Juhlan tuntua Arabiassa

Hajautettu ja monipaikkainen työ on tullut jäädäkseen myös asiakasohjauksessa. Työ ei ole enää sidottu yhteen paikkaan, vaan sitä tehdään joustavasti eri ympäristöissä ja eri välineillä. Muutos ei kuitenkaan koske vain työn tekemisen tapoja, vaan se muuttaa myös sitä, millaisia taitoja asiakasohjaajalta arjessa vaaditaan. Tässä blogisarjan toisessa osassa tarkastellaan, millaista osaamista etäjohdettu asiakasohjaajan työ edellyttää – ja ennen kaikkea, miten tätä osaamista voidaan käytännössä tukea ja kehittää. Asiakasohjaajan työ on lähtökohtaisesti vastuullista, eettisesti vaativaa ja vahvasti vuorovaikutukseen perustuvaa asiantuntijatyötä. Se edellyttää jatkuvaa harkintaa, kokonaisuuksien hallintaa ja kykyä tehdä asiakkaan tilanteeseen sopivia ratkaisuja usein monimutkaisessa palvelujärjestelmässä. Monipaikkainen työ ei muuta tätä perustaa, mutta tekee tietyt taidot entistä näkyvämmiksi ja välttämättömämmiksi. Asiakasohjaajan työn ydin: vastuu, harkinta ja vuorovaikutus Sosiaalihuollon asiakasohjaus perustuu palveluohjaukselliseen työotteeseen, jossa asiakasohjaaja arvioi asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaisesti, tunnistaa palvelutarpeet ja koordinoi eri palveluita toimien linkkinä asiakkaan ja palvelujärjestelmän välillä. Työ edellyttää vahvaa palvelujärjestelmän tuntemusta sekä arviointi- ja harkintaosaamista. (Heikkilä ym. 2022: 8–9; Ristolainen ym. 2020: 246–247.) Työn keskiössä on asiakaslähtöisyys ja asiakkaan osallisuuden vahvistaminen. Lainsäädäntö korostaa asiakkaan oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, mikä edellyttää asiakasohjaajalta itsemääräämisoikeuden kunnioittamista sekä eettisesti ja lainmukaisesti perusteltuja ratkaisuja. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 36 §; Talentia 2022: 7–8, 12–23.) Käytännön työssä asiakasohjaaja toimii usein tilanteissa, joissa asiakkaiden tarpeet ylittävät käytettävissä olevat resurssit. Tämä tekee työstä paitsi vastuullista myös eettisesti kuormittavaa. Samalla työn vahva emotionaalinen ulottuvuus edellyttää kykyä kohdata vaikeita elämäntilanteita, säädellä omia tunteita ja säilyttää ammatillinen toimintakyky. Pitkään jatkuva kuormitus lisää myötätuntouupumuksen riskiä, jolloin itsesäätely- ja palautumistaidot korostuvat keskeisenä osana asiantuntijuutta. (Työturvallisuuskeskus; Heikkilä ym. 2024: 125–127; Talentia 2022: 31–35, 50–51, 55.) Etätyö korostaa työntekijätaitoja – ei vähennä niitä Asiakasohjaajan työ on vaativaa asiantuntijatyötä, jossa yhdistyvät arviointi, eettinen harkinta ja vuoro-vaikutus. Etäjohdettu ja hajautettu työympäristö ei vähennä osaamisvaatimuksia – päinvastoin. Se korostaa erityisesti itsenäistä päätöksentekoa sekä digitaalisten vuorovaikutus- ja koordinointitaitojen merkitystä. Etäjohdettavan asiakasohjaajan työntekijätaidot rakentuvat perinteisten työelämävalmiuksien, sosiaalialan osaamisen sekä hajautetun työn erityisvaatimusten yhdistelmänä. Keskeisiä taitoja ovat itseohjautuvuus, vastuunotto, vuorovaikutus- ja yhteistyöosaaminen sekä kyky toimia tavoitteellisesti osana organisaatiota (Mannermaa 2024: 