Vuosi: 2018

Suunnittelua, muutoksia ja uuden opettelua – markkinointikäsikirja tanssiryhmälle

13.12.2018
Sirja Puustelli

Loppuvuosi on parasta aikaa keskittyä seuraavan vuoden suunnitelmiin. Niin myös itsenäisessä projektissani tehtiin. Olen Metropolian ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon opiskelija ja tein itsenäisen projektini go go -tanssiryhmälle nimeltään GoldenGo. Kuten useilla puoliammattilaisilla toimijoilla, myös tällä tanssiryhmällä oli tärkeää tuottaa hyvää markkinointia pienillä resursseilla. Tekemässäni käsikirjassa määriteltiin käytännön toimia, joiden avulla tehtäisiin ryhmän markkinoinnista ammattimaisempaa ja johdonmukaisempaa. Tuottaja tärkeä työ on tehdä taiteilijoiden, esiintyjien ja yritysten työskentely mahdolliseksi. Näin projektissa tärkeän linkin kulttuurituottajan työhön, jossa ei ainoastaan tuoteta tapahtumia, vaan tehdään myös markkinointia, viestintää ja muita yritykselle tai organisaatiolle tärkeitä osa-alueita. GoldenGo -tanssija Weekend festivaalilla. Kuva: Niki Soukkio Tärkeää projekteissa, oman oppimisen lisäksi, on tilaajalähtöisyys. On tärkeää muistaa, kuka työn on tilannut, onko se ammattilainen, puoliammattilainen vai harrastaja ja etenkin se, millä taiteenalalla ryhmä tai yksilö toimii. Tämän avulla pystytään tuottamaan juuri tilaajan tarpeisiin sopiva työ. Kaiken kaikkiaan myös tilaajan motivaatio on tärkeää. GoldenGo -tanssiryhmä on kiinnostunut kehittämään markkinointiaan ja oppimaan sen saralla uusia taitoja. Tämä tarkoittaa, että yhteistyö sujui mutkattomasti ja markkinoinnin ideoita, kuten Instagram tarinoiden päivitys, tuli paljon. Ryhmän käyttöön saatiin markkinoinnin vuosisuunnitelma, mikä ehdottomasti helpottaa vuoden 2019 loppupuolella markkinoinnin arviointia. Vuosikalenteriin on merkattu muun muassa tavoitteiden seuraamista puolivuosittain ja sosiaalisen median seuraajien tarkastusta kuukausittain. Kaiken kaikkiaan projekti oli onnistunut ja tärkeä osan ryhmän toimimista vuonna 2019. Uudistuminen ja uuden jatkuva oppiminen on välttämätöntä. ei ole aina suora osaaminen, vaan motivoitunut opettelu ja uuden kokeileminen rohkeasti. Lämmintä joulua kaikille sitä viettäville, nukkukaa ja rentoutukaa, uuden oppiminen voi taas jatkua tammikuussa! Terveisin, Sirja Puustelli, kulttuurituotanto

Analyysien ja tutkimuksien verkko

29.11.2018
Juho-Pekka Riste

Sain kesäksi 2018 toimeksiannon Kaapelitalo Oy:ltä (Kaapeli) tehdä heille kilpailukartoitus heidän toimintaympäristöstään. Yritys oli minulle tuttu jo monesta eri työprojekteista ja otin haasteen vastaan innolla. Projekti oli mitä sopivin kiireisen kulttuurituottajan kesään ja mahdollisuus itsenäiseen työskentelyyn kiinnosti minua. Olin tehnyt vastaavanlaisia liiketoimintaan painottuvia analyysejä muissa opintoihini kuuluvissa kursseissa, mutta ne olivat aina olleet ryhmätöitä. Nyt pääsisin kokeilemaan taitojani yksin, omalla vastuullani oikealle yritykselle. Projektin tavoite oli selkeä: tunnistaa Kaapelin kilpailijat, kerätä kattava tietopaketti heistä ja analysoida heidän vahvuutensa Kaapeliin nähden. Kaapelitalo Oy:n toiminta perustuu erilaisten tapahtumatilojen vuokraamiseen ja näistä tunnetuimmat kohteet ovat Kaapelitehdas sekä kesäisin festivaaleja täynnä oleva Suvilahti. Minun tuli verrata näitä pääkaupunkiseudun muihin toimijoihin ja voin sanoa, että kilpailijoiden määrä oli suuri. Pääsin nopeasti työssä alkuun ja sain heti positiivista palautetta kahdesta analyysistä. Suurin haaste oli sovittaa kiireisen kesän aikataulut yhteen projektin työstämisen kanssa. Lisäksi luin lisää miten varteenotettava kilpailuanalyysi toteutetaan. Oli selvää, että projektista tulisi haastava. Lisäksi syksyllä häämötti ulkomaanvaihto, joten käteni olivat kirjaimellisesti täynnä tämän kesäprojektin myötä. Loppukesästä olin viimein valmis. Kattava analyysi pääkaupunkiseudun toimijoista oli taittoa myöten valmis. Oli oikeastaan vaikea uskoa, että kesän työni oli siinä: 29 kilpailijaa analysoituna yhden kansion välissä. Olin yllättynyt kuinka paljon erilaisia toimijoita meidän pienestä kapitaalistamme löytyykään, juhlahuoneista valtaviin tapahtumatiloihin. Projekti tarjosi minulle jotain, mitä useammat tuottajat saavat vasta useamman vuoden työkokemuksen jälkeen: kattavan tiedon oman työympäristönsä toimijoista ja heidän palveluistaan. Lisäksi sain kehittää omia taitojani niin liiketoiminnallisen analyysin tekemisessä kuin itsenäisen työskentelyn sekä itsensä johtamisen kanssa. Seuraavan projektin kanssa minun ei enää tarvitse miettiä mistä löytää sopiva tila haluamalleni tapahtumalle, voin vain selata itseni tekemää luomusta. Mielestäni tällaiset projekti ovat tärkeitä kulttuurituotannon opiskelijalle, sillä ne antavat hyvän mahdollisuuden omien taitojensa kehittämiseen sekä työkaluja, joita voi hyödyntää pitkään omassa työkentässään. Teemme todella paljon konkreettista työtä, välillä voi olla hyvä katsoa erilaisen perspektiivin kautta ja huomata miten paljon erilaisia toimijoista koostuukaan meidän kaikkien kulttuurikenttä. Työmme pyörii verkostoissa ja joskus luomme verkostoja ihan vain keräämällä tietoa siitä.

