Tuottajat ekologisen Web3:n toimijoina

Tulevaisuutta kuvaavat tieteisfiktiot ovat kuuluneet arkeemme kautta aikojen. On vähintäänkin herkullista pohtia tulevaisuutta ja kuvitella sen rajatonta potentiaalia. Terveydenhuollon tilannetta taaksepäin tarkastellessa vaikuttaa siltä, että moni aiemmin mahdottomalta tuntunut idea on tänä päivänä käytössä, kuten robottiavusteiset toimenpiteet, potilaan kotiin vietävät etäpalvelut tai esimerkiksi kipupotilaille kohdennetut virtuaaliset todellisuudet. Huomionarvoista tieteisfiktiivisissä pohdinnoissa on se, että ne heijastelevat tieteellistä ja teknologista ymmärrystä ja ovat näin ollen oman aikansa spekulatiivisia tulkintoja. Tämän kaksiosaisen tekstikokonaisuuden ensimmäisessä osassa tarkastelen terveydenhuollon nykytilannetta tieteisfiktioihin ja tieteelliseen tutkimukseen perustuen. Seuraavassa osassa visioin tulevaa futuristisessa hengessä. Toteutuneita tieteisfiktioita Tieteiskirjallisuus on varsinaisesti alkanut kehittyä 1800-luvulla, ja tulevaisuuden terveydenhuolto on ollut yksi sen monista aiheista. Näissä fiktioissa on kuviteltu esimerkiksi seuraavien asioiden toteutuvan kaukaisessa tulevaisuudessa: eliniän merkittävä piteneminen suhteessa sen ajan odotteeseen, joka oli noin 40–50 vuotta lääketieteellisten laitteiden ja koneiden kehittyminen diagnostiikan ja hoidon tueksi, esimerkkinä sädehoito, joka on kehitetty 1900-luvun alkupuolella uudenlaiset lääkkeet, joista esimerkiksi ensimmäiset antibiootit on otettu käyttöön 1940-luvulla. Näiden kuvitelmien toteutumisen jälkeen terveydenhuollossa on nähty kiihtyvää teknologista kehitystä, jonka ansioista potilaiden hoito ja hoiva ovat nykypäivänä huipputasoa. Tähän omalta osaltaan ovat vaikuttaneet ainakin seuraavat teknologiset innovaatiot. Virtuaaliset konsultaatiot ja etäohjattavat yhteysrobotit Historia on kuvannut tilanteita lääketieteestä, joissa potilaan sairauksia diagnostisoidaan ja hoidetaan etäratkaisujen avulla. Nykyään etälääketiede1, virtuaaliset terveyskonsultaatiot2 ja etäohjattavat (telepresence) yhteysrobotit3,4 ovat laajasti terveydenhuollon toimijoiden käytössä. Hoidon ja hoivan monipuoliset mahdollisuudet vievät lääketieteelliset palvelut potilaiden kotiin ja mahdollistavat toimimisen esimerkiksi pitkien välimatkojen päästä tai haastavien terveystilanteiden, kuten pandemioiden aikana. Etäohjattavien yhteysrobottien (kuva 1) avulla ikäihmisiin voidaan olla yhteydessä tuttujen henkilöiden toimesta ympäröivistä olosuhteista huolimatta5. Kuva 1. Etäohjattava yhteysrobotti, Webot2. Sensorit, puettavat teknologiat ja erilaiset älykkäät seurantalaitteet Laitteet, jotka seuraavat ihmisen toimintaa ja elintoimintoja, ovat laajasti arkipäivää. Kuluttajakäyttöön tarkoitettuja sensoreita, mittareita ja älykkäitä kelloja on markkinoilla sadoittain. Niiden avulla monet ovat tottuneet seuraamaan esimerkiksi päivän aikaista aktiivisuutta, askeleita, unta tai palautumiseen liitettyjä arvoja. Myös työ-, hoiva- ja arkikäytössä puettavilla teknologioilla on suuri rooli ja erilaisten sensoreiden avulla voidaankin seurata esimerkiksi kaatumista, lämpökuormitusta, ilmanlaadun muutoksia, lämpötilaa tai liikettä.6 Lisäksi erilaisilla lääkinnällisillä laitteilla voidaan reaaliajassa etäseuranta esimerkiksi sydäntauti-7 tai Parkinson potilaiden tilaa8. Robottiavusteiset toimenpiteet Ajatus leikkaussaleissa toimenpiteitä suorittavista roboteista on edelleen osin tieteisfiktiivistä, joskin robottiavusteiset toimenpiteet ovat yleisiä monilla kirurgian eri osa-alueilla, kuten urologiassa, gynekologiassa ja yleiskirurgiassa9.  Ensimmäiset robottiavusteiset toimenpiteet on tehty 1980-luvulla10, mistä lähtien välineistön teknologinen kehitys on ollut nopeaa. Tällä hetkellä teknologia mahdollistaa esimerkiksi ihmiskäsien liikelaajuuden ylittämisen, josta on hyötyä erityisesti ahtaissa paikoissa tapahtuvissa toimenpiteissä.  Robottiavusteisen kirurgian etuina ovat esimerkiksi pienemmät leikkaushaavat, potilaiden nopeampi toipuminen, lyhyempi sairaalassaoloaika, vähäisemmät haittavaikutukset11 ja vähäisempi uusintaleikkausten tarve12. Bioniset raajaproteesit Kuvaukset menetettyjen raajojen korvaamisesta edistyneillä mekaanisilla tai robottimaisilla varaosilla on toistunut tieteiskirjallisuudessa kautta aikojen. Bioniset proteesit ovat elektroniikkaa ja tietotekniikkaa sisältäviä keinotekoisia raajoja, joita nykyään voidaan perinteisten valmistustapojen lisäksi myös 3D-tulostaa13. Bionisia proteeseja (kuva 2) voidaan ohjata esimerkiksi lihasten supistusvoimaa ja erilaisia sensoreita hyödyntämällä, tavallisista mekaanisesti liikkuvista proteeseista poiketen. Kuva 2. Bioninen käsiproteesi. Laajennetut todellisuudet ja metaversumit Tuoreinta osuutta toteutuneista tieteisfiktioista näyttelevät laajennetut ja yhdistetyt todellisuudet ja metaversumit, joissa todellisuus ja virtuaalinen maailma yhdistyvät. Teknisesti tähän kokonaisuuteen kuuluvat lisätty todellisuus (augmented reality, AR), virtuaalitodellisuus (virtual reality, VR) ja yhdistetty todellisuus (mixed reality, MR). Esimerkiksi virtuaalitodellisuuden avulla on helpotettu syöpäpotilaiden kipuja14 ja hoidettu ahdistuneisuushäiriöistä kärsiviä potilaita15. Jo käytössä olevien yhdistettyjen todellisuuksien lisäksi kiinnostusta herättävät 3D-virtuaalimaailmat ja metaversumit, joilla tarkoitetaan “maailmoja maailmassa”. Näissä digitaalisissa ympäristöissä terveydenhuollon henkilöstö ja potilaat voivat toimia avattarien eli virtuaalisten hahmojen tai hologrammien eli lasersäteen avulla luotujen 3D-kuvien välityksellä (kuva 3). Tällä hetkellä metaversumeja hyödynnetään esimerkiksi, ikääntyvien16, mielenterveyspotilaiden17 ja autistien hoidossa18.   Kuva 3. Erilaisia toimijoita metaversumissa: ihminen, 2 virtuaalista hahmoa ja hologrammi. Näiden esimerkkien avulla voidaan ajatella tieteisfiktioiden toimineen inspiraationa monille terveydenhuollon innovaatioille. Esimerkkeihin liitetyn tutkimustiedon perusteella nähdään, että moni alun perin utopistiseltakin vaikuttanut idea on kehittynyt todellisuudessa toimivaksi ratkaisuiksi. Vain aika näyttää, mihin terveydenhuoltomme voikaan teknisesti kehittyä. Erityisesti sitä pohdin seuraavassa tekstissä, "Futuristisia tulevaisuuskuvia terveydenhuollosta- osa 2/2". Vuonna 2050 terveydenhuolto ei ole enää pelkästään sairauksien hoitoa, vaan se on muuttunut ennakoivaksi ja yksilölliseksi kokemukseksi. Älykkäät implantit seuraavat jatkuvasti terveytemme tilaa ja ennakoivat mahdolliset ongelmat ennen kuin ne edes ilmaantuvat. Genomitiedon avulla luodaan räätälöityjä hoitosuunnitelmia, jotka perustuvat jokaisen yksilön ainutlaatuiseen perimään.  Tulevaisuuden terveydenhuolto on saavutettavissa kaikille, ja sen tavoitteena on pitkä ja terve elämä jokaiselle planeetan asukkaalle. 19   Kirjoittaja Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalvelujen innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen rajattomista mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja kehittämistyötä.       Lähteet 1 Jang-Jaccard, J., Nepal, S., Celler, B. & Yan, B. (2016). WebRTC-based video conferencing service for telehealth. Computing, 98:169–193. 2 Ghatak, S., Chakraborty, S., Goswami, RD. & Paul, H. (2022). Metaverse and its Impact in Healthcare. Proceedings of the 4th Virtual International Conference Path to a Knowledge Society- Managing Risks and Innovation. PaKSoM. ﷟ 3 Naseer, F., Khan, MN. & Altalbe, A. (2023). Telepresence Robot with DRL Assisted Delay Compensation in IoT-Enabled Sustainable Healthcare Environment. Sustainability, 15:4. 4 Altalbe, A., Khan, M.N., Tahir, M. & Shahzad, A. (2023). Orientation Control Design of a Telepresence Robot: An Experimental Verification in Healthcare System. Applied Sciences, 13, 6827. 5 Koceski, S. & Koceska, N. (2016). Evaluation of an Assistive Telepresence Robot for Elderly Healthcare. Journal of Medical Systems, 40, 121. 6 Lyly, J. (2018). Nyt tulevat älyvaatteet. Motiivilehti 20.11.2018 7 Kwun, J.-S., Lee, J. H., Park, B. E., et al. (2023). Diagnostic Value of a Wearable Continuous Electrocardiogram Monitoring Device (AT-Patch) for New-Onset Atrial Fibrillation in High-Risk Patients: Prospective Cohort Study. J Med Internet Res, 25: e45760. 8 Tam, W., Alajlani, M. & Abd-alrazaq, A. (2023.) An Exploration of Wearable Device Features Used in UK Hospital Parkinson Disease Care: Scoping Review. J Med Internet Res, 25:e42950. 9 Park, S. J., Lee, E. J., Kim, S. I., et al. (2020). Clinical Desire for an Artificial Intelligence–Based Surgical Assistant System: Electronic Survey–Based Study. JMIR Med Inform, 8(5): e17647. 10 Pugin, F., Bucher, P. & Morel, P. (2011.) History of robotic surgery: From AESOP® and ZEUS® to da Vinci®. Journal of Visceral Surgery, 148(5): e3-e8. 11 Terveyskylä. fi. Tietoa robottiavusteisesta leikkauksesta. 1.12.2021. 12 Niiranen, P. (2022.) KYS aloitti robottiavusteiset tekonivelleikkaukset – robotti herättää kirurgien keskuudessa myös ristiriitoja. Yle 15.9.2022. 13 Koprnický, J., Najman, P. & Šafka, J. (2017.) 3D printed bionic prosthetic hands. IEEE International Workshop of Electronics, Control, Measurement, Signals and their Application to Mechatronics (ECMSM), Donostia, Spain. 14 Violanti, D., Mete, M., Morris, A. & Groninger, H. (2023.) Virtual Reality for Pain Management in Inpatients with Cancer: A Randomized Controlled Trial. Journal of Pain and Symptom Management, 65(5): e672. 15 Carl, E., Stein, AT., Levihn-Coon, A. et al. (2019.) Virtual reality exposure therapy for anxiety and related disorders: A meta-analysis of randomized controlled trials. Journal of Anxiety Disorders, 61: 27-36. 16 Shu, S. & Woo, B. (2023.) Pioneering the Metaverse: The Role of the Metaverse in an Aging Population. JMIR Aging, 6:e40582. 17 Ezawa, I., Hollon, S. & Robinson, N. (2023.) Examining Predictors of Depression and Anxiety Symptom Change in Cognitive Behavioral Immersion: Observational Study. JMIR Mental Health, 10:e42377. 18  Lee, JH., Lee, TS., Kee SW. et al. (2022.) Development and Application of a Metaverse-Based Social Skills Training Program for Children With Autism Spectrum Disorder to Improve Social Interaction: Protocol for a Randomized Controlled Trial. JMIR Research Protocols, 11(6):e35960 19 Open AI. (2023.) ChatGPT-3.5, suuri kielimalli. Viitattu 2.10.2023. https://chat.openai.com/

NFT‑taide nousi 2020‑luvun alussa nopeasti globaaliksi ilmiöksi, hiipui sittemmin harrastajien pienemmäksi kentäksi ja on nyt yksi digitaalisen taiteen kehityssuunnista. Vaikka suurin hype on laantunut, aihe on edelleen kulttuurialalle merkityksellinen. Tässä artikkelissa kokoan yhteen Luovat Web3 -ajassa -hankkeen webinaarin, jonka puhujina olivat tekoälytaiteilija Roope Rainisto ja NFT‑keräilijä Tommi Koistinen. Mitä NFT‑taide on – ja miksi se kiinnostaa? NFT (non-fungible token) on lohkoketjuun tallennettu aitoustodistus, joka kertoo teoksen alkuperän, omistajan, omistushistorian ja aiemmat myyntihinnat. Usein NFT ei sisällä itse taideteosta, vaan linkin siihen, ja omistaja saa pääsyn teokseen juuri tämän tokenin kautta. NFT voi toimia myös fyysisen taideteoksen omistajuustodistuksena, vaikka digitaalisen teoksen omistajuus on huomattavasti helpompi siirtää kuin fyysisen taide-esineen lähettäminen uudelle ostajalle. NFT kiinnostaa keräilijöitä sen globaalien markkinoiden ja uudenlaisen digitaalisen kulttuurin vuoksi. Taiteilijoille se tarjoaa erityisesti mahdollisuuden tavoittaa kansainvälinen yleisö ilman välikäsiä sekä mahdollisuuden ohjelmoida teoksiinsa esimerkiksi automaattisen jälleenmyyntikorvauksen. NFT-taiteen muodot ja estetiikat NFT‑kenttä ei määrittele taidemaailman sisältöä tai tyyliä, vaan tarjoaa teknisen alustan, jonka sisällä syntyy hyvin erilaisia taidemuotoja. Taidekeräilijä Tommi Koistinen tunnistaa ainakin neljä keskeistä nft-taiteessa esiintyvää taidemuotoa. Generatiivinen taide muodostaa yhden keskeisen kategorian: se syntyy tekijän kirjoittaman koodin avulla ja julkaistaan usein suurina sarjoina, jolloin yksittäisen teoksen mahdollinen arvo määräytyy järjestelmän tuottamien variaatioiden kautta. Näillä teoksilla ei välttämättä korosteta tekijän henkilökohtaista ilmaisua vaan sen sijaan algoritmisen prosessin kauneutta. Tekoälytaide eli AI‑taide muodostaa toisen tärkeän ryhmän. Tekoälyn tuottamilla kuvilla voidaan joko jäljitellä perinteisiä taidemuotoja tai luoda täysin uudenlaisia AI:n omiin taipumuksiin perustuvia visuaalisia kieliä. Rainisto korostaa erityisesti sitä, että AI‑taide voi hyödyntää tekoälyn logiikkaa ja vinoumia taiteellisina elementteinä ja että osa teoksista voi sisältää AI-ominaiuuksia, joilla teos voi reagoida ja muuttua ympäristönsä mukaisesti. Kolmannen kategorian muodostavat nettikulttuuria kommentoivat meemit ja Web3‑kommentaarit. Ne ovat usein ajankohtaisia, humoristisia tai kriittisiä teoksia, jotka heijastavat krypto- ja verkkokulttuurin sisäisiä teemoja ja arvoja. Neljäntenä voidaan mainita valokuvataide, joka digitaalisen luonteensa vuoksi soveltuu hyvin verkkoympäristöön. NFT‑valokuva voi olla perinteinen valokuva NFT‑teokseksi mintattuna. Myös suomalaisten valokuvaajien teoksia on mukana. Erityispiirteenä NFT-valokuvina esiintyy keräilyarvoa sisältäviä valokuvia, joita ei ole julkaistu muualla. Roope Rainisto: matka NFT-taiteilijaksi Roope Rainisto ryhtyi tekemään taidetta tekoälyllä varhaisessa vaiheessa, koska hän arvioi tekoälyn digitaalisen kehityksen kiinnostavammaksi kehityssuunnaksi. Hän päätyi julkaisemaan teoksiaan NFT-taiteena sen vuoksi, että digihuijarit yrittävät myydä hänen ai-valokuviaan väärennetyllä profiililla. Suojellakseen omaa tuotantoaan hän loi lohkoketjuun artistiprofiilin, ja tämä avasi hänelle tien NFT‑taiteilijaksi kansainvälisellä tasolla. AI‑taiteen osalta Rainisto erottaa kaksi suuntausta. Ensimmäisessä tekoälyä käytetään olemassa olevien taidemuotojen imitoimiseen; tavoitteena voi olla teos, joka ei olisi mahdollinen muiden tekniikoiden kautta toteutettuna. Tekoäly voi toteuttaa kaikkein mielikuvituksellisimmat ideat ja paljon enemmänkin. Toisessa suuntauksessa AI‑taiteesta pyritään luomaan jotakin täysin uutta – visuaalisuutta, jota ei olisi mahdollista tuottaa ilman tekoälyn osallistumista. Rainiston mukaan tämä jälkimmäinen lähestymistapa on tulevaisuuden taiteen kannalta merkityksellisin. Hän korostaa myös sitä, että NFT‑kentässä taiteilijan näkyvyys määräytyy sosiaalisen median algoritmien kautta, ei institutionaalisen kuratoinnin. Taiteilijan täytyy olla vuorovaikutteinen, persoonallinen ja läsnä erityisesti Twitterissä/X:ssä ja Discordissa. Pelkkä laadukas taide ei riitä, jos kukaan ei näe sitä. Rainiston mukaan NFT‑taiteen ostajien aktiivisuus vaihtelee kryptovaluuttojen markkinan mukaan: kun kryptojen arvo nousee, ihmiset ostavat enemmän taidetta, ja kun markkinat laskevat, taidehankinnat vähenevät. Hän muistuttaa, että vaikka uutisointi korostaa romahduksia, pitkällä aikavälillä kryptovaluuttojen markkinoiden kehitys on ollut nousujohteista. Tommi Koistisen näkökulma: keräilijän maailma Tommi Koistinen on kerännyt NFT‑taidetta useista lohkoketjuista ja omistaa yli tuhat teosta. Hän kuvailee NFT‑markkinoita laajoiksi ja monimuotoisiksi. Suurilla geneerisillä markkinapaikoilla, kuten OpenSea ja Magic Eden, ostajia on paljon, mutta kilpailu huomiosta on ankaraa. Kuratoidummilla taidealustoilla – esimerkiksi SuperRare, Verse, MoneyFold ja Objkt – teosten löytäminen on harkitumpaa, vaikka julkaisemisen kynnys on korkeampi. Lisäksi on matalan kynnyksen alustoja kuten Rodeo ja Drip, jotka sopivat näkyvyyden kasvattamiseen mutta eivät yleensä suurille kaupallisille myynneille. Koistisen mukaan NFT‑taiteen keräilijöitä motivoivat niin taiteilijan aktiivisuus ja projektin pitkäjänteisyys kuin yhteisön energia ja tietenkin omat mieltymykset. Hän kuitenkin huomauttaa, että valtaosaa NFT‑teoksista on hyvin vaikea myydä eteenpäin. Siksi keräilyyn kannattaa suhtautua pitkäjänteisesti ja taiteesta nauttien, ei pikavoittojen tavoitteluna. Haasteita kentässä ovat myös AI‑työkalujen myötä syntynyt sisällön määrä, näkyvyyden keskittyminen harvoille huipuille, alustojen pirstaleisuus sekä kryptomaailman huijaus- ja identiteettiriskit. Miksi NFT‑kenttä on edelleen merkityksellinen kulttuurialalle? Vaikka hype on tasoittunut, NFT‑taide ei ole kadonnut mihinkään. Se on kehittyvä ekosysteemi, jossa yhdistyvät uudet taiteen tekemisen muodot, globaalit yleisöt ja yhteisöt sekä teknologiset innovaatiot. NFT-maailmassa taiteen arvo muodostuu eri tavoin kuin perinteisessä taidemaailmassa: algoritmien, yhteisödynamiikan ja verkostoitumisen kautta. Samalla kuratoinnin merkitys kasvaa, kun tarjonta kasvaa ja yleisön on entistä vaikeampi löytää merkityksellistä sisältöä. Taiteilijan rooli laajenee selvästi. NFT‑kentässä taiteilija ei ole vain teosten tekijä, vaan myös yleisönsä rakentaja ja yhteisönsä ylläpitäjä. Toisaalta digitaalinen tuotanto tarjoaa matalan kynnyksen kokeilla uusia ideoita, julkaista teoksia ja tavoittaa kansainvälinen yleisö ilman fyysisiä tuotantokustannuksia. NFT‑taide ei korvaa perinteistä taidemaailmaa, mutta muodostaa sen rinnalle uuden ja yhä kehittyvän kentän, jossa taiteen tekeminen, jakaminen ja kokeminen tapahtuvat eri logiikalla kuin fyysisessä taidemaailmassa. Taiteilijoille se tarjoaa väylän kansainväliseen näkyvyyteen ja uudenlaisiin yleisösuhteisiin. Keräilijöille se avaa mahdollisuuden rakentaa kokoelmia, jotka heijastavat digitaalisen aikakauden estetiikkaa ja kulttuurisia ilmiöitä. Kulttuurialalle se puolestaan tuo tarpeen ymmärtää uusia tuotannon, kuratoinnin ja esittämisen tapoja – aivan kuten aikanaan poptaide haastoi taidemaailman rajoja ja odotuksia. Lähteet Luovat web3-ajassa -hanke. (1.3.2024). Uusi Internet ja Kuvataide [Video]. YouTube. https://www.youtube.com/watch?v=Z6V8Vw2b9-g

Luovat alat elävät murroskautta. Vanhat ansaintamallit murenevat, alustatalous on muuttanut jakelun, ja tekoäly haastaa tekijyyden ja luovan tekemisen perinteet. Samalla kun kulttuuripalvelut siirtyvät yhä vahvemmin digitaaliseen maailmaan, on syytä pohtia kenen ehdoilla tätä tulevaisuutta rakennetaan? Marraskuussa 2025 julkaistu eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportti Krypton yhteiskunta tarkastelee lohkoketjujen, digitaalisen rahan ja hajautettujen järjestelmien vaikutuksia talouteen, infrastruktuureihin ja yhteiskunnan toimintaan. Vaikka raportti ei keskity luoviin aloihin, sen kuvaamat muutokset koskettavat suoraan myös kulttuurikenttää: omistajuutta, ansaintaa ja sitä, kenen ehdoilla digitaalinen tulevaisuus rakennetaan. Kun raporttia peilaa LUME-hankkeemme (Luovat Web3-ajassa) näkökulmasta, syntyy kokonaiskuva siitä, miten nämä suuret kehityskulut näkyvät käytännön tasolla kulttuurialan tekijöille ja tuottajille. Tässä viisi nostoa siitä, mitä nämä julkaisut kertovat luovan alan tulevaisuudesta. 1. Disruptio on osa luonnollista uudistumista Krypton yhteiskunta muistuttaa, että disruptiiviset innovaatiot syntyvät markkinoiden tehottomuudesta ja voivat yhtä aikaa luoda uutta arvoa ja tuhota vanhaa. Luovalla alalla tämä sykli on jo arkipäivää: striimaus romahdutti levykaupan, mutta loi globaalin digitaalisen jakelun, kun taas sosiaalinen media vei vallan perinteisen median portinvartijoilta, mutta antoi sen voiman teknologiajättien hallinnoimille algoritmeille. Raportin viesti on selvä: vanhan tuhoutuminen on usein uuden edellytys. Olennaista on se, mitä luova ala haluaa rakentaa tilalle. 2. Digitaalinen infrastruktuuri on haavoittuva ja kulttuuriala elää sen varassa Raportti kuvaa tilanteita, joissa yhden teknologiayhtiön virhe pysäytti pankit, lentoyhtiöt ja sairaalat. Tämä havainnollistaa, miten riippuvaisia olemme digitaalisesta infrastruktuurista. Kun Spotify muuttaa äänikirjojen hinnoittelua tai TikTokin algoritmi muuttuu, vaikutukset artistin jakeluun ja toimeentuloon ovat välittömiä. Kun Bandcamp myytiin uudelle omistajalle, musiikkialan indie-kenttä hermostui. Eduskunnan raportti korostaa, kuinka riippuvaisia olemme muutamasta teknologiayhtiöstä. Kulttuuriala elää järjestelmien varassa, joita se ei itse omista eikä hallitse. Web3 ja hajautetut teknologiat pyrkivät vastaamaan juuri tähän haavoittuvuuteen vähentämällä keskitettyjen toimijoiden valtaa. 3. Ansaintamallien murros: alustataloudesta kohti tekijöiden taloutta Raportti puhuu “arvonluonnin muutoksesta” ja näkee lohkoketjun “uuden verkottuneen talouden taustakoodina”. Tämä osuu suoraan luovan alan kipukohtiin, sillä nykyinen internet keskittyy muutamille jäteille, luovan työn tekijät jäävät välikäsien varjoon ja rahavirrat kohdistuvat alustoille, eivät sisällöntuottajille. Web3:n eetos tarjoaa vastavoiman: Hajauttamisen ihanne: valta hajautetaan lähemmäs tekijöitä ja yhteisöjä. Tämä voi näkyä esimerkiksi selvempänä omistajuutena: tekijä ei ole vain alustan sisällöntuottaja, vaan oman datansa ja teostensa omistaja Älysopimukset (smart contracts): koodi varmistaa automaattisesti, että säännöt toteutuvat ja automatisoivat luottamuksen, nopeuttaen myös rahaliikennettä DAOt (Decentralized Autonomous Organizations): digitaalisen ajan osuuskuntia, jotka mahdollistavat yhteisöllisen päätöksenteon ja varojen hallinnan Tokenisaatio: Mahdollistaa mikro-omistamisen ja uudet tulovirrat, joissa fanit voivat olla sijoittajia tai osallisia menestyksestä. Mikä tahansa arvo, on se sitten taulu, kappale tai tapahtuma, voidaan pilkkoa mikro-omistuksiksi, mikä avaa uusia tulovirtoja Luovalle alalle tämä voi tarkoittaa konkreettisesti esimerkiksi jälkimarkkinarojaltien automatisointia, fanien osallistamista ja yhteisörahoitusta, suurempaa suoraa tuloa tekijälle. 4. Teknologia ei ole arvovapaata ja kriittinen ääni on tärkeä Raportti muistuttaa, että teknologian kehitystä ohjaavat arvovalinnat, jotka teemme yhteiskuntana. Tämä koskee myös kulttuurialaa. Krypton yhteiskunta nostaa esiin erityisesti Bitcoinin energiankulutuksen. LUME-hankkeessa olemme huomanneet kuinka luovan alan opiskelijat ja taiteilijat ovat huolissaan lohkoketjun ekologisesta jalanjäljestä ja kuinka tämä vaikuttaa heidän halukkuuteensa käyttää uutta teknologiaa. Lisäksi epävarmat tulovirrat ja kryptomarkkinan heilahtelut ovat riskejä, joita ei voi sivuuttaa. Uusi teknologia synnyttää uusia riskejä, ja niiden hallinta vaatii sääntelyä, infrastruktuurien vakautta ja yhteisiä arvoja. Web3 ei ole taikasauva, eikä se ratkaise vanhoja ongelmia yksinään, mutta se tarjoaa vaihtoehdoja. Ja ennen kaikkea hyvän syyn pohtia millaisia malleja haluamme rakentaa kulttuurille ja taiteelle tulevina vuosikymmeninä. 5. Voimmeko hyötyä “tuhon ja uudistumisen” syklistä? Krypton yhteiskunta -julkaisu auttaa ymmärtämään, miksi tuhon ja uudistumisen sykli kiihtyy: teknologiat, geopoliittinen ilmapiiri ja kulttuurinen muutos tapahtuvat yhtä aikaa. Luovalla alalla tämä voi olla myös mahdollisuus kartoittaa uusia malleja, irrottautua teknologiayhtiöiden yksinvallasta, rakentaa reilumpia ansaintamalleja ja vahvistaa suomalaisen kulttuurin suvereniteettia digitaalisessa maailmassa. Tämä vaatii kansallista sääntelyä, verotuksen selkeyttä, rohkeita kokeilija sekä uutta web3-lukutaitoa kulttuurialalle. Tuottajat, managerit ja taiteilijat tarvitsevat osaamista, jotta osaamme ottaa käyttöön ne työkalut, jotka todella hyödyttävät tekijöitä. Lopuksi Krypton yhteiskunta osoittaa, että digitaalisen ajan murros ei ole pelkkää teknologiaa, vaan kyse on vallasta, omistajuudesta ja arvoista. Siksi juuri kulttuurialalla on erityinen rooli: kyky kuvittaa, testata ja kyseenalaistaa olemassaolevia malleja. Web3 ja hajautetut teknologiat eivät ole valmis ratkaisu. Ne eivät yksin korjaa vanhoja rakenteita, eivätkä sovi kaikkiin tarpeisiin. Mutta ne avaavat tilan vaihtoehdoille kuten reilummille jakelutavoille, uusille ansaintamalleille ja yhteisölliselle omistajuudelle, jota perinteiset alustat eivät koskaan mahdollistaneet. Muutos on väistämätön, mutta sen suuntaan voi vaikuttaa. Jos osaamme yhdistää teknologian mahdollisuudet kulttuurialan omiin arvoihin ja osaamiseen, suomalainen luova ala voi siirtyä sopeutujasta aktiiviseksi suunnannäyttäjäksi digitalisoituvan yhteiskunnan seuraavassa vaiheessa. Marja Konttinen toimii Metropolian asiantuntijana Euroopan unionin osarahoittamasa LUME-hankkeessa, joka keskittyy luovan alan uusin ansaintamalleihin. Lähteet Eriksson, Taina et al.: Krypton yhteiskunta. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 3/2025. https://www.eduskunta.fi/FI/valiokunnat/tulevaisuusvaliokunta/julkaisut/Sivut/krypton-yhteiskunta.aspx Halonen, Katri & Hero, Laura-Maija (toim.): Luovat web3-ajassa – Unelmia, haasteita ja ansaintamahdollisuuksia (2023). https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/804590/2023%20Taito%20116%20Luovat%20web3-ajassa.pdf