81–91). Digitaalisessa työympäristössä korostuvat itsensä johtamisen taidot, kuten ajanhallinta, työn suunnittelu, priorisointi ja oman toiminnan arviointi (Työterveyslaitos 2021: 12–14). Samalla vuorovaikutus saa uusia muotoja: selkeä viestintä, aktiivinen yhteydenpito ja luottamuksen rakentaminen ilman fyysistä läsnäoloa nousevat keskiöön (OECD 2021: 18–20). Lisäksi työ edellyttää metataitoja, kuten oppimiskykyä, resilienssiä, ongelmanratkaisua ja ajattelun joustavuutta, jotka tukevat toimintaa muuttuvissa ja kuormittavissa tilanteissa (Jarenko & Kankkunen 2021; Ulmala & Hautaniemi 2021; Mannermaa 2024: 43). Näin asiakasohjaajan osaaminen rakentuu vahvasti itsensä johtamisen, digitaalisen vuorovaikutuksen ja ammatillisen harkinnan varaan. Taidot ratkaisevat etätyössä – miten osaamista voidaan vahvistaa? Tulosten perusteella etäjohdettavan asiakasohjaajan työntekijätaitojen kehittäminen rakentuu sekä yksilöllisten valmiuksien vahvistamisesta että työyhteisön ja organisaation rakenteiden tukemisesta. Keskeisiksi kehittämiskohteiksi nousevat itsensä johtamisen taidot, erityisesti ajanhallinta, työn priorisointi ja työn organisointi. Näitä voidaan tukea konkreettisilla työvälineillä ja selkeillä työskentelykäytännöillä. Lisäksi reflektio ja itsetuntemus ovat keskeisiä. Ne mahdollistavat oman toiminnan arvioinnin ja jatkuvan kehittymisen. Etäympäristössä vuorovaikutuksen merkitys korostuu entisestään. Säännöllinen yhteydenpito, avoin keskustelu ja matala kynnys tuen pyytämiseen tukevat sekä työn sujuvuutta että ammatillista kehittymistä. Myös kollegiaalinen tuki ja yhteisölliset rakenteet, kuten tiimipalaverit ja kokemusten jakaminen, vähentävät yksin työskentelyn kuormitusta ja vahvistavat työn hallintaa. Organisaatiotasolla keskeisiä ovat selkeät ohjeistukset, toimivat rakenteet ja laadukas perehdytys, jotka mahdollistavat sujuvan työskentelyn hajautetussa ympäristössä. Koulutus ja jatkuva oppiminen tukevat erityisesti itsensä johtamisen, digitaalisten taitojen ja ammatillisen osaamisen kehittymistä. Samalla työntekijöiden osallisuus ja vaikutusmahdollisuudet oman työn kehittämiseen vahvistavat motivaatiota ja itseohjautuvuutta. Lopuksi Etäjohdettu asiakasohjaustyö rakentuu tasapainolle. Toisaalta se edellyttää työntekijältä vahvaa itseohjautuvuutta, vastuunkantoa ja harkintakykyä. Toisaalta onnistuminen vaatii tuekseen selkeitä rakenteita, toimivaa vuorovaikutusta ja esihenkilön läsnäoloa – myös etänä. Kun nämä tekijät ovat tasapainossa, monipaikkainen työ ei ole pelkästään haaste, vaan mahdollisuus rakentaa entistä joustavampaa, vaikuttavampaa ja kestävää asiakasohjausta. Tämä blogikirjoitus perustuu Saija Koposen ja Jenni Toivosen YAMK-opinnäytetyöhön (Ikääntyneiden palvelujen kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu) Etänä johdettavan asiakasohjaajan työntekijätaidot. 7.5.2026 valmistunut opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa. Kirjoittaja: Saija Koponen, Metropolia Ammattikorkeakoulu, geronomi (YAMK), ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen -tutkinnosta valmistuva opiskelija. Lähteet: Heikkilä, Rauha & Lammintakanen, Johanna & Laulainen, Sanna & Noro, Anja 2022. Asiakaslähtöisyyden toteutuminen asiakas- ja palveluohjauksen eri vaiheissa. Focus Localis 50 (1). 