huomioida yhdenvertaisuus, saavutettavuus, turvallisuus ja ekologisuus.
Suunnitelmat olivat siis selvillä: muutama live -esiintyjä, muutama puheenvuoro ja loppuajaksi dj -musiikkia. Esteetön venue, jossa on unisex -vessat ja matala tai olematon tilavuokra. Puolueen tuotteiden myyntiä, glitterpiste ja valtavasti pinkkejä koristeita. Viisi viikkoa aikaa, nolla euroa rahaa, antaa mennä!
Ensimmäinen oppitunti projektia tehdessä oli se, että esteettömiä tapahtumapaikkoja, joiden käyttämisestä ei lähtökohtaisesti joutuisi hirveästi maksamaan, ei ole helppo löytää. Lähetin viestiä varmaan kymmenelle eri venuelle, ja kaikissa näissä oli puutteita tai ne olivat liian kalliita. Lopulta tapahtumapaikaksi valikoitui Sture Cafe Club. Tila on esteetön, vessoista saa muokattua sukupuolisensitiiviset, ja vuokran sijaan varaus toimii myyntitakuulla. Se vastasi tarpeitamme täydellisesti yhtä pikkuseikkaa lukuun ottamatta; paikan päältä ei löydy mitään esitystekniikkaa.
Tästä pääsimmekin seuraavalle oppitunnille: Ilmaista tekniikkaa ei ole helppo löytää. Lisähaasteen tähän toi se, että tapahtuma järjestettiin poliittiselle puolueelle, eikä moni toimija halua asettua tukemaan tiettyä puoluetta. Tämä ongelma ratkesi samalla tavalla kuin monilla ongelmilla on tapana; kilautin kaverille. Kutsuin hätiin ystäväni Joelin, joka opiskelee tapahtumatekniikkaa Stadin ammattiopistossa. Oma tekninen osaamiseni ei olisi ikinä riittänyt tapahtuman toteutukseen, ja osaavan tekniikkavastaavan mukaan saaminen oli valtava siunaus. Onneksemme saimme myös lähes kaiken laitteiston lainaan ammattiopistolta!
Matkan varrella vastaan tuli valtava määrä muitakin, suurempia ja pienempiä haasteita eikä stressiltä, menetetyiltä yöunilta ja epätoivon hetkiltä säästytty. Joka mutkan takana sain kuitenkin uudestaan yllättyä ihmisten vilpittömästä halusta auttaa. Saimme tapahtumaan esiintymään kolme upeaa artistia ja kaksi mahtavaa DJ:tä, jotka halusivat esiintymällä tukea puolueen vaalityötä. Feministisellä puolueella on valtava määrä moniosaavia aktiiveja, jotka kiireistään huolimatta tarjoutuivat vapaaehtoisiksi tapahtuman järjestelyihin. Ystäväni tsemppasivat minua ja auttoivat ratkomaan ongelmatilanteita ja lainasivat esimerkiksi graafista ja teknistä osaamistaan. Vaikka oma työtaakkani oli painava, olisi se ollut musertava ilman saamaani apua.
Tapahtuma sujui onnistuneesti ja tanssilattia oli täynnä väkeä pilkkuun asti. Ravintolan myyntitakuu ylittyi reilusti ja vaalikassaankin kilahteli euroja mukavasti. Kiitosta tuli niin esiintyjiltä, juhlijoilta kuin puoluetovereiltakin. Tietysti aina on parantamisen varaa, ja useita huomioitakin annoin itselleni omasta työstäni. Bileiden ja 14 tunnin työpäivän lähestyessä loppuaan ainoa mitä mielessäni liikkui, oli että tapahtumatuotanto on ehdottomasti hullujen hommaa. Täysin järjetöntä.
Jos joku vielä kysyy, lähdenkö tuottamaan tapahtumaa ilman minkäänlaista pohjaideaa, ohjausta, budjettia tai muitakaan resursseja, jatkossa tiedän mitä vastaan.
No totta kai minä lähden!
Kuva: Mette Erikkilä
Kuva: Mette Erikkilä
Ei kommentteja