Kukkakauppa-ala on suuren murroksen keskellä – markettien kasvava kukkavalikoima haastaa kivijalkamyymälät, kun taas digitalisaatio ja monipuolistunut kukkien ja viherkasvien kulutus tuo uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia kukkakauppiaille – ja kulttuurituottajille.
Visuaalisuus yhdistää kukkamaailmaa ja somekanavia, mutta sosiaalinen media on yhä alusta, jota harvat kukkakaupat täysin hyödyntävät. Erityisesti pienille kivijalkaliikkeille sosiaalinen media voi olla kilpailukeino, joka auttaa erottautumaan joukosta ja vahvistaa brändimielikuvaa. Somen kautta kukkakaupat yltävät tavoittamaan myös nuoren, kukka- ja viherkasvitrendistä haltioituneen asiakaskunnan.
Ideasta inspiroituneena marssin lähikukkakauppaani, Delite Flowers & Design -myymälään, ja tarjosin apukäsiä sosiaalisen median strategian laatimiseen. Delitellä oli jo valmiina kanavat, mutta yrittäjillä oli sekä suunnitelman, että ajan puutteesta johtuvia haasteita kanavien ylläpitämisessä. Strategia tehtiin helpottamaan yrittäjien arkea, sillä se asettaa suuntaviivat sosiaalisen median käytölle, sekä tarjoaa ideoita sisältöihin ja työkaluja suunnitteluun.
Itsenäisestä projektista tuli erityisen antoisa, koska pääsin yhdistelemään monia kiinnostuksen kohteitani – sosiaalista mediaa, markkinointia ja kukka-alaa. Vastasin strategian toteuttamisesta itsenäisesti, joten projekti vaati myös rutkasti oma-aloitteisuutta ja tarkkaa aikataulutusta.
Kulttuurituottajien ehdoton vahvuus on toimia eri alojen rajapinnoilla ja meillä olisi paljon annettavaa myös kukkakauppa-alalle. Sosiaalisen median lisäksi erityisesti elämyksellisyyden hyödyntäminen, uusien palvelujen innovointi ja yhteistyöideat eri toimijoiden välillä voisivat olla potentiaalisia keinoja päivittää kukkakauppoja tähän päivään.
Roosa Rauatmaa, kolmannen vuoden kulttuurituotannon opiskelija
Kulttuurituotannon bloggaajat
Bloggaajat ovat Metropolian kulttuurituotannon opiskelijoita. Blogeissa kurkistetaan kulissien taakse, esitellään tuotantoja ja ajankohtaisia kulttuuritapahtumia. Opiskelijat kertovat kulttuurituotannon opiskelusta Metropoliassa ja siitä mitä tuotannoissa sekä projekteissa tapahtuu. Ota yhteyttä
Ympäristövastuullisuuden ei tarvitse olla valmis kokonaisuus ennen kuin sen eteen voidaan tehdä jotain. Päinvastoin: keskeneräisyyden tunnistaminen voi olla vastuullisen muutoksen tärkein lähtökohta. Kun suuri tavoite jaetaan pieniksi teoiksi, ympäristövastuullisuus muuttuu pelottavasta möröstä yhteiseksi ja mahdolliseksi tehtäväksi.
Ympäristövastuullisuus voi tuntua isolta möröltä, jolta tekisi mieli pysyä hieman piilossa. Tämä mörkö muistuttaa ilmastonmuutoksesta, luonnonvarojen käytöstä, jätelainsäädännöstä, kierrätyksestä, päästöjen vähentämisestä, hankinnoista, kuljetuksista ja viestinnän tärkeydestä. Kun kaikkea pitäisi kehittää samanaikaisesti, ensimmäisen askeleen ottaminen voi olla vaikeaa. Organisaatiossa saatetaan ajatella, ettei mitään kannata tehdä ennen kuin käytettävissä on täydellinen suunnitelma ja varmasti toimiva ratkaisu.
Täydellistä hetkeä ei kuitenkaan välttämättä koskaan tule. Odotellessa mörkö voi kasvaa kasvamistaan.
Opinnäytetyössäni kehitin Kiinteistö Oy Kaapelitalolle ympäristövastuullista tapahtumien jätehuollon toimintamallia Kaapelitehtaan Merikaapelihalliin. Työn aikana ymmärsin entistä selvemmin, ettei ympäristövastuullisuuden kehittäminen ole yksittäinen projekti, joka voidaan valmistumisen jälkeen merkitä tehdyksi. Se muistuttaa enemmän maratonia kuin pikajuoksua. Matkan varrella opitaan, kokeillaan, tehdään virheitä, korjataan suuntaa ja jatketaan eteenpäin.
Kaikkea ei tarvitse ratkaista kerralla
Keskeneräisyys on tärkeää uskaltaa sanoa ääneen. Organisaatiolla voi olla paine näyttää ympäristövastuullisuudessa valmiimmalta kuin se todellisuudessa on. Tavoitteista ja saavutuksista halutaan kertoa, mutta epävarmuuksien ja ratkaisemattomien asioiden myöntämisen voidaan pelätä heikentävän uskottavuutta.
