Vuosi: 2018
Kallio Kukki auringossa!
Lue edellinen postaus aiheesta: https://blogit.metropolia.fi/tulevaisuudentuottajat/2018/03/22/kallio-kukkii/ Vihdoin koitti Kallio Kukkii -festivaaliviikko sekä festivaalin avajaiset, jota olimme mukana tekemässä kevään aikana. Tuotantomme ehti kokea monia muutoksia kevään aikana, joista yksi isoimmista oli avajaistapahtuman järjestämisen vastuun siirtyminen lähes kokonaan Kulttuurikeskus Caisalle. Pääsimme siis tekemään yhteistyötä myös heidän tuottajiensa kanssa! Kallio Kukkii Leipätehtaalla -avajaistapahtuma järjestettiin lauantaina 12.5. nimensä mukaan Leipätehtaan pihassa, Kulttuurikeskus Caisan uusien tilojen edustalla. Kesän ensimmäiset lämpimät ja aurinkoiset päivät sattuivat juuri sopivasti tapahtumamme ajaksi eikä keli olisi voinut olla parempi. Pääsimme tutustumaan tapahtuman rakentumiseen aitiopaikalta! Kevään aikana tehdyt suunnitelmat konkretisoituivat vihdoin todeksi. Tapahtumapäivä lähti käyntiin aikaisin aamulla alueen rakentamisella ja siistimisellä. Lisäksi olimme mukana roudaamassa tarvittavaa tekniikkaa lavalle sekä valmistelimme backstagen esiintyjiä varten valmiiksi. Päivän ohjelma koostui työpajoista sekä musiikkiesityksistä. Lisäksi saimme järjestää alkuperäisessä suunnitelmassa mukana olleen Open micin. Viimeisellä viikolla saimme myös tehtäväksemme juontaa koko tapahtuman, joten touhua ja jännitystä riitti koko päiväksi. Tapahtuman jälkeen osallistuimme vielä purkuun ja palautimme pihan jälleen normaaliin käyttöönsä. Väkeä olisi mahtunut enemmänkin, mutta sitä riitti aina viimeiseen esitykseen saakka ja päivästä jäi onnistunut fiilis. Oli upeaa päästä työskentelemään ammattilaisten kanssa, jotka opastivat ja neuvoivat meitä uusissa asioissa. Ensimmäinen tuotanto oli mielenkiintoinen kokemus! Tuotanto opetti paljon mm. aikataulun tärkeydestä ja viestinnästä. Lisäksi sain konkreettista käytännön oppia tapahtumatuotannosta, joita voin hyödyntää tulevissa projekteissani. - Noora Kokko
Uutta ja ihmeellistä
Arabian Katufestivaali järjestettiin lauantaina 19.5.2018. Tapahtumapaikkana toimi Arabian alueella oleva Hämeenkatu, joka vallattiin festivaalin käyttöön. Vaikka tapahtuma alkoi virallisesti kahdeltatoista päivällä, alueella oli vilinää aamukuudesta asti. Tuotantotiimin kanssa oli sovittu, että taukopaikalla tavattaisiin viideltä. Heräsin tapaamista varten neljältä. Seuraavat tunnit tuntuivat herätessä mahdottomilta sietää: kuinka pysyisin edes pystyssä? Päivä alkoi tästä huolimatta positiivisissa tunnelmissa. Väsymyksestä huolimatta porukka oli innoissa alkavasta tapahtumasta. Musiikki soi taukotilassamme, aurinko nousi ja söimme tuotantotiimin kanssa aamupalaa. Tästä tulisi huikea kokemus. Alueen rakentaminen alkoi kuudelta. Rakennustehtävät vaihtelivat aamun mittaan. Yhdessä hetkessä saatoin olla ripustamassa banderolleja ja toisessa huputtamassa roskiksia. Tekemistä oli lakkaamatta