5–23. https://journal.fi/focuslocalis/article/view/115341/68092 Viitattu 23.2.2026. Heikkilä, Rauha & Laulainen, Sanna & Noro, Anja & Kouvo, Antti-Jussi & Lammintakanen Johanna 2024. Asiakasohjaajien itsearvioitu osaaminen ikäihmisten asiakas- ja palveluohjauksessa. Gerontologia 38 (2). 124–140. https://journal.fi/gerontologia/article/view/125599 Viitattu 1.3.2026. Jarenko, Karoliina & Kankkunen, Jenni 2021. Metataidot auttavat pärjäämään työelämässä. www.tuumakustannus.fi/artikkelit/metataidot Viitattu 3.3.2026. Mannermaa, Katri 2024. Työntekijätaidot käsikirja. E-kirja. Helsinki: Alma Talent. OECD 2021. Teleworking in the COVID-19 Pandemic: Trends and Prospects. Paris: OECD Publishing. Ristolainen, Hanna & Roivas, Päivi & Mustonen, Erja & Hujala, Anneli 2020. Asiakaslähtöinen palveluohjaus. Teoksessa Hujala, Anneli & Taskinen, Helena (toim.). Uudistuva sosiaali- ja terveysala. E-kirja. Tampere: Tampere University Press. Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. Annettu Helsingissä 30.12.2014. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2014/1301 Viitattu 1.3.2026. Talentia 2022. Arki, arvot ja etiikka. Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet. Helsinki: Talentia. Työturvallisuuskeskus. Eettinen kuormitus sosiaalialan työssä. https://ttk.fi/tyoturvallisuus/toimialakohtaista-tietoa/sosiaali-ja-terveysala/sosiaaliala/tyokuormituksen-hallinta-sosiaalialalla/eettinen-kuormitus-sosiaalialan-tyossa/ Viitattu 1.3.2026 Työterveyslaitos 2021. Etätyön hyvät käytännöt. Helsinki: Työterveyslaitos. Ulmala, Minna & Hautaniemi, Ari 2021. Metataidot tulevaisuuden työelämässä – aikuisopiskelijoiden reflektointia oman osaamisen kehittämisestä. LAB RDI Journal 17.12.2021. https://www.labopen.fi/lab-rdi-journal/metataidot-tulevaisuuden-tyoelamassa-aikuisopiskelijoiden-reflektointia-oman-osaamisen-kehittamisesta/ Viitattu 1.3.2026.

Näin summasi yksi haastateltavistani kysyessäni, mitä tarkoittaa itsensä johtaminen kuntoutuksessa. Aiheenani tutkimuksellisessa kehittämistyössä kuntoutuksen opinto-ohjelmassa oli itsensä johtamisen vahvistaminen selkäydinvaurion saaneen kohdalla. Yhdessä työni vaiheista haastattelin kuutta traumaattisen selkäydinvaurion saanutta. Itsensä johtaminen käsitteenä on tunnetumpi liikemaailmassa kuin kuntoutuksessa. Tämä siitäkin huolimatta, että asiasisällöltään näissä on yllättävän paljon yhteistä, kuten tavoitteen asettaminen, päätöksen teko, ongelmien ratkaisu ja kyky aktiivisuuteen. Asiat ovat niitä samoja, joiden ympärillä pyörimme elämämme aikana riippumatta kontekstista tai tavoiteltavan päämäärän pienuudesta tai laajuudesta. Traumaattisen selkäydinvaurion saaneen elämä muuttuu yllättäen, odottamatta. Ei pelkästään oma elämä muutu, vaan myös läheisten ja lähiverkoston. Läheisten ja lähiverkoston avulla elämä jatkuu vammautumisen jälkeenkin. Itsensä johtamisesta puhuessa selkäydinvaurion saaneella läheiset ja avustajat ovat kohtalaisen merkityksellisessä roolissa; tämän