Rehellinen puhe siitä, mitä jo tehdään ja mitä vasta opetellaan, rakentaa kuitenkin luottamusta ja pienentää mörön voimaa. Uskottavuus ei synny valmiin vaikutelman ylläpitämisestä. Se syntyy selkeistä tavoitteista, niitä vastaavista teoista ja suunnitelmallisesti jatkuvasta kehittämisestä. Myös pienistä teoista voidaan kertoa, kun niiden merkitystä ei liioitella.
Keskeneräisyyden hyväksyminen liittyy vahvasti muutosjohtamiseen. Muutos ei toteudu vain tekemällä uusi ohje tai hankkimalla uudet jäteastiat. Ihmisten pitää ymmärtää, miksi toimintaa muutetaan, mitä heiltä odotetaan ja miten muutos vaikuttaa heidän työhönsä. Liian yleinen tavoite tuntuu helposti etäiseltä, mutta kohtuuttoman suuri tavoite voilamaannuttaa.
Mörön edessä lamaantuminen ei välttämättä tarkoita välinpitämättömyyttä. Jos omat tiedot tai aika tuntuvat riittämättömiltä ja virheiden tekeminen pelottaa, tutussa toimintatavassa pysyminen voi tuntua turvallisimmalta
Pienikin askel vie eteenpäin
Muutosjohtamisen tehtävänä on tehdä ensimmäisestä askeleesta mahdollinen. Tapahtumien jätehuollossa tämä voi tarkoittaa aluksi esimerkiksi eri toimijoiden vastuiden selkeyttämistä. Samalla voidaan testata opasteita, kerätä palautetta ja seurata, millaisia jätteitä tapahtumissa syntyy. Kaikkea ei tarvitse ratkaista yhdellä kertaa.
Kokeilulle ja palautteen keräämiselle pitää antaa aikaa. Uuden toimintamallin toimivuutta ei voida arvioida vain yhden tapahtuman perusteella, sillä tapahtumien tarpeet vaihtelevat.
Kehittämisessä on myös sallittava virheet. Jos opaste ei ole riittävän selkeä tai vastuunjako ei toimi käytännössä, havainto ei tarkoita koko kehittämistyön epäonnistumista. Se tuottaa tietoa seuraavaa, parempaa versiota varten.
Pienistä teoista rakentuu pysyvä muutos
Pienet askeleet eivät tarkoita kunnianhimon puutetta. Niillä voidaan rakentaa pysyvämpää muutosta kuin suurella uudistuksella, joka jää irralliseksi arjen toiminnasta. Tapahtumapaikka voi tukea muutosta tarjoamalla yhteiset rakenteet, selkeät ohjeet ja mahdollisuuden keskustella tapahtumakohtaisista tarpeista ajoissa. Näin tapahtumajärjestäjää ei jätetä yksin suuren vastuullisuustavoitteen kanssa.
Opinnäytetyöni ei tehnyt Merikaapelihallin jätehuollosta valmista. Se tuotti kehittämisehdotuksen ja suunnan, jota kohti voidaan edetä vaiheittain.
Ensimmäisen askeleen ei tarvitse ratkaista kaikkea. Sen pitää olla riittävän selkeä, jotta se voidaan ottaa. Kun organisaatio hyväksyy muutoksen keskeneräisyyden, energiaa ei tarvitse käyttää valmiin vaikutelman ylläpitämiseen. Sen voi käyttää seuraavan konkreettisen teon tekemiseen. Samalla mörkö pienenee askel askeleelta.
Katja Valpas on kokenut kulttuuri- ja tapahtumatuotannon ammattilainen ja vastavalmistunut kulttuurituottaja (YAMK). Hän työskentelee Kiinteistö Oy Kaapelitalossa vastaten kulttuurikeskusten tapahtumatilojen vuokrauksesta ja kehittämisestä. Valppaalla on monipuolinen ja käytännönläheinen kokemus tapahtuma-alalta ja tapahtumatilojen kehittämisestä. Opinnäytetyössään hän tarkastelee Merikaapelihallin tapahtumien jätehuollon kehittämistä, ympäristövastuullisuuden vahvistamista sekä sidosryhmien sitouttamista osaksi toimintamallia. Opinnäytetyö on luettavissa täällä Yksinkertaisesti yhdessä – Kohti ympäristövastuullisempaa tapahtumien jätehuoltoa KAAPELI:lla
Työskentelin tuotantoassistenttina Helsingin kansainvälisissä balettikilpailuissa 28.5-6.6.2026. Olin osa hotelli- ja aulatiimejä, mutta pääsin auttamaan myös kilpailutoimiston tehtävissä.
Suurimman osan ajastani vietin muiden vapaaehtoisten kanssa. Kahden viikon aikana ehdimme tutustua hyvin ja heidän seurassaan opin valtavasti baletin maailmasta. Olen henkilö, joka ei ole itse harrastanut balettia, joten oli paljon, mitä en tiennyt lajista.
Kilpailussa työskenteli yli 50 vapaaehtoista, joilla oli hyvin erilaisia taustoja. Monia yhdisti kuitenkin rakkaus balettiin. Osa oli harrastanut balettia nuoruudessaan, osa tanssi edelleen aikuisbalettia ja muutamilla oli kokemusta juuri tässä kilpailussa vapaaehtoisena toimimisesta.
