Brändi on yrityksen, tapahtuman, tuotteen, esiintyjän, paikan tai kunnan arvokas, ellei arvokkain pääoma. Kulttuurituottajan tulee miettiä brändiä, kun tehdään uutta festivaalia, toteutetaan konserttien sarjaa tai luodaan omalle yritykselle tarinaa tai artistille henkilöbrändiä. Työpaikkailmoituksissa näkee nykyisin kulttuurituottajan työnkuvia, jotka kytketään suoraan kunnan tai kaupungin brändityöhön. Mitä me kulttuurin tuottajat voimme antaa esimerkiksi kuntien brändityöhön?
Kuntien vetovoima
Kuntien ja paikkojen vetovoimaan vaikuttaa esimerkiksi se, mitä paikoissa on, niin rakennettua kuin luonnonympäristöä. Vetovoimaan vaikuttaa myös, ketä paikassa asuu ja missä paikka sijaitsee.
Yhtenä kuntien vetovoimatekijänä vaikuttaa, mitä paikassa tapahtuu. Siihen mitä paikoissa tapahtuu, voimme me kulttuurituotannon ammattilaiset vaikuttaa ja se on myös brändityötä ja paikkabrändin kehittämistä.
Lähes kaikkien kuntien strategioissa puhutaan tällä hetkellä elinvoiman, vetovoiman ja pitovoiman kasvattamisesta. Näistä ”kuntakielen” muotisanoista puhutaan siksi, että kunnat kilpailevat samoista asukkaista, yrityksistä, matkailijoista, investoinneista ja tapahtumista.
Väestön ikääntyessä ja taloudellisen huoltosuhteen muuttuessa kunnille heikommaksi, tulevat kunnat väistämättä jakautumaan voittajiin ja häviäjiin. Toiset kunnat vetävät yrityksiä puoleensa ja toisissa kunnissa elinvoima hiipuu. Toisissa kunnissa väestö ikääntyy ja muuttotappio kasvaa, kun taas toiset kunnat vetävät lapsiperheitä puoleensa. Tietyt kunnat houkuttelevat matkailijoita ja toiset kunnat saavat todeta matkailurahojen menevän naapurikuntiin. Kuntien vetovoimaa pyritään kasvattamaan brändityöllä ja paikkabrändin kehittämisellä.
Ilmakitaraa, pessimismiä ja brändityötä
Kulttuurituottajat ovat sisältöjen ja tapahtumien ammattilaisia. Ammattitaitoamme kannattaa hyödyntää brändityössä. Moni paikan brändi onkin lähtenyt sisällöistä, joita tekevät kulttuurialan ihmiset.
Aknestik -yhtyeen laulusolisti Jukka Takalo ideoi aikoinaan Ouluun ilmakitaransoiton MM-kisat. Kansainvälinen media kiinnostui asiasta heti ja nykyisin Oulu mainostaa itseään ilmakitaransoiton pääkapunkina. Ilmakitaransoitto mainitaan useasti esimerkiksi Oulun kaupungin brändikäsikirjassa.
Puolanka taas on Kainuussa sijaitseva muuttotappiokunta, jossa on totuttu sanomaan ”mitäpä se hyvejää”, joka tarkoittanee ”mitäpä se kannattaa”. Paikalliset kulttuuri-ihmiset perustivat teeman mukaisesti pessimismipäivät. Pessimismistä on rakentunut kunnan brändi ja Puolanka tunnetaan nykyisin pessimismistä ympäri maailmaa.
Kulttuurisilla sisällöillä on vaikutusta kunnan brändiin ja kulttuuri itsessäänkin voi olla kunnan brändi. Kaikki tietävät esimerkiksi Kaustisen kansamusiikkifestivaaleistaan tai Savonlinnan oopperajuhlistaan. Pori Jazz tuo maineen lisäksi Porin alueelle tuloja vuosittain lähes 30 miljoonaa.
Kulttuuria on usein pidetty kuntien budjeteissa ylimääräisenä kulueränä, eikä sen arvoa välttämättä ole ymmärretty. Auttaisiko asiaa, jos me kulttuurituottajat pitäisimme enemmän meteliä kulttuurista osana kaupunkien ja kuntien brändiä? Osana elinvoiman, vetovoiman ja pitovoiman kasvattamista?
Kirjoittaja
Janne Raudaskoski on työskennellyt esiintyvänä taiteilijana, kulttuurialan yrittäjänä ja tuottajana. Viimeiset vuodet Janne on toiminut kunnassa kulttuurituottajana ja viestinnän koordinaattorina. Jannen ajatuksia lisää kulttuurituotannon YAMK–opinnäytetyöstä Kirkkaasti kauneinta Suomea? Sääksjärven paikkabrändin kehittäminen.
1 Kommentti
Todella oivalluttava blogi ja kiinnostavan kehitysprosessin avaava yamk-oppari!! Suositus! Brändityö on monialaista kunnissa. Veturiksi ja työn fasilitaattoriksi sopii hyvin kulttuurituottaja, jolla on laaja näkemys, hyvät osallistamisen fasilitoinnin keinot ja kehittämisen menetelmä- sekä asiakastuntemusta.