Tämä blogikirjoitukseni pohjautuu tekemääni kulttuurituotannon AMK-opinnäytetyöhön Sukupuoliroolit suomalaisessa klubikulttuurissa. Opinnäytetyön tilaajana toimi LiveFIN ry ja tutkimuksessa on haastateltu alan toimijoita ja kartoitettu ongelmaa myös työpajassa. Työni on vapaasti luettavissa osoitteessa www.theseus.fi.
Tutkimusongelman avulla tarkoitus oli selvittää, kuinka tunnistaa sukupuolittuneen työelämän haasteet ja kehityskohdat musiikkiklubien toiminnassa tasa-arvoisemman klubikulttuurin saavuttamiseksi. Kiinnostukseni aiheeseen perustuu omiin kokemuksiini tapahtumien kävijänä, asiakkaana sekä järjestäjänä. Kulttuurituottajana koin tämän tutkimuksen suunnittelun, toteutuksen ja raportoinnin kiinnostavana ja omaa ammattitaitoani edelleen syventävänä.
Mistä johtuu, että suurin osa tapahtumissa ja klubeilla soittavista dj:istä on miespuolisia?
Musiikkiala on perinteisesti miesvoittoinen sekä järjestäjien että esiintyjien osalta. Miehet ja naiset on lokeroitu erilaisiin rooleihin, joiden takia miehet perinteisesti soittavat levymusiikkia tanssivalle yleisölle – joka koostuu naisista. Kyse on meihin varhain iskostetuista asenteista, joiden kautta omaksumme tietynlaiset käyttäytymismallit ja sukupuoliroolit. Vallitseva kulttuuri on kasvattanut meidät siihen, että nimenomaan poikien kuuluu tykätä teknisistä asioista kuten autoista ja tietokoneista, samalla kun tytöt leikkivät nukeilla ja meikeillä. Dj:nä toimiminen voidaan nähdä tekniikkaa vaativana maskuliinisena asiana, sillä se vaatii jonkin verran eri ohjelmien ja laitteiden ymmärrystä.
Naispuoliset dj:t kokevat, että verrattuna heidän mieskollegoihinsa heidän täytyy nähdä kaksinkertainen vaiva menestyäkseen. Tämä johtuu siitä, että sekä yleisö että henkilökunta analysoivat heidän soittotekniikkaansa ja tyyliään analysoidaan paljon herkemmin kuin miesten. Tapahtumissa toimivat teknikot, kuten ääni- tai valomiehet, ovat saattaneet olla alalla pitkään ja tottua perinteisiin, jopa ”vanhoillisiin” rooleihin tapahtumaympäristössä. He, tai muu tapahtuman henkilökunta, eivät välttämättä ole tottuneet näkemään naisia soittamassa levyjä. Tämän vuoksi nais-dj:t joutuvat todistelemaan itseään ja kokemaan vähättelyä ja tytöttelyä sukupuolensa takia sekä useasti myös taistelemaan tasa-arvoisen palkan puolesta. Ennakkoluuloisia asenteita vallitsee myös asiakkaiden puolella. Naisia ei ole totuttu näkemään tapahtumassa tai klubilla soittamassa musiikkia, mikä saa yleisön kyseenalaistamaan naispuolisen dj:n kykyjä.
Dj:t työskentelevät usein itseoppineina, eikä työlle ole juuri minkäänlaista koulutusta. Miesten keskuudessa usein voimissaan oleva ”hyvävelikerho” kannustaakin miespuolisia kavereita kokeilemaan soittamista matalalla kynnyksellä, kun taas maskuliiniseen tilaan saapuminen voi vaatia paljon rohkeutta naispuoliselta henkilöltä. Myös naiset tarvitsevat yhteisön, jolta saada tukea ja kannustusta. Mikäli tapahtumissa tai klubi-illoissa ei ole yhtäkään naista edustettuna, voi olla vaikea inspiroitua ja lähteä yksin yrittämään musiikillisen kokemuksen ja klubitunnelman luomista levyjä soittamalla.
