Tuotantoassistenttina Warnerilla

Suomussalmella viitostien kupeessa olevalla pellolla on yli kolmekymmentä vuotta seissyt Hiljainen Kansa – lähes tuhat hahmoa, jokainen erilainen, jokainen ainutlaatuinen. Kansa seisoo paikallaan, hiljaa ja läsnä, kuin odottaen että joku kuulisi heitä. Teoksen merkitystä on arvuuteltu – kuvaako teos syrjäytyneitä, mykkiä kainuulaisia vai unohdettuja? – mutta taiteilija jättää tulkinnan katsojalle. Itselleni kevätpäivänä Hiljaisen kansan kohdatessani mieleeni nousi kysymys: onko meidän hoivaympäristössämme oma hiljainen kansamme? Moni muistisairas elää arkeaan juuri näin, läsnä, mutta usein ilman omaa ääntä. Heidän tarinansa, toiveensa ja kokemuksensa voivat jäädä hoivan ja kiireen taakse. Kommunikoinnin vaikeutuessa ihmisyys ei kuitenkaan katoa, ja tarve tulla nähdyksi sekä kuulluksi säilyy. Virkolan mukaan Tom Kitwoodin uraauurtava työ tarjoaa teoreettisen perustan yksilölähtöisen hoidon toteuttamiselle muistisairaille. Kitwood kiinnitti huomiota hoivaympäristön vaikutukseen muistisairaan hyvinvoinnille, sen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen. Yksilölähtöisen hoidon lisäksi hän esitteli käsitteet persoonuus sekä vahingollinen sosiaalipsykologia. (Virkola 2014: 34.) Persoonuus tarkoittaa muistisairautta sairastavien ihmisten minäkuvan tukemista kohtelemalla heitä arvokkaasti ja kunnioittavasti. Persoonuuden fokus on siinä että muistisairas on ensisijaisesti ihminen. Sen tukeminen on yksilölähtöisen hoidon keskeinen tavoite. Hennellyn, Cooneyn, Houghtonin ja O’Shean (2018) mukaan Kitwood (1997) painottaa että muistisairaan kohtelun ihmisenä ilman persoonuutta vaikuttavan negatiivisesti sairauden vaikutukseen sekä sen etenemiseen. Hoitohenkilökunnan kannalta tärkeintä on nähdä jokainen ihminen yksilönä ja voimaannuttaa häntä tukemalla sitä, mitä hän pystyy tekemään (Hobson 2019: 3). Vahingollinen sosiaalipsykologia Vahingollinen sosiaalipsykologia viittaa hoivaympäristön haitalliseen, osin tarkoittamattomaan, toimintaan mikä asiakkaan minuuden lisäksi voi vahingoittaa fyysistä hyvinvointia (Virkola 2014: 34). Nämä persoonuutta murentavat toimintamallit johtuvat usein henkilökunnan osaamisen puutteesta, eivätkä niinkään pahantahtoisuudesta. Käytösmallit syntyvät koska muistisairaat ihmiset ovat näkymättömiä ja harvoin tunnustettuja yhteiskunnassa. Mitchellin ja Agnellin mukaan Kitwood (1997) myös esitti ensimmäisenä, että hoivahenkilökunnan tulee olla roolimalleja muistisairaan kohtaamisessa, jotta muut muistisairaan kohtaavat voivat omaksua yksilökeskeisiä käytäntöjä. (Ks. Mitchell & Agnelli 2015; 47–48.) Kitwood listasi 16 vahingollisen sosiaalipsykologian piirrettä. joista tässä on kahdeksan: voimattomaksi tekeminen – estetään henkilöä käyttämästä jäljellä olevia kykyjä tai tekemästä päätöksiä eristäminen – henkilön eristäminen fyysisesti tai emotionaalisesti esineellistäminen – henkilön kohtelu esineenä, toiminnan kohteena, ei osallistujana epääminen – juoman ja ruoan saamisen aikatauluttaminen, hoivan saamisen viivyttäminen, soittokellon poisto jatkuvan soittamisen takia, palveluiden epääminen rahan säästämiseksi häiritseminen – henkilön huoneeseen meno ilman kutsua, siellä toiminnan, kuten siivoamisen, aloittaminen lupaa kysymättä keskeyttäminen – henkilön toiminnan tai ajatusten keskeyttäminen kiirehtiminen – toimiminen arkitoimien aikana liian nopeasti, ettei henkilö pysty osallistumaan tai puhua niin nopeasti, ettei puhetta ehdi prosessoida pakottaminen – henkilön pakottaminen tekemään jotakin tai osallistumaan johonkin. (Hobson 2019: 6–8.) Itse ainakin tunnistan useamman tapahtuvan työpaikallani päivittäin. Voitko sinä katsoa rehellisesti peiliin ja sanoa, ettet tunnista mitään yllä listattuja piirteitä? Validaatio – kohtaamisen kieli Validaatiomenetelmä on sosiaaliterapeutti Naomi Feilin vuosina 1963–1980 kehittämä muistisairaiden kohtaamiseen tunnetasolla tarkoitettu arvostava ja ymmärtävä vuorovaikutusmenetelmä. Tarkoituksena on luoda luottamuksellinen suhde muistisairaaseen ja kohdata hänet yksilöllisenä merkityksekkäänä tasavertaisena. Validaatiomenetelmästä löytyy yhtymäkohtia niin Erik Erikssonin kehityspsykologian vaiheista, Abraham Maslowin tarpeiden hierarkiasta, Carl Rogersin humanistisesta ja Carl Jungin analyyttisestä psykologiasta kuin Wilder Penfieldin neurotieteellisestä tutkimuksesta. (Uusitalo & Varjonen 2025: 31–32, 71–72.) Uusitalon ja Varjosen mukaan Naomi Feil (1992) on todennut, että muistisairaille on merkityksellistä kaikki mitä he tekevät, sanovat tai käyttäytyvät. Kun muistisairauden edetessä sanat ja puhuminen vähenevät tai loppuvat kokonaan, tarvitaan