Tuottajat ekologisen Web3:n toimijoina

Toteutin artikkelin Web3:n ekologisista haasteista VIHTA-hankkeelle (ESR). Artikkelissa pyrin tarkastelemaan kestävän kehityksen vaihtoehtoja, joihin luovan alan toimija saattaa kohdata operoidessaan Web3:n innovaatioiden parissa. Web3:lla viitataan hajautettuun online-ekosysteemiin, jonka lohkoketjupohjainen toimintaympäristö pyrkii rakentamaan tulevaisuuden internettiä ajatuksella, jossa alustojen ja palvelujen käyttäjillä olisi suurin äänioikeus niiden toiminta- ja käyttömalleista. Web3:a voidaan tarkastella ikään kuin päivitettynä versiona Web2:sta. Web2:lla viitataan tämänhetkiseen käsitykseemme internetistä ja siihen kuuluu muun muassa eri sosiaaliset mediat, kuten Facebook ja TikTok.

Web3:n alle voidaan sijoittaa Web2:n tavoin tuhansittain eri käsitteitä. Artikkelissani rajasin kuitenkin aihealueen koskettamaan kolmea eri Web3:n innovaatiota, jotka ovat ajankohtaisia luovan alan toimijoille. Nämä ovat lohkoketjut, NFT:it ja metaversumit. Kulttuurituottaja voi napata haltuunsa vihreät tärpit työskennellessään näiden digitaalisten ratkaisujen parissa.

Lohkoketjut ja niiden konsensusmekanismit

Kulttuurituottajan kannattaa lohkoketjua valitessaan kiinnittää huomiota sen konsensusmekanismiin. Kaksi yleisintä vaihtoehtoa ovat Proof of Work (PoW) ja Proof of Stake (PoS). Ensimmäisessä vaihtoehdossa sähkönkulutus on huomattavasti suurempaa, sillä lohkoketjun validoijina toimii louhijat. Niin kutsuttuun louhimiseen vaaditaan valtavasti laskentatehoa, joka johtaa automaattisesti korkeaan energiankulutukseen louhijoiden välisen kilpailun ollessa kovaa. PoW-lohkoketjuista tunnetuin on Bitcoin.

Vuotuinen energiankulutus terawattitunteina eri toimialoilla. Kuva: ethereum.org.

Proof of Stakessa, lohkoketjun validoijina ovat steikkaajat. Steikkaajilta ei vaadita laskentatehoa validoimiseen, jolloin lohkoketjun toiminta perustuu hallussa pidetyn lukitun kryptovaluutan määrään. PoS-lohkoketjuista tunnetuin on tällä hetkellä Ethereum, joka teki siirtymänsä PoW:ista PoS:en syksyllä 2022. Ethereumin suosion johdosta se on myös hyvä vaihtoehto kulttuurituottajalle, sillä energiatehokkuutensa lisäksi se tarjoaa monia käyttötarkoituksia ja -palveluita luovan alan toimijoille. Muita Proof of Stake -konsensusmekanismilla toimivia lohkoketjuja ovat muun muassa Tezos ja Cardano.

NFT:it

NFT, eli Non-Fungible Token on digitaalista dataa, joka elää lohkoketjun sisällä tokenina. NFT voi olla käytännössä mitä vain digitaalisessa muodossa ja sellaisen voi luoda koskettamaan omistajuutta esimerkiksi taideteoksesta, musiikista tai pääsylipusta.

NFT:eiden kohdalla ekologisen kestävyyden edistämistä voidaan tarkastella esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:

– Korvaako NFT jonkin fyysisen maailman esineen tai palvelun?

– Kuka on NFT:in takana?

– Miksi NFT on olemassa?

– Missä lohkoketjussa/kauppapaikassa NFT on mintattu, eli julkaistu?

Pikamuotia karttavan tuottajan tuskin kannattaa olla tekemisissä esimerkiksi tähän assosioitujen yritysten NFT:eiden kanssa, sillä raha saattaa päätyä suoraan alun perin kartettavan asian edistämiseen ja ylläpitoon.

Metaversumit

Kulttuurituottajat eivät ole pelkästään metaversumien käyttäjiä, vaan myös niiden toteuttajia. Virtuaalimaailmojen voidaan nähdä NFT:eiden tapaan korvaavan fyysisen maailman asioita, mutta sen toteutumiseksi jo pelkällä metaversumin rakentamisella on hintansa. Hiilidioksidipäästöjä syntyy jo muun muassa suunnittelusta, hyödynnettävästä teknologiasta ja sähkönkulutuksesta. Tuottajan olisikin osattava suosia ympäristön kannalta vähiten kuormittavia vaihtoehtoja, operoidessaan metaversumien parissa.

Ristiriitaisuuksilta ei siis vältytä, sillä onnistunut metaversumi voi parhaimillaan korvata osan esimerkiksi turhista matkusteluista tai fyysisistä tiloista, täten laskien ympäristökuormitusta. Toisaalta samaan aikaan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, on lähes mahdotonta työskennellä täysin hiilineutraalisti nykyisessä metaversumi-kontekstissa. Suositeltavaa olisikin hyödyntää uusiutuvaa energiaa ja tarkastella kehitystä pidemmällä aikatähtäimellä: Kuinka nykyistä toimimista voidaan enenevissä määrin suunnata ympäristöystävällisemmäksi ja kuinka tekemämme päätökset edesauttavat kestävämmän tulevaisuuden toteutumista?

Lopuksi

Kulttuurituottajan työskennellessä Web3:ssa, edellä mainittujen kohtien lisäksi on syytä kiinnittää huomiota ajankohtaiseen toimintaympäristöön. Teknologian jatkuva kehitys luo koko ajan uusia haasteita, joita tulisi pitää aktiivisesti silmällä. Ratkaisukeskeisyys ja uudenoppiminen onkin olennainen osa ekologisempaa toimimista Web3:ssa.