Vapaaehtoinen pelastaa päivän
Opin kilpailun vapaaehtoisilta paljon baletin maailmasta, esimerkiksi eri variaatioista (eli tanssijoiden sooloista), valmentajista ja tuomareista. Samalla huomasin, kuinka korvaamaton merkitys vapaaehtoisilla oli kilpailun sujuvuudelle. He eivät ainoastaan opastaneet kilpailijoita vaan heidän asiantuntemuksensa auttoi ratkaisemaan tilanteita, joita moni ulkopuolinen ei olisi edes huomannut.
Yksi tilanne jäi erityisesti mieleeni. Kilpailija oli juuri valmistautumassa astumaan lavalle alkuerissä, kun eräs vapaaehtoinen huomasi hänen esiintymisasussaan jotain erikoista. Asu ei vastannut sitä variaatiota, jonka kilpailijan oli tarkoitus esittää.
Tilanne tarkistettiin nopeasti, ja kävi ilmi, että kilpailija olikin valmistautunut eri variaatioon kuin kilpailuun oli aikaisemmin ilmoitettu. Jos asiaa ei olisi huomattu ajoissa, lavalla olisi alkanut soida täysin väärä musiikki. Kilpailija ehti kuitenkin vaihtaa suunnitelmaansa viime hetkellä ja välttyi erittäin hankalalta tilanteelta tuomariston edessä.
Tuo hetki osoitti konkreettisesti, kuinka arvokasta vapaaehtoisten osaaminen oli. Heidän tarkkaavaisuutensa, kokemuksensa ja lajituntemuksensa eivät ainoastaan helpottaneet järjestelyjä, vaan saattoivat ratkaista kilpailijan kannalta ratkaisevan tilanteen.
Kun ajattelen kilpailua jälkikäteen, mieleeni nousee ensimmäisenä ihmiset, jotka olivat mahdollistamassa sitä. Oli hienoa päästä työskentelemään motivoituneiden vapaaehtoisten kanssa ja nähdä, kuinka yhteinen intohimo balettiin yhdisti ihmisiä. Se teki kokemuksesta erityisen ja muistuttivat minua vapaaehtoisten tekemän työn merkityksellisyydestä.
Oona, Kutu -22
Ilona Aunola, kulttuurituotannon opiskelija
Miltä kuulostaa työpäivä, jossa tehtävälista kasvaa jatkuvasti, aikataulut muuttuvat ja kaikkiin kysymyksiin ei saa heti vastausta? Minulle se oli arkea, kun työskentelin kesällä 2025 Art Films Productionilla osana syventävää projektiani.
Työskentelin pienessä elokuvatuotantoyhtiössä, jossa pääsin tekemään monipuolisesti tuotannon, viestinnän ja markkinoinnin tehtäviä. Projektin aikana yksi asia nousi kuitenkin muiden yläpuolelle: opin, kuinka tärkeää itsensä johtaminen on silloin, kun työ ei tule valmiiksi pilkottuna tehtävälistana.
Kaikki tehtävät eivät voi olla kiireellisiä
Pienessä organisaatiossa työtehtäviä tuli useista eri suunnista. Päivään saattoi kuulua esimerkiksi apurahahakemusten valmistelua, festivaalien kontaktointia, verkkosivujen päivittämistä, markkinointimateriaalien tekemistä ja erilaisia tuotannon käytännön tehtäviä.
Kaikkea ei tietenkään voinut tehdä samaan aikaan.
Aluksi ajattelin helposti, että seuraavaksi pitäisi vain tarttua siihen tehtävään, joka tuli ensimmäisenä vastaan. Projektin edetessä opin kuitenkin pysähtymään ja arvioimaan tehtävien tärkeyttä:
Mikä pitää tehdä juuri nyt? Mikä voi odottaa? Mikä vaikuttaa eniten koko tuotannon etenemiseen?
Priorisoinnista tuli yksi tärkeimmistä taidoista, joita projektin aikana kehitin. Erityisesti silloin, kun uusia tehtäviä tuli kesken kaiken, oma työskentely piti pystyä järjestämään uudelleen.
Itsensä johtaminen tarkoittikin minulle ennen kaikkea oman työn suunnittelua, ajankäytön hallintaa ja kykyä tehdä päätöksiä myös epävarmoissa tilanteissa.
Kaikkeen ei voi valmistautua etukäteen
Projektin aikana suunnitelmat eivät aina toteutuneet niin kuin olin ajatellut.
Yksi haastavimmista tilanteista syntyi laajan apurahahakemuksen kanssa. Hakemusta oli työstetty yli kuukauden, mutta lähetyspäivänä kaikki tiedostot eivät meinanneetkaan latautua palvelimelle.
Tällaisessa tilanteessa ei auta se, että jää odottamaan täydellistä ohjetta.
Minulle muodostui projektin aikana melko yksinkertainen toimintatapa: jos jokin asia on ongelma, tartun siihen heti.
Jos täytyi soittaa, soitin. Jos yksi ratkaisu ei toiminut, etsin toisen. Jos en tiennyt jotain, kysyin.
Opin, että itsensä johtaminen ei tarkoita sitä, että kaikki olisi aina hallinnassa. Se tarkoittaa myös kykyä toimia silloin, kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan.