jossakin, mikä oli hyvä asia. Tekeminen piti hereillä ja paikasta toiseen juokseminen sai adrenaliinini liikkeelle. Tuntui, ettei mikään pysäyttäisi minua. Olin vastuussa lastenohjelmasta. Aktiviteetteja oli kaiken ikäisille ja sain sijoiteltua ohjelmaa ympäri aluetta. Esiintyjäni saapuivat kymmenen jälkeen tasaisena virtana taukopaikalle, jossa vastaanotin heidät. Kahteentoista mennessä miltei jokainen esiintyjä oli valmiudessa yhtä porukkaa lukuunottamatta: Skeittaavaa koiraa ja PellePändiä ei näkynyt missään. Soitolla sain kuitenkin selville, että heidän matkantekonsa oli hidasunut, sillä lapset pysäyttelivät heitä kadulla. Yhden esiintyjän pieni myöhästyminen ei lopulta vaikuttanut lastenohjelman aikatauluun mitenkään. Onnistuin toteuttamaan vastuualueeni siis hyvin. 18.00 tapahtuman päättyessä ja purun alkaessa adrenaliinin vaikutus haihtui ja väsymys otti paikkansa. Vaikka purku vei aikaa, alue saatiin siistiksi nopeasti. Näky oli epätodellinen: alue, joka oli ollut täynnä ihmisiä, kojuja, taidetta ja tanssia oli jälleen tyhjä. Ja koska Hämeenkatu oli jälleen kerran avoin kulkuneuvoille, oli hankalaa tottua siihen, että keskellä tietä ei voi kävellä. Kun paikka oli vihdoin siivottu, päädyttiin tuottajien ja muutamien apukäsien kanssa taukopaikalle juttelemaan päivän kulusta. Se oli aurinkoinen ja tunnelma oli rento. Tapahtuma oli mennyt monien mielestä äärimmäisen hyvin ja tehdystä työstä sai olla ylpeä. Lastenohjelman tuottaminen oli minulle uusi ja ihmeellinen kokemus, jota en tule unohtamaan. -Ella-Rosa Harmanen Facebook: https://www.facebook.com/arabiankatufestivaali/ Instagram: https://www.instagram.com/arabiankatufestivaali/?hl=fi Atova: http://www.artova.fi/akf-ajankohtaista
Showtanssijoiden sopimukset ja palkat kuntoon!
Nykytanssin ja baletin kulttuuri on ollut keskuudessa niin kauan kuin muistamme. Sieltä on noussut suuria tähtiä ja vaikuttavia nimiä. Suomalaiset arvostavat kotimaista nykytanssiesitystä ja ulkomailla se on kiehtovaa ja ainutlaatuista. Showtanssi tai viihdetanssi ovat syystä tai toisesta ilmentyneet halpoina ja arvottomina ja tästä syystä myös palkat sekä työehtosopimukset ovat aikamoinen villi länsi kentällä toimiville. Viimeisin projektini kulttuurituotannon opiskeluissa toteutui Suomen Tanssi ja Sirkus liitolle, jonne lähdimme toteuttamaan kaupallisen alan tanssijoiden palkkasuositustaulukkoa ja muistilistaa sopimusneuvotteluihin. Projektini sai alun lokakuussa 2017 , kun otin yhteyttä ammattiliittooni, joka on ollut minulle vuosia tanssialalla toimineena tukena ja apuna kiperissä tilanteissa. Kuvailin rehellisesti millainen tilanne tällä viihdemaailman tanssijoilla ja koreografeilla on sopimusneuvotteluissa. Kerroin että asialle on saatava jonkunlainen muutos ja haluan ottaa asian hoitaakseni, johon haluaisin ammattiliiton avuksi. On tärkeää että ammattiliitto on tällaisessa mukana, sillä se edesauttaa tulevaisuudessa