vuorovaikutukseen toisia menetelmiä. Keskittyminen, intensiivinen läsnäolo, rytmin käyttö, musiikki ja koskettaminen ovat sanattomia menetelmiä, joilla yhteys ja ymmärrys muistisairaaseen saadaan aikaiseksi. Muistisairaalle tuttu ja merkityksellinen musiikki on tärkeä kehollisesti, sosiaalisesti ja emotionaalisesti toimiva vuorovaikutuskeino, jolla muistisairauden myöhäisessäkin vaiheessa saadaan yhteys yksilöön. (Uusitalo & Varjonen 2025: 29, 130–131, 133.) Hyvä esimerkki musiikin voimasta on Prima ballerina Marta Cinta Gonzálezista kuvattu video, jossa hän vuosikymmenten jälkeen alkaa tanssia Joutsenlammen musiikin tahtiin muistaen elegantit liikkeet ja eleet. Tutkimusten mukaan se osa aivoista, jossa musiikilliset muistot säilötään, säilyvät taudeilta muita osia paremmin. Musiikki linkittyy tunteisiin, jolloin tunteiden herättäminen muistisairaissa herättää heidät eloon. (Brut America 2020.) Jotta musiikin kautta tavoitetaan myös omaan maailmaansa kääntyneet muistisairaat, tulee heille tärkeästä musiikista olla tieto. Tätä varten Kanta-Hämeen Muistiyhdistys kehitti Oman elämäni sävelet – musiikki muistisairaan hyvinvoinnin tukena -hankkeessa Musiikkitahto-menetelmän, jossa oma musiikillinen historia tallennetaan myöhempää käyttöä varten (Musiikki ja muisti). Oletko sinä jo täyttänyt oman musiikkitestamenttisi tai ottanut menetelmän työssäsi käyttöön? Muistiystävällinen ympäristö – ihmisyys näkyväksi Virkolan mukaan Kitwood herätti huomaamaan psykososiaalisen arkiympäristön vaikutuksen muistisairaan kokemuksiin. Muistisairaan voimavarat nostettiin keskiöön menetysten ja vajaavaisuuksien sijaan. (Virkola 2014: 35.) Ympäristö on kriittinen tekijä muistisairaiden hyvinvoinnissa ja identiteetin tukemisessa. Muistiystävällinen ympäristö ei ole vain selkeitä opasteita ja kodikkaita värejä, vaan ihmisyyttä tukeva ympäristö. Turvallinen tila, jossa tuttu musiikki, esineet ja kohtaamiset kertovat, että “minä olen tässä” ja “minä olen edelleen minä”. Kun tila kutsuu osallistumaan ja muistot saavat tilaa, ihminen tulee näkyväksi omana itsenään. Tärkeänä osana muistiystävällisyyttä ja identiteetin tukemista on hoivahenkilökunta. Tänä päivänä muistiystävällisyyden lisääntymisen edistysaskeleet ovat vaarassa, henkilömitoituksen aiheuttama kiire voi johtaa muistiystävällisyyden unohtamiseen. Hoitaja voi huomaamatta toimia tehtäväkeskeisesti ja tehokkaasti, samalla heikentäen muistisairaan henkilön kykyjä. Hoitaja napittaa paidan tai kampaa hiukset, sen sijaan että muistisairaalle annettaisiin itse mahdollisuus tehdä tai osallistua arkitoimiin. Se voi tapahtua myös kielenkäytön kautta, kun arjessa henkilöt leimataan negatiivisesti dementikoiksi tai muistisairaudesta kärsiviksi. (Harrison Dening 2024.) Loput kahdeksan Kitwoodin listaamasta 16 vahingollisesta sosiaalipsykologian piirteestä ovat: infantilisointi – henkilön kohtelu lapsena leimaaminen – viittaaminen henkilöön sopimattomasti, kuten kahden hoidettava, haastava, syötettävä, harhaileva syyttäminen – henkilön syyttäminen asioista, kutsuminen laiskaksi tai huomionkipeäksi mitätöinti – henkilön todellisuuden tai tunteiden sivuuttaminen väheksyntä – henkilölle kerrotaan jatkuvasti mitä hän ei pysty tekemään, muistutellaan virheistä, aiheutetaan arvottomuuden tunnetta pilkkaaminen – henkilökunnan nauraminen tai leikinlasku henkilön kustannuksella stigmatisointi – henkilön kohteleminen yhteisön ulkopuolisena, kuten erillisten muistisairaiden yksiköiden avulla huomiotta jättäminen – ohipuhuminen, puheeseen vastaamattomuus petollisuus – valehtelu tai harhaanjohtaminen. (Hobson 2019: 5–9.) Tunnistatko sinä näitä tapahtuvan työpaikallasi? Muistisairaus ei tee kenestäkään näkymätöntä, mutta me voimme tehdä niin, jos emme kuule. Hoivayhteisöissä elää paljon hiljaisia tarinoita, elämäntyönsä tehneitä, rakkauden kokeneita, arjen sankareita, joiden ääni on hiljentynyt mutta ei kadonnut. Semi, Salmi ja Mykkänen (2016: 33) viittaavat Kitwoodiin (1997), jonka mukaan ympäristön vastuulla on pitää yllä muistisairaan identiteettiä tunnetta ja olemassaoloa. Kun ammattilainen pysähtyy kuuntelemaan, kun musiikki tai tuttu tuoksu avaa oven menneeseen, hiljaisuus alkaa puhua. Kohti inhimillistä vaikuttamista Vanhustyön kehittämisessä tarvitaan tekoja, mutta myös asennemuutosta. Päätöksenteossa tulisi tunnistaa, että muistiystävällisyys ei ole erillinen lisäpalvelu, vaan tapa rakentaa koko yhteiskuntaa. Kun suunnittelemme palveluita, hoivayksiköitä ja kaupunkiympäristöjä, meidän tulisi kysyä: tukevatko ne ihmisen minuutta ja osallisuutta vai tekevätkö ne hänestä passiivisen vastaanottajan? Validaatio, musiikkitestamentti