Kun ohjausta ei ole jatkuvasti saatavilla
Pienessä työyhteisössä sain paljon vastuuta, mutta samalla ohjausta ei ollut aina mahdollista saada heti. Esihenkilöni työtilanne ja kiireet vaikuttivat siihen, kuinka nopeasti tehtäviin sai palautetta tai tarkennuksia.
Tämä oli välillä haastavaa. Joskus saatoin aloittaa tehtävän, jonka olin ymmärtänyt yhdellä tavalla, ja myöhemmin kävi ilmi, että tehtävänanto oli ymmärretty eri tavalla.
Tilanteet opettivat minulle, että omaa työtä pitää osata myös sanoittaa ja varmistaa. Pelkkä tehtävän suorittaminen ei aina riitä, vaan täytyy uskaltaa kysyä tarkentavia kysymyksiä ja kertoa, jos jokin asia ei ole selvä.
Samalla opin luottamaan enemmän omaan osaamiseeni.
Korkeakouluopiskelijana voi tuntua vaikealta sanoa ääneen, jos ajattelee tietävänsä jostain asiasta enemmän kuin oma esihenkilö. Projektin aikana opin kuitenkin, että ammatillinen itsevarmuus ei tarkoita sitä, että tietäisi kaiken. Se tarkoittaa myös sitä, että uskaltaa tuoda oman osaamisensa esiin.
Mitä tästä jäi käteen?
Syventävän projektin aikana opin paljon elokuvatuotannosta, mutta vielä enemmän opin omasta tavastani tehdä työtä.
Opin suunnittelemaan työpäiviäni, priorisoimaan tehtäviä ja toimimaan tilanteissa, joissa kaikki ei ollut valmiiksi määriteltyä. Opin myös tunnistamaan tilanteita, joissa omaa työmäärää pitää pysähtyä arvioimaan.
Yksi tärkeä oppi liittyi myös siihen, milloin työ on riittävän valmis. Huomasin helposti jääväni hiomaan yksityiskohtia pitkään. Työelämässä kaikkea ei kuitenkaan voi kehittää loputtomasti. Joskus on osattava todeta, että tämä on nyt tarpeeksi hyvä ja siirtyä seuraavaan tehtävään.
Ehkä suurin oivallukseni oli kuitenkin se, että tuottajan osaaminen ei ole sidottu vain yhteen kulttuurialaan. Elokuvatuotanto avasi minulle uuden näkökulman omaan ammatti-identiteettiini ja sai minut näkemään itseni tulevaisuudessa monipuolisemmin tuottajana.
Kun kukaan ei käske, mitä tehdä seuraavaksi, pitää osata päättää itse.
Ja juuri sitä taitoa haluan viedä tästä projektista mukanani seuraavaan työtehtävään.
Ikääntyneen toimintaympäristöllä, sosiaalisilla kontakteilla ja osallisuuden kokemuksella on vaikutusta hänen hyvinvointiinsa ja mahdollisuuteensa elää omannäköistä arkea. Sosiaaliset verkostot ja vuorovaikutus ovat siirtyneet yhä enemmän internettiin ja sosiaaliseen mediaan. Osa ikääntyneistä hyödyntää sujuvasti sosiaalista mediaa elämässään, mutta monelle kyseinen viestintämuoto on vielä tuntematon.
Ikääntyneet ovat kokeneet yhteiskunnan muuttumisen informaation välityksessä aina radion, lankapuhelimen, faxin, paikallislehden ja mustavalkotelevision ajoista tämän päivän internettiin ja sosiaaliseen mediaan. Moni ikääntynyt saattaa pohtia, mistä löytää tarvitsemansa tiedon ja palvelut tai kuinka läheisille voisi viestittää sosiaalisessa mediassa. Elämänsä aikana ikääntyneet ovat omaksuneet monia erilaisia teknisiä laitteita, joten uudempienkin teknisten ratkaisujen ja viestintäkanavien käyttö on mahdollista oppia.
Sosiaalinen media osallistavana toimintaympäristönä
Ikääntyneen elin- ja toimintaympäristöt vaikuttavat merkittävästi hänen mahdollisuuksiinsa elää omannäköistä ja mielekästä arkea. Kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille tärkeitä ovat myös sosiaaliset kontaktit ja osallistuminen, joiden kautta ihminen voi kokea olevansa osa yhteisöä. (Jolanki, Suhonen & Rappe 2020: 349–350; Jolanki 2017: 8–9.) Sosiaalinen media on nimensä mukaisesti sosiaalinen toimintaympäristö. Voisiko sosiaalinen media tukea ikääntyneen aktiivista ja omannäköistä elämää tarjoamalla mahdollisuuksia sosiaalisiin kontakteihin ja osallistumiseen?
Sosiaalinen media saattaa näyttäytyä ikääntyneille nopeatempoisena nuorille suunnattuna toimintaympäristönä, jossa jaetaan tyhjänpäiväisiltä ja lyhyiltä vaikuttavia julkaisuja. Sisältö ei välttämättä tunnu ikääntyneestä houkuttelevalta, joten hän ei edes halua tutustua erilaisiin sosiaalisen median kanaviin. Sosiaalisen median tietosuoja ja turvallisuus pohdituttavat myös ikäihmisiä. Pelkona on, että arkaluontoiset tiedot leviävät vääriin käsiin ja hakkerit saattavat ottaa laitteet ja pankkitilit hallintaansa.
Uhista huolimatta sosiaalisen median kanavat tarjoavat kuitenkin myös ikääntyneille paljon mahdollisuuksia etänä tapahtuvaan vuorovaikutukseen, yhteisöllisyyteen, tiedon ja kokemusten jakamiseen sekä itseilmaisuun omaa sisältöä tuottamalla.
Facebook-sivu digitaalisena toimintaympäristönä
Facebook on yleinen ja pitkään käytössä ollut sosiaalisen median kanava, joka on kanavista eniten saavuttanut suosiota varttuneemman väen keskuudessa. Muut yleiset sosiaalisen median kanavat, kuten Instagram, Twitter, LinkedIn ja TikTok ovat olleet suosittuja nuorempien ikäryhmien keskuudessa. Facebookiin voi rekisteröityä ja perustaa oman sivun kuka tahansa ilmaiseksi. Sivuston ylläpitäjällä on lukemattomia mahdollisuuksia muokata sivuston ominaisuuksia luomalla esimerkiksi sivustolle alaryhmiä, tapahtumia, podcasteja, videoita ja verkkokaupan.
Yksityishenkilön ja yhteisön sivustoilla on tarjolla hieman erilaisia toiminnallisuuksia. Facebook-sivujen yleisimmät ja käytetyimmät toiminnallisuudet ovat erityyppiset julkaisut ja tapahtumat sekä viestittely Messenger-toiminnon kautta. Sivuilla on mahdollista olla vuorovaikutuksessa kaksin tai isommassa ryhmässä viestien, kuvien, videoiden tai videokokousten välityksellä.
Ikäystävällisyyden huomioiminen
Perehdyimme Seniori-infon Facebook-sivuun helmikuussa 2022 ja käytämme sitä blogissa esimerkkinä sosiaalisen median kehittämisestä ikäystävällisemmäksi. Seniori-infon tarkoituksena on antaa tietoa ja ohjausta ikäihmisille suunnatuista kaupungin, yritysten ja järjestöjen palveluista (Helsingin kaupunki). Seniori-infon Facebook-sivulta löytyy palvelun yhteystiedot, erilaisia toimintoja sekä tiedotusluonteisia julkaisuja ikääntyneille suunnatuista tapahtumista ja palveluista.
[caption id="attachment_16060" align="alignnone" width="620"] Esimerkki Facebook-sivun toimintojen monitulkintaisuudesta[/caption]
Toiminnallisuudet voivat olla hankalasti hahmotettavia ja ymmärrettäviä, esimerkiksi suomenkielisten linkkien rivistössä esiintyy keskellä linkki englanniksi (kuva 1). Sivuston käyttäjien kommentteja ja reaktioita vaikutti olevan vähän verrattuna sivun 3050 seuraajaan. Tarjonta näyttää julkaisuissa keskittyvän Helsingin kaupungin oman toiminnan ja tapahtumien esittelyyn. Ikääntyneiden ja palveluntarjoajien joukko on kuitenkin suuri ja heterogeeninen Helsingissä. Seniori-infon Facebook-sivua ja sen julkaisuja olisi mahdollista kehittää vuorovaikutuksen, yhteisöllisyyden ja osallistumisen kannalta houkuttelevammaksi ikäihmisen ja muiden palveluntarjoajien näkökulmasta.
Iäkkäiden osallisuutta ja vuorovaikutusta voisi tukea esimerkiksi käyttöohjeiden ja iäkkäille suunnattujen työpajojen avulla. Työpajoissa voisi ideoida sivujen sisältöä ja sen tuottamista ikääntyneiden toiveita ja tarpeita kuunnelleen. Iäkkäät voisivat itsekin innostua julkaisujen kirjoittamisesta, kommentoinnista ja jakamisesta. Seniori-infon Facebook-sivun käyttäjät saattaisivat arvostaa vertaistensa julkaisuja.
Aktiiviset helsinkiläiset seniorit voisivat päivittää havaintojaan elämästään Helsingissä, perustaa erilaisia alaryhmiä, esimerkiksi kaupunginosien tai harrastusten mukaan. Tiedotusluonteisia julkaisuja voisi elävöittää kysymyksillä ja keskustelun avauksilla. Näin sivu saattaisi innostaa ikääntyneitä osallistumaan ja vastaamaan nykyistä paremmin iäkkäiden omia tarpeita ja mielenkiinnon kohteita.
Digiosallisuus on myös ikääntyneiden oikeus
Sosiaalisen median kanavat ja digitaaliset toimintaympäristöt antavat paljon erilaisia mahdollisuuksia tukea ikäihmisten vuorovaikutusta ja vahvistaa heidän osallisuuttaan. Tämä edellyttää kanavien kehittämistä ikäihmisten näkökulmasta. Digitaalisen toimintaympäristön kehittäminen ikäystävälliseksi edellyttää lisäksi eri toimijoiden yhteistyötä ja saavutettavuuden huomioimista.
Kirjoittajat:
Merja Palkama, geronomiopiskelija (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu
Eeva Simiö-Ighmour, geronomiopiskelija (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu
Sanna Tarnanen, geronomiopiskelija (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lähteet
Helsingin kaupunki. Seniori-info. Viitattu 18.3.2022.
Jolanki, Outi, Suhonen Riitta & Rappe Erja 2020. Hyvinvointia ja osallisuutta asuinympäristöjä kehittämällä. Artikkeli. Teoksessa Gerontologia 34(4), 349–350.
Jolanki, Outi 2017. Teoksessa Jolanki, Outi, Leinonen, Emilia, Rajaniemi, Jere, Rappe, Erja, Räsänen, Tiina, Teittinen Outi ja Topo, Päivi. Asumisen yhteisöllisyys ja hyvä vanhuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 47/2017. Julkaistu 17.5.2017.
Koronapandemia on vaikuttanut monin tavoin sosiaali- ja terveyspalvelualan työvoimaan. Toisaalta kysynnän kasvu on ollut nopeaa ja suurta, toisaalta työvoiman saatavuus tulevaisuudessa näyttäytyy haasteellisena. Pelkästään laskennallisesti työvoiman määrää lisäämällä tavoitteisiin ei päästä, vaan keskeisimpänä ratkaisuna työvoiman saatavuuden parantamiseksi nähdään alan vetovoiman ja työolojen parantaminen. (1.) Tässä blogissa tarkastellaan kotihoidon vetovoimaa ja tekijöitä, jotka tukevat kotihoidon yrittäjän työvoiman saatavuutta.
Hoiva-alan yrittäjät ovat tunnistaneet omassa arjessaan työvoiman saatavuuden vaikeutumisen ja myös työntekijöiden pysyvyyden haasteet. Hoiva-alan mikro- ja pienyrittäjinä toimivat usein terveysalan koulutuksen omaavat yrittäjät. Sen lisäksi, että yrittäjänä vastaa yrityksen liiketoiminnasta, voi toimia myös itse hoivatyössä. Ajanpuute, liiketoimintaosaaminen ja henkilöstöjohtaminen näyttäytyvät moninaisina haasteina arjessa. Työntekijöiden saatavuuden ja vaihtuvuuden haasteet sävyttävät hoiva-alan yritysten arkea ja näkyvät myös asiakkaiden palveluiden saatavuudessa.
Positiivisella ja rehellisellä työnantajakuvalla on merkitystä
Vetovoimainen kotihoito -hankkeessa (2) on tunnistettu, että kotihoito kärsii imago-ongelmista, koetun arvostuksen puutteesta ja vanhanaikaisista käsityksistä työn sisällöstä. Kotihoitoyksiköissä ei aina panosteta aktiivisesti ulkoiseen viestintään ja viestinnän kehittämiseen. Aktiivisella ja positiivisella ulkoisella viestinnällä on kuitenkin mahdollista vaikuttaa kotihoidon vetovoimaisuuteen ja imagoon sekä saada lisää hakijoita avoimiin tehtäviin. (3.)
Vaikka viestinnällä pyritään vahvistamaan positiivista mielikuvaa työnantajasta, työn vahvuuksia ja myönteisiä puolia, on työpaikkailmoituksissa oleellista kuvata rehellisesti myös palkkaus ja henkilöstöetuudet sekä kertoa siitä, mitä työtehtäviin kuuluu perushoitotyön lisäksi. Lisäksi olisi hyvä kertoa kliinisen hoitotyön urapolkumalli, jos sellainen on. (4.)
Työnhakijat haluavat nähdä työpaikkailmoituksissa ja yrityksien rekrytointisivustoilla kuvia ja tarinoita oikeista ihmisistä. Lisäksi he haluavat myös tietää työyhteisön arjesta, eli kurkistaa julkisivun taakse (5.) Työntekijöitä rekrytoitaessa on oleellista tuntea kohdeyleisö. Hoitoalan työntekijöillä työ itsessään, ammattitaito ja sen ylläpitäminen, auttamisen halu sekä työn mielekkääksi ja merkitykselliseksi kokeminen palkitsevat. (6.)
Yritykset voivat saada ulkoisella viestinnällä ja mainonnalla sosiaalisessa mediassa helposti lähestyttävää näkyvyyttä, joka edistää yrityksen brändiä ja tuo yrityksille tunnettavuutta. Onnistunut mainos luo hyvää mielikuvaa sekä vaikuttaa mielipiteisiin yrityksestä (7).
Sosiaalinen media voi tukea rekrytointia
Metropolia ammattikorkeakoulussa opiskelevien ohjelmaan kuuluvat innovaatio-opinnot (MINNO), jotka toteutetaan monialaisina innovaatioprojekteina. Näissä opinnoissa opiskelijatiimit saavat ratkaistavakseen jonkin työelämästä lähtöisin olevan ongelman.
Esitimme sotealan pito- ja vetovoiman haasteet Dallaten - Asiakaslähtöisempää liiketoimintaa ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointipalveluihin - hankkeen nimissä ratkaistavaksi. Kaksi Metropolian sosiaali- ja terveysalan opiskelijatiimiä ideoi keinoja, joiden avulla kotihoidon palveluja tarjoavat yritykset saisivat paremmin työntekijöitä palvelukseensa. Samalla tiimit pohtivat, miten lisätä työvoiman pitovoimaa kotihoidossa. (8.)
MINNO-projektitiimi kartoitti mielipiteitä kotihoidon mainonnasta ja vetovoimaisuudesta Metropolian sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille tehdyllä kyselyllä. Tuloksista kävi muun muassa ilmi, että kuusikymmentäyhdeksän prosenttia vastaajista toivoi saavansa ensisijaisesti tietoa kotihoidon avoimista työpaikoista sosiaalisen median kautta. Tulevaisuuden työvoiman saatavuuden tueksi sosiaalisen median haltuunotto on siis yrityksille ja organisaatioille yhä tärkeämpää.
Kotihoidon sosiaalisen median brändin on tunnistettu rakentuvan työntekijöiden esiin nostamien vahvuuksien ja työn myönteisten puolien varaan. Myös organisaatioiden työyhteisön arjen livelähetyksistä on saatu hyviä kokemuksia. (3)
Yrittäjille tukea sosiaalisen median hyödyntämiseen
MINNO-projektitiimin haastattelema kotihoidon pienyrittäjä epäili kuitenkin sosiaalisen median kautta viestinnän ja mainonnan lisäävän työtaakkaa. Hän ei myöskään kokenut sosiaalisen median käyttöä luontevaksi itselleen, vaikka uskoikin sen hyödyttävän rekrytoinnissa.
Opiskelijat päätyivät yrittäjän haastattelun innoittamana jatkojalostamaan annettua työelämähaastetta. Lopulta haasteeksi muodostuikin kaksi kysymystä:
Minkälainen on hyvä mainosvideo sosiaalisen mediassa?
Miten mainosvideo tuotetaan helposti ja aikaa tuhlaamatta?
Ratkaisuna opiskelijat loivat ohjevideon hoiva-alan mikro- ja pienyrittäjille. Videolla annetaan ohjeita rekrytointivideon tekemiseen ja kerrotaan, mitä asioita kannattaa tuoda esiin rekrytointivideossa. (9.)
Ensimmäisessä osiossa perustellaan rekrytointivideon hyötyjä.
Toisessa osiossa kerrotaan, minkälaista sisältöä kotihoidon rekrytointivideossa kannattaa nostaa esiin.
Kolmannessa osiossa ohjeistetaan rekrytointivideon tekeminen vaiheittain. (9.)
Lähteet
Tevameri, Terhi 2021. Katsaus sote-alan työvoimaan: Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten ja pidemmän aikavälin tarkastelua (julkaisut.valtioneuvosto.fi). TEM toimialaraportit 2021:2. Viitattu 25.10.2022.
Vetovoimainen kotihoito – tehdään hyvä arki yhdessä - hanke (essote.fi)
Vetovoimainen kotihoito – tehdään hyvä arki yhdessä - hanke 2020-2021. Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon viestinnällä 2020–2021. (PDF) Dia-esitys. Viitattu 13.9.2022.
Holmberg, Jan 2021. Hoitajien rekrytointi on lapsenomaista. (tehylehti.fi) Tehy-Tehyläisten oma lehti. Blogipostaus. 20.8.2021. Viitattu 15.9.2022.
Suonpää, Sanna. Sosiaalinen media rekrytointikanavana –hypeä vai hyötyä? Monster.fi. Viitattu 13.9.2022.
Vetovoimainen vanhustyö -hanke 2022. Vetovoimatekijät. (PDF) Viitattu 25.10.2022
Kansanniva, Miikka 2018. Mainosvideon merkitys pienyrittäjälle. (theseus.fi) Opinnäytetyö. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu. Viestinnän koulutusohjelma, mediatuottaminen. Viitattu 13.9.2022
Dallaten innovaatioprojektit: Veto- ja pitovoima 2022 (dallaten.fi). Viitattu 25.10.2022
Kotihoito vetovoimaiseksi. Metropolia MINNO -projekti syksy2022. (Youtube.com)
Kirjoittaja
Heidi Stenberg (KM, Tuotekehittäjä EAT, Th) on Metropolian projektipäällikkönä ja lehtorina toimiva johtamisen kehittäjä, opetusalan moniottelija ja terveyden edistäjä.
Informaatiotulvan hallinta voi olla tänä päivänä melko suuri haaste, sillä propagandan ja aktuaalisen tiedon erottaminen toisistaan on vaikeaa. Valeuutisten erottaminen provokatiivisesta toiminnasta voi olla jopa mahdotonta. Viime aikoina onkin sosiaalisessa mediassa jaettu vinkkejä siitä, kuinka erottaa valeuutinen oikeasta uutisesta. Usein sanotaan, että totuus on tarua ihmeellisempää, mutta uutisten suhteen useampi samansisältöinen uutisointi voi olla keino varmentaa tiedon oikeellisuutta. On arvokasta löytää keinot mielensä rauhoittamiseen.
Näetkö ankan vai pupun?
[caption id="attachment_10372" align="aligncenter" width="255"] Joseph Jastrow, 1900, Fact and Fable in Psychology. Houghton, Mifflin and Co, s. 294-296.[/caption]
Yllä oleva piirroskuva on klassinen esimerkki siitä, kuinka ihmisen tunnetila tai ympäristö voi vaikuttaa siihen, havaitseeko katsoja kahta eläintä esittävästä kuvasta mielestään pupun vai ankan (1).
Kuinka voi antaa veden valua ankan selästä? Miten ollaan resilienttejä informaation tukahduttavalle vaikutukselle?
Mikäli uutisvirtaa tai somea seuraa hyvin aktiivisesti, voi olla, että niiden sisältö saa tarpeettoman suuren merkityksen arjen ajattelussa ja tunnetiloissa. Kuormittumisen säätelyä on hyvä tarkkailla. Olisi hyvä miettiä, mitä jatkuvan sisältövirran seuraamisella hakee takaa, tai mitä tarkoitusta se palvelee.
Meillä on joka hetki mahdollisuus vaikuttaa omiin tunteisiimme ja ajatteluumme
Mikäli huomaa oman ahdistuksen lisääntyvän, kannattanee sosiaalisen median ja uutisten seuraaminen jättää vähemmälle. Ahdistuksen kuopasta ylös pääsyyn on monia keinoja ja kukin löytää ne itselleen sopivimmat: joillakin se on juttelu ystävien kanssa, toisilla luonnossa kulkeminen tai urheilu. Itsensä ja tuntemustensa kuulostelu kuitenkin kannattaa ja johtaa usein muutenkin parempaan itsetuntemukseen.
Läsnäoleminen omassa kehossa ja ajattelun tasaaminen rauhallisen hengityksen avulla ovat hyviä keinoja tyynnyttää laukkaavaa mieltä, koska miksi et tekisi niin? Murheessa vellominen ei muuta tosiasioita, mutta helposti lamaannuttaa ja estää omaa toimintaa.
Toiminnan ja lamaantumisen vaihtelun voimakkuus voi näkyä resilienssinä. Sillä tarkoitetaan henkistä kapasiteettia, jonka avulla ihminen pystyy, usein tiedostamattomasti, hyödyntämään niitä voimavaroja ja vahvuuksia, jotka ylläpitävät hänen hyvinvointiaan erilaisissa tilanteissa. Resilienssin merkitys nousee esille erityisesti yllättävissä ja vaikeissa tilanteissa, jotka haastavat ihmisen totutut toimintamallit ja ajatukset (2), jota on mahdollisuus myös itse kasvattaa.
Ajatteluaan voi herätellä näkökulman vaihtamisella
Näkökulman vaihtamisen taito voi auttaa huomaamaan, etteivät asiat olekaan niin yksioikoisia. Silloin voi huomata, että jossain vaikeassa ja hankalassa seikassa tai tilanteessa, on jokin hyvä puoli (tai sitä voi yrittää etsiä). Huomio hyvästä voi auttaa työskentelemään hankalan asian eteen tai sen parissa.
Usein sanotaan, että kun huomaa ne asiat, jotka ovat jo hyvin, huonompien asioiden merkitys vähenee. Priorisoiminen hyvään ja toimivaan voivat toimia myös vipuvartena vaikeiden asioiden työstämisessä ja lisätä motivaatiota.
Hyvän näkeminen ja siihen keskittyminen ei siis välttämättä tarkoita pään pistämistä positiivisuuden pensaaseen. Se voi tarkoittaa, että löytää itsestään ne voimavarat ja vahvuudet, joilla asioiden ja hyvinvoinnin eteen jaksaa kamppailla.
Näkökulman vaihtamista voimavaroihin ja vahvuuksiin harjoitellaan yhdessä myös Katse tulevaisuuteen -hankkeessa, jotta yritysten resilienssi vahvistuisi.
Kirjoittaja
Helena Miettunen (FT, lastenpsykiatria FM, logopedia KM, kasvatuspsykologia) on Metropolia Ammattikorkeakoulun lehtori ja tutkintovastaava sekä Katse tulevaisuuteen - hankkeen asiantuntija.
Lähteet
Joseph Jastrow, 1900, Fact and Fable in Psychology (archive.org). Houghton, Mifflin and Co, s. 294-296.)
Mitä resilienssi on? | Helsingin yliopisto (helsinki.fi)
Kirjallisuutta
Aivotaidot – käytä päätäsi paremmin (2017). Isomäki, H. & Uusitalo, N. Gummerus.
Deception in psychology: moral costs and benefits of unsought self-knowledge. Bortolotti L, Mameli M.Account Res. 2006 Jul-Sep;13(3):259-75. doi: 10.1080/08989620600848561.PMID: 17124761
Elämän tarkoitus, suuntana merkityksellinen elämä (2020) Martela, F. Gummerus.
Hyvinvointia mielelläsi. Arvoista suunta elämäntapamuutokseen. (2020) Tevanlinna, A. Atena.
Joustava mieli. Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta. (2013) A. Pietikäinen, Duodecim.
Miksi aivot sanovat ei? Opi uusi tapa ajatella (2015) Lappalainen, M. Minerva-kustannus.
Näkökulman vaihtamisen taito (2011). Mattila, A.S. WSOY, Business pokkarit.
Omaa tehtävää etsimässä (2019). Pajunen, R. Otava.
Positiivisen psykologian voima (2015). Uusitalo-Malmivaara, L. (toim.) PS-kustannus.
Työkirja, työelämän vallankumouksen perusteet (2012). Tuominen, S. & Pohjakallio, P. WSOY.
Viisas mieli (2019). Opas tunnesäätelyvaikeuksista kärsiville. Sadeniemi, M., Häkkinen, M., Koivisto, M., Ryhänen, Te. & Tsokkinen, A-L. Duodecim.
Kommentit
Ei kommentteja