ovat huomanneet tutkijatkin1, ja se näkyi myös omissa tutkimuksellisen kehittämistyöni haastatteluissa: ”…en olisi varmaan koskaan lähtenyt kokeilemaan joitain asioita, jos fyssarini ei olisi siihen kannustanut…” ”…vaimo välillä käskyttää, kun itse ei jaksaisi, ihan hyvässä mielessä siis…” ”…hiljalleen olen ymmärtänyt antaa avustajien tehdä tietyt asiat ilman, että lähden itse uudelleen esimerkiksi viikkaamaan pyykkiä avustajan jäljiltä, kuten aluksi. Ja nyt jää aikaa itselle tärkeille asioille…” Viimeisessä sitaatissa tulee hyvin ilmi ero itsenäisen ja itsehallinnollisen toimintakyvyn välillä. Itsenäisellä toimintakyvyllä tarkoitetaan niitä toimintoja, jotka pystytään itsenäisesti toteuttamaan ja joista ollaan myös itse vastuussa. Itsehallinnollisella toimintakyvyllä taas tarkoitetaan joko niitä toimintoja, jotka voi ja pystyy delegoimaan, mutta joista ei olla itse vastuussa, tai sellaisia toimintoja, jotka pystytään delegoimaan ja joista ollaan myös vastuussa. Tästä on pohjimmiltaan itsensä johtamisessa kuntoutuksessa kysymys. Kyvystä tehdä itselle merkityksellisiä asioita, joko itsenäisesti tai itsehallinnollisesti, samalla ymmärtäen, että mitään ei saavuteta tässä maailmassa yksin tekemällä. Olemmehan me ihmiset laumaeläimiä riippumatta taustastamme tai tavoitteistamme. Toimivia yksilöitä yhteiskunnassa. Katja Karejoki, opiskelija Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma Kirjoitus pohjautuu tutkimuksellisen kehittämistyön ”Toimiva yksilö yhteiskunnassa – Itsensä johtamisen vahvistaminen Validia Kuntoutus Helsingissä” tuloksiin. 1 Munce, Sarah E P – Webster, Fiona – Fehlings, Michael G – Straus, Sharon E – Jang, Eunice – Jaglal, Susan B 2016. Meaning of self-managements from the perspective of individuals with traumatic spinal cord injury, their caregiver, and acute care and rehabilitation managers. An opportunity for improved care delivery. BMC Neurology. 16:11.

Tapahtumat ovat merkittäviä kohtaamispaikkoja ja tärkeä osa hanketoimintaa. Mitä ympäristönäkökulmia tapahtuman suunnittelussa on hyvä huomioida? Entä kuinka suuri vaikutus yksittäisellä tapahtumalla voi olla? Ympäristönäkökulmaa on hyvä pohtia monissa eri tapahtuman suunnittelun vaiheissa. Yhdellä tapahtumalla voi olla suurempi vaikutus, kuin äkkiseltään arvaisi. Tapahtumilla voidaan vaikuttaa esimerkiksi ihmisten asenteisiin tai tottumuksiin. Tähän kirjoitukseen on koottu muutamia vinkkejä siitä, miten tapahtuman voi toteuttaa ympäristön näkökulmasta vastuullisesti. Tarkastelunäkökulma on rajattu yritys- (B2B) ja asiantuntijatapahtumiin, jotka järjestetään sisätiloissa. Tämä artikkeli kertoo hankkeessa tehtävästä tapahtumatuotannosta sitä työkseen tekevien näkökulmasta. Hankkeissa järjestetään erilaisia tapahtumia Erilaisia tapahtumia voivat olla seminaarit, keskustelutilaisuudet, työpajat, messut, valmennukset ja koulutukset. Tapahtumien osallistujamäärä voi vaihdella kymmenistä useisiin satoihin tai jopa tuhansiin. Hankkeissa fyysiset tapahtumat tarjoavat kohderyhmälle mahdollisuuden oppia, kehittyä, jakaa ajatuksia ja verkostoitua kasvotusten muiden osallistujien kanssa. Tapahtuma