sopimusneuvotteluja käydessä virallisen olemassa olevan datan esittämistä perusteluiksi. Eräs opettaja kulttuurikoulutuksen aikana kummasteli ”showtanssi” sanan paheksumista. ”Sehän vain kertoo, että tehdään showta, joka on isoa, näyttävää ja kallista”. Kenties meidän kyseisen alan edustajien pitäisi ensin miettiä mistä moinen paheksunta on lähtöisin ja vain yhdessä muuttaa käsityksiä kuin taistella entistä vastaan. Showtanssijalta edellytetään monien tanssilajien taitamista, erilaisissa esitystilaisuuksissa ammattimaista toimimista, nopeaa omaksumiskykyä ja muuntautumiskykyä, stressinsietoa ja karismaa, joka kuitenkaan ei rajaa muuta ryhmää. Siinä on monta asiaa, jotka ansaitsivat arvostusta ja kunnioitusta. Sitten asiaan. Kuten mainitsin show-alalla tai kutsun sitä kaupalliseksi alaksi, palkat ja työehtosopimusasiat ovat melkoista viidakkoa. Alalla kulkee paljon hiljaista tietoa, joka tulee tutuksi ja selkeämmäksi mitä enemmän ja kauemmin alalla tekee töitä. Tanssijoiden palkat useimmiten määrittelee koreografi, sillä hän neuvottelee tilaajan kanssa. Tämä henkilö voi olla tanssiryhmän edustaja, TV-ohjelman koreografi, artistin kiertue koreografi jne. Se ei poista kuitenkaan tosiasiaa, että tanssijan on pystyttävä myös itse vaatimaan oikeudenmukaista korvausta työstään. Alalle nousee jatkuvasti uusia tanssijoita ja koreografeja ja jollei missään ole tarjolla selvitystä minimikorvauksista ja työehdoista niin emme voi olettaa tämän kaupallisen alan asioiden paranevan. Tämän vuoksi projekti oli tärkeä, sillä sen tavoitteina oli luoda tanssijoiden työn palkkasuositus taulukot erilaisista töistä sekä muistilistaa sopimusneuvotteluja varten. Tällaisella saamme alalle yhtenevän linjan työkorvauksista ja karsittua tietämättömän palkan polkemisen. Näillä kaupallisen alan ammattilainen saa itselleen varmuutta ja tukea yhteisöllisyydestä sekä arvokkaamman neuvotteluavun tuleviin töihin. Katrin Vaskelainen
Vapaaehtoistapahtumaa rakentamassa
Arabian Katufestivaalit houkuttelivat jälleen 11. kerran tuhannet ihmiset Hämeenkadun varteen kuuntelemaan hyvää musiikkia, seuraamaan monipuolisia tanssi-, sirkus- ja performanssiesityksiä sekä nauttimaan upeasta katutaiteesta. Myöskään lapsia ei oltu unohdettu, sillä myös he pääsivät kokemaan monipuolista lastenohjelmaa. Koko onnistuneen festaripäivän kruunasi aurinkoinen sää sekä yhteisöllinen tunnelma. Projektin aikana ehti tapahtua paljon, ja matka tammikuun ensimmäisestä tuotantopalaverista festivaalin jälkeisten kiitoskirjeiden lähettämiseen oli vaiherikasta: ajoittain erittäin stressaava, mutta ennen kaikkea hyvin opettavaista. Oma päätehtäväni oli toimia vapaaehtoiskoordinaattorina ja lähdinkin tehtävään ilman minkäänlaista ennakkotietoa tulevasta. Tehtäviini kuului mm. vapaaehtoisten kontaktointia sekä työvuorojen suunnittelua ja aikataulutusta. Itse festaripäivänä otin vapaaehtoiset vastaan, ohjeistin työtehtävät