ja identiteettiä tukeva ympäristö ovat pieniä sanoja, mutta niissä piilee suuri vaikuttamisen mahdollisuus. Ne kutsuvat meitä rakentamaan hoivaa, joka ei ainoastaan pidä hengissä, vaan pitää ihmisyyden elossa. Kun seuraavan kerran näet Hiljaisen kansan, pysähdy miettimään hoivaympäristömme muistisairaita. Näe heidät, jotka elävät muistisairauden kanssa – yksilöinä, joilla on tarina, tahto ja tunteet. He eivät ole hiljaisia, jos me pysähdymme kuuntelemaan. Muistiystävällinen arki alkaa siitä hetkestä, kun muistamme, että jokaisessa ihmisessä elää ääni, vaikka sanat olisivat jo kadonneet. Meidän tehtävänämme on kuulla ne. Kirjoittaja Katarina Sjöblom, Metropolia Ammattikorkeakoulu, geronomi (AMK), Ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen (YAMK) -opintojen avoimen AMK:n opiskelija. Lähteet Alzheimer’s Research Association 2020. Former Ballerina with Alzheimer's Performs 'Swan Lake' Dance. https://www.youtube.com/watch?v=IT_tW3EVDK8 Viitattu 3.12.2025. Brut America 2020. Ballerina with Alzheimer’s Gets Back Memory of Her Swan Lake Dance Routine. YouTube-video. https://www.youtube.com/watch?v=hvvXom7uqUI Viitattu 3.12.2025. Harrison Dening, Karen 2024. What would Tom Kitwood have thought? British Journal of Community Nursing 29 (6), 257–258. https://doi.org/10.12968/bjcn.2024.29.6.257 Viitattu 18.11.2025. Hennelly, Niamh & Cooney, Adeline & Houghton, Catherine & O’Shea, Eamon 2018. The experiences and perceptions of personhood for people living with dementia: A qualitative evidence synthesis protocol. HRB Open Research 1(18). https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC7219284/ Viitattu 17.11.2025. Hobson, Pat 2025. Enabling People with Dementia: Understanding and Implementing Person-Centred Care. Neljäs painos. E-kirja. Cham: Springer International Publishing. Mitchell, Gary & Agnelli, Joanne 2015. Person-centred care for people with dementia: Kitwood reconsidered. Nursing Standard 30 (7), 46–50. https://doi.org/10.7748/ns.30.7.46.s47 Viitattu 17.11.2025. Musiikki ja muisti. Musiikkitahto. https://www.musiikkijamuisti.fi/musiikkitahto Viitattu 7.12.2025. Niittykahvila. Tarina alkoi jo vuonna 1988. Hiljainen Kansa. https://niittykahvila.fi/hiljainen-kansa/ Viitattu 7.12.2025. Semi, Taina & Salmi, Tuija & Mykkänen, Jukka. Yötaivaan toivo. Muistiystävällinen ympäristö tilasta kokemukseen. Espoo: T & J Semi Oy. Uusitalo, Tuija & Varjonen, Tanja 2025. Muistihäviö. Nurmijärvi: Momentum Kirjat. Virkola, Elisa 2014. Toimijuutta, refleksiivisyyttä ja neuvotteluja – muistisairaus yksinasuvan naisen arjessa. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-5568-7 Viitattu 17.11.2025.

On hämärtyvä iltapäivä palvelutalon muistisairaiden yksikössä. Iltapäiväkahvit on siivottu pöydiltä viimeistä murua myöten, ja hoivahenkilökunnalla on meneillään raportti. Muutama muistisairas iäkäs on jäänyt tyhjien pöytien äärelle istumaan, joku on alkanut ruuvata irti pöytälevyn alla olevaa ruuvia, joku toinen on lähtenyt vaeltamaan käytävälle ja kolmas haluaa lähteä kotiin. Tilanne saattaa kuulostaa tutulta joillekin.  Mitä iltarusko-oireilu on? Iltarusko-oireilu on muistisairaiden iäkkäiden neuropsykiatristen oireiden eli käytösoireiden ilmaantuminen ja/tai voimistuminen iltapäivällä ja alkuillasta. Iltarusko-oireilu on jo kauan tunnettu ilmiö, ja sen luultavasti tunnistavat muistisairaiden iäkkäiden kanssa työskentelevät. Iltarusko-oireiluun saattaa liittyä aikaisempi laitoshoitoon siirtyminen, nopeampi kognitiivinen heikentyminen, sekä hoitohenkilökunnalle ilmenevä suurempi hoitotaakka. (Canevelli ym. 2016.) Iltarusko-oireisiin näyttäisi kuuluvan mm. fyysistä ja psyykkistä levottomuutta, hämmentyneisyyttä, ahdistuneisuutta ja aggressiivisuutta. Se näyttäisi liittyvän häiriintyneeseen uni- ja valverytmiin, fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön sekä heikentyneeseen kognitioon. Neurofysiologisesti oireilu näyttäisi johtuvan hypotalamuksen suprakiasmaattisen tumakkeen eli ”elimistön kellon” degeneraatiosta ja siihen liittyvästä melatoniinin erittymisen heikentymisestä. (Khachiyants ym. 2011.) Iltarusko-oireita esiintyy 10–25 %:lla hoitolaitoksissa asuvista muistisairaista iäkkäistä ja jopa 66 %:lla kotona asuvista. Suuren variaation voi selittää se, että iltarusko-oireilusta löytyy niin paljon määritelmiä. Yhteisymmärrykseen ei myöskään olla päästy iltarusko-oireilun ilmenemisajankohdan suhteen. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että iltarusko-oireilua esiintyy ainoastaan iltapäivällä ja alkuillasta, toiset tutkijat sisällyttävät käsitteeseen myös öiset oireet. (Cipriani ym. 2015.) Iltarusko-oireilun lääkkeettömät hoitomuodot Lääkkeettömien hoitomuotojen hyödyntäminen iltarusko-oireilun lieventämiseksi on perusteltua, vaikka tutkimusnäyttö onkin osittain vain suuntaa antavaa. Lääkkeettömät hoitomuodot soveltuvat hyödynnettäviksi pienien riskiensä puolesta, lääkehoitojen, esimerkiksi antipsykoottien, moniin mahdollisiin haittavaikutuksiin verrattuna. Tärkeäksi on osoittautunut, että muistisairautta sairastavan iäkkään henkilökohtaiset tarpeet ja mieltymykset huomioidaan lääkkeettömiä hoitomuotoja suunniteltaessa. Eri käytösoireille löytyy tutkimustiedon perusteella kuitenkin omat tehokkaimmat lääkkeettömät hoitomuotonsa. Alla on niistä pari esimerkkiä. Musiikki ja erilaiset musiikki-interventiot lieventävät kohtalaisen tehokkaasti esimerkiksi kiihtyneisyyttä ja aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta sekä yleisesti tarkasteltuna käytösoireiden lieventämisessä. Tärkeää on, että musiikki on kuuntelijalleen mieluisaa. Niin ryhmä- kuin yksilökohtaisestikin toteutetut interventiot sekä elävän ja nauhoitetun musiikin interventiot ovat yhtä tehokkaita yleisesti tarkasteltuna. Ryhmämusiikki-interventiot saattavat kuitenkin soveltua paremmin lievää tai keskivaikeaa muistisairautta sairastaville. Valoterapia on kohtalaisen tehokasta uneen ja nukkumiseen liittyvien ongelmien lieventämisessä ja unenlaadun parantamisessa. Etenkin aamulla annettu valoterapia on kohtalaisen tehokasta unen laadun parantamisessa ja hyvän vuorokausirytmin ylläpitämisessä. Fyysisellä aktiivisuudella ja liikunnalla näyttäisi olevan kohtalainen vaikutus mm. kiihtyneisyyteen ja aggressiivisuuteen, poikkeavaan motoriseen käyttäytymiseen sekä uneen ja nukkumiseen. Liikunta ja fyysinen aktiivisuus on tärkeä osa muistisairaan iäkkään arkea, vaikkei se lieventäisikään kaikkia käytösoireita tehokkaasti. Iltarusko-oireilun muistilista: Iltarusko-oireilu on neuropsykiatristen oireiden ilmeneminen tai voimistuminen iltapäivällä ja illalla. Kyseessä on uni- ja valverytmin häiriö. Tutkimusnäytön pohjalta voidaan todeta, että mielekkäiden aktiviteettien tekeminen lieventää käytösoireita yleisesti tarkasteltuna, vaikka se ei välttämättä ennaltaehkäise niitä. Eri käytösoireille löytyy tutkimustiedon pohjalta omat tehokkaimmat lääkkeettömät hoitomuotonsa. Tässä blogikirjoituksessa mainitut lääkkeettömät hoitomuodot eivät vaadi kattavia, aikaa vieviä ja kalliita koulutuskokonaisuuksia. Aktiviteetit kannattaa järjestää ennen kuin iltarusko-oireilu alkaa, sen aikana, säännöllisesti ja pitkäjaksoisesti. Ryhmämuotoinen toiminta ei välttämättä sovi kaikille, muistisairauden vaikeusasteesta johtuen. Hyvästä vuorokausirytmistä kannattaa pitää kiinni, esimerkiksi vähentämällä päiväunia ja varmistamalla riittävän valon saaminen päivän aikana. Lääkkeettömien hoitomuotojen hyödyntäminen saattaisi vähentää antipsykoosi-lääkkeiden käyttöä. Koska iltarusko-oireilun taustalla näyttäisi olevan mm. yksinäisyyttä, tylsistymistä, vuorokausirytmin muutoksia, kipua, janoa ja nälkää, on perusteltua yrittää vastata edellä mainittuihin tarpeisiin ensisijaisesti. Tämä voi esimerkiksi tarkoittaa sitä, että hoivahenkilökunnassa on välivuorossa oleva, nimetty iltapäivätoimintavastaava, joka huolehtii siitä, että pöydillä on tekemistä, kukaan ei joudu istumaan yksin ja taustahälinä ja muut häiriötekijät on minimoitu. Tällä on positiivisia vaikutuksia iltaruskoileville muistisairaille iäkkäille sekä heitä hoivaaville. Kirjoitus pohjautuu vanhustyön YAMK-opintojen opinnäytetyönä tehtyyn tutkimukselliseen kehittämistyöhön Muistisairaiden iäkkäiden iltarusko-oireilun lääkkeettömät hoitomuodot – systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Kirjoittaja Martina Back-Osmani, fysioterapeutti (AMK), kesäkuussa 2021 valmistuva vanhustyö (YAMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lähteet Canevelli, Marco & Valletta, Martina & Trebbastoni, Alessandro & Sarli, Giuseppe & D’Antonio, Fabrizia & Tariciotti, Leonardo & de Lena, Carlo & Bruno, Giuseppe 2016. Sundowning in Dementia: Clinical Relevance, Pathophysiological Determinants, and Therapeutic Approaches. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5187352/pdf/fmed-03-00073.pdf Viitattu 21.5.2021. Cipriani, G. & Lucetti, C. & Danti, S. & Nuti, A. 2015. Sundown syndrome and dementia. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S187876491500073X?via%3Dihub Viitattu 21.5.2021 (kirjautuminen vaaditaan). Khachiyants, Nina & Trinkle, David & Son, Sang Joon & Kim, Kye Y. 2011. Sundown Syndrome in Persons with Dementia: An Update. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3246134/pdf/pi-8-275.pdf Viitattu 21.5.2021.

Tapahtumat ovat merkittäviä kohtaamispaikkoja ja tärkeä osa hanketoimintaa. Mitä ympäristönäkökulmia tapahtuman suunnittelussa on hyvä huomioida? Entä kuinka suuri vaikutus yksittäisellä tapahtumalla voi olla? Ympäristönäkökulmaa on hyvä pohtia monissa eri tapahtuman suunnittelun vaiheissa. Yhdellä tapahtumalla voi olla suurempi vaikutus, kuin äkkiseltään arvaisi. Tapahtumilla voidaan vaikuttaa esimerkiksi ihmisten asenteisiin tai tottumuksiin. Tähän kirjoitukseen on koottu muutamia vinkkejä siitä, miten tapahtuman voi toteuttaa ympäristön näkökulmasta vastuullisesti. Tarkastelunäkökulma on rajattu yritys- (B2B) ja asiantuntijatapahtumiin, jotka järjestetään sisätiloissa. Tämä artikkeli kertoo hankkeessa tehtävästä tapahtumatuotannosta sitä työkseen tekevien näkökulmasta. Hankkeissa järjestetään erilaisia tapahtumia Erilaisia tapahtumia voivat olla seminaarit, keskustelutilaisuudet, työpajat, messut, valmennukset ja koulutukset. Tapahtumien osallistujamäärä voi vaihdella kymmenistä useisiin satoihin tai jopa tuhansiin. Hankkeissa fyysiset tapahtumat tarjoavat kohderyhmälle mahdollisuuden oppia, kehittyä, jakaa ajatuksia ja verkostoitua kasvotusten muiden osallistujien kanssa. Tapahtuma osallistumisen alustana tarjoaa mahdollisuuden markkinoida ja viestiä hankkeen tarjoamista palveluista ja sisällöistä. Tapahtumat ovat siis tärkeä osa hankkeen toimintaa, koska niiden avulla voidaan puhua suoraan tavoitellulle kohderyhmälle ja tapahtuman sisällöt voidaan muokata juuri hankkeen tavoitteita tukeviksi. Lisäksi tapahtumissa on mahdollista käydä dialogia kohderyhmän kanssa ja tarvittaessa saadun palautteen pohjalta muokata hankkeen tulevia sisältöjä. Tapahtumajärjestäjien avuksi on tehty useita erilaisia oppaita ja ohjeita. Helsingin kaupunki on tehnyt Sustainable Meeting Guidelines -oppaan (1) englanniksi, koska kaupungissa järjestetään paljon kansainvälisiä kokouksia ja kongresseja. Monet kaupungit, kuten Lahti (2) ja Oulu (3), ovat tehneet omat vastuullisen tapahtuman järjestämisen oppaat, jotka palvelevat erityisesti ulkotapahtumien järjestämistä. Ympäristöystävällinen tapahtumatuotanto tarkoittaa konkreettisia valintoja Kaikista tapahtumista syntyy päästöjä, ja onkin sanottu, että ympäristöystävällisin tapahtuma on sellainen, jota ei lainkaan järjestetty. Tapahtumilla on myös myönteisiä vaikutuksia. Ne ovat merkittäviä kohtaamisten paikkoja, joten tapahtumia voi ja kannattaa jatkossakin järjestää. Tapahtuman tuottava taho voi vaikuttaa erilaisiin valintoihin liittyen tapahtuman järjestelyihin. Erilaisissa hankkeissa pystymme testaamaan, kokeilemaan ja innovoimaan ympäristöystävällisiä valintoja ja ratkaisuja ehkä korkeakoulujen muuta tapahtumatoimintaa helpommin, ketterämmin ja nopeammin. Osallistujalta kuultua: ”En ole ennen uskaltanut maistaa vegaanista “kinkku”sämpylää, mutta tämähän on hyvää!”. Vaikka vegekinkku ei välttämättä jäänyt hänelle käyttöön arjessa, saattoi kynnys sen, tai muiden uusien ruokien syömiseen hieman madaltua. Hankkeet ovat osa ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI), joten hankkeiden kautta saadut positiiviset tulokset voidaan sitä kautta linkittää osaksi ammattikorkeakoulun pysyvämpää toimintaa. Hiilijalanjäljen mittaaminen ohjaa tekemään vastuullisia valintoja Konkreettinen tapa seurata tapahtuman hiilijalanjälkeä on käyttää hiilijalanjälkilaskuria. Verkosta löytyy monia helppokäyttöisiä laskureita, joita tapahtumajärjestäjä voi hyödyntää ilmaiseksi. Ennen kuin laskuria voi käyttää, tulee tapahtumajärjestäjällä olla tiedossaan tarkkoja lukuja tapahtuman tuotantoon liittyen. Joitain lukuja voidaan ennakoida ja ennustaa ennen tapahtumaa, kuten puhujien matkustamiseen liittyvät päästöt. Osa tarvittavista luvuista voidaan laskea vasta tapahtuman jälkeen, kun kokonaiskulutus vaikkapa jätteiden osalta on tiedossa. Muun muassa suomalainen tapahtumatoimisto Tapaus tarjoaa omilla verkkosivuillaan laskurin, jossa kysytään kuutta perustietoa tapahtumaan liittyen (4). Niitä ovat tapahtuman järjestämispaikka osallistujien ja puhujien logistiikan päästöt tilan energiankulutus yöpymisten määrä tarjoilut ja jätteiden määrä. Suurin osa fyysisten tapahtumien hiilijalanjäljestä syntyy liikkumisesta ja logistiikasta, energiankulutuksesta ja tarjottavasta ruoasta. Tapahtumatilaa valitessa kannattaa huomioida ympäristövaikutukset Ensimmäiseksi tapahtumajärjestäjän tulee valita tila tapahtumalle. Valitsemalla oman organisaation tilan voi tapahtumajärjestäjä säästää tilavuokrakuluissa, mutta hän ei välttämättä pääse vaikuttamaan tilan ympäristöratkaisuihin. Metropolia ja Haaga-Helia ammattikorkeakouluilla on monipuolisia tiloja eri kampuksilla. Valitsemalla oman ammattikorkeakoulun tilan voi tapahtuman yhteydessä tehdä kampusta ja sen toimintaa tutuksi osallistujille esimerkiksi järjestämällä opastetun kävelykierroksen osana ohjelmaa.  Näin ammattikorkeakoulu ja sen tilat ja toiminnot tulevat konkreettisella tavalla tutuiksi sidosryhmille. Mikäli valitaan joku muu tila, kuten tapahtuma- tai kokoustalo, kannattaa varmistaa, onko sillä jokin ympäristöohjelma tai -sertifikaatti, joka ohjaa koko talon toimintaa. Erilaisia tapahtuma-alan ympäristöohjelmia ovat Ekokompassi (5), Joutsenmerkki (6) ja Sustainable Travel Finland (STF) -status (7). Tapahtumatalon käytössä oleva sertifikaatti tarkoittaa, että toiminta on ulkopuolisen toimijan auditoima. Usein sertifikaatin saatuaan toimijan tulee uusia se tietyin aikavälein. Valitsemalla tilan, joka on helposti julkisilla liikennevälineillä saavutettavissa, voi vaikuttaa yhteen tapahtumien suurimpaan päästökohteeseen eli osallistujien liikkumiseen. Kannusta osallistujia saapumaan kävellen, pyörällä, junalla, bussilla tai kimppakyydein. Mikäli tapahtuma järjestetään hieman syrjäisemmässä paikassa, harkitse voisitko tarjota osallistujille yhteiskyydin jostain liikenteen solmukohdasta. Helposti saavutettavassa sijainnissa oleva tila helpottaa myös tapahtumakalustuksen, kuten tuolien, lavan tai äänitekniikan kuljettamisen tilaan. Usein järkevintä on kuitenkin valita tila, jossa on tapahtumaan soveltuvat fasiliteetit. Tilan energiatehokkuuteen vaikuttaa eniten, milloin rakennus on rakennettu ja milloin sitä on uudistettu. Energiatehokkaissa tiloissa valaisimet ovat ledejä, ilman lämpötilaa voidaan säädellä, valot ja tekniikka ovat päällä vain silloin kun niitä käytetään, ja talolla on vihreä sähkösopimus. Ympäristötietoisessa tapahtumatalossa on myös huomioitu jätteiden keräys, lajittelu ja kierrätys. Tapahtumat ovat usein hektisiä ja ruokatauot lyhyitä, joten jätepisteiden kunnollinen merkitseminen ja selkeät kyltit auttavat siinä, että jätteet lajitellaan oikein. Digitaaliset ratkaisut vähentävät ympäristökuormaa Edes virtuaalitapahtuma ei ole ympäristövaikutuksiltaan neutraali, vaan kulutusta syntyy esimerkiksi päätelaitteiden virrankulutuksesta, runkoverkon datansiirrosta sekä reitittimien ja modeemien liityntäverkon sähkönkulutuksesta. Vaikutusta on myös sillä, millaisella laitteella virtuaalitapahtumaa katsotaan ja kuinka pitkään (8). Rakennetun ympäristön suunnittelutoimisto Sitowise on laskenut yhden korona-aikana järjestetyn virtuaalitapahtuman päästöt. Tämän selvityksen johtopäätöksenä oli, että esimerkkitapahtuman kohdalla yhden ihmisen edestakainen lentomatka Etelä-Euroopasta Suomeen olisi ollut suurempi kuorma ympäristölle kuin virtuaalitapahtuma, johon osallistuisi jopa useita tuhansia ihmisiä. Selvää on, että virtuaalitapahtuman päästöt ovat huomattavasti fyysisiä tapahtumia pienemmät. Sitowisen vertailussa virtuaalitapahtuman päästöt olivat 0,7% verrattuna fyysiseen tapahtumaan. Tapahtumissa on usein kansainvälisiä puhujia, jotka saattavat saapua Suomeen hyvinkin kaukaa, kuten Aasiasta tai Pohjois-Amerikasta. Erilaisissa EU-rahoitteisissa hankkeissa puhujat tulevat usein Keski-Euroopasta. Tehty selvitys osoittaa, että tapahtumajärjestäjien kannattaa ympäristösyistä jatkossa kutsua puhujat etäyhteydellä mukaan, jotta puhujien lentomatkoista ei syntyisi päästöjä. Yritysten muutoskumppanina -hankkeessa kutsuimme toiseen päätapahtumaan puhujaksi Euroopan komission Stefano Soron Brysselistä, ja hänen puheenvuoronsa striimattiin suorana valkokankaalle Teams-alustan avulla. Korona-aikana opimme kaikki paljon uutta verkkotapahtumien järjestämisestä. Osallistujat ovat jo tottuneita siihen, että livetapahtumassa voidaan osa puheenvuoroista seurata valkokankaalta ja vain osa puhujista on paikan päällä. Varmin tapa on tuottaa ennakkoon video puheenvuorosta, joka voi olla myös tekstitetty. Toisaalta liveyhteydellä on mahdollisuus keskustella puhujan kanssa ja syntyy aitoa vuorovaikutusta. Tarjoilujen valinnalla on merkittävä ympäristövaikutus Tarjoilut voivat olla yksi merkittävä tekijä tapahtuman ympäristövaikutuksista. Ruuantuotannon kokonaisympäristövaikutuksista esimerkiksi ruuan kuljetus ja hävikki ovat pienessä roolissa verrattuna ruuan alkutuotantoon. On hyvä pitää silmällä sitä, millä valinnoilla on aidosti vaikutusta. Ruuan alkutuotannon osuus ruuan kokonaispäästöistä on jopa 60 prosenttia (9). Kun nykyisestä suomalaisesta ruokavaliosta vähennettäisiin liha puoleen, ruokavalion ilmastovaikutus vähenisi 13 prosenttia, kun taas kasvipohjaisessa ruokavaliossa ilmastovaikutus vähenisi 37 prosenttia (10). Hävikki nousee helposti otsikoihin ja hävikkiruuan tarjoaminen tuntuu usein trendikkäältä, vaikka hävikin osuus on vain muutama prosentti ruuan kokonaispäästöistä (10). Kuljetuksen osa ruuan kokonaispäästöistä on noin 5 prosenttia, sisältäen kuljetuksen kaikissa tuotannon vaiheissa (9, 11). Kun pohditaan tarjoilujen ympäristönäkökulmaa, suurimman vaikutuksen voi tehdä tarjoamalla kasvipohjaista ruokaa liharuuan sijaan. Muita ruuan ympäristövaikutuksia on hyvä huomioida. Hävikin minimoinnin ja hyödyntämisen lisäksi tarjoilut voivat olla esimerkiksi lähi- tai kausiruokaa. Hanketapahtumissa voidaan valita tarjolle joko täysin kasvipohjaista ruokaa tai kasvisruokaan painottuvaa tarjoilua. Harmillinen ilmiö on hankkeiden järjestämien tapahtumiin ilmoittautuneiden saapumatta jääminen. Tällainen "no-show" -lukema on jopa 50 prosenttia, jolloin myös hävikki on suurta. Hävikin määrää voidaan pyrkiä vähentämään sitouttamalla ilmoittautuneet osallistumaan tapahtumaan esimerkiksi soittamalla ilmoittautuneet henkilöt läpi. Henkilökohtaisella kontaktilla puhelimitse voidaan osallistumisen vahvistamisen lisäksi tehdä kevyttä tarvekartoitusta. Ylijääneet tarjoilut kannattaa tarjota tapahtuman työntekijöille tai kampuksella työskenteleville henkilöille, jolloin ruokahävikkiä ei juurikaan synny. Tapahtumarekvisiitta vuokrattuna ja materiaalit helposti kierrätykseen Usein tapahtumiin tarvitaan erinäistä rekvisiittaa, printtimateriaalia ja muuta tavaraa. On hyvä miettiä, tarvitseeko kaikkea printata vai voiko esimerkiksi tapahtuman ohjelman ja muun oheismateriaalin tarjota osallistujille digitaalisina. Tähän on monia tapoja ja sovelluksia. Jos tapahtuman tila on valittu hyvin, ei erillisiä ohjekylttejä tiloissa liikkumiselle tarvita. Jos kuitenkin tulostat opasteita tapahtumiin, mieti voisitko käyttää niitä myös seuraavissa tapahtumissa. Monenlaista rekvisiittaa voi nykyisin vuokrata, joten kaikkea ei kannata ostaa, jos sille ei tule jatkossa käyttöä. Ennen kuin ostaa tai vuokraa tuotteita, on hyvä tutustua palveluntarjoajan toiminnan vastuullisuuteen. Hankkeiden tapahtumissa hankkeen tiedot tulee olla tapahtumissa näkyvillä. Tähän käytetään perinteisesti roll up -banderolleja. Monesti ympäristönäkökulman huomioiminen voi tuoda taloudellisia säästöjä, myös silloin, jos esimerkiksi tilaa uuden kankaan vanhaan roll up -runkoon. Kannattaa myös pohtia, voiko roll up -banderollin sijaan käyttää esimerkiksi digitaalisia näyttöjä. Haaga-Helian ja Metropolian kampuksilla vierailee tuhansittain ihmisiä vuodessa, joten esimerkiksi opasteet on tiloissa huomioitu hyvin ja diginäyttöjä on helppo hyödyntää. Juuri mitään ylimääräistä rekvisiittaa tai materiaalia ei ole tilattu tapahtumiin. Maata pitkin asiantuntijatapahtumiin Korona-aika muutti hieman käyttäytymistämme, ja ainakin osittain töihin liittyvä matkustaminen väheni. On tehokasta ja ekologista osallistua vaikkapa kansainväliseen seminaariin verkon välityksellä, mutta osa tapahtumista on sellaisia, joihin osallistuja mielellään osallistuu paikan päällä saadakseen parhaan hyödyn irti. Työmatkailu on aikaa vievää, joten voisiko tulevaisuuden seminaarimatkoja tehdä vieläkin hitaammin pintaa pitkin? Suomesta pääsee melko helposti eri puolille Eurooppaa nopeimmillaan vuorokaudessa laivalla ja junalla. Matkustusaikaa voi hyödyntää töiden tekemiseen, jos käytössä on kannettava tietokone ja wifi-yhteys. Suomessa VR:llä oli aiemmin erityinen salonkivaunu, jossa vuonna 2010 Helsingin kaupunginhallitus kokousti, kun se matkusti maakuntamatkalle Kainuuseen. Nykyisin salonkivaunut on poistettu käytöstä, mutta VR tarjoaa mahdollisuuden varata erilaisia työskentelyhyttejä tai ravintolavaunun yläkerran isompien ryhmien yksityiskäyttöön. Näin ollen junassa voisi pitää vaikkapa tiimin suunnittelupäivän tai johtoryhmän kokouksen eli matkustusaika olisi entistä tehokkaampaa. Juna+laiva-yhdistelmä tuottaa arviolta puolet vähemmän päästöjä kuin lentokoneella lentäminen (8), joten olisi merkittävä muutos, jos kansainvälinen työmatkustaminen jatkossa tapahtuisi pintaa pitkin yhä enenevissä määrin. Hiilijalanjälkeä voi kompensoida, kun kaikki muu on jo tehty Kompensaatio tarkoittaa syntyneen ympäristöhaitan kumoamista esimerkiksi istuttamalla puita tai ennallistamalla soita. Yleensä tämä tarkoittaa päästöyksikköjen ostamista ja mitätöimistä jonkun palveluntarjoajan kautta. Kompensaatiota tarjoavia organisaatioita on Suomessa useita. Ympäristöystävällisen tapahtumatuotannon kulmakivet ovat vastuulliset ja ekologiset valinnat koko tuotannon ajan, alkaen suunnittelusta ja päättyen jälkiviestintään. Tärkeintä on hyvällä suunnittelulla minimoida erilaiset päästöt