Suurin osa suomalaisista siirtyi etätyöskentelyyn maaliskuussa 2020. Se loi täysin uudet raamit ja haasteet yrityksille työskennellä. Ensimmäisten viikkojen kokoukset olivat täynnä ”Kuuluuko mun ääni nyt”, ”Näättekö te tämän”, ”Miten mä jaan mun näytön” –kaltaista sekasortoa. Usealla hermot olivat kireänä, mutta tiesimme kaikkien olevan samassa tilanteessa. Kuluneen vuoden aikana olen huomannut sen, miten suuri vaikutus ympäristöllä on työntekooni. Olen aina ollut rutinoitunut toimistolla kävijä. Minulle työnteko oli ennen pandemiaa aika lailla paikkasidonnaista: menen aamulla töihin, teen työt ja toimiston oven sulkeuduttua alkaa vapaa-aika. Yksi suurista haasteista itselleni etätyöskentelyssä on itsensä johtaminen. Miten aikatauluttaa työpäivä, olla tehokas ja olla välittämättä ärsykkeistä. Kotona neljän seinän sisällä oleilu, työn tekeminen sängystä ja vapaa-ajan rajoitukset ajoivat rakentamaan arjen uudelleen, priorisoimaan asioita sekä suorastaan pakottivat olemaan parempi itsensä johtamisessa. Alkuun etänä työskennellessä koin, etten ollut yhtä tehokas kuin toimistolla enkä oikein saanut mitään aikaiseksi. Tämän vuoksi aloin reflektoida omia itsensä johtamisen taitoja. Suurena parannusaskeleena koin itselleni tavoitteiden asettamisen. Silloin tiesin selkeämmin, mitä kohden työskentelin. Konkreettiset tavoitteet auttoivat minua keskittämään huomion olennaiseen, vaikka työympäristö olikin erilainen. Usein myös tavoitteiden toteutuessa motivaatio ja päättäväisyys kasvavat. Päivätasolla tämä tarkoitti sitä, että kirjoitin konkreettisesti sen päivän aikana tehtävät ja saavutettavat asiat ylös ja yliviivasin niitä sitä mukaan, kun sain tehtävät suoritettua. Tämän avulla näki sen, että oli oikeasti saavuttanut työpäivän aikana jotain. Pääsin myös eroon itseni soimaamisesta sen suhteen, etten ollut muka saanut aikaiseksi yhtään mitään. Viimeisen vuoden aikana oppimani tärkeimmät vinkit itsensä johtamiseen etätyöskentelyssä:
Aseta tavoitteita
Tämä pätee niin työelämään kuin arkeenkin. Mieti, mitä sinä todella haluat? Aseta tavoitteet ja mene päättäväisesti niitä kohti. Aseta itsellesi tavoitteita niin tiedät selkeämmin, mitä kohden työskentelet ja elät. Konkreettiset tavoitteet auttavat myös keskittämään huomion olennaiseen, vaikka työympäristö olisikin erilainen. Usein myös tavoitteiden toteutuessa motivaatio ja päättäväisyys kasvavat. Tavoitteet voivat olla niin pitkä- kuin lyhytaikaisiakin. Pitkän tähtäimen tavoitteet on tärkeää pilkkoa välitavoitteisiin, jottei haukkaa liian suurta palaa kerrallaan.
Ole armollinen
Ole itsellesi armollinen. Vaikka elämme suorittamisen aikakautta ja ympärillämme on pilvin pimein tehokkaita multitaskaajia, jotka juovat viherpirtelöitä ja juoksevat puolimaratoneja, tärkeää on olla joustava ja keskittyä itseensä. Vaikka joku tekisikin enemmän ja paremmin, keskity omaan elämääsi ja suorittamiseen. Tee arjestasi merkityksellistä ja etene omaa tahtia tavoitteitasi kohti. Älä vertaa itseäsi muihin.
Tiedosta onnistumisesi
Tavoitteiden saavuttaminen antaa mielihyvää ja motivaatiota saavuttaa yhä enemmän. On ihan ok sanoa joskus itselleen yksin (tai miksei muidenkin kuullen) ”Hyvä minä”. Voit myös asettaa itsellesi välitavoitteita ja saavuttaessasi ne, palkitse itsesi.
Voimaa kaikkien korona-arkeen ja uuteen normaaliin toivottaen,
Kulttuurituotannon bloggaajat
Bloggaajat ovat Metropolian kulttuurituotannon opiskelijoita. Blogeissa kurkistetaan kulissien taakse, esitellään tuotantoja ja ajankohtaisia kulttuuritapahtumia. Opiskelijat kertovat kulttuurituotannon opiskelusta Metropoliassa ja siitä mitä tuotannoissa sekä projekteissa tapahtuu. Ota yhteyttä
VIBA
Tanssihalli VIBA on Helsingin Vallilassa ja Herttoniemessä sijaitseva tanssikoulu. Heidän toimintaansa ohjaa turvallisemman tilan periaatteet, lämminhenkisyys sekä tanssin kulttuurin opettaminen ja arvostaminen. Tanssin alkuperän arvostaminen on autenttisesti juurtunut heidän arvoihinsa, ja VIBA:n opettajat ovatkin lajinsa ammattilaisia.
Omat tehtäväni
Tein projektissa tehtäviä monipuolisesti. Olin vastuussa intensiivikurssien vetämisestä markkinoinnin suunnittelusta itse tuntien opettamiseen. Otin itselleni tavoitteeksi luoda kursseille ilmapiirin, joka oli yhteisöllinen sekä oppimista tukeva. Kurssien ollessa ilmaisia halusin panostaa siihen, ettei kukaan osallistujista jättäisi mielenkiinnon lopahtaessa kurssia kesken. Maksuttomuus toisaalta voi sitouttaa asiakkaita, mutta samalla kesken jättämisen kynnys madaltuu, kun ei menetä osallistumismaksua.
Osallistujakokemus
Pyrin panostamaan jokaiseen kurssien tunteihin tasavertaisesti ja rakentamaan oppilaille positiivinen kävijäkokemus. Kurssit alun perin porrastettiin eri tasoihin, jotta jokainen oppilas löytäisi omalle kohdalleen sopivan tuntitason.
Aloitin kurssien tuntien suunnittelun rakenteen ja ajankäytön hahmottamisesta. Kurssien eri tasot vaativat eri rakenteet tunneille, esimerkiksi alkeistunneille budjetoin enemmän aikaa tekniikkaharjoituksiin. Selkeä rakenne tunneille auttoi luomaan tunneille yhtenäisyyttä ja rakensi osallistujakokemuksen onnistumista.
Itse tuntien suunnittelun lisäksi osallistujakokemukseen vaikutti luonnollisesti kävijämäärä. Tuntien kapasiteetit olivat suhteutettu tilaan sekä tunnin tasoon. Ryhmäkokojen oikea mitoittaminen varmisti, että aikaa riittää huomioida oppilaita henkilökohtaisemmin.
Intensiivikurssien markkinointi toimi osana osallistujakokemuksen muodostumista. Markkinointimateriaali sisälsi huolellisesti perustiedot tunneista, jotta osallistuminen oli mahdollisimman selkeää oppilaille. Tunneista koottiin infopaketti, jossa kerrottiin yksinkertaisena tuntien rakenne. Tällöin osallistuja tiesi mitä odottaa tunnilta, esimerkiksi tuleeko tunti olemaan tekniikka vai koreografia pohjainen.
Viestintä osallistujien kanssa loi kursseille jatkumoa. Viestin sosiaalisessa mediassa ennen tunteja, että mitä koreografiaa tunnilla tehdään ja kuinka pitkää pätkää. Tämä on todella yleinen alalla vakiintunut tapa. Osallistujalle tämä antoi mahdollisuuden valmistautua opettelemaan esimerkiksi koreografiaa, joka on opetettu jo kerran aikaisemmin. Halusin viestinnällä varmistaa, että oppilailla ei tulisi epämukavia yllätyksiä tunnilla.
Muita tekijöitä, joilla pyrin varmistamaan positiivisen osallistujakokemuksen, olivat kysymyksiin kannustaminen, yleinen rohkaisu tunneilla, liikevariaatioiden sovittaminen jokaiselle sopivaksi sekä huolelliset sanavalinnat opetuksessa.
Oivallukset projektin aikana
Projekti opetti minulle kokonaisvaltaisesti osallistujakokemuksen rakentamista ja suunnitelmallisen opettamisen vaikutusta.
Opin huomioimaan eritasoiset osallistujat tuntien rakenteessa, ajankäytössä ja liikevariaatioissa sekä ymmärsin selkeän viestinnän ja markkinoinnin vaikutuksen osallistujien kokemukseen.
Kehityin myös vuorovaikutus- ja opetustaidoissani, erityisesti kannustavan ilmapiirin luomisessa, osallistujien yksilöllisessä huomioimisessa sekä sanavalintojen merkityksen ymmärtämisessä opetustilanteissa.
VIBA Tanssihalli, tanssin tiiviskurssien järjestäjä
Hanna V – Kutu 22
Miksi joku jättää esityksen tai tapahtuman väliin, vaikka olisi kiinnostunut? Usein syy ei ole este, vaan epävarmuus: mitä paikan päällä tapahtuu, onko olo turvallinen, voinko tulla omana itsenäni?
Tämä kysymys nousi keskiöön, kun työstin saavutettavuussivua Cirko – Uuden sirkuksen keskus:n verkkosivuille. Cirko – Uuden sirkuksen keskus on Helsingissä toimiva uuden sirkuksen keskus, joka tuottaa esityksiä, tapahtumia ja residenssitoimintaa sekä tukee sirkustaiteilijoiden työskentelyä.
Tietoa oli – mutta sitä oli vaikea löytää
Cirkolla oli jo valmiiksi paljon hyvää ja tärkeää tietoa saavutettavuudesta. Esteettömyys, saapuminen ja tilojen käytännöt oli huomioitu, mutta tieto oli hajallaan eri puolilla verkkosivuja.
Samalla organisaatiossa oli halu panostaa saavutettavuuteen entistä enemmän – ei vain käytännön tasolla, vaan myös siinä, miten siitä viestitään ulospäin.
Työni ei ollut pelkästään kerätä olemassa olevaa tietoa yhteen, vaan myös havainnoida Cirkon saavutettavuutta kokonaisuutena: mitä kaikkea jo tehdään, mitä voisi tuoda paremmin esiin ja miten tieto kannattaa esittää kävijälle selkeästi.
Kävijän näkökulmasta hajanaisuus tarkoittaa ylimääräistä työtä. Pitää etsiä, vertailla ja tehdä tulkintoja. Jos tieto ei löydy helposti, moni päättää jättää tulematta.
Saavutettavuus on myös tunnetta
Saavutettavuus on paljon muutakin kuin fyysisiä ratkaisuja. Jo ennen projektia tiesin, että se ei tarkoita pelkästään esteettömiä kulkureittejä tai tilaratkaisuja. Tässä työssä fokus olikin alusta asti laajemmassa saavutettavuuden ymmärtämisessä: miten kokemus tuntuu kävijästä, millaista tietoa hän tarvitsee etukäteen ja miten erilaiset tarpeet voidaan huomioida viestinnässä.
Saavutettavuus on myös sitä, että kävijä tietää mitä odottaa.
Esimerkiksi tällaiset kysymykset voivat olla ratkaisevia:
Saako esityksestä poistua kesken kaiken?
Onko tilassa kovia ääniä tai kirkkaita valoja?
Miten erityistarpeet on huomioitu?
Jos näihin ei löydy vastausta etukäteen, osallistuminen voi tuntua riskiltä.
Yksi selkeä ja kattava kokonaisuus
Projektissani kokosin saavutettavuuteen liittyvät tiedot yhteen ja rakensin niistä selkeän kokonaisuuden. Samalla täydensin sisältöä niin, että se vastaa paremmin kävijän näkökulmasta olennaisiin kysymyksiin.
Tavoite oli yksinkertainen: kävijän ei tarvitse arvailla.
Kun tieto löytyy yhdestä paikasta ja se on kirjoitettu ymmärrettävästi, kävijä voi tehdä päätöksen rauhassa. Tämä voi olla ratkaiseva tekijä siinä, osallistuuko hän vai ei.
Pienillä muutoksilla on iso vaikutus
Selkeä saavutettavuussivu ei ole vain tekninen lisä verkkosivuille. Se voi vähentää epävarmuutta, lisätä turvallisuuden tunnetta ja madaltaa osallistumisen kynnystä.
Samalla se viestii, että kävijä on huomioitu jo ennen kuin hän astuu ovesta sisään.
Yksi ajatus jäi erityisesti mieleen: saavutettavuus alkaa ennen kokemusta. Se alkaa siitä, mitä kerrotaan, ja miten selkeästi se kerrotaan.
Kun saavutettavuuteen panostetaan myös viestinnän tasolla, yhä useampi voi tuntea, että tämä paikka on myös minua varten.
Meri S, kulttuurituotanto -23
Vuonna 2025 toimin toisena markkinointivastaavana METKAn Speksissä. joka on Metropolian opiskelijoiden teatteriproduktio. Projekti kesti useita kuukausia ja sisälsi strategista suunnittelua, sosiaalisen median markkinointi ja sisällöntuotantoa, tiimin ohjaamista/johtamista sekä yritysyhteistöiden koordinointia. Kärkitavoitteena oli markkinoinnin kehittäminen, mutta henkilökohtaisesti merkityksellisimmät opit liittyivät itsensä johtamiseen.
METKAn Speksi 2025 näytöksestä. Kuva: Kenneth Lindström
Projektityö vaatii kykyä toimia epävarmuudessa
Projektityössä asiat eivät aina etene täysin suunnitelmien mukaan. Aikataulut ja jopa vastuut voivat muuttuvat, viestintä viivästyy ja työtehtävät saattaa kasaantua yllättäen. Markkinointivastaavana huomasin nopeasti, että tässä projektissa työn sujuvuus riippui hyvin paljon siitä, miten pystyin organisoimaan omaa työskentelyäni. Sain huomata, että itsensä johtaminen ei ole vain oman ajankäytön hallintaa. Se on myös kykyä toimia epävarmuudessa, tehdä päätöksiä keskeneräisen tiedon varassa ja pitää kokonaisuus liikkeessä silloinkin, kun kaikki palaset eivät ole omissa käsissä.
Työn jäsentäminen tekee suuresta projektista hallittavamman
Itsensä johtaminen näkyi käytännössä ennen kaikkea oman työn jäsentämisessä. Suuri projekti muuttuu hallittavammaksi, kun sen pilkkoo pienempiin tehtäviin. Markkinoinnin vuosikellon ja julkaisusuunnitelman rakentaminen auttoi hahmottamaan kokonaisuuden ja pitämään työskentelyn systemaattisena. Kun tehtävät oli jäsennelty selkeiksi kokonaisuuksiksi, myös päätöksenteko helpottui.
Priorisointi on jatkuvaa valintojen tekemistä
Toinen tärkeä taito oli priorisointi. Projektin aikana tehtäviä oli usein enemmän kuin aikaa niiden toteuttamiseen. Silloin oli pakko pohtia, mikä on projektin tavoitteiden kannalta olennaisinta juuri sillä hetkellä. Kaikkea ei voinut tehdä, eikä kaikkia ideoita ollut mahdollista toteuttaa.
Priorisointi tarkoitti käytännössä jatkuvia valintoja: mihin käytän aikani tänään, mikä voi odottaa ja mistä on tarvittaessa luovuttava kokonaan. Tämä opetti myös hyväksymään sen, että projektityössä täydellisyyteen pyrkiminen ei ole realistista. Usein tärkeämpää on, että asiat etenevät.
Itsensä johtaminen näkyy myös tiimityössä
Itsensä johtaminen liittyi vahvasti myös yhteistyöhön. Vaikka käsite viittaa omaan toimintaan, projektityössä se näkyy usein suhteessa muihin ihmisiin. Työskentelin tiiviisti työparini ja markkinointitiimin kanssa. Huomasin, että oma työskentelytapa vaikutti suoraan myös tiimin toimintaan.
Kun oma työ oli jäsenneltyä ja tavoitteet selkeitä, yhteistyö muiden kanssa sujui helpommin. Toisaalta kiire tai epäselvyys omassa tehtävässä näkyi nopeasti myös muille. Tämä konkretisoi sen, että itsensä johtaminen ei ole vain henkilökohtainen taito, vaan se vaikuttaa suoraan koko tiimin työskentelyyn.
Vastuurooli tarkoittaa päätöksiä myös keskeneräisissä tilanteissa
Projektin aikana kohtasin myös tilanteita, joissa työmäärä kasvoi odotettua suuremmaksi. Joissakin tilanteissa jouduin ottamaan vastuulleni tehtäviä, joiden oli alun perin tarkoitus kuulua muille. Tämä oli ajoittain kuormittavaa, mutta samalla se kehitti ongelmanratkaisutaitojani ja kykyä toimia paineen alla.
Samalla opin myös jotakin merkityksellistä vastuuroolista: projektissa ei aina voi odottaa täydellisiä olosuhteita ennen kuin toimii. Usein on vain päätettävä, miten tilanteessa edetään, ja vietävä asioita eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla.
Omien rajojen tunnistaminen on osa itsensä johtamista
Yksi tärkeimmistä oppikokemuksista liittyi omien rajojen tunnistamiseen. Vastuuroolissa on helppo ottaa liikaa tehtäviä itselleen, erityisesti silloin kun haluaa varmistaa projektin onnistumisen. Projektin aikana huomasin, kuinka helposti työmäärä voi kasvaa, jos on valmis ottamaan vastuuta kaikesta, mistä kysytään.
Tulevaisuudessa haluan kiinnittää enemmän huomiota tehtävien delegointiin ja siihen, että vastuut pysyvät realistisina. Itsensä johtamisen tavoitteena ei ole vain tehokkuus, vaan myös kyky huolehtia omista voimavaroista.
Speksiprojekti kehitti minua markkinoinnin tekijänä, mutta ennen kaikkea se kehitti minua projektityöntekijänä. Opin, että itsensä johtaminen ei ole vain ajanhallintaa tai tehokkuutta. Se on kykyä jäsentää työtä, tehdä valintoja ja pitää kokonaisuus hallinnassa myös silloin, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.
Ja tärkeimpänä: se on kykyä johtaa omaa toimintaa niin, että pystyy samalla tukemaan myös muiden työskentelyä.
METKAn Speksi 2025 näytöksestä. Kuva: Roope Kontio
Nea Ahonen, kulttuurituotannon vuosikurssi 2023
Halaus, olkapään hipaisu, hyvänyönsuukko - toisen fyysinen koskettaminen on keskeinen osa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Ihon tuntoaistin kautta välittyy ihmislajin selviytymisen kannalta tärkeää tietoa ja mielihyvää, jota emme saa mitään muuta kautta. Koronaviruksen myötä erityisesti ikäihmisten fyysisten kontaktien ja kosketuksen määrä on radikaalisti vähentynyt - mutta millaisia vaikutuksia tällä on ikäihmisten hyvinvointiin?
Kosketuksen määrä on vähentynyt
Elämme parhaillaan mielenkiintoisen ihmiskokeen aikaa: korona on muuttanut sosiaalisia suhteitamme. Olemme ohjeiden mukaan vähentäneet fyysisten kontaktien määrää ja pyrkineet korvaamaan näitä muulla yhteydenpidolla. Kontaktien rajoittamisella on saatu aikaan toivotusti tartuntojen vähenemistä, mutta rajoitusten pitkän aikavälin haittoihin on myös kiinnitetty enenevästi huomiota.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL, 8.5.2020) äskettäin julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset ovat tavanneet poikkeusoloissa muita ihmisiä keskimäärin 75 % normaalia vähemmän. Myös fyysisen kosketuksen määrä on vähentynyt ja erityisesti tämä koskee iäkkäitä: 70–79-vuotiaat suomalaiset raportoivat ihokontaktien määrän vähentyneen jopa 85 % ”normaalioloihin” (vuoden 2005 vastaavan kyselyn tuloksiin) verrattuna. Erityisesti riskiryhmiin kuuluvat ovat tavanneet läheisiään virtuaalisesti, ulkopuolisten vierailut esimerkiksi hoivakoteihin on kielletty, ja hoivakodeissa on pyritty vähentämään yksittäisen vanhuksen luona vierailevien hoitajien määrää.
Läheiset ihmiskontaktit ovat keskeinen osa elämänlaatua ikääntyessä
Toisen ihmisen kosketuksen tiedetään olevan kriittinen erityisesti lasten kognitiivisen ja sosio-emotionaalinen kehityksen kannalta (esim. Field, 2011), mutta tukevan ihmisen psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia ja sosiaalisia suhteita läpi koko elinkaaren (esim. Gallace & Spence, 2010; Jakubiak & Feeney, 2016). Varhaisessa vuorovaikutuksessa ihokontaktin merkityksestä tiedetään paljon, mutta vähemmän puhetta on ollut kosketuksen merkityksestä myöhemmällä iällä.
Fyysisten kontaktien vähenemisen vaikutus ihmisen elämänlaatuun on herättänyt pohdintaa erityisesti ikäihmisten kohdalla. Ikäihmisellä koronan vuoksi erityksissä olemisen kuukaudet voivat olla iso osa jäljelläolevista elinvuosista, joiden laatuun läheisten ihmisten kanssa vietetty aika keskeisesti vaikuttaa. Yle:n ajankohtaisessa artikkelissa pohditaan koronaviruksen rajoitustoimenpiteiden seurauksia ikäihmisille. Juttu tuo esiin sen, että esimerkiksi muistisairaalle ikäihmiselle läheisen ihmisen kosketus voi olla ainoa keino tuoda turvallisuuden tunnetta ja välittämistä - koronaan sairastumisen riski voi olla pienempi paha kuin ajattomalta tuntuva yksinäisyys ja turvattomuus.
[caption id="attachment_2930" align="alignleft" width="316"] Kuva: Pixabay[/caption]
Mikä on kosketuksen merkitys ihmiselle?
Monet eläinlajit käyttävät huomattavan osan ajastaan lajitovereiden silittelyyn ja paijaamiseen, paljon enemmän kuin oikeastaan tarvitsisi vaikkapa kirppujen poiston kannalta. Myös ihmisten välisellä fyysisellä läheisyydellä on suuri merkitys sosiaalisten suhteiden rakentumisessa ja emotionaalisen läheisyyden kokemuksen rakentumisessa (Dunbar, 2010).
Neuropsykologiset tutkimukset osoittavat, että aivoissamme on usean aivoalueen muodostama verkosto, joka reagoivat erityisesti kosketukseen. Tietyt kosketusta aistivat hermosäikeet ja aivosaareke reagoivat erityisesti kevyeen, hitaaseen kosketukseen. Kosketuksen laatu ja suhde koskettavaan henkilöön vaikuttaa kokemukseen. Fyysinen läheisyys omien läheisten välillä näyttää myös vähentävän fyysisen kivun ja uhan kokemusta (Coan, Schaefer & Davidson, 2006). Sosiaalisen kosketuksen merkitys näyttää olevan samantyyppinen sekä länsimaissa että kaukoidässä (Suvilehto ym., 2019).
Kosketuksen merkitystä on Suomessa tutkittu esimerkiksi Turun yliopiston professori Lauri Nummenmaan kansainvälisestä huomiota saaneessa hankkeessa (ks. U.S. Newsin artikkeli ja video vuodelta 2015. Nummenmaan hankkeessa on tutkittu aivojen erityistä välittäjäainejärjestelmää, endogeenistä opioidijärjestelmää, joka aktivoituu erityisesti ihmiskosketuksesta. Toisen ihmisen kosketus aktivoi aivoissamme endorfiinin, yhden elimistön mielihyvähormonin tuotantoa. Samoin sosiaalisten suhteiden katkeaminen näkyy aivojen välittäjäaineiden tuotannossa ja kivun säätelyyn liittyvässä opioidijärjestelmässä. Siksi ihmissuhteen katkeaminen (ja kenties toisen ihmisen fyysisen kosketuksen yhtäkkinen loppuminen?) voi kokemuksena tuntua samalta kuin fyysinen kipu.
Miten kosketuksen väheneminen vaikuttaa ikäihmisiin?
Niin käytännön työssä kuin tutkimusmaailmassa on nyt huolestuttu koronaviruksen aikaansaamasta kosketuksen vähenemisestä ja yksinäisyyden lisääntymisestä. Kosketuksella on tutkimuksissa osoitettu olevan keskeinen merkitys ikäihmisen hyvinvoinnille.
Esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston toteuttamassa Ammatillinen kosketus osana vanhustyön taitoja ja etiikkaa -tutkimushankkeessa todettiin, että iäkkäiden fysiologista ja psykososiaalista elämänlaatua pystyttiin merkittävästi parantamaan hoivaavalla kosketuksella (ks. Kinnunen ym., 2019). Koskettaminen näytti vähentävän laitostumiseen liittyviä oireita; oksitosiini-hormonin lisääntymisen ajateltiin olevan rauhoittavan ja hyvää oloa tuovan vaikutuksen taustamekanismi.
Nyt koronan aikaan tutkijoita, hoivakotien työntekijöitä ja hoivakotien rajoituksista vastaavia tahoja, omaisia ja meitä monia muitakin huolestuttaa, mitä seurauksia kosketuksen kieltämisellä on. Läheisten ihmisten vierailujen väheneminen tarkoittaa käytännössä, että hoitajat ovat hoivakodeissa ainoita yksinäisyyden helpottajia. Kun omaiset eivät tule syöttämään, kampaamaan ja suihkuttamaan läheistä ikäihmistä, hoitajien työmäärä kasvaa myös käytännössä. Ikäihmiselle lasten tai lastenlasten vierailujen loppuminen voi tarkoittaa keskeisistä elämäniloa tuovista hetkistä luopumista. Pitkään jatkuessaan koronarajoitusten seuraukset ikäihmisten mielialaan ja elämän merkityksellisyyden kokemukseen voivat olla synkät.
Kosketusta etänä ja läsnä?
Korona on siis vähentänyt erityisesti ikääntyneiden kokemaa kosketusta, kosketusta aistivan hermojärjestelmän aktiivisuutta ja sitä myötä kosketuksen tuomaa hyvänolon kokemusta. Hoivakodeissa tapahtuneita yksinäisiä kuolemia ja mahdollisesti tulevien vuosien ajan epidemiassa elämisen seurauksia on kauhisteltu. Yksinäisyyden ja turvattomuuden tunteen pitkän aikavälin seurauksista on laajasti huolestuttu.
Koronarajoituksia vähittäistä purkua suunniteltaessa on pohdittu, pitäisikö läheisten ihmisen vierailuja iäkkäiden luo mahdollistaa esimerkiksi erilaisten suojavälineiden tai vaikkapa tapaamiskonttien kautta (ks. esim. https://yle.fi/uutiset/3-11333571).
Virtuaalista koskettamista, joka korvaisi toisen ihmisen silityksen tai halauksen, ei toistaiseksi millään sähköisillä laitteilla pystytä toteuttamaan. Tärkeää onkin pyrkiä mahdollisuuksien mukaan lisäämään ikäihmisten sosiaalisia kontakteja ja niin psyykkisen kuin fyysisen läheisyyden määrää, turvallisuudesta kiinni pitäen ja niin kontaktissa olemisen kuin kontaktien puuttumisen riskit tiedostaen.
Lopuksi
Koronarajoitukset ovat vähentäneet suomalaisten fyysisiä kontakteja, mikä on estänyt viruksen leviämistä mutta myös aiheuttanut huolta erityisesti ikäihmisten yksinäisyyden ja turvattomuuden lisääntymisestä.
Fyysisten kontaktien ja kosketuksen määrä on koronan myötä vähentynyt erityisesti riskiryhmiin kuuluvilla ikääntyneillä
Hoivakodeissa asuvien ikäihmisten kohdalla on tärkeää huomioida jäljellä olevien vuosien elämän laatu, jossa kontakti läheisiin ihmisiin on usein keskeisessä roolissa
Koronarajoitusten lieventyessä on tärkeää lisätä ja ylläpitää myös riskiryhmiin kuuluvien iäkkäiden kasvokkaisia tapaamisia lähimpien ihmisten kanssa, sekä koronaviruksen että eristämisen riskit huomioiden
Kirjoittaja
Eveliina Holmgren, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lähteet
Coan, J., Schaefer H., & Davidson, R. (2006). Lending a hand: Social regulation of the neural response to threat. Psychological Science, 17(12):1032-9.
Dunbar, R. (2010). The social role of touch in humans and primates: behavioural function and neurobiological mechanisms. Neurosci. Biobehav. Rev. 34, 260–268.
Field T. (2011). Touch for socioemotional and physical well-being: a review. Dev. Rev. 30, 367–383.
Gallace, A., & Spence, C. (2010). The science of interpersonal touch: an overview. Neurosci. Biobehav. Rev. 34, 246–259
Jakubiak, B., & Feeney, B. (2016). Affectionate touch to promote relational, psychological, and physical well-being in adulthood: a theoretical model and review of the research. Personal. Soc. Psychol. Rev. 21, 228–252.
Kinnunen, T., Parviainen, J., Haho, A., & Jolkkonen, M. (2019). Ammatillinen kosketus: Kuinka tunnetyötä tehdään. Kirjapaja: Helsinki.
Suvilehto, J. T., Nummenmaa, L., Harada, T., Dunbar, R., Hari, R., Turner, R., Sadato, N., & Kitada, R. (2019). Cross-cultural similarity in relationship-specific social touching. Proceedings. Biological sciences, 286(1901), 20190467. https://doi.org/10.1098/rspb.2019.0467
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (8.5.2020) https://thl.fi/fi/-/kyselytutkimus-huhtikuussa-suomalaiset-tapasivat-75-prosenttia-vahemman-ihmisia-kuin-normaalisti
Näin summasi yksi haastateltavistani kysyessäni, mitä tarkoittaa itsensä johtaminen kuntoutuksessa. Aiheenani tutkimuksellisessa kehittämistyössä kuntoutuksen opinto-ohjelmassa oli itsensä johtamisen vahvistaminen selkäydinvaurion saaneen kohdalla. Yhdessä työni vaiheista haastattelin kuutta traumaattisen selkäydinvaurion saanutta. Itsensä johtaminen käsitteenä on tunnetumpi liikemaailmassa kuin kuntoutuksessa. Tämä siitäkin huolimatta, että asiasisällöltään näissä on yllättävän paljon yhteistä, kuten tavoitteen asettaminen, päätöksen teko, ongelmien ratkaisu ja kyky aktiivisuuteen. Asiat ovat niitä samoja, joiden ympärillä pyörimme elämämme aikana riippumatta kontekstista tai tavoiteltavan päämäärän pienuudesta tai laajuudesta.