osallistumisen alustana tarjoaa mahdollisuuden markkinoida ja viestiä hankkeen tarjoamista palveluista ja sisällöistä. Tapahtumat ovat siis tärkeä osa hankkeen toimintaa, koska niiden avulla voidaan puhua suoraan tavoitellulle kohderyhmälle ja tapahtuman sisällöt voidaan muokata juuri hankkeen tavoitteita tukeviksi. Lisäksi tapahtumissa on mahdollista käydä dialogia kohderyhmän kanssa ja tarvittaessa saadun palautteen pohjalta muokata hankkeen tulevia sisältöjä. Tapahtumajärjestäjien avuksi on tehty useita erilaisia oppaita ja ohjeita. Helsingin kaupunki on tehnyt Sustainable Meeting Guidelines -oppaan (1) englanniksi, koska kaupungissa järjestetään paljon kansainvälisiä kokouksia ja kongresseja. Monet kaupungit, kuten Lahti (2) ja Oulu (3), ovat tehneet omat vastuullisen tapahtuman järjestämisen oppaat, jotka palvelevat erityisesti ulkotapahtumien järjestämistä. Ympäristöystävällinen tapahtumatuotanto tarkoittaa konkreettisia valintoja Kaikista tapahtumista syntyy päästöjä, ja onkin sanottu, että ympäristöystävällisin tapahtuma on sellainen, jota ei lainkaan järjestetty. Tapahtumilla on myös myönteisiä vaikutuksia. Ne ovat merkittäviä kohtaamisten paikkoja, joten tapahtumia voi ja kannattaa jatkossakin järjestää. Tapahtuman tuottava taho voi vaikuttaa erilaisiin valintoihin liittyen tapahtuman järjestelyihin. Erilaisissa hankkeissa pystymme testaamaan, kokeilemaan ja innovoimaan ympäristöystävällisiä valintoja ja ratkaisuja ehkä korkeakoulujen muuta tapahtumatoimintaa helpommin, ketterämmin ja nopeammin. Osallistujalta kuultua: ”En ole ennen uskaltanut maistaa vegaanista “kinkku”sämpylää, mutta tämähän on hyvää!”. Vaikka vegekinkku ei välttämättä jäänyt hänelle käyttöön arjessa, saattoi kynnys sen, tai muiden uusien ruokien syömiseen hieman madaltua. Hankkeet ovat osa ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI), joten hankkeiden kautta saadut positiiviset tulokset voidaan sitä kautta linkittää osaksi ammattikorkeakoulun pysyvämpää toimintaa. Hiilijalanjäljen mittaaminen ohjaa tekemään vastuullisia valintoja Konkreettinen tapa seurata tapahtuman hiilijalanjälkeä on käyttää hiilijalanjälkilaskuria. Verkosta löytyy monia helppokäyttöisiä laskureita, joita tapahtumajärjestäjä voi hyödyntää ilmaiseksi. Ennen kuin laskuria voi käyttää, tulee tapahtumajärjestäjällä olla tiedossaan tarkkoja lukuja tapahtuman tuotantoon liittyen. Joitain lukuja voidaan ennakoida ja ennustaa ennen tapahtumaa, kuten puhujien matkustamiseen liittyvät päästöt. Osa tarvittavista luvuista voidaan laskea vasta tapahtuman jälkeen, kun kokonaiskulutus vaikkapa jätteiden osalta on tiedossa. Muun muassa suomalainen tapahtumatoimisto Tapaus tarjoaa omilla verkkosivuillaan laskurin, jossa kysytään kuutta perustietoa tapahtumaan liittyen (4). Niitä ovat tapahtuman järjestämispaikka osallistujien ja puhujien logistiikan päästöt tilan energiankulutus yöpymisten määrä tarjoilut ja jätteiden määrä. Suurin osa fyysisten tapahtumien hiilijalanjäljestä syntyy liikkumisesta ja logistiikasta, energiankulutuksesta ja tarjottavasta ruoasta. Tapahtumatilaa valitessa kannattaa huomioida ympäristövaikutukset