VITUIXMÄN – mutta vain nimellisesti

METKAn speksin näytökset 2018 on jo taputeltu ja ensivuoden työryhmävalinnat ovat jo käynnissä. Suomen ensimmäinen AMK-speksi kantoi tänä vuonna nimeä VITUIXMÄN. Nyt syyspimeiden tullen onkin hyvä hetki palata hetkeksi kevään valovoimaisimman speksin pariin. “Hanneksen lähettyvillä ihmisillä näyttää menevän kaikki pieleen. Kommellukset ja oudot sattumukset seuraavat Hannesta joka paikkaan ja epäonni karkoittaa ihmiset hänen ympäriltään. Eräänä päivänä Hanneksen paikallaan junnaavaan elämään tupsahtavat energia-aurojen tutkija ja vastahakoinen mentori, joiden avulla Hanneksesta tulee Vituixmän. Supersankarin elämä ei kuitenkaan ole mutkatonta, sillä oikeuden puolustajan rooli tuo mukanaan niin kaksoiselämän haasteet kuin pahikset maailmanvalloitussuunnitelmineen. Voiko maailman todella pelastaa epäonnen avulla?”   Promotyö kentällä ja metrossa   Toimin viime keväänä siis METKAn speksissä promootiovastaavana ja tiimissäni oli yksi koordinoitava, opiskelutoverini Katariina Kahri. Markkinoinnin eri muodot ovat aina kiinnostaneet minua paljon, joten haluaisin oppia niistä vielä enemmän. Lähdimme opiskelijoiden keskuuteen erilaisiin tapahtumiin kertomaan speksistä ja jakamaan esimerkiksi flaijereita. Lisäksi keksimme itse erilaisia tapoja promota speksiä. Olin myös mukana ryhmien vastaavien palavereissa, joissa käydään läpi esimerkiksi visuaalinen ilme ja sen muutokset, sekä muut markkinoinnin osa-alueet, mitä on tulossa jne. Aikaisempaa isompaa kokemusta minulla ei markkinoinnista ollut, joten siksi valitsin tämän. Suunnittelin promootiokalenterin, johon muut markkinointitiimiläiset antoivat myös ideansa. Keväällä oli onneksi paljon erilaisia tapahtumia, joissa pääsimme promoamaan.   Parhaiten mieleenjäänyt promokeikkamme oli psykologian opiskelijoiden järjestämät Rajatilabileet. Rajatilabileet järjesettiin yhdessä metrovaunussa, joka oli suljettu muulta yleisöltä. Bilevaunu lähti liikkeelle Itäkeskuksesta ja päätyi Matinkylän kautta kamppiin. Ajelu kesti tunnin, eikä sinä aikana ovet avautuneet kertaakaan. Vaunu oli aivan täynnä iloisia, juhlivia opiskelijoita ja he olivatkin helppo kohde promoamiselle – nauroimmekin Katariinan kanssa sitä, että nyt ei pääse kukaan pakoon vaikka haluaisi. Speksi sai bileissä paljon huomiota ja ihmiset kiinnostuivat hyvin. Flaijerit ja myymämme VITUIXMÄN-haalarimerkitkin menivät kuin kuumille kiville.   Jälkipuinti   Teimme promootiotiimin kanssa näytösten jälkeen vapaata kyselyä yleisöltä siitä, että mitä mieltä yleisö oli näytöksestä, olivatko nähneet mainontaa ja missä, sekä onko aikomus tulla katsomaan speksiä myös ensi vuonna. Näytökset saivat pääsääntöisesti positiivisen vastaanoton. Mieleen jäänyt mainonta oli katukuvassa nähdyt julisteet sekä tapahtumissa nähty promotiimi. Se olikin tärkeä kuulla, koska promotiimiin valittiin kaksi suhteellisen mieleen jäävää, kovaäänistä tyttöä. Hiljaisemmat olisi saattaneet jäädä sellaisessa työssä jalkoihin. Olimme Katariinan kanssa lyömätön tiimi ja mielestäni näin tiiviissä työssä oli tärkeää, että olemme samanlaisia, hieman hulluja, sosiaalisia ja ihmislä rakastavia koheltajia.   Yleisöltä tuli myös paljon kommenttia siitä, että ensi vuoden näytös kiinnostaa ehdottomasti ja katsomaan ollaan tulossa. Metropolian – ja myös muiden alojen! – opiskelijoilta tuli kyselyä speksin työryhmään mukaan pääsystä ja kun ensi vuoden speksihaku käynnistyi viime kuussa, näkyi siellä paljon tuttuja kasvoja. Mielestäni nämä ovat onnistuneen markkinoinnin tuloksia ja mielelläni lähden vastaisuudessakin mukaan niin METKAn speksiin, kuin promohommiin. Mikään tästä ei olisi kuitenkaan onnistunut tai ollut läheskään niin hauskaa ilman uskomattoman ihanaa Speksiperhettämme.

Producing photography in the Big Apple

8.10.2018
Sonja Immonen

My Independent Project took place at Theo Wenner Studio in New York. Theo Wenner Studio is a photography studio specialized in still and moving image. The assignments mainly include high fashion photography, consisting editorials, advertising, campaigns, portraiture, look books and music videos. Above that the studio is producing different book and zine projects. The studio has also been working the early pre-production for movie production. The perspective of my Independent Project was to study leadership and project management in photography production, understand the meaning of self-management in a position of a leader of the production and see all of this with an international perspective.   I was working in a position of Production Coordinator. My job was to continue supporting the studio manager in leading and managing the photo production process. My position enabled me to see leadership of large-scale photography production close by and gave me understanding about different methods of project management and leadership in United States. New York is a true melting pot, as it is known to be. The creative industry is not comparable to any other city I’ve ever been into. The creative sector feels extremely powerful and there is a foothold for every small business. Americans, especially New Yorkers, are very used to working in multicultural atmosphere. Finns and Americans share many common traits in the working culture. Both countries believe that we are created equal and that is mirrored to the workplaces. It is very easy to catch the extroverted culture very fast: what is easier than talking about yourself, both in business and pleasure? My conclusion of the project was that there are multiple levels of management roles. The more there are hierarchies in the industry, the more there are management and leadership levels. Nearly every party have their agents to manage the work flow, which gives the massive photography industry its stru   cture. All the industries where there are plenty of different types of agencies, requires also special expertise. Especially in the expertise work, a lot of self-management skills are needed. In that field it is crucial to understand how self-directed team is to be led. I strongly recommend everyone to take a risk, throw themselves into the deep end and seek work place from abroad. During my year in New York I have learned managing photographic projects from inception to completion. I consider myself leaving from Finland as a production student and coming back home as a professional producer. That is the shortest way to describe my year in Theo Wenner Studio. www.theowennerstudio.com  

”Kuka teistä on se kulttuurituottaja?”

Ensimmäinen viikko on takana, ja tietoähky taattu. Tiistaina perehdyimme AR- ja VR-tekniikkaan kulttuurituotantolaisten kesken Arabiakeskuksen puolella, Turbiini Yrityskiihdyttämön tiloissa. Saimme pintaraapaisun aiheesta sekä uudesta kulttuurialojen kampuksesta Hämeentiellä Arabiassa. Uusissa tiloissa opiskelun sijaan siirryimme seuraavana päivänä Huopalahteen, jossa sijaitsee yksi Metropolia AMK:n monista toimipisteistä. Saimme sinne seuraksemme lähes 300 muiden alojen opiskelijaa aloittamaan innoprojektia. "Ooksä pitänyt näitä aiemminkin? Sithän sä voit vetää tän" Torstaina pääsimme ryhmäytymään, ja kehittämään ”101 käyttötarkoitusta” eri esineille. Uusista ideoista tai jo kenties innovaatioista ryhmän tehtävänä oli pitää ”pitch” (suom. hissipuhe) koko satapäiselle joukolle. Ryhmämme keksi noin 20 käyttötarkoitusta puiselle ympyräkappaleelle. Awkvard -momentteja koettiin, ja yllättäen kulttuurituottajat olivat järjestään ottamassa vetovastuuta ryhmien toiminnasta. Esiintymiset ja spontaanit tilanteet eivät selvästikään kuulu kaikkien tutkinto-ohjelmien arkeen. Kaikkea voi silti oppia. Asettumalla itselle epämukaviin tilanteisiin oppii eniten, ja välttämättä sen, jolle esiintyminen on luontevinta, ei aina tarvitsisi olla siinä roolissa. Ensimmäisenä vuotena opinnoissamme pääsimme esiintymään lähes viikoittain luokan eteen, joten oma kokemukseni ja varmuuteni esiintyjänä on kehittynyt rutkasti. Sitten lupaamaani aiheeseen. Saimme tietää eilen iltapäivällä projektin, johon kukin pääsee mukaan. Projektivaihtoehtoni olivat seuraavat: Miten robotiikkaa voi hyödyntää varhaiskasvatuksessa – Pilke-päiväkoti Pitäjänmäellä Mehiläisen laboratorion sähköinen perehdytyskortti Miten saada rekrytoitua taitavia ammattilaisia (erityisesti sairaanhoitajia) Kontulan monipuoliseen palvelukeskukseen? Töölön palvelukeskuksen ja päivätoiminnan kehittäminen OH YES pääsin 1. toiveeseeni! Plus siitä kulttuurituottajasta tuli projektipäällikkö! Yllätys, kuten projektinohjaajakin totesi. Fiilis on tällä hetkellä hämmentynyt, mutta innokas. Tätä samaa haastetta on kanssani pohtimassa 17 muutakin opiskelijaa, joten meidät jaettiin neljään eri ryhmään. Omaan ryhmääni kuuluu lisäkseni yksi kätilö, yksi toimintaterapeutti sekä kaksi sosiaalialan opiskelijaa. Kukin ryhmä etenee itsenäisesti, ja pääsemme kaikki tapaamaan asiakasta ensi viikon puolella. Nyt viikonlopun viettoon (lue: töihin) ja ensi viikolla projektin pariin! /Laura Lajunen P.S: Viikon tärkein oppi oli (sen lisäksi että marsu painaa kilon), että pelkkä idea tai keksintö ei itsessään ole innovaatio. Innovaatio vaatii edellä mainittujen lisäksi konkretiaa sekä kaupallistamista tai sen muuta hyödyntämistä.   Blogiteksti on julkaistu aiemmin Tuottajan arkea by Laura Lajunen -blogissa.   