sekä kiertelin eri työpisteitä pitäen huolta siitä, että kaikilla vapareilla on kaikki hyvin. Vapaaehtoisia ruvettiin rekrytoimaan jo hyvissä ajoin alkuvuodesta, ja tapahtumapäivänä heitä saapuikin paikalle noin 30. Vapaaehtoiskoordinointi oli haastavampaa kuin olin odottanut, ja tästä syystä se myös opetti todella paljon. Yksi suurimmista opeista oli se, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse ja välillä on ihan OK delegoida tehtäviä myös muille. Opin paljon myös ennakoinnista sekä suunnittelun tärkeydestä. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin erittäin tyytyväinen tapahtumaan ja toivon myös vapaaehtoisten viihtyneen. Arabian Katufestarit toteutetaan pitkälti vapaaehtoisvoimin, joten etenkin tästä syystä heidän työpanoksensa tapahtumassa oli korvaamattoman arvokasta. – Julia Keinänen
Tuottaja = monitoiminainen
Kaunis sää helli Arabian Katufestivaalia lauantaina 19.5. Koko kevään kestäneen työrupeaman jälkeen oli mahtavaa nähdä, kuinka tapahtuma-alue ja bookatut esitykset heräsivät henkiin ja toteutuivat käytännössä. Toimin festareilla tanssi-, sirkus- ja performanssitaiteen vastaavana tuottajana, mutta työnkuvani tapahtumapäivänä oli paljon laajempi. Kuten opintojaksoilla olemme puhuneet, tuottajan työnkuvaan kuuluu paljon erilaisia juoksevia asioita. Tuottaja on vastuussa omasta osa-alueestaan ja jos jotain täytyy tapahtua nopeasti, todennäköisesti sen hoitaa tuottaja itse. Arabian Katufestivaali on voittoa tavoittelematon, vapaaehtoisvoimin järjestettävä tapahtuma, joten apukäsiä tapahtumapäivänä on käytössä rajallisesti. Me tuottajat vapaaehtoisten avulla rakensimme ja purimme alueen, jonka lisäksi olin itse vastuussa tanssi-, sirkus- ja teatteriryhmien vastaanotosta ja ohjauksesta sekä tanssilavan äänentoistosta, juonnoista ja puhtaudesta. Eli pääsin siis päivän aikana toimimaan artistivastaavan lisäksi myös ääniteknikkona, juontajana ja siivoojana. Onneksi apunani oli muita tuottajia sekä mahtavia vapaaehtoisia, joista suuri osa opiskelee tai työskentelee myös itse kulttuurituotannon parissa. Heidän työpanoksensa avulla päivästä tuli todella onnistunut ja mukava kokemus sekä tuotantotiimille, esiintyjille että kävijöille. Henna Tikkanen
”Näyttely vartissa” – Äänimaailma
Tehtävänämme oli tuottaa Kansallismuseolle 15-minuutin esittelyvideo, jossa tulee tutuksi kourallinen museon mielenkiintoisimpia esineistä. Kuvausten ja raaka-editin kanssa taistelun jälkeen oli aika siirtyä äänittämään tarinankertojaa, sekä luomaan äänimaailmaa koko videolle. Adelina olikin löytänyt videon ääninäyttelijäksi alalla jo aikaisemmin työskennelleen Veera Turusen, jonka matala ja rauhallinen ääni sopi täydellisesti videon dokumentaariseen sävyyn. Äänitys suoritettiin omassa "koti-studiossani", vaikka meille tarjottiin myös mahdollisuutta työskennellä Kansallismuseon tiloissa. Äänitimme kappale kerralaan kaikki tarinat, jonka jälkeen tehtiin muutamat korjaukset ja homma oli valmis! Saimme hoidettua koko session purkkiin murto-osassa siihen varatusta ajasta ja lopputulos ylitti ainakin omat odotukseni täysin. Tämä johtui puhtaasti Veeran ammattitaidosta ja tutusta työympäristöstä, jossa ei mennyt aikaa hukkaan laitteiden käytön opetteluun. Äänimaailman miksailua Logicissa. Session jälkeen ääni ei vaatinut paljoa jälkikäsittelyä. Hieman taajuskorjausta ja kompressointia, jotka poistivat ikävältä kuulostavat taajudet ja tekivät koko suorituksesta tasaisemman. Sitten alkoikin omalta osaltani koko projektin työläin vaihe. Äänimaailman luominen. Tämä käytännössä tarkoitti jokaisen askeleen, narinan sekä kolahduksen lisäämistä videoon. Onneksi minulla oli käytössä jo valmiiksi laaja äänipankki, josta pystyin nappaamaan videoon sopivia äänia ja vältin kokonaan uusien kolahdusten ja narahdusten luomisen. Vaikka työ oli suurimmaksi osaksi äärimmäisen monotoonista askelten asettelua okeisiin kohtiin, pääsin myös käyttämään hieman luovuutta. Saimme nimittäin jo aikaisemmin idean että videon tarina etenee äänen mukana. Käytännössä tämä tarkoitti sitä että päähenkilöä, Arttua, johdateltiin museon näyttelyistä toiseen äänen avulla ja pääsinkin luomaan esihistoriallisia äänimaailmoja sekä porvalillisia iltajuhlien kolinoita. Tsekkaa myös Linda Viljasen mietteet projektin loppusuorasta! //Iivari Nenonen
Jälkikäsittely ja projektin päättäminen
Tein ensimmäisen vuoden projektin Suomen Kansallismuseoon Adelina Korkalan, Iivari Nenosen ja Linda Viljasen kanssa. Tehtävänämme oli toteuttaa viidentoista minuutin opastusvideo, joka avaa kymmenen museoesineen tarinat. Yksi mieleenpainuvimmista lauseista vuoden oppitunneilta kuului: ”Muistakaa, että jokainen tapahtuma loppuu”. Niin loppuu myös videotuotanto, mutta pitkälle kuvausten jälkeen. Jälkityö oli ainakin minulle aikaa vievin osuus – joskin odotettu sellainen. Kuvausten jälkeen kädet syyhysi editointityöhön pääsyä. Nyt kun se on valmis, voi naurahtaa prosessille, mutta ongelmilta ei vältytty siinä työssä. Viimeisimmästä editoinnistani oli ehtinyt kulua lähemmäs vuosi aikaa ja aikaisemmat projektit olivat olleet kooltaan huomattavasti pienempiä. Ennen yhdenkään videopätkän avaamista, tietokoneeni osoitti, ettei työ sitä kiinnostanut yhtä paljon kuin minua. Jaksoin työskennellä kiukuttelevan läppärin kanssa yhden päivän kunnes totesin, että aika valuu näin hukkaan. Saimme työryhmän kanssa ratkaistua ongelman, koska Iivarilta löytyi oikeanlainen välineistö editointiin. Vielä siinäkään vaiheessa ei päässyt tuulettamaan, koska isojen tiedostojen siirtely ei ole mikään nopea puuha. Kaikessa turhauttavuudessaan tekninen säätö oli minulle tarpeen. Oli tärkeää oppia tuntemaan omien välineiden rajat. Jatkossa osaan varautua vastaavaan ja ennaltaehkäistä turhan odotteluajan vähintäänkin puhdistamalla laitteet etukäteen. Yhdessä kuvatun materiaalin lisäksi käytimme