Kulttuurituottaja on ensimmäinen korkeakoulututkintoni. En ollut opintojen alussa täysin valmistautunut siihen, mitä opiskelu käytännössä tarkoittaa. Ensimmäinen lukuvuosi oli intensiivinen ja vaati uudenlaisen asenteen omaksumista. Olisin halunnut tehdä jokaisen tehtävän täydellisesti, mutta se ei ollut mahdollista. Kirjoitustaitoni oli ruosteessa. En ollut tottunut jatkuviin ryhmätöihin ja presentaatioihin. Opiskelu kuitenkin keveni kurssi kurssilta, opiskeltavat aiheet olivat kiinnostavia ja niitä oli helppoa tarkastella omasta kokemuksestaan käsin. Kirjoittaminen muuttui helpoksi ja mielekkääksi. Jossain vaiheessa opin nauttimaan jopa luokan edessä puhumisesta.
Ensimmäisen opintovuoden aikana koin elämäni mullistuksen, kun minusta tuli äiti. Maailmani täyttyi pienen rakkaan ihmisen tarpeiden tyydyttämisestä. Samalla luokkakaverini tekivät mielenkiintoisia projekteja ympäri kulttuurikenttää, tutustuivat maailmaan ja toisiinsa sekä kasvoivat ammattituottajiksi. Seurasin karaokeiltoja luokan Whatsapp -ryhmän välityksellä ja mietin, kuinka aika juoksee ja minä en.
Palatessani kaksi vuotta myöhemmin takaisin opintoihin, olin omasta mielestäni oppinut kotona ainakin 120 opintopisteen verran organisointia, priorisointia, suunnitelmallisuutta ja kokonaisuuden hallintaa. Hakiessani ensimmäisiä vanhempainvapaan jälkeisiä työelämäprojekteja olisin halunnut kirjoittaa isolla hakemuksen alkuun: Olen äiti, hommat kyllä hoituvat. Ammatillinen identiteetti oli vielä hukassa mutta vanhemmuuden mukanaan tuoma realismi osoitti minulle suunnan johon kulkea.
Tuottajan opintoihin liittyy kolme itsenäisesti tehtävää laajaa projektia ja kaksi työharjoittelua. Ensimmäiset projektini tein Sun Roba katufestareille. Olimme järjestäneet ystäväni ideoimaa tapahtumaa jo ennen opintojeni alkua. Tuttu tapahtuma tarjosi mahdollisuuden oppia. Syvennyin projekteissani Sun Roba katufestarin viestintään ja yhteistyöhön Helsingin kaupungin kanssa.
Työharjoitteluista ensimmäisen tein Metropolialla, EU-hankkeissa ja kulttuurituotannon tutkinto-ohjelmassa. Pienen lapsen äidille palkallinen, joustava työharjoittelu samassa osoitteessa opintojen kanssa oli täydellinen ratkaisu. Harjoittelun jälkeen jatkoin töitä Metropolialla toisessa hankkeessa, hanketuottajana.
Tutussa katufestarissa ja omassa opinahjossa työskentelyn jälkeen alkoi tuntua, että ammattilaiseksi kasvaakseen olisi kurkoteltava kauemmas ja kiireesti. Hain työharjoittelua ja projektia, jotka sopisivat elämäntilanteeseeni. Lisäksi halusin tietysti löytää töitä, joiden kautta voisin oppia lisää minua kiinnostavista asioista. Oman suunnan löytämisessä auttoi tärkeimpiin asioihin keskittyminen. Oli suljettava pois monta mielenkiintoista mahdollisuutta ja tehtävä täysillä sitä, mikä tuntui eniten omalta.
Suunnan löytämisessä auttoi myös opinnäytetyö, jonka tekemisen lomassa oli aikaa tutkia itselle merkityksellisiä asioita ja syventymisaluetta. Opinnäytetyöni käsittelee elokuvakasvatusta Helsingissä. Ehkä helpompi tie olisi ollut tehdä opinnäytetyö selkeämmästä ja helpommin rajattavasta asiasta. Aiheeseen liittyvä taustatyö oli kuitenkin tärkeää rakennusmateriaalia tulevaa ajatellen.
Viimeisessä projektissani pääsin tekemään COMPANYn Secret Universe tapahtumia Designmuseoon. Luovassa yhteisössä työskentely vahvisti omaa haluani kasvaa luovaksi tuottajaksi. Tuottajan oma näkökulma voi löytyä jo opintojen alkuvaiheessa esimerkiksi edellisestä ammatista tanssijana, näyttelijänä tai muusikkona. Oma taustani ravintola-alalta ja artesaaniopinnoista oli hyvä pohja tuottajaksi kasvamiseen mutta vasta opintojen loppuvaiheessa sain vahvistusta omalle ammatilliselle suuntautumiselleni.
Designmuseon projektin jälkeen sain työharjoittelupaikan Helsingin kaupungilta, Annantalosta, kulttuurikasvatuksen tuottajana. Viestintään, yhteistyöhön ja kehittämiseen liittyvä tehtävä tuntui omalta aivan ensimmäisestä päivästä alkaen ja sain ilokseni jatkaa tehtävässä myös harjoittelun jälkeen.
Helsingin kaupungin suuri organisaatio tuo mukanaan haasteita mutta myös aivan loputtoman määrän mahdollisuuksia. Toivonkin, että saan työskennellä kaupungilla vielä pitkään. Nykyisessä tehtävässäni opin jatkuvasti uutta. Usein tuntuu siltä, että saan olla mukana edistämässä asioita, jotka ovat minulle erittäin merkityksellisiä. Työpöydälläni on tehtäviä, joiden perimmäisenä tavoitteena on lasten tasa-arvoinen mahdollisuus taiteeseen ja kulttuuriin osallistumiseen, esimerkiksi tapahtumien ja harrastusten kautta. Uskon, että lapsena saadut monipuoliset taidekokemukset auttavat kasvamaan omaksi itsekseen.
Vaikka koronakevät on tuonut mukanaan epävarmuuden varjoja myös kulttuurialalle, tuntuu minusta pian valmistuvana kulttuurituottajana, että voin olla mitä tahansa. Oma vahvuuteni tuottajana on asioiden yhteen saattaminen ja mahdollisuuksien näkeminen. Muuttuvassa maailmassa on vaikeaa kuvitella työtä, jossa näistä taidoista ei olisi hyötyä.
Ei kommentteja