ja etsiä kestäviä ratkaisuja tapahtuman järjestämisen eri osa-alueisiin. Kuten alussa todettiin, on vääjäämätöntä, että tapahtumista syntyy päästöjä, joten yksi vaihtoehto on kompensoida päästöjä jälkikäteen. Jos kompensaatiota käytetään väitteiden kuten “hiilineutraali tapahtuma” tai “päästöt kompensoitu” perusteena, tulee markkinoinnissa tarkentaa, mitä päästöjä on kompensoitu ja miten. Viestintä ei saa antaa kuvaa laajemmasta ympäristöystävällisyydestä (12). Finnwatch arvioi, että vapaaehtoisten kompensaatiopalveluiden kysyntä tulee kasvamaan räjähdysmäisesti. Yksi tapa kompensoida päästöjä on poistaa ilmakehästä vastaava määrä kasvihuonekaasuja. Tällöin kyse voi olla esimerkiksi metsistä, mutta tulevaisuudessa yhä useammin myös niin sanotuista negatiivisten päästöjen teknologioista tai hiilidioksidin poistosta, joihin kuuluu erilaisia teknologisia menetelmiä (12). Voisiko jatkossa hankesuunnitelmiin olla kirjattuna, että ammattikorkeakoulujen TKI-palvelut olisivat mukana kehittämässä uusia teknologisia menetelmiä, joilla voidaan kompensoida hankkeiden päästöjä? Ympäristöystävällinen tapahtumatuotanto ei ole vaikeaa Ympäristönäkökulman huomioiminen ei lopulta ole vaikeaa. Tärkeää on valita kyseisen tapahtuman kannalta oleelliset toimet. Ennen tapahtuman tarkempaa suunnittelua, voi aloittaa päättämällä ympäristötavoitteet tapahtumalle. Sen jälkeen voi selvittää, miten näihin tavoitteisiin päästään, miltä palveluntarjoajilta tilata tuotteita ja palveluita, ja keiden toimijoiden kanssa tehdä yhteistyötä. Kun alat suunnittelemaan tapahtumaa, älä ota liian suurta stressiä siitä, teetkö kaiken oikein ja muistatko kaikki eri näkökulmat. Sinun ei tarvitse muistaa kaikkea ulkoa, sillä netti on pullollaan erilaisia oppaita, joita on helppo hyödyntää pitkin tapahtuman suunnittelua. Myös pienillä teoilla on merkitystä. Jotta pystymme aidosti vaikuttamaan ilmastonmuutoksen etenemiseen, meidän kaikkien on tehtävä ympäristön eteen se minkä roolissamme voimme – kuka muukaan sen tekisi? Ympäristöystävällisistä ratkaisuista kannattaa viestiä osallistujille. Vastuullisuus on brändeille usein myyntivaltti, mutta nykyisin se saattaa olla asiakkaille jopa oletusarvo. Tapahtuman kävijä on usein valveutunut ja kiinnittää huomiota tapahtuman järjestelyihin – etenkin jos järjestelyt on hoidettu huonosti ja vastuullisuuteen ei ole kiinnitetty huomiota. Osallistuja saa tiedon tapahtuman ympäristötoimista vasta, kun niistä viestitään. Osallistuja ei voi esimerkiksi tietää, käytetäänkö rakennuksessa ekoenergiaa, onko tarjottu ruoka tuotettu lähellä, tai onko päästöjä kompensoitu. Jakamalla tietoa tehdyistä valinnoista voi toimia myös esimerkkinä muille. Kirjoittajat Maija Rummukainen työskentelee projektiasiantuntijana Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa ja opiskelee Corporate Environmental Management -maisteriohjelmassa Jyväskylän yliopistossa. Erika Poikolainen työskentelee tapahtumatuottajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja opiskelee kulttuurituottajan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Kirjoittajat toteuttavat tapahtumia Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT, Etelä-Suomi) -hankkeessa, jonka tavoitteena on tukea yrityksiä muutostilanteissa osaamista vahvistamalla. Hankkeessa on mukana yhdeksän ammattikorkeakoulua Etelä-Suomesta, ja tapahtumia toteutetaan sekä itsenäisesti ammattikorkeakoulutasolla että yhteisesti hanketasolla. Lähteet Helsingin kaupunki. Sustainable Meeting Guidelines. (e-julkaisu.fi) Lahden kaupunki. Tapahtumien ympäristöopas. (lahti.fi) Oulun kaupunki. Näin teet vastuullisen tapahtuman. (ouka.fi) Tapaus. Tapahtumien co₂-laskuri. (tapaus.fi) Ekokompassi.fi Joutsenmerkki.fi Sustainable Travel Finland (STF). (visitfinland.fi) Sitowise. Virtuaalitapahtumien hiilijalanjälkeä selvitettiin. (sitowise.com) S. Kurppa ja I. Riipi, 2013. RUOKAKULTU – Haasteita ja keinoja kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämiseksi ruokasektorilla. (luke.fi) MTT Raportti 95, MTT Jokioinen. Saarinen, M., Knuuttila, M., Lehtonen, H., Niemi, J., Regina, K., Rikkonen, P., Varho, V., Kaljonen, M., Mattila, T. & Seppälä, J. (2019). Ruokavaliomuutoksen vaikutukset ja muutosta tukevat politiikkayhdistelmät: RuokaMinimi-hankkeen loppuraportti. (valtioneuvosto.fi) Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta, Policy brief 08/2019. Savikko, R., Himanen, S., Rimhanen, K., Mäkinen, H. (2013). Ruoan ilmastovaikutukset. Luonnonvarakeskus (PDF, ilmastoviisas.fi). Finnwatch. Anekauppaa vai ilmastotekoja? Vapaaehtoisen päästökompensaation kysyntä, tarjonta ja laatu Suomessa. (finnwatch.org)