projektiin paljon museon arkistomateriaalia. Vaati koko työryhmältä luovuutta miettiä, miten saisimme tarinoista entistäkin kiinnostavampia arkistokuvilla. Suurimman työn niiden kasaamiseen tekivät Linda ja Adelina. Aikaa kului melko paljon pelkästään materiaalien lataamiseen tietokoneelle, koska jaoimme niitä toisillemme Google Drivessa. Editointiprosessi oli ajattelun ja teknisen työn lisäksi myös paljon keskustelua. Jälkityö ryhmässä vaatii kompromisseja ja aikaa huomattavasti enemmän kuin yksin. Voi sanoa, että nyt myös lopputulos on harkittu ja hiottu, koska sitä on ollut arvioimassa niin moni silmäpari. Lisää projektistamme tiimimme aiemmissa postauksissa, joista viimeisin on Linda Viljasen Viimeistelyä vailla Iita Ylönen
Viimeistelyjä vailla
Kansallismuseolle tekemämme projekti Näyttely vartissa on viimeistelyjä vailla valmis, hurraa! Projekti on 15 minuutin pituinen opastusvideo Suomen Kansallismuseon perusnäyttelyihin. Videossa esitellään Kansallismuseon kymmenen suosituinta esinettä ja esitellään niiden tarinat kuvien ja kerronnan kautta. Kuvauksien jälkeen alkoi arkistomateriaalien metsästys, joka ei ollut yhtä vaivatonta kuin aluksi kuvittelin. Viisi tuntia hurahti nopeasti, kun etsin Museoviraston arkistoista erilaisia valokuvia videossa esittelemillemme esineille. Ideana oli kerätä kuvia, jotka luovat tunnelmaa ja helpottaisivat katsojaa visualisoimaan esineiden taustatarinoita. Vanhoja kuvia oli vähän, eivätkä ne riittäneet kaikkien esineiden tarinoiden kertomiseen. Pienen pettymyksen jälkeen päätin, että meidän on valo- sekä videokuvattava omaa materiaalia videoon. Ensin mietimme mistä esineistä puuttui kuvia ja totesimme, että kaikista. Sen jälkeen suunnittelimme millaisia kuvia tarinoissa voisi olla ja kirjoitin listan mahdollisista kuvista. Adelina Korkalalta löytyi jo hyviä kuvia Karjalasta ja Venäjältä, joita pystyimme käyttämään videossa. Halusin kuitenkin käydä kuvaamassa lisää. Suunnistin Porvooseen, sillä sieltä saisin valo- ja videokuvattua puuttuvat materiaalit. Porvoon vanhan kaupungin inspiroimana sain kuvattu vaikka mitä, heinänkorsista mukulakiviin. Sain ruksattua kaikki kuva-ideat tekemältäni listalta pois. Kun materiaalit olivat kasassa, alkoi videon editoiminen. Kuvat tuli asetella palkkaamamme ääninäyttelijän Veera Turusen tarinankerronnan mukaisesti. Yllätyksekseni homma ei ollutkaan nopea. Pelkkään asettelemiseen saimme kulumaan yli kahdeksan tuntia kahden päivän aikana. Jälkituotannossa tein toistuvan View-Master efektin videoon ja määrittelin värimaailmaa, mutta suurin kiitos menee Iita Ylöselle ja Iivari Nenoselle. Heillä oli hermoja koettelevin työ kun he ottivat ohjat käsiinsä editoimisessa. Tsekkaa projektin aikaisempia vaiheita lukemalla tiimimme blogeja! Kuvauspäivästä kertoo Adelina Korkala blogissaan "Näyttely vartissa" - kuvaukset Kansallismuseolla. //Linda Viljanen
Kanditeatteri on saatu päätökseen!
Projektityöskentelymme Kanditeatterissa on nyt ohi. Fiilikset ovat tyytyväiset ja haikeat. Teatterikorkeakoulussa vietetyt neljä kuukautta menivät nopeasti hyvässä työympäristössä. Käsittelyaika, kuva: Iida Meronen Iida vastasi Helmikuun 13.- ja Käsittelyaika-näytelmistä ja Anna Jessikan pentu- ja Leipäkorin Muotoinen Tyttö-näytelmistä. Projektityöskentelyn oheen mahtui myös jos jonkinmoista muuta tapahtumaa, kuten Drumming, jossa kymmenet rumpalit soittivat kunnianhimoisen tunnin verran yhdessä improvisoiden, sekä Dramaturgian 50v-juhlat, josta ei juhlahumun tuntu puuttunut. Näytelmien tuotannoissa työskentely piti sisällään erinäisiä valmistelutöitä. Tutuksi tulivat näyttämön backstage ja siellä vellova jännitys, kauppareissut tarjoiluja varten, tulostimen kanssa yhteistyön opettelu, eri tahojen kanssa kokoustaminen ja yhteistyön tekeminen sekä Lyyti- ja Gruppo-ohjelmat. Ensi-iltaruusuja, kuva: Iida Meronen Tunnelmat ensi-iltojen aikaan olivat kutkuttavia, ja suurimpia onnistumisen tunteita toivat eritoten lopussa saadut kiitokset, asioiden konkretisoituminen suunnittelupalavereista oikeisiin eheisiin näytelmiin ja työryhmien onnellisuus ja tyytyväisyys. Kiitos Teatterikorkeakoulu ja Kanditeatteri! Iida Meronen & Anna Kovács
“NÄYTTELY VARTISSA” -KUVAUKSET KANSALLISMUSEOLLA
Teemme Suomen Kansallismuseolle projektia "Näyttely vartissa" jossa esittelemme museon parhaat näyttelyesineet ja niiden tarinat videon muodossa. Videolla katsoja pääsee sukeltamaan esineiden kätkettyihin tarinoihin kuvien, kertojan sekä ääniefektien avulla. Tällä hetkellä kuvaukset ovat ohi ja kerron teille varsinaisesta kuvauspäivästä ja siitä mistä löysin näyttelijät projektiimme. Löysin kontaktieni kautta mielettömät näyttelijät projektiimme! Otin yhteyttä ohjaaja tuttuuni Ilja Mäkelään ja kysyin tietäisikö hän ketään sopivaa näyttelijää tai ääninäyttelijää projektiimme. Lyhyen kuvauksen jälkeen hän osasi heti suositella ääninäyttelijäksi Veera Turusta. Turunen oli ammattitaitoinen, lahjakas ja kokenut tekijä, jonka kanssa äänitykset sujuivat jouhevasti (sain myös nähdä ensimmäistä kertaa miten ääninäyttelijä työskentelee). Näyttelijä Arttu Uuranmäki löytyi harrastelija puolelta, vanhan teatterikurssilaiseni Anu Hakasen suosituksesta. Uuranmäki sopi rooliin kuin sontsa sateeseen! Museo tykästyi myös Artun persoonallisiin kasvoihin (videolla näyttelijällä ei ole vuorosanoja, joten ulkoisella habituksella ja reaktioilla oli suurin merkitys). Varsinaisena kuvauspäivänä ohjeistimme Kansallismuseon AV-mestaria sekä näyttelijää ja valvoimme että kuvaus tapahtuu käsikirjoituksen mukaan. Led-valot museolla tuotti välillä hankaluuksia ja Linda Viljanen sekä Iivari Nenonen saivat toimia heijastuksen ehkäisyksi suurena kankaana. Yhdessä kohtauksessa "turisti" joutui yllättäen toiseen saliin ja säikähtäneestä reaktiosta piti saada mahdollisimman aito. Säikäytimme näyttelijää pamauksilla ja huudoilla jotta saatiin mahdollisimman luonnollinen tulos. Joitakin kohtia jouduimme soveltamaan ympäristön mukaan ja kuvakäsikirjoituksesta poikettiin. Myös pimeä valaistus museolla tuotti välillä hankaluuksia. Kuvauspäivänä museo oli kiinni, joten me tuottajat esiinnyimme vuorotellen videolla muina "turisteina". Luovan tiimin, ammattitaitoisen kuvaajan sekä loistavan näyttelijän ansiosta kuvaukset saatiin kuitenkin yhdellä kertaa purkkiin! Jos haluat lukea kuvauksia edeltävistä tapahtumista, kurkkaa tiimiläiseni Linda Viljasen blogiin: https://blogit.metropolia.fi/tulevaisuudentuottajat/2018/03/14/kuvaukset-nurkan-takana/