Klubikulttuuri ei kannusta naisia soittamaan levyjä

Tämä blogikirjoitukseni pohjautuu tekemääni kulttuurituotannon AMK-opinnäytetyöhön Sukupuoliroolit suomalaisessa klubikulttuurissa. Opinnäytetyön tilaajana toimi LiveFIN ry ja tutkimuksessa on haastateltu alan toimijoita ja kartoitettu ongelmaa myös työpajassa. Työni on vapaasti luettavissa osoitteessa www.theseus.fi. Tutkimusongelman avulla tarkoitus oli selvittää, kuinka tunnistaa sukupuolittuneen työelämän haasteet ja kehityskohdat musiikkiklubien toiminnassa tasa-arvoisemman klubikulttuurin saavuttamiseksi. Kiinnostukseni aiheeseen perustuu omiin kokemuksiini tapahtumien kävijänä, asiakkaana sekä järjestäjänä. Kulttuurituottajana koin tämän tutkimuksen suunnittelun, toteutuksen ja raportoinnin kiinnostavana ja omaa ammattitaitoani edelleen syventävänä. Mistä johtuu, että suurin osa tapahtumissa ja klubeilla soittavista dj:istä on miespuolisia? Musiikkiala on perinteisesti miesvoittoinen sekä järjestäjien että esiintyjien osalta. Miehet ja naiset on lokeroitu erilaisiin rooleihin, joiden takia miehet perinteisesti soittavat levymusiikkia tanssivalle yleisölle – joka koostuu naisista.  Kyse on meihin varhain iskostetuista asenteista, joiden kautta omaksumme tietynlaiset käyttäytymismallit ja sukupuoliroolit. Vallitseva kulttuuri on kasvattanut meidät siihen, että nimenomaan poikien kuuluu tykätä teknisistä asioista kuten autoista ja tietokoneista, samalla kun tytöt leikkivät nukeilla ja meikeillä. Dj:nä toimiminen voidaan nähdä tekniikkaa vaativana maskuliinisena asiana, sillä se vaatii jonkin verran eri ohjelmien ja laitteiden ymmärrystä. Naispuoliset dj:t kokevat, että verrattuna heidän mieskollegoihinsa heidän täytyy nähdä kaksinkertainen vaiva menestyäkseen. Tämä johtuu siitä, että sekä yleisö että henkilökunta analysoivat heidän soittotekniikkaansa ja tyyliään analysoidaan paljon herkemmin kuin miesten. Tapahtumissa toimivat teknikot, kuten ääni- tai valomiehet, ovat saattaneet olla alalla pitkään ja tottua perinteisiin, jopa ”vanhoillisiin” rooleihin tapahtumaympäristössä. He, tai muu tapahtuman henkilökunta, eivät välttämättä ole tottuneet näkemään naisia soittamassa levyjä. Tämän vuoksi nais-dj:t joutuvat todistelemaan itseään ja kokemaan vähättelyä ja tytöttelyä sukupuolensa takia sekä useasti myös taistelemaan tasa-arvoisen palkan puolesta. Ennakkoluuloisia asenteita vallitsee myös asiakkaiden puolella. Naisia ei ole totuttu näkemään tapahtumassa tai klubilla soittamassa musiikkia, mikä saa yleisön kyseenalaistamaan naispuolisen dj:n kykyjä. Dj:t työskentelevät usein itseoppineina, eikä työlle ole juuri minkäänlaista koulutusta. Miesten keskuudessa usein voimissaan oleva ”hyvävelikerho” kannustaakin miespuolisia kavereita kokeilemaan soittamista matalalla kynnyksellä, kun taas maskuliiniseen tilaan saapuminen voi vaatia paljon rohkeutta naispuoliselta henkilöltä. Myös naiset tarvitsevat yhteisön, jolta saada tukea ja kannustusta. Mikäli tapahtumissa tai klubi-illoissa ei ole yhtäkään naista edustettuna, voi olla vaikea inspiroitua ja lähteä yksin yrittämään musiikillisen kokemuksen ja klubitunnelman luomista levyjä soittamalla. Opinnäytetyön kartoituksessa selvisi, että kuukauden aikana viidellä eri klubilla esiintyneistä dj:istä naisia oli keskimäärin 17 % ja live-esiintyjistä 18,8 %. Asiakaskyselyn mukaan 60,6 % koki suomalaisen klubikulttuurin olevan miesvoittoinen, ja 40,4 % toivoi klubilla soittavien esiintyjien olevan tasapuolisesti kaikkia sukupuolia. 83 % ei välittänyt siitä, mitä sukupuolta esiintyjät ovat. Klubikulttuurin toivottiin muuttuvan yhdenvertaisempaan suuntaan, ja erityisesti lisää naispuolisia tekijöitä haluttiin nähdä jatkossa enemmän. Myös turvallisuus oli asiakkaille tärkeää, ja ahdisteluun toivottiin puututtavan entistä tehokkaammin. Tapahtumien tekijöiden ja asiakkaiden näkemykset suomalaisesta klubikulttuurista ovat melko samankaltaiset ja he jakavat samanlaiset arvot ja toiveet. ”Kun itse järjestää tapahtumia, voi tilasta luoda mahdollisimman turvallisen ja vaikuttaa ilmapiiriin.” – Rebekka Yeboah, artisti ja dj Haastatteluissa kävi ilmi, että myös itse tekijät kokevat Helsingin klubikulttuurin olevan, ainakin rakenteissa, miesvoittoinen. Kaikki naispuoliset haastatteluun osallistuvat henkilöt ovat kokeneet ennakkoluuloja, vähättelyä sekä tytöttelyä työurallaan. He ovat tarttuneet ongelmaan ja alkaneet järjestää tapahtumia itse. ”Kun itse järjestää tapahtumia, voi tilasta luoda mahdollisimman turvallisen ja vaikuttaa ilmapiiriin. Esiintyjänä asioihin ei pysty vaikuttamaan samalla tavalla”, haastatteluun osallistunut artisti ja dj Rebekka Yeboah sanoo. Myös miespuoliset haastateltavat kokivat, että suomalaisella klubikentällä on tilaa kaikenlaisille artisteille. Artisti ja dj Noah Kin kokee, että palautteen antaminen yksitoikkoisesta lineupista on tärkeää, ja konkreettisten numeroiden esittäminen tapahtumajärjestäjälle voi olla todella iso ”wake-up call”. Sukupuolineutraalin taidekasvatuksen avulla näihin asenteisiin voidaan saada muutosta jo nuorella iällä. Tyttöjä ja poikia tulisi kasvattaa siten, että kaikesta saa olla kiinnostunut sukupuolesta huolimatta.  Roolimalleja täytyy olla kumpaakin sukupuolta, jotta lapsi tai nuori tietää, että hänkin voi ryhtyä ilman ennakkoluuloja alalle. Naisia tulisi kannustaa enemmän tekniseen tekemiseen kuten tässä tapauksessa levyjen soittamiseen. Sekä promoottoreilla että klubikävijöillä on mahdollisuus vaikuttaa klubien sukupuolittu- neisuuteen. Vaatimalla sukupuolivähemmistöjä esiintyjäkaartiin yleisö voi tehdä selväksi, minkälaisia arvoja klubien toivotaan noudattavan. Promoottori puolestaan voi aktiivisesti vaikuttaa omien tapahtumiensa sukupuolijakaumaan tasa-arvoisilla artistivalinnoilla. Sukupuolten välinen tasa-arvo täytyy näkyä aina ruohonjuuritasolta johtoportaaseen asti ja raha-asioista tulee keskustella avoimesti sukupuolten välisten tuloerojen tasaamiseksi. Tämän opinnäytetyön tutkimustietoa ja tuloksia voidaan käyttää klubitoiminnan kehittämiseen. Luodakseen turvallisen ja viihtyisän klubiympäristön järjestäjätahon täytyy tunnistaa kaikki mahdolliset uhat klubiympäristössä ja tehdä parhaansa niiden ennaltaehkäisemiseksi, mikä on tärkeä taito myös kulttuurituottajalle. Yhdenvertaisuutta voidaan edistää kaikenlaisessa tapahtumatuotannossa, kunhan sen perusteet vain ymmärretään. Aino Niemi, kulttuurituottaja

Kahvilan perustaminen – Unelmista todeksi

Moni haaveilee oman kahvilan perustamisesta. Mielikuvissa kahvilan omistaminen on ihanaa: on lämmin tunnelma, kahvin paahteinen tuoksu leijailee ilmassa, musiikki hellii korvia ja kahvila on täynnä iloisia asiakkaita. Ja mikä parasta, omassa kahvilassa kaikesta saa päättää itse. Unelmien täyttämä mieli kuitenkin sivuuttaa monta kahvilan perustamisessa huomioitavaa asiaa, ja lopulta unelma omasta ihanasta kahvilasta saattaakin kaatua byrokratian runtelemana. Näihin moniin omasta kahvilasta haaveilijoihin kuulun myös minä itse. Olen pian valmistumassa kulttuurituottajaksi, ja tulevaisuuden suunnitelmat siintävät jo mielessä. Nyt jos koskaan, oman kahvilan perustaminen houkuttelee. Osana kulttuurituotannon opintojani päätinkin hieman testata unelmaani itsenäisen projektin kautta laatimalla haaveilleni konseptin ja laskemalla haaveideni hinnan. Toisin sanoen, kehitin haaveideni sekä muutamien menestyneiden kahviloiden benchmarkkauksen pohjalta kahvilakonseptin, jolle laadin liiketoimintasuunnitelman. Koska en tahdo esitellä tarkkoja suunnitelmiani vielä tässä vaiheessa julkisesti, kerron seuraavaksi yleisemmin, mitä kaikkien kahvilasta haaveilevien kannattaa yritystä perustettaessa ottaa huomioon ja mitä kahvilan perustaminen todella vaatii.     Tarkkoja suunnitelmia unelmien tueksi Kuten jo mainitsinkin, hyvin moni haaveilee oman kahvilan perustamisesta. Osana itsenäistä projektia osallistuin NewCo Helsingin järjestämään Kahvilan ja ravintolan perustajan -koulutuspäivään, jossa asia konkretisoitui: iso auditorio oli ääriään myöten täynnä asiasta kiinnostuneita. Mikäli kahvila tosiaankin siintää haaveissa, kannattaa kahvilan perustamiseen tutustua rauhassa esimerkiksi erilaisten yritysoppaiden kautta. Moni taho tarjoaa opastusta ja neuvoja yrityksen ja myös oman kahvilan perustamiseen. Yksi näistä tahoista on mainitsemani Helsingissä toimiva NewCo Helsinki, joka tarjoaa erilaisia kursseja sekä henkilökohtaista ohjausta yrityksen perustamiseen. Ensimmäinen tärkeä vaihe yrityksen perustamisessa on laatia huolellinen liiketoimintasuunnitelma: käsikirja yrityksen toiminnalle. LTS kokoaa yhteen yritystoiminnan perusajatuksen, kartoittaa toimialan markkinat, yrityksen tärkeimmät kilpailijat ja selventää yrityksen suunnitelmat pärjätä markkinoilla. Toinen hyvin oleellinen asia yrityksen toiminnan kannalta on yrityksen rahoitus, joka liittyy vahvasti liiketoimintasuunnitelmaan. Ennen yrityksen perustamista tulee pohtia, millä pääomalla yritys käynnistetään ja millaiseen liikevaihtoon yritys pyrkii. Useimmiten uudet yritykset tuottavat voittoa vasta kolmen vuoden liiketoiminnan jälkeen, joten rahoitus kannattaa suunnitella tarkkaan. Yksi kahvilan perustamisen kinkkisimmistä asioista on suuren alkupääoman tarve. Koska kahvilaa ei voi perustaa vain nettiin, vaan sille tarvitaan fyysiset tilat, ovat kustannukset myös sen mukaiset. Pelkkä tila sellaisenaan ei riitä, vaan tilaan joudutaan tekemään erilaisia hankintoja, kuten kalusteita ja astioita, remontoinneista puhumattakaan. Mikäli tilaa joudutaan remontoimaan valtavasti, kannattaa pohtia hyvin tarkkaan, onko tila oikeasti niin uniikki, että siihen kannattaa sijoittaa suuria panoksia. Alkupääoman hankinta voikin siis olla suurin ongelma kahvilan perustamisen kannalta, mutta rahoituksesta neuvotellessa ja sitä hankkiessa kannattaa olla kuitenkin sitkeä. Mikäli rahoittaja ei heti innostu yrittäjän suunnitelmista, kannattaa laatia uusi suunnitelma ja sopia uusi tapaaminen rahoittajan kanssa. Rahoitus kyllä ratkeaa varmasti jollain tapaa, mikäli kahvilan ideassa todellakin on potentiaalia. Kuten kahvilan ja ravintolan perustamiskurssilla opin, kolme tärkeintä asiaa kahvilan perustamisessa on sijainti, sijainti ja sijainti. Sijainti on kaikista merkittävimmässä roolissa kahvilan menestymisen kannalta, sillä vääränlainen toimintaidea väärällä alueella voi olla hyvin tuhoisaa yrityksen toiminnalle. Esimerkiksi talojen sisäpihalla olevaa kahvilaa ei välttämättä tahdota löytää, jolloin yrityksen on vaikea menestyä ilman hyvin suunniteltua ja toteutettua markkinointia. Sijainti voi jopa määrittää yrityksen toiminnan suunnan ja kohderyhmän, ja mikäli onkin mahdollista, kannattaa ensin etsiä sopiva sijainti kahvilalle, jonka jälkeen vasta alkaisi suunnittelemaan tarkemmin yrityksen toimintaideaa. Vaikka kahvilan perustamiseen ja sen pyörittämiseen vaaditaankin paljon ponnisteluja, lopulta se kuitenkin palkitaan – ainakin mikäli yritys alkaa tuottamaan voittoa ja menestymään. Alkuvaiheessa kannattaa harkita tarkkaan, onko tämä todella oma juttu. Voi olla hyvä suunnitella ja laskeskella toiminnan kustannuksia ja pohtia, onko valmis ottamaan sellaisia riskejä. Mikäli harkinnan jälkeen on edelleen innoissaan, niin ehdottomasti unelmia kohti! Itse yllätyin projektia tehdessäni todella suuresta alkupääoman tarpeesta, ja todellakin unelmani joutuivat koetukselle. Ensimmäinen ajatus laskelmieni jälkeen oli: ei ikinä. Saman tien ajattelin kuitenkin, että riskejä on otettava. Ja siitähän tässä on kyse. Mikäli tahtoo saavuttaa oman unelmansa, riskit ovat vain yksi ylitettävä este matkan varrella. Kun jaksaa tehdä töitä ahkerasti yrityksen eteen, on palkinto lopussa moninkertainen. Nyt unelmia kohti ja omia siipiä kokeilemaan!   Kirjoittaja: Kirsi Ranta – Viittä vaille valmis kulttuurituottaja

Aurinkoiset Kustaankartanon Festarit

Kuukausien työ Kustaankartanon Festareiden edestä oli vihdoin päättymässä, kun koitti itse tapahtumapäivä. Sää oli pilvinen ja satoi, eli ei mikään paras mahdollinen sää ulkoilmatapahtumalle. Onneksi kuitenkin vain hetki ennen tapahtuman alkamista sää kirkastui ja aurinko alkoi paistamaan kirkkaalta taivaalta. Saimme siis parhaan mahdollisen sään tapahtumallemme ja koko Helsinki-päivälle. Olimme työparini Ronja Aron (paras mahdollinen apu) kanssa tehneet esivalmistelut huolella valmiiksi ja ennen tapahtumaa oli jäljellä vain muutaman paperin printtaaminen, sekä pieniä juoksevia asioita. Pian alkoikin ensimmäiset artistit saapua paikalle. Tehtävänämme oli vastaanottaa esiintyjät, ohjata heidät pukuhuoneisiin ja käydä läpi heidän esitykseensä liittyvät asiat. Varmistimme aina, että esiintyjä on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Onneksemme tapahtumaa varten oli palkattu ammattilainen hoitamaan äänitekniikkaa. Yksi huoli vähemmän. Ainoa mitä meidän tuli hoitaa oli esiintyjien spiikkaukset ennen heidän esiintymistään. Se oli hauskaa ja sujui oikein hyvin. Meidän tehtävämme päivän aikana oli huolehtia tapahtuma päälavan toiminnasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Tapahtuma oli suunnattu Kustaankartanon palvelukeskuksen asukkaille, heidän sukulaisilleen ja lähialueen ihmisille. Paikalle saapui paljon lapsiperheitä ja vanhempaa ikäpolvea. Yllätyin miten sankoin joukoin ihmisiä saapui paikalle, mutta selkeästi tiedotus oli toiminut ja esiintyjät olivat tavoittaneet kohdeyleisön.   Päälavan osalta tapahtuma oli erittäin onnistunut. Eniten yleisöä keräsi tapahtuman huipentanut Iso D, eli Danny. Myös muut esitykset keräsivät hyvän määrän yleisöä. Festivaali vieraat kiittelivät meitä onnistuneesta tapahtumasta ja esiintyjät olivat todella kiitollisia kaikesta, mutta varsinkin hyvästä palvelusta. Tapahtuma-alue oli todella laaja ja sinne mahtui yhtä sun toista Ruffle Armyn jättisaippuakupla esityksistä aina taidepisteeseen.   Päivän aikana sai todella juosta paikasta toiseen, mutta ajoittain oli myös hetkiä jolloin pystyi nauttimaan meneillään olevasta esityksestä. Nämä olivat hetkiä joista nautti, mutta samalla mielessä kävi kysymyksiä: "Onko jotain tekemättä tai hoitamatta? Pitäisikö minun olla juuri nyt jossain aivan muualla?". Tulimme siihen tulokseen, että olemme vain hoitaneet kaiken ennakkoon niin hyvin, että tapahtuman aikana meillä ei ole sen suurempaa stressiä. Tapahtuman jälkeen oli todellakin voittaja olo. Kaikki oli mennyt niin kuin piti. Jokainen esiintyjä saatiin lavalle ja vieläpä ajoissa. Sää oli ollut mitä mainioin ja tunnelma festareilla oli ollut erittäin hyvä. Tästä ensimmäisen vuoden projektista sai todella hyvää pohjaa ja tästä oppineena kohti uusia haasteita. Tulevaisuus täältä tullaan ja kovaa!! -Henna Sillanpää

Kustaankartanon festarit osana Helsinki-päivää 2018, ennen H-hetkeä.

Yö ennen tapahtumapäivää näin kaikki maailman pahat skenaariot, mitä tulevan päivän aikana voi tapahtua. Mukana oli perinteiset sade- ja tuulimyrskyt, mutta mahtui sekaan myös lentokoneen tippuminen. Kun kaikki mahdolliset uhat oli käyty läpi, pystyin vihdoin laittamaan nukkumaan. Seuraavan päivänä heräsin levollisin mielin, koska kaikkeen olin varautunut jo edeltävänä yönä. Koko päivän oli hieman epätodellinen olo, eikä jännitys yltynyt missään vaiheessa pahaksi. Stressiltä vältyttiin myös, koska vieressä seisoi koko ajan huippu projektipari Henna Sillanpää, joka osasi palauttaa aina maan tasalle kun turha stressaaminen oli alkamassa. Aamulla sää näytti huonolta tihruttavan veden takia. Tapahtumamme toimisi suurimmaksi osaksi ulkona, jolloin sade verottaisi kävijämäärää. Oma ohjaajamme Marianne Saukkonen ei päässyt valitettavasti avustamaan meitä paikan päälle, koska hänellä oli omat Helsinki-päivätapahtumat, joissa kiertää. Hän oli kuitenkin pyytänyt ihanaa kollegaansa Maarit Roschieria meidän avuksemme. Hän toi tukea ja varmuutta siihen mitä teimme. Myös luokkalaisemme Ella-Rosa Harmanen pääsi iloksemme auttamaan meitä. Hennan kanssa hyvin tehty pohjatyö auttoi suunnattomasti rakentamisvaiheessa, jolloin pystyimme seuraamaan aikataulusta esimerkiksi milloin ääniteknikko on tulossa, milloin katos rakennetaan ja milloin ensimmäiset esiintyjät saapuvat. Ennen tapahtumaa suurin ongelma oli meidän osalta se, että mahtuuko tanssiryhmä Helsinki City Hall Dancers sittenkään tanssimaan lavalla, sillä siihen oli roudattu instrumentteja pahasti tielle. Tästä onneksi selvittiin onnistuneesti ja kaikille jäi hyvä mieli. Kaiken kaikkiaan ja huikealla avulla saimme festarit alkamaan ajallaan! - Ronja Aro

Arctic15 Routen ensiesitys

Postasimme aiemmin keväällä Arctic15 Routen valmistumisprosessista. Tekstit pääset lukemaan seuraavien linkkien takaa: https://blogit.metropolia.fi/tulevaisuudentuottajat/2018/03/14/arctic15-verkostoitumistapahtuman-tuotannossa-alku-fiiliksia/ ja https://blogit.metropolia.fi/tulevaisuudentuottajat/2018/03/28/bisnespolku-alkaa-muovautua/. Arctic15 järjestettiin siis 30.-31.05.2018 Kaapelitehtaalla   Aloitimme tapahtumaviikon heti maanantaiaamuna. Koko päivä kului autossa istuen ja kauppoja kierrellen, kun etsimme kalusteita, tavaroita, tarjoiluastioita ja snäksejä tapahtumaa varten. Tiistaina kävimme vielä tekemässä viimeisiä ostoksia, jonka jälkeen aloimme valmistella omaa osuuttamme eli Arctic15 Routea. Routea ei ole aikaisemmin järjestetty, joten meidän projekti on Arctic15 Routen ensi kokeilu. Valmistelut alkoivat Artwallin maalaamisesta ja kokoamisesta. Maalaaminen meiltä sujui kaksin, mutta rakennus olisi ollut mahdotonta ilman ihania vapaaehtoisia. Rakensimme taideteos seinän kolmesta suuresta vanerista sekä laudoista. Mahtavaa, että vapaaehtoisista löytyi rakennusalan osaajia ja seinä saatiin turvallisesti rakennettua ja pystytettyä ulos Kaapelitehtaan sisäpihalle.  Tiistain aikana kasattiin myös pöydät sekä valmisteltiin kaikki kalusteet ja tavarat niin, että keskiviikkoaamun koittaessa saamme nopeasti routen pystytettyä. Päivän aikana jännitys kasvoi kasvamistaan seuraavan päivän osalta. Tuottaja Jenna Ritala kysäisi vielä ennen Kaapelitehtaalta lähtöämme, että mitkä asiat tuntuvat epävarmoilta seuraavaa päivää ajatellen, mikä voi epäonnistua ja missä tulla haasteita. Vastasimme pelkäävämme, ettei maali tartu Artwalliin, kun vieraat ampuvat vesiväriä siihen. Jännitimme myös kovan tuulen vaikutusta pisteisiimme. Mietimme myös miten selviydymme, jos pisteille tulee ruuhkaa tai tavaroita on hankittu liian vähän. Aina on tärkeä miettiä mahdolliset haasteet ja riskit. Ensimmäinen tapahtumapäivä koitti ja puhisimme intoa. Heti aamusta pystytimme routen Kaapelitehtaan ympärille. Tapahtuman ovet aukesivat kello 9.00 ja vieraita alkoi saapua jo hyvissä ajoin Kaapelitehtaalle puvut päällä. Aikomuksena oli avata polku vieraille aamupäivällä kello 11. Hende saapui tekemään graffitin ennen polun avaamista eli työskenteli samalla kun ihmisiä saapui. Hende keräsi heti aamusta jo ihmisten huomion ja tässä vaiheessa meidän odotukset päivän suhteen nousivat korkealla ja jännitys oli huipussaan.   Route aukesi ja me olimme valmiina pisteillä intoa täynnä. Artwall kiinnosti ihmisiä, mutta vain muutamat rohkeat lähtivät kokeilemaan vesiväreillä täytetyillä pyssyillä ampumista. Seinä toimi hyvänä kuvaustaustana ja monet vieraat kävivät kuvaamassa seinän edessä toisiaan. Kuitenkaan toiselle pisteelle, lappujen kirjoittamiseen, ei kukaan halunnut jatkaa. Ideamme kävely tapaamista ei asiakkaille uponnut. Kaapelitehtaan takana merellisessä maisemassa oli viimeinen pisteemme lounge. Tarkoituksena oli, että Routelle osallistuneet pääsevät lopuksi nauttimaan mehun ja rentoutumaan loungessa sekä päättämään tapaamisensa siihen. Kun ihmisiä ei innostanut Routelle lähteminen tuli loungesta hengailu ja lounaspaikka. Vieraat olivat mielissään, kun ulkonakin oli istumapaikkoja. Vieraat siis käyttivät kolmesta pisteestämme kahta. Vaikka Routen idea, eli pitää palaveri kävelyn ja aktiviteettien muodossa, ei onnistunut. Oli onneksi kahdesta pisteestä vieraille iloa. Toiseksi tapahtumapäiväksi päätimme pystyttää vain nämä kaksi pistettä vieraiden käyttöön. Toki meitä kovasti harmitti, kun ei polku onnistunutkaan, kuten olimme suunnitelleet. Emme olleet edes ajatelleet, ettei kukaan lähtisi Routea kiertämään. Epäonnistumisesta huolimatta meille jäi paljon käteen koko projektista. Keräsimme paljon uutta tietoa ja uusia taitoja tulevaisuuden varalle. Uusiin projekteihin lähdemme varmasti osaavampina ja itsevarmempina. -Opri ja Neea