Tuottajat ekologisen Web3:n toimijoina

Tulevaisuutta kuvaavat tieteisfiktiot ovat kuuluneet arkeemme kautta aikojen. On vähintäänkin herkullista pohtia tulevaisuutta ja kuvitella sen rajatonta potentiaalia. Terveydenhuollon tilannetta taaksepäin tarkastellessa vaikuttaa siltä, että moni aiemmin mahdottomalta tuntunut idea on tänä päivänä käytössä, kuten robottiavusteiset toimenpiteet, potilaan kotiin vietävät etäpalvelut tai esimerkiksi kipupotilaille kohdennetut virtuaaliset todellisuudet. Huomionarvoista tieteisfiktiivisissä pohdinnoissa on se, että ne heijastelevat tieteellistä ja teknologista ymmärrystä ja ovat näin ollen oman aikansa spekulatiivisia tulkintoja. Tämän kaksiosaisen tekstikokonaisuuden ensimmäisessä osassa tarkastelen terveydenhuollon nykytilannetta tieteisfiktioihin ja tieteelliseen tutkimukseen perustuen. Seuraavassa osassa visioin tulevaa futuristisessa hengessä. Toteutuneita tieteisfiktioita Tieteiskirjallisuus on varsinaisesti alkanut kehittyä 1800-luvulla, ja tulevaisuuden terveydenhuolto on ollut yksi sen monista aiheista. Näissä fiktioissa on kuviteltu esimerkiksi seuraavien asioiden toteutuvan kaukaisessa tulevaisuudessa: eliniän merkittävä piteneminen suhteessa sen ajan odotteeseen, joka oli noin 40–50 vuotta lääketieteellisten laitteiden ja koneiden kehittyminen diagnostiikan ja hoidon tueksi, esimerkkinä sädehoito, joka on kehitetty 1900-luvun alkupuolella uudenlaiset lääkkeet, joista esimerkiksi ensimmäiset antibiootit on otettu käyttöön 1940-luvulla. Näiden kuvitelmien toteutumisen jälkeen terveydenhuollossa on nähty kiihtyvää teknologista kehitystä, jonka ansioista potilaiden hoito ja hoiva ovat nykypäivänä huipputasoa. Tähän omalta osaltaan ovat vaikuttaneet ainakin seuraavat teknologiset innovaatiot. Virtuaaliset konsultaatiot ja etäohjattavat yhteysrobotit Historia on kuvannut tilanteita lääketieteestä, joissa potilaan sairauksia diagnostisoidaan ja hoidetaan etäratkaisujen avulla. Nykyään etälääketiede1, virtuaaliset terveyskonsultaatiot2 ja etäohjattavat (telepresence) yhteysrobotit3,4 ovat laajasti terveydenhuollon toimijoiden käytössä. Hoidon ja hoivan monipuoliset mahdollisuudet vievät lääketieteelliset palvelut potilaiden kotiin ja mahdollistavat toimimisen esimerkiksi pitkien välimatkojen päästä tai haastavien terveystilanteiden, kuten pandemioiden aikana. Etäohjattavien yhteysrobottien (kuva 1) avulla ikäihmisiin voidaan olla yhteydessä tuttujen henkilöiden toimesta ympäröivistä olosuhteista huolimatta5. Kuva 1. Etäohjattava yhteysrobotti, Webot2. Sensorit, puettavat teknologiat ja erilaiset älykkäät seurantalaitteet Laitteet, jotka seuraavat ihmisen toimintaa ja elintoimintoja, ovat laajasti arkipäivää. Kuluttajakäyttöön tarkoitettuja sensoreita, mittareita ja älykkäitä kelloja on markkinoilla sadoittain. Niiden avulla monet ovat tottuneet seuraamaan esimerkiksi päivän aikaista aktiivisuutta, askeleita, unta tai palautumiseen liitettyjä arvoja. Myös työ-, hoiva- ja arkikäytössä puettavilla teknologioilla on suuri rooli ja erilaisten sensoreiden avulla voidaankin seurata esimerkiksi kaatumista, lämpökuormitusta, ilmanlaadun muutoksia, lämpötilaa tai liikettä.6 Lisäksi erilaisilla lääkinnällisillä laitteilla voidaan reaaliajassa etäseuranta esimerkiksi sydäntauti-7 tai Parkinson potilaiden tilaa8. Robottiavusteiset toimenpiteet Ajatus leikkaussaleissa toimenpiteitä suorittavista roboteista on edelleen osin tieteisfiktiivistä, joskin robottiavusteiset toimenpiteet ovat yleisiä monilla kirurgian eri osa-alueilla, kuten urologiassa, gynekologiassa ja yleiskirurgiassa9.  Ensimmäiset robottiavusteiset toimenpiteet on tehty 1980-luvulla10, mistä lähtien välineistön teknologinen kehitys on ollut nopeaa. Tällä hetkellä teknologia mahdollistaa esimerkiksi ihmiskäsien liikelaajuuden ylittämisen, josta on hyötyä erityisesti ahtaissa paikoissa tapahtuvissa toimenpiteissä.  Robottiavusteisen kirurgian etuina ovat esimerkiksi pienemmät leikkaushaavat, potilaiden nopeampi toipuminen, lyhyempi sairaalassaoloaika, vähäisemmät haittavaikutukset11 ja vähäisempi uusintaleikkausten tarve12. Bioniset raajaproteesit Kuvaukset menetettyjen raajojen korvaamisesta edistyneillä mekaanisilla tai robottimaisilla varaosilla on toistunut tieteiskirjallisuudessa kautta aikojen. Bioniset proteesit ovat elektroniikkaa ja tietotekniikkaa sisältäviä keinotekoisia raajoja, joita nykyään voidaan perinteisten valmistustapojen lisäksi myös 3D-tulostaa13. Bionisia proteeseja (kuva 2) voidaan ohjata esimerkiksi lihasten supistusvoimaa ja erilaisia sensoreita hyödyntämällä, tavallisista mekaanisesti liikkuvista proteeseista poiketen. Kuva 2. Bioninen käsiproteesi. Laajennetut todellisuudet ja metaversumit Tuoreinta osuutta toteutuneista tieteisfiktioista näyttelevät laajennetut ja yhdistetyt todellisuudet ja metaversumit, joissa todellisuus ja virtuaalinen maailma yhdistyvät. Teknisesti tähän kokonaisuuteen kuuluvat lisätty todellisuus (augmented reality, AR), virtuaalitodellisuus (virtual reality, VR) ja yhdistetty todellisuus (mixed reality, MR). Esimerkiksi virtuaalitodellisuuden avulla on helpotettu syöpäpotilaiden kipuja14 ja hoidettu ahdistuneisuushäiriöistä kärsiviä potilaita15. Jo käytössä olevien yhdistettyjen todellisuuksien lisäksi kiinnostusta herättävät 3D-virtuaalimaailmat ja metaversumit, joilla tarkoitetaan “maailmoja maailmassa”. Näissä digitaalisissa ympäristöissä terveydenhuollon henkilöstö ja potilaat voivat toimia avattarien eli virtuaalisten hahmojen tai hologrammien eli lasersäteen avulla luotujen 3D-kuvien välityksellä (kuva 3). Tällä hetkellä metaversumeja hyödynnetään esimerkiksi, ikääntyvien16, mielenterveyspotilaiden17 ja autistien hoidossa18.   Kuva 3. Erilaisia toimijoita metaversumissa: ihminen, 2 virtuaalista hahmoa ja hologrammi. Näiden esimerkkien avulla voidaan ajatella tieteisfiktioiden toimineen inspiraationa monille terveydenhuollon innovaatioille. Esimerkkeihin liitetyn tutkimustiedon perusteella nähdään, että moni alun perin utopistiseltakin vaikuttanut idea on kehittynyt todellisuudessa toimivaksi ratkaisuiksi. Vain aika näyttää, mihin terveydenhuoltomme voikaan teknisesti kehittyä. Erityisesti sitä pohdin seuraavassa tekstissä, "Futuristisia tulevaisuuskuvia terveydenhuollosta- osa 2/2". Vuonna 2050 terveydenhuolto ei ole enää pelkästään sairauksien hoitoa, vaan se on muuttunut ennakoivaksi ja yksilölliseksi kokemukseksi. Älykkäät implantit seuraavat jatkuvasti terveytemme tilaa ja ennakoivat mahdolliset ongelmat ennen kuin ne edes ilmaantuvat. Genomitiedon avulla luodaan räätälöityjä hoitosuunnitelmia, jotka perustuvat jokaisen yksilön ainutlaatuiseen perimään.  Tulevaisuuden terveydenhuolto on saavutettavissa kaikille, ja sen tavoitteena on pitkä ja terve elämä jokaiselle planeetan asukkaalle. 19   Kirjoittaja Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalvelujen innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen rajattomista mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja kehittämistyötä.       Lähteet 1 Jang-Jaccard, J., Nepal, S., Celler, B. & Yan, B. (2016). WebRTC-based video conferencing service for telehealth. Computing, 98:169–193. 2 Ghatak, S., Chakraborty, S., Goswami, RD. & Paul, H. (2022). Metaverse and its Impact in Healthcare. Proceedings of the 4th Virtual International Conference Path to a Knowledge Society- Managing Risks and Innovation. PaKSoM. ﷟ 3 Naseer, F., Khan, MN. & Altalbe, A. (2023). Telepresence Robot with DRL Assisted Delay Compensation in IoT-Enabled Sustainable Healthcare Environment. Sustainability, 15:4. 4 Altalbe, A., Khan, M.N., Tahir, M. & Shahzad, A. (2023). Orientation Control Design of a Telepresence Robot: An Experimental Verification in Healthcare System. Applied Sciences, 13, 6827. 5 Koceski, S. & Koceska, N. (2016). Evaluation of an Assistive Telepresence Robot for Elderly Healthcare. Journal of Medical Systems, 40, 121. 6 Lyly, J. (2018). Nyt tulevat älyvaatteet. Motiivilehti 20.11.2018 7 Kwun, J.-S., Lee, J. H., Park, B. E., et al. (2023). Diagnostic Value of a Wearable Continuous Electrocardiogram Monitoring Device (AT-Patch) for New-Onset Atrial Fibrillation in High-Risk Patients: Prospective Cohort Study. J Med Internet Res, 25: e45760. 8 Tam, W., Alajlani, M. & Abd-alrazaq, A. (2023.) An Exploration of Wearable Device Features Used in UK Hospital Parkinson Disease Care: Scoping Review. J Med Internet Res, 25:e42950. 9 Park, S. J., Lee, E. J., Kim, S. I., et al. (2020). Clinical Desire for an Artificial Intelligence–Based Surgical Assistant System: Electronic Survey–Based Study. JMIR Med Inform, 8(5): e17647. 10 Pugin, F., Bucher, P. & Morel, P. (2011.) History of robotic surgery: From AESOP® and ZEUS® to da Vinci®. Journal of Visceral Surgery, 148(5): e3-e8. 11 Terveyskylä. fi. Tietoa robottiavusteisesta leikkauksesta. 1.12.2021. 12 Niiranen, P. (2022.) KYS aloitti robottiavusteiset tekonivelleikkaukset – robotti herättää kirurgien keskuudessa myös ristiriitoja. Yle 15.9.2022. 13 Koprnický, J., Najman, P. & Šafka, J. (2017.) 3D printed bionic prosthetic hands. IEEE International Workshop of Electronics, Control, Measurement, Signals and their Application to Mechatronics (ECMSM), Donostia, Spain. 14 Violanti, D., Mete, M., Morris, A. & Groninger, H. (2023.) Virtual Reality for Pain Management in Inpatients with Cancer: A Randomized Controlled Trial. Journal of Pain and Symptom Management, 65(5): e672. 15 Carl, E., Stein, AT., Levihn-Coon, A. et al. (2019.) Virtual reality exposure therapy for anxiety and related disorders: A meta-analysis of randomized controlled trials. Journal of Anxiety Disorders, 61: 27-36. 16 Shu, S. & Woo, B. (2023.) Pioneering the Metaverse: The Role of the Metaverse in an Aging Population. JMIR Aging, 6:e40582. 17 Ezawa, I., Hollon, S. & Robinson, N. (2023.) Examining Predictors of Depression and Anxiety Symptom Change in Cognitive Behavioral Immersion: Observational Study. JMIR Mental Health, 10:e42377. 18  Lee, JH., Lee, TS., Kee SW. et al. (2022.) Development and Application of a Metaverse-Based Social Skills Training Program for Children With Autism Spectrum Disorder to Improve Social Interaction: Protocol for a Randomized Controlled Trial. JMIR Research Protocols, 11(6):e35960 19 Open AI. (2023.) ChatGPT-3.5, suuri kielimalli. Viitattu 2.10.2023. https://chat.openai.com/

Useimmissa keskusteluissa lohkoketju nousee esiin joko kryptovaluuttoina tai NFT-spekulaationa. Kulttuurituotannon opetuksessa tämä kapea kuva on ongelma. Kun keskustelen opiskelijoideni kanssa Web3-ansaintamalleista, ensimmäinen reaktio on usein epävarma ihmettely siitä, mitä tällainen teknologia voisi tarkoittaa luovan alan tekijälle. Tarvitaan konkreettinen suomalainen esimerkki, ja Cyon Media toimii tässä esinomaisesti. Cyon Media on pieni suomalainen startup, joka rakentaa lohkoketjupohjaista jakelualustaa elokuva-alalle. Toimitusjohtaja Lotta Stenroos tulee TV-tuotannosta ja teknologiajohtaja Tracie Mitchell on tehnyt vuosia töitä Disneyn, BBC:n ja Al Jazeeran taustateknologian parissa. Heidän visionsa on yhtä aikaa yksinkertainen ja ideologinen: tekijän pitäisi voida omistaa, lisensoida ja jaella teostaan koko sen elinkaaren ajan ilman että kontrolli liukuu välikäsille. Vanha malli ja sen ongelma Indie-elokuvan tie yleisön luokse kulkee tyypillisesti festivaalien, myyntiagenttien, levittäjien, aggregaattoreiden ja suoratoistopalvelujen kautta. Jokainen näistä ottaa siivunsa ja osa oikeuksista siirtyy sopimuksissa eteenpäin. Rakenne on osin välttämätön, sillä ilman levittäjiä pienen tekijän on lähes mahdotonta tavoittaa yleisöä. Samalla se on rakenne, jota OECD on uusimmissa raporteissaan kuvannut alustatalouden aikakauden keskeiseksi ongelmaksi: tulot kasaantuvat suurille tekijöille, indie-tekijöiden neuvotteluasema on heikko ja arvokas yleisödata jää alustalle eikä päädy tekijälle (OECD 2023). Ongelma näkyy konkreettisesti myös suomalaisten tekijöiden arjessa. Its Alive Filmsin Teemu Nikki ja Jani Pösö, joiden filmografiaan kuuluu muun muassa Venetsiassa palkittu Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia sekä Suomen viime vuoden katsotuin elokuva Sata litraa sahtia, kuvaavat elokuvien tekemistä OP Median haastattelussa suoraan "maailman paskimmaksi bisnekseksi" (Laakso 2026). Maailmalla tuotannon katetavoite eli niin sanottu producer's overhead on tyypillisesti 10–20 prosenttia budjetista, mutta Suomen tukijärjestelmä rahoittaa vain kustannuksia, ei tuottoja. Tuottajan oma osuus tulee vasta jälkijunassa lipputuloista tai oikeuksien myynnistä, jos sitäkään. Sokean miehen 358 282 euron budjettiin verrattuna kansainväliset oikeudet ja palkinnot olivat tuottaneet 280 000 euroa: pieni elokuva voi siis tuottaa suhteessa hyvin, mutta vasta vuosien jalkatyön jälkeen ja monen välikäden läpi (Laakso 2026). Kun Oscar-ehdokkuuksien aikaan "Suomella ei ollut markkinointibudjettia edes karjalanpiirakoihin", duo joutui itse paikkaamaan kansainvälisen näkyvyyden puuttumista. Tämä on rakenteellinen tilanne, joka koskee jokaista suomalaista indie-tekijää. Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu on tarkastellut samoja teemoja toisesta näkökulmasta. Lohkoketju voi lisätä läpinäkyvyyttä tekijänoikeuksien hallinnassa, automatisoida rojaltinjaon ja keventää hallinnollista taakkaa. Teknologia ei kuitenkaan yksin ratkaise markkinoiden epätasapainoa, vaan rinnalle tarvitaan osaamista, sääntelyä ja realistista kestävyysarviota (European Parliament 2022). Haasteisiin vastaa suomalainen Cyon Media Cyon Media puuttuu juuri niihin kipupisteisiin, joita Nikki ja Pösö kuvaavat. Sen sijaan että tekijä luovuttaisi teoksensa kiertoon useiden välikäsien sopimuksilla ja jäisi odottamaan, että rahat valuvat vuosien päästä takaisin, Cyon Media -alustalla teos julkaistaan yhden hallitun linkin kautta. Linkki kantaa mukanaan omistajuuden, lisenssiehdot, alueelliset rajaukset ja tulonjakomallin koko teoksen elinkaaren ajan. Käytännössä tämä tarkoittaa kolmea asiaa. Ensinnäkin festivaalikierros hoituu ilman, että tiedostokopioita lähtee kiertämään: ohjaaja myöntää valituille festivaaleille määräaikaisen katseluoikeuden ja oikeudet sulkeutuvat automaattisesti tapahtuman jälkeen. Toiseksi tulonjako on sisäänrakennettu. Jokainen katselu jakautuu sopimusten mukaisesti tekijälle, mahdollisille yhteistuottajille ja markkinoijille reaaliajassa, eikä rahaa tarvitse jäädä odottelemaan välitilien kautta. Kolmanneksi yleisödata jää tekijälle eikä alustalle, jolloin seuraavan teoksen rahoitusneuvotteluissa on jotain konkreettista näytettävää. Indie-tekijälle tämä tarkoittaa rakenteellista siirtymää: sen sijaan että tuottaja saisi osansa "jälkijunassa, jos mitään jää", tulonjako toimii samalla nopeudella kuin yleisön katselut. Sama julkaisu palvelee teoksen koko elinkaarta. Markkinointi voidaan rakentaa samaan rakenteeseen, eli vaikuttaja, blogi tai julkaisija voi saada automaattisen osuuden jokaisesta katselusta älysopimuksen kautta.  Cyon Median tuote perustuu Eluvio Content Fabric -protokollaan ja proof-of-authority -konsensusmekanismiin, joka kuluttaa energiaa huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Bitcoinin proof-of-work. Tekninen yksityiskohta on tärkeä, koska se purkaa yleisiä ennakkokäsityksiä siitä, että lohkoketju olisi aina ympäristökatastrofi. Kaikki lohkoketjut eivät toimi samalla periaatteella. Cyon Media sai kansainvälistä huomiota, kun Variety uutisoi Oscar-ehdokaslyhytelokuva *Pantyhosen* julkaisusta yhtiön alustalla (Barraclough 2020). Yhtiö on myös pilotoinut lyhytelokuvien saavutettavuusmallia Helsinki International Film Festivalin kanssa, mikä osoittaa, että tuote on käytännöllinen eikä pelkkä periaatteellinen prototyyppi. Tämä toimii käytännön esimerkkinä paremmin kuin amerikkalainen jättimenestys, koska kyseessä on ruohonjuuritason startup, jonka kehitystä voi seurata avoimesti. Esimerkki haastaa ajatuksen, että Web3-innovaatio vaatisi Silicon Valleyn tai suuria rahoittajatahoja. Pieni suomalainen tiimi voi rakentaa rakenteellisesti merkittäviä ratkaisuja. Mitä seuraavaksi? Lohkoketjupohjainen jakelu ei poista alan rakenteellista hitautta yhdessä yössä. Käyttöönotto vaatii teknistä osaamista ja resursseja, joita kaikilla tekijöillä ei ole. Vastuu siirtyy entistä vahvemmin tekijälle itselleen, kun välikädet jäävät pois, eivätkä kaikki taiteilijat halua olla samalla myös markkinoijia ja yhteisön rakentajia. EU-tason sääntely digitaalisten omaisuuserien ja kuluttajansuojan ympärillä on yhä kesken. Myös energiakeskustelussa yleistäminen on vaarallista, koska eri lohkoketjut kuluttavat resursseja hyvin eri tavoin. Suunta on silti selvä. Its Alive Filmsin tapainen tuotantotalous on rakentanut kannattavuutensa siitä, että yksittäisen elokuvan kate sijoitetaan seuraavaan tuotantoon ja kasvu pidetään hitaana (Laakso 2026). Cyon Median tapaiset uudet jakelumallit tarjoavat tähän työkalupakkiin lisävälineitä: keinoja hallinnoida oikeuksia, dataa ja rahavirtoja omissa käsissä silloinkin, kun teos kiertää maailmaa.  Lähteet Barraclough, L. (2020). Oscar-shortlisted Pantyhose to be released on Cyon's new streaming service. Variety. https://variety.com/2020/film/global/oscar-shortlisted-pantyhose-to-be-released-on-cyons-new-streaming-service-exclusive-1203453931/ Cyon Media Substack. https://cyonmedia.substack.com/ European Parliament (2022). Blockchain and the creative industries. European Parliamentary Research Service. Laakso, T. (2026). “Maailman surkein bisnes” on vienyt Its Alive Filmsin kannattavasti maailmalle.* OP Media, 24.3.2026. https://www.op-media.fi/yrittajyys/its-alive-films-ja-maailman-surkein-bisnes/ Luova talous Web3-ajassa: Valmentajan käsikirja. Theseus. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/915050/luova-talous-web-3-ajassa-valmentajan-kasikirja.pdf OECD (2023). The Culture Fix: Creative People, Places and Industries. Pigg, T. & Anttonen, J. Kulttuuriala lohkoketjussa (Jakso 14). Nettirahapodi.

NFT‑taide nousi 2020‑luvun alussa nopeasti globaaliksi ilmiöksi, hiipui sittemmin harrastajien pienemmäksi kentäksi ja on nyt yksi digitaalisen taiteen kehityssuunnista. Vaikka suurin hype on laantunut, aihe on edelleen kulttuurialalle merkityksellinen. Tässä artikkelissa kokoan yhteen Luovat Web3 -ajassa -hankkeen webinaarin, jonka puhujina olivat tekoälytaiteilija Roope Rainisto ja NFT‑keräilijä Tommi Koistinen. Mitä NFT‑taide on – ja miksi se kiinnostaa? NFT (non-fungible token) on lohkoketjuun tallennettu aitoustodistus, joka kertoo teoksen alkuperän, omistajan, omistushistorian ja aiemmat myyntihinnat. Usein NFT ei sisällä itse taideteosta, vaan linkin siihen, ja omistaja saa pääsyn teokseen juuri tämän tokenin kautta. NFT voi toimia myös fyysisen taideteoksen omistajuustodistuksena, vaikka digitaalisen teoksen omistajuus on huomattavasti helpompi siirtää kuin fyysisen taide-esineen lähettäminen uudelle ostajalle. NFT kiinnostaa keräilijöitä sen globaalien markkinoiden ja uudenlaisen digitaalisen kulttuurin vuoksi. Taiteilijoille se tarjoaa erityisesti mahdollisuuden tavoittaa kansainvälinen yleisö ilman välikäsiä sekä mahdollisuuden ohjelmoida teoksiinsa esimerkiksi automaattisen jälleenmyyntikorvauksen. NFT-taiteen muodot ja estetiikat NFT‑kenttä ei määrittele taidemaailman sisältöä tai tyyliä, vaan tarjoaa teknisen alustan, jonka sisällä syntyy hyvin erilaisia taidemuotoja. Taidekeräilijä Tommi Koistinen tunnistaa ainakin neljä keskeistä nft-taiteessa esiintyvää taidemuotoa. Generatiivinen taide muodostaa yhden keskeisen kategorian: se syntyy tekijän kirjoittaman koodin avulla ja julkaistaan usein suurina sarjoina, jolloin yksittäisen teoksen mahdollinen arvo määräytyy järjestelmän tuottamien variaatioiden kautta. Näillä teoksilla ei välttämättä korosteta tekijän henkilökohtaista ilmaisua vaan sen sijaan algoritmisen prosessin kauneutta. Tekoälytaide eli AI‑taide muodostaa toisen tärkeän ryhmän. Tekoälyn tuottamilla kuvilla voidaan joko jäljitellä perinteisiä taidemuotoja tai luoda täysin uudenlaisia AI:n omiin taipumuksiin perustuvia visuaalisia kieliä. Rainisto korostaa erityisesti sitä, että AI‑taide voi hyödyntää tekoälyn logiikkaa ja vinoumia taiteellisina elementteinä ja että osa teoksista voi sisältää AI-ominaiuuksia, joilla teos voi reagoida ja muuttua ympäristönsä mukaisesti. Kolmannen kategorian muodostavat nettikulttuuria kommentoivat meemit ja Web3‑kommentaarit. Ne ovat usein ajankohtaisia, humoristisia tai kriittisiä teoksia, jotka heijastavat krypto- ja verkkokulttuurin sisäisiä teemoja ja arvoja. Neljäntenä voidaan mainita valokuvataide, joka digitaalisen luonteensa vuoksi soveltuu hyvin verkkoympäristöön. NFT‑valokuva voi olla perinteinen valokuva NFT‑teokseksi mintattuna. Myös suomalaisten valokuvaajien teoksia on mukana. Erityispiirteenä NFT-valokuvina esiintyy keräilyarvoa sisältäviä valokuvia, joita ei ole julkaistu muualla. Roope Rainisto: matka NFT-taiteilijaksi Roope Rainisto ryhtyi tekemään taidetta tekoälyllä varhaisessa vaiheessa, koska hän arvioi tekoälyn digitaalisen kehityksen kiinnostavammaksi kehityssuunnaksi. Hän päätyi julkaisemaan teoksiaan NFT-taiteena sen vuoksi, että digihuijarit yrittävät myydä hänen ai-valokuviaan väärennetyllä profiililla. Suojellakseen omaa tuotantoaan hän loi lohkoketjuun artistiprofiilin, ja tämä avasi hänelle tien NFT‑taiteilijaksi kansainvälisellä tasolla. AI‑taiteen osalta Rainisto erottaa kaksi suuntausta. Ensimmäisessä tekoälyä käytetään olemassa olevien taidemuotojen imitoimiseen; tavoitteena voi olla teos, joka ei olisi mahdollinen muiden tekniikoiden kautta toteutettuna. Tekoäly voi toteuttaa kaikkein mielikuvituksellisimmat ideat ja paljon enemmänkin. Toisessa suuntauksessa AI‑taiteesta pyritään luomaan jotakin täysin uutta – visuaalisuutta, jota ei olisi mahdollista tuottaa ilman tekoälyn osallistumista. Rainiston mukaan tämä jälkimmäinen lähestymistapa on tulevaisuuden taiteen kannalta merkityksellisin. Hän korostaa myös sitä, että NFT‑kentässä taiteilijan näkyvyys määräytyy sosiaalisen median algoritmien kautta, ei institutionaalisen kuratoinnin. Taiteilijan täytyy olla vuorovaikutteinen, persoonallinen ja läsnä erityisesti Twitterissä/X:ssä ja Discordissa. Pelkkä laadukas taide ei riitä, jos kukaan ei näe sitä. Rainiston mukaan NFT‑taiteen ostajien aktiivisuus vaihtelee kryptovaluuttojen markkinan mukaan: kun kryptojen arvo nousee, ihmiset ostavat enemmän taidetta, ja kun markkinat laskevat, taidehankinnat vähenevät. Hän muistuttaa, että vaikka uutisointi korostaa romahduksia, pitkällä aikavälillä kryptovaluuttojen markkinoiden kehitys on ollut nousujohteista. Tommi Koistisen näkökulma: keräilijän maailma Tommi Koistinen on kerännyt NFT‑taidetta useista lohkoketjuista ja omistaa yli tuhat teosta. Hän kuvailee NFT‑markkinoita laajoiksi ja monimuotoisiksi. Suurilla geneerisillä markkinapaikoilla, kuten OpenSea ja Magic Eden, ostajia on paljon, mutta kilpailu huomiosta on ankaraa. Kuratoidummilla taidealustoilla – esimerkiksi SuperRare, Verse, MoneyFold ja Objkt – teosten löytäminen on harkitumpaa, vaikka julkaisemisen kynnys on korkeampi. Lisäksi on matalan kynnyksen alustoja kuten Rodeo ja Drip, jotka sopivat näkyvyyden kasvattamiseen mutta eivät yleensä suurille kaupallisille myynneille. Koistisen mukaan NFT‑taiteen keräilijöitä motivoivat niin taiteilijan aktiivisuus ja projektin pitkäjänteisyys kuin yhteisön energia ja tietenkin omat mieltymykset. Hän kuitenkin huomauttaa, että valtaosaa NFT‑teoksista on hyvin vaikea myydä eteenpäin. Siksi keräilyyn kannattaa suhtautua pitkäjänteisesti ja taiteesta nauttien, ei pikavoittojen tavoitteluna. Haasteita kentässä ovat myös AI‑työkalujen myötä syntynyt sisällön määrä, näkyvyyden keskittyminen harvoille huipuille, alustojen pirstaleisuus sekä kryptomaailman huijaus- ja identiteettiriskit. Miksi NFT‑kenttä on edelleen merkityksellinen kulttuurialalle? Vaikka hype on tasoittunut, NFT‑taide ei ole kadonnut mihinkään. Se on kehittyvä ekosysteemi, jossa yhdistyvät uudet taiteen tekemisen muodot, globaalit yleisöt ja yhteisöt sekä teknologiset innovaatiot. NFT-maailmassa taiteen arvo muodostuu eri tavoin kuin perinteisessä taidemaailmassa: algoritmien, yhteisödynamiikan ja verkostoitumisen kautta. Samalla kuratoinnin merkitys kasvaa, kun tarjonta kasvaa ja yleisön on entistä vaikeampi löytää merkityksellistä sisältöä. Taiteilijan rooli laajenee selvästi. NFT‑kentässä taiteilija ei ole vain teosten tekijä, vaan myös yleisönsä rakentaja ja yhteisönsä ylläpitäjä. Toisaalta digitaalinen tuotanto tarjoaa matalan kynnyksen kokeilla uusia ideoita, julkaista teoksia ja tavoittaa kansainvälinen yleisö ilman fyysisiä tuotantokustannuksia. NFT‑taide ei korvaa perinteistä taidemaailmaa, mutta muodostaa sen rinnalle uuden ja yhä kehittyvän kentän, jossa taiteen tekeminen, jakaminen ja kokeminen tapahtuvat eri logiikalla kuin fyysisessä taidemaailmassa. Taiteilijoille se tarjoaa väylän kansainväliseen näkyvyyteen ja uudenlaisiin yleisösuhteisiin. Keräilijöille se avaa mahdollisuuden rakentaa kokoelmia, jotka heijastavat digitaalisen aikakauden estetiikkaa ja kulttuurisia ilmiöitä. Kulttuurialalle se puolestaan tuo tarpeen ymmärtää uusia tuotannon, kuratoinnin ja esittämisen tapoja – aivan kuten aikanaan poptaide haastoi taidemaailman rajoja ja odotuksia. Lähteet Luovat web3-ajassa -hanke. (1.3.2024). Uusi Internet ja Kuvataide [Video]. YouTube. https://www.youtube.com/watch?v=Z6V8Vw2b9-g