Opinnäytetyön kartoituksessa selvisi, että kuukauden aikana viidellä eri klubilla esiintyneistä dj:istä naisia oli keskimäärin 17 % ja live-esiintyjistä 18,8 %. Asiakaskyselyn mukaan 60,6 % koki suomalaisen klubikulttuurin olevan miesvoittoinen, ja 40,4 % toivoi klubilla soittavien esiintyjien olevan tasapuolisesti kaikkia sukupuolia. 83 % ei välittänyt siitä, mitä sukupuolta esiintyjät ovat. Klubikulttuurin toivottiin muuttuvan yhdenvertaisempaan suuntaan, ja erityisesti lisää naispuolisia tekijöitä haluttiin nähdä jatkossa enemmän. Myös turvallisuus oli asiakkaille tärkeää, ja ahdisteluun toivottiin puututtavan entistä tehokkaammin. Tapahtumien tekijöiden ja asiakkaiden näkemykset suomalaisesta klubikulttuurista ovat melko samankaltaiset ja he jakavat samanlaiset arvot ja toiveet.
”Kun itse järjestää tapahtumia, voi tilasta luoda mahdollisimman turvallisen ja vaikuttaa ilmapiiriin.” – Rebekka Yeboah, artisti ja dj
Haastatteluissa kävi ilmi, että myös itse tekijät kokevat Helsingin klubikulttuurin olevan, ainakin rakenteissa, miesvoittoinen. Kaikki naispuoliset haastatteluun osallistuvat henkilöt ovat kokeneet ennakkoluuloja, vähättelyä sekä tytöttelyä työurallaan. He ovat tarttuneet ongelmaan ja alkaneet järjestää tapahtumia itse. ”Kun itse järjestää tapahtumia, voi tilasta luoda mahdollisimman turvallisen ja vaikuttaa ilmapiiriin. Esiintyjänä asioihin ei pysty vaikuttamaan samalla tavalla”, haastatteluun osallistunut artisti ja dj Rebekka Yeboah sanoo. Myös miespuoliset haastateltavat kokivat, että suomalaisella klubikentällä on tilaa kaikenlaisille artisteille. Artisti ja dj Noah Kin kokee, että palautteen antaminen yksitoikkoisesta lineupista on tärkeää, ja konkreettisten numeroiden esittäminen tapahtumajärjestäjälle voi olla todella iso ”wake-up call”.
Sukupuolineutraalin taidekasvatuksen avulla näihin asenteisiin voidaan saada muutosta jo nuorella iällä. Tyttöjä ja poikia tulisi kasvattaa siten, että kaikesta saa olla kiinnostunut sukupuolesta huolimatta. Roolimalleja täytyy olla kumpaakin sukupuolta, jotta lapsi tai nuori tietää, että hänkin voi ryhtyä ilman ennakkoluuloja alalle. Naisia tulisi kannustaa enemmän tekniseen tekemiseen kuten tässä tapauksessa levyjen soittamiseen.
Sekä promoottoreilla että klubikävijöillä on mahdollisuus vaikuttaa klubien sukupuolittu- neisuuteen. Vaatimalla sukupuolivähemmistöjä esiintyjäkaartiin yleisö voi tehdä selväksi, minkälaisia arvoja klubien toivotaan noudattavan. Promoottori puolestaan voi aktiivisesti vaikuttaa omien tapahtumiensa sukupuolijakaumaan tasa-arvoisilla artistivalinnoilla. Sukupuolten välinen tasa-arvo täytyy näkyä aina ruohonjuuritasolta johtoportaaseen asti ja raha-asioista tulee keskustella avoimesti sukupuolten välisten tuloerojen tasaamiseksi.
Tämän opinnäytetyön tutkimustietoa ja tuloksia voidaan käyttää klubitoiminnan kehittämiseen. Luodakseen turvallisen ja viihtyisän klubiympäristön järjestäjätahon täytyy tunnistaa kaikki mahdolliset uhat klubiympäristössä ja tehdä parhaansa niiden ennaltaehkäisemiseksi, mikä on tärkeä taito myös kulttuurituottajalle. Yhdenvertaisuutta voidaan edistää kaikenlaisessa tapahtumatuotannossa, kunhan sen perusteet vain ymmärretään.
Aino Niemi, kulttuurituottaja
Ei kommentteja