Ensimmäiseksi tapahtumajärjestäjän tulee valita tila tapahtumalle. Valitsemalla oman organisaation tilan voi tapahtumajärjestäjä säästää tilavuokrakuluissa, mutta hän ei välttämättä pääse vaikuttamaan tilan ympäristöratkaisuihin. Metropolia ja Haaga-Helia ammattikorkeakouluilla on monipuolisia tiloja eri kampuksilla. Valitsemalla oman ammattikorkeakoulun tilan voi tapahtuman yhteydessä tehdä kampusta ja sen toimintaa tutuksi osallistujille esimerkiksi järjestämällä opastetun kävelykierroksen osana ohjelmaa.  Näin ammattikorkeakoulu ja sen tilat ja toiminnot tulevat konkreettisella tavalla tutuiksi sidosryhmille. Mikäli valitaan joku muu tila, kuten tapahtuma- tai kokoustalo, kannattaa varmistaa, onko sillä jokin ympäristöohjelma tai -sertifikaatti, joka ohjaa koko talon toimintaa. Erilaisia tapahtuma-alan ympäristöohjelmia ovat Ekokompassi (5), Joutsenmerkki (6) ja Sustainable Travel Finland (STF) -status (7). Tapahtumatalon käytössä oleva sertifikaatti tarkoittaa, että toiminta on ulkopuolisen toimijan auditoima. Usein sertifikaatin saatuaan toimijan tulee uusia se tietyin aikavälein. Valitsemalla tilan, joka on helposti julkisilla liikennevälineillä saavutettavissa, voi vaikuttaa yhteen tapahtumien suurimpaan päästökohteeseen eli osallistujien liikkumiseen. Kannusta osallistujia saapumaan kävellen, pyörällä, junalla, bussilla tai kimppakyydein. Mikäli tapahtuma järjestetään hieman syrjäisemmässä paikassa, harkitse voisitko tarjota osallistujille yhteiskyydin jostain liikenteen solmukohdasta. Helposti saavutettavassa sijainnissa oleva tila helpottaa myös tapahtumakalustuksen, kuten tuolien, lavan tai äänitekniikan kuljettamisen tilaan. Usein järkevintä on kuitenkin valita tila, jossa on tapahtumaan soveltuvat fasiliteetit. Tilan energiatehokkuuteen vaikuttaa eniten, milloin rakennus on rakennettu ja milloin sitä on uudistettu. Energiatehokkaissa tiloissa valaisimet ovat ledejä, ilman lämpötilaa voidaan säädellä, valot ja tekniikka ovat päällä vain silloin kun niitä käytetään, ja talolla on vihreä sähkösopimus. Ympäristötietoisessa tapahtumatalossa on myös huomioitu jätteiden keräys, lajittelu ja kierrätys. Tapahtumat ovat usein hektisiä ja ruokatauot lyhyitä, joten jätepisteiden kunnollinen merkitseminen ja selkeät kyltit auttavat siinä, että jätteet lajitellaan oikein. Digitaaliset ratkaisut vähentävät ympäristökuormaa Edes virtuaalitapahtuma ei ole ympäristövaikutuksiltaan neutraali, vaan kulutusta syntyy esimerkiksi päätelaitteiden virrankulutuksesta, runkoverkon datansiirrosta sekä reitittimien ja modeemien liityntäverkon sähkönkulutuksesta. Vaikutusta on myös sillä, millaisella laitteella virtuaalitapahtumaa katsotaan ja kuinka pitkään (8). Rakennetun ympäristön suunnittelutoimisto Sitowise on laskenut yhden korona-aikana järjestetyn virtuaalitapahtuman päästöt. Tämän selvityksen johtopäätöksenä oli, että esimerkkitapahtuman kohdalla yhden ihmisen edestakainen lentomatka Etelä-Euroopasta Suomeen olisi ollut suurempi kuorma ympäristölle kuin virtuaalitapahtuma, johon osallistuisi jopa useita tuhansia ihmisiä. Selvää on, että virtuaalitapahtuman päästöt ