Eikö se olekin ihan parasta, kun on niin kivaa tekemistä, että huomaamattaan oppii uusia tietoja ja taitoja? Tai kun innostuu jostain asiasta niin paljon, että haluaa tehdä siitä itselleen harrastuksen? Tapahtumien ja muun elämyksellisen toiminnan kautta meillä kulttuurituottajilla on mahdollisuus tehdä hyvää ja aidosti vaikuttaa niin lasten kuin aikuistenkin elämään.
Tehokasta oppimista elämysten parissa
Elävää tulta, pelastajia, paloautoja, tehtävärasteja, pääsy kurkkaamaan paloasemalle, jonne tavallisesti ei ole pääsyä… Kyllähän sellainen kiinnostaa ja innostaa niin lapsia kuin vähän isompiakin henkilöitä. Tapahtumakonseptin ei tarvitse olla monimutkainen, jotta siellä syntyvä oppimiskokemus olisi tehokas. Pääasia on, että se on jotakin erilaista, joka esimerkiksi yllättävyydellään nousee arjen yläpuolelle ja saa unohtamaan muut asiat.
Tapahtumasta jäänyt muistijälki voi kestää jopa koko elämän.
Muistan, kuinka minulle lapsena opetettiin paloturvallisuusasioita varoittavien ja jopa dramaattisten esimerkkien kautta. En varmasti ole ainoa, jolla on tällaisia, jopa pelottelun kokemuksia. Tapahtumien kautta tätä viestintää voidaan keventää ja tuoda se lähestyttävämmäksi osaksi ihmisten elämää. Liian rajut esimerkit voivat aiheuttaa ihmisissä vastareaktion, jolloin koko asialta halutaan vain sulkea silmät ja korvat. Silloin oppimista ei tapahdu.
Tapahtumien kautta voidaan edistää niin yksittäisten henkilöiden kuin erilaisten yhteisöjenkin turvallisuutta. Isossa kuvassa tämä parantaa myös koko yhteiskunnan turvallisuutta. Kun ihmisten omatoimisuus ja osaaminen lisääntyy, onnettomuudet ja uhkatilanteet vähenevät, ja ihmiset myös osaavat toimia vahinkotilanteissa oikein. Pitkässä juoksussa sillä voi olla vaikutusta jopa pelastusalan työmäärään.
Lasten oikeuksia edistämässä
Blogitekstiä kirjoittaessani katson ulos ikkunasta ja näen, kuinka Suomen lippu liehuu tuulessa lasten oikeuksien päivän kunniaksi. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen elämään, ja yksi osa turvallisuutta on paloturvallisuus.
Tapahtumien kautta lapsille voidaan antaa eväitä, joilla ehkäistä tulipaloja sekä toimia mahdollisissa tulipalotilanteissa oikein.
Jokaisella lapsella soisi myös olevan jonkinlaisen harrastuksen. Palokuntatoiminta on hyvä vaihtoehto, sillä se on ilmaista, yhteisöllistä ja monimuotoista toimintaa, josta löytyy jokaiselle ikään, kokoon ja kuntoon sopivaa tekemistä. Palokuntatoiminta myös tarjoaa mahdollisuuden harrastamisen ohella kehittyä vapaaehtoiseksi palokuntalaiseksi tai jopa ammattilaiseksi. Kuka tietää, mihin jossakin tapahtumassa lapsena saatu kipinä voikaan ajan saatossa johtaa?
Marjo Rinne on kulttuurituottaja, jolle ihmisten auttaminen sekä heidän osaamisensa edistäminen tapahtumien kautta on sydämen asia. Viimeiset kaksi vuotta Rinne on työskennellyt kampanjakoordinaattorina Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä Päivä Paloasemalla -tapahtuman parissa. Opinnäytetyö löytyy kokonaisuudessaan täältä: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112020779
Ei kommentteja