Traumaattisen selkäydinvaurion saaneen elämä muuttuu yllättäen, odottamatta. Ei pelkästään oma elämä muutu, vaan myös läheisten ja lähiverkoston. Läheisten ja lähiverkoston avulla elämä jatkuu vammautumisen jälkeenkin. Itsensä johtamisesta puhuessa selkäydinvaurion saaneella läheiset ja avustajat ovat kohtalaisen merkityksellisessä roolissa; tämän ovat huomanneet tutkijatkin1, ja se näkyi myös omissa tutkimuksellisen kehittämistyöni haastatteluissa:
”…en olisi varmaan koskaan lähtenyt kokeilemaan joitain asioita, jos fyssarini ei olisi siihen kannustanut…”
”…vaimo välillä käskyttää, kun itse ei jaksaisi, ihan hyvässä mielessä siis…”
”…hiljalleen olen ymmärtänyt antaa avustajien tehdä tietyt asiat ilman, että lähden itse uudelleen esimerkiksi viikkaamaan pyykkiä avustajan jäljiltä, kuten aluksi. Ja nyt jää aikaa itselle tärkeille asioille…”
Viimeisessä sitaatissa tulee hyvin ilmi ero itsenäisen ja itsehallinnollisen toimintakyvyn välillä. Itsenäisellä toimintakyvyllä tarkoitetaan niitä toimintoja, jotka pystytään itsenäisesti toteuttamaan ja joista ollaan myös itse vastuussa. Itsehallinnollisella toimintakyvyllä taas tarkoitetaan joko niitä toimintoja, jotka voi ja pystyy delegoimaan, mutta joista ei olla itse vastuussa, tai sellaisia toimintoja, jotka pystytään delegoimaan ja joista ollaan myös vastuussa.
Tästä on pohjimmiltaan itsensä johtamisessa kuntoutuksessa kysymys. Kyvystä tehdä itselle merkityksellisiä asioita, joko itsenäisesti tai itsehallinnollisesti, samalla ymmärtäen, että mitään ei saavuteta tässä maailmassa yksin tekemällä. Olemmehan me ihmiset laumaeläimiä riippumatta taustastamme tai tavoitteistamme. Toimivia yksilöitä yhteiskunnassa.
Katja Karejoki, opiskelija
Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma
Kirjoitus pohjautuu tutkimuksellisen kehittämistyön ”Toimiva yksilö yhteiskunnassa – Itsensä johtamisen vahvistaminen Validia Kuntoutus Helsingissä” tuloksiin.
1 Munce, Sarah E P – Webster, Fiona – Fehlings, Michael G – Straus, Sharon E – Jang, Eunice – Jaglal, Susan B 2016. Meaning of self-managements from the perspective of individuals with
traumatic spinal cord injury, their caregiver, and acute care and rehabilitation managers. An opportunity for improved care delivery. BMC Neurology. 16:11.
Tuen tarjoaminen on tiimityöskentelyssä tärkeää, jotta tiimi voi toimia tehokkaasti ja onnistuneesti. Supportiivinen viestintä on tuen tarjoamisen muoto. Tässä blogitekstissä esittelen kolme vinkkiä, joilla supportiivista viestintää on mahdollista edistää, jotta hajautetussa tiimissä olisi mahdollista yltää mahdollisimman hyviin tuloksiin.
Ammattikorkeakoulumaailmassa monet hankkeet toteutetaan nykyisin useamman kumppanin yhteistyönä. Tästä on usein monenlaista etua sillä se tarkoittaa, että hankkeeseen saadaan resursseja useammasta lähteestä ja että hanke tavoittaa ihmisiä laajemmalta alueelta. Ammattikorkeakoulujen yhteistyö tarkoittaa kuitenkin sitä, että ihmiset päätyvät usein työskentelemään hajautetuissa tiimeissä, koska hankekumppanit sijaitsevat maantieteellisesti toisistaan erillään. Etätyössä on puolensa, kukapa meistä ei nauttisi ajansäästöstä työmatkoissa ja muista etätyön eduista. Hajautetun tiimin toimintaan ja etätyöhön liittyy kuitenkin omat haasteensa, joita on mahdollista ratkoa tukea tarjoamalla. Supportiivinen viestintä on tuen tarjoamisen muoto.
Mitä supportiivinen viestintä tarkoittaa?
Supportiivisella viestinnällä voidaan tukea etätyötä ja hajautettujen tiimien toimintaa. Supportiivisella viestinnällä tarkoitetaan prosessia, jossa haetaan, tuotetaan ja vastaanotetaan informatiivista ja emotionaalista tukea (1).
Supportiivinen viestintä voi olla esimerkiksi tiedon jakamista tai toisen henkilön lohduttamista.
Supportiivinen viestintä parantaa henkilöiden työssä suoriutumista, lisää työntekijöiden kykyä hallita työhön liittyvää stressiä ja sillä on vaikutusta ihmisten työmotivaatioon, sitoutumiseen ja työtyytyväisyyteen (1). Monipuolisten hyötyjen takia supportiiviseen viestintään kannattaa panostaa.
