Kolmas ja viimeinen itsenäinen projektini eli kulttuurialan tavoin monia erilaisia vaiheita koronapandemian myötä. Alun perin tarkoituksenani oli tehdä itsenäinen projekti yksinkertaisesti tv-tuotannon projektinhallinnasta keväällä 2020, mutta maailma muuttui omia aikojaan. Hyvin pian töideni aloittamisen jälkeen tuotanto, jossa olin mukana keskeytettiin. Olin yksi kulttuurialan toimija lisää, joka jäi pandemian alkuaikoina yllättäen tyhjän päälle. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin itsenäisen projektini näkökulma on erilainen. Tv-tuotannon projektinhallinta -näkökulma muuttui yleisesti tutkielmaksi audiovisuaalisen alan riskienhallinnasta. Keskeisenä elementtinä toimi koko alan käytäntöjä muuttanut pandemia ja pohdinta siitä, mitä näin yllättävästä muutoksesta voi oppia. Itsenäinen projektini muuttui ajankuvaksi noin vuoden mittaisesta jaksosta, jota ovat rajaamassa itseltäni keskeytynyt tuotanto keväältä 2020 sekä keväällä ja kesällä 2021 suorittamani työjakso pitkän elokuvan kuvauksissa.
Riskienhallinta on yleisesti ennakointia. Pohdintaa siitä, mitä voi tapahtua ja mihin on hyvä varautua. Keväällä 2020 useampi tv-tuotanto keskeytettiin ja siirrettiin tehtäväksi myöhemmin. Yleisesti niin kulttuurialaa kuin koko maailmaa painoi epätietoisuus siitä, miten tulisi toimia. Pandemia ei todennäköisesti ollut yksi sellainen elementti, johon realistisesti varauduttiin riskienhallinnan kannalta vielä muutama vuosi sitten. Toisaalta myös jostain muusta ulkoisesta syystä projektien keskeytyminen olisi voinut olla mahdollista, mutta silti epätodennäköisen tuntuista.
Pandemiasta huolimatta viihdettä ei kuitenkaan lakattu tekemästä, vaan tavat muuttuivat.
Yksi konkreettisimmista keinoista, jonka elokuva- ja tv-tuotannot ottivat omakseen, oli uuden työnkuvan, hygieniakoordinaattorin, käyttöönottaminen. Hygeniakoordinaattoreita palkattiin erilaisiin tuotantoihin huolehtimaan mm. kuvauspaikkojen hygeniasta sekä ohjeistamaan työntekijöitä turvallisen työympäristön ylläpitämiseksi. Itse näin hygeniakoordinaattorin tarpeellisena keinona pandemian torjunnan kannalta. Kuvausjaksot ovat yleensä kiireisiä, joten oli tärkeää, että tuotannossa oli mukana edes yksi henkilö, jonka päävastuulla tartuntaketjujen ehkäisy työryhmässä oli. Tuotannot tekivät myös omia koronaohjeistuksia, joiden päämääränä oli turvallisen työympäristön luominen. Myös liitot ja muut alan toimijat olivat aktiivisesti mukana edistämässä koko alan toimintaa myös vaikeina aikoina.
Tulevana tuottajana riskienhallinta tuntuu välillä haastavalta ajatukselta. Periaatteessa mitä tahansa voi tapahtua eikä mitään voi varmasti ennustaa. Voi vain arvioida ja toivoa, että arviot osuvat oikeaan ja kaikki menee hyvin. Pandemia oli suuri riskienhallinnan haaste, mutta uskon, että tästä opittiin paljon. Esimerkiksi nopeaa reagointia, kommunikointitaitoja ja myös yhteisöllistä otetta tekemiseen.
Sain olla koko pandemian ajan turvallisesti opiskelijastatuksen alla. Toisaalta nyt olen nähnyt mitä riskienhallinnan haasteita on mahdollista kohdata ja ajattelen olevani paremmin varautunut erilaisiin riskeihin tulevaisuudessa.
Kun pohdin kahta projektia, joissa olin mukana, mutta myös yleisesti alaa, on ihana huomata, että tekeminen ei myöskään pandemian aikana koskaan täysin lakannut. Tuotantoja tehtiin ja hiljalleen levitykseen alkaa pääsemään teoksia, joiden toteutusvaihe on ehkä ollut käynnissä pandemian aikana. Ajatus on toiveikas.
Leipää ja sirkushuveja, kulttuurin ja taiteen tekemisen ei ole suotavaa koskaan lakata. Ei edes pandemian takia.
Linnea Salonen
Kulttuurituotannon opiskelija 2017
Ei kommentteja