1. Avaa keskustelu hanketiimin kesken supportiivisesta viestinnästä
Koska supportiivisen viestinnän voidaan nähdä tukevan henkilöiden työstä suoriutumista ja työhyvinvointia, on tärkeää, että sitä toteutetaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Kaikilla henkilöillä ei välttämättä tiimissä ole valmiiksi tietoa siitä, mitä supportiivinen viestintä tarkoittaa ja kuinka sitä voi harjoittaa.
Hanketiimin kesken kannattaa hankkeen alussa keskustella siitä, minkälainen merkitys supportiivisella viestinnällä on ja kuinka supportiivista viestintää voi harjoittaa. Yhteinen ymmärrys siitä, että hanketiimistä voi hakea tukea, lisää todennäköisyyttä sille, että ihmiset uskaltavat ja osaavat tukeutua toisiinsa.
2. Tunnista, minkälaisilla keinoilla itse haet tukea ja muuta tapoja tarpeen mukaan
Supportiivista tukea on mahdollista hakea suoraan ja epäsuoraan, verbaalisesti ja non-verbaalisesti (2). Helpoiten tunnistettava tuen hakemisen muoto on avun ääneen pyytäminen. Saatamme kuitenkin tietoisesti tai tiedostamatta hakea tukea myös muilla tavoin, esimerkiksi puhumalla negatiiviseen sävyyn jostakin asiasta tai kysymällä ihmisten mielipidettä. Emme kuitenkaan aina saa sellaista tukea kuin olisimme tarvinneet. Emme myöskään välttämättä aina itsekään tunnista, että olemme yrittäneet hakea tukea ja jääneet ilman sitä.
Mikäli sinusta tuntuu usein siltä, että jäät asioiden kanssa yksin, voi kyse olla siitä, ettet saa hakemaasi supportiivista tukea. Mikäli näin on, kannattaa pysähtyä pohtimaan, että minkälaisin keinoin olet yrittänyt hakea tukea.
Omia tuenhakukeinoja kannattaa pyrkiä muuttamaan, mikäli ei saa työssä tarpeeksi supportiivista tukea. Muutoksia voi tehdä esimerkiksi sen suhteen, miten sanoittaa omaa tuen tarvetta ja minkälaisissa tilanteissa hakee tukea. Kannattaa myös muistaa, että tukea tilanteisiin voi hakea myös jälkikäteen. Mikäli jokin asia jää mietityttämään, ei sen kanssa tule jäädä yksin, vaan asia kannattaa ottaa esille.
3. Tarkastele minkälainen tuen antaja itse olet
Oletko huomannut, että työkaverisi lähestyvät sinua usein jonkin ongelman kanssa, johon he pyytävät konkreettista neuvoa? Tai kenties luoksesi tullaan usein, kun kaivataan lohdullisia sanoja. Hakiessa tukea, ihmiset kääntyvät usein sen henkilön puoleen, jolta uskovat saavansa juuri siihen tilanteeseen sopivaa tukea (3). Hankkeissa työskennellään kuitenkin usein uusien ihmisten kanssa, joten ihmiset eivät välttämättä tiedä keneltä heidän kannattaa minkäkinlaista tukea hakea.
Ennen kuin lähdemme toteuttamaan meille ominaisinta tapaa tarjota tukea eli annamme henkilölle esimerkiksi neuvoja tai vertaistukea, on hyvä pysähtyä hetkeksi ja tarkistaa minkälaista tukea toinen henkilö kaipaa. Yksinkertainen kysymys kuten ”Tahdotko, että vain kuuntelen vai kerronko, mitä itse ajattelen?” voi tehdä hyvää tilanteessa, jossa emme ole varmoja, minkälaista tukea ihminen kaipaa.
Supportiivisen viestintään kannattaa suhtautua avoimin mielin. Meistä kukaan ei aina onnistu täydellisesti tuen hakemisessa eikä sen tarjoamisessa. Usein avoin vuorovaikutuskulttuuri voi kuitenkin lisätä onnistumisten mahdollisuuksia, joten on koko tiimin etu, mikäli siinä työskentelevät ihmiset ovat valmiita keskustelemaan asioista. Kehittääksesi supportiivisen viestinnän taitojasi, suhtaudu tilanteisiin siis avoimin mielin ja ole valmis kysymään ja keskustelemaan.
Kirjoittaja
Sara Kovalainen on humanististen tieteiden kandidaatti, joka toimii Metropoliassa viestinnän harjoittelijana AMK-osaaja -hankkeessa.
Lähteet
Mikkola, L., 2020. Workplace communication. New York: Routledge, 154-159
Barbee, A. P., Rowatt, T. L., & Cunningham, M. R. 1998. When a friend is in need:Feelings about seeking, giving and receiving social support. In P. A. Andersen & L. K.Guerrero (Eds.)Handbook of communication and emotion: Research, theory, applications, andcontexts. San Diego, CA: Academic Press, 281–301
Dirks, S. E. & Metts, S. 2010. An investigation of the support process: Decision, enact-ment, and outcome.Communication Studies61(4), 391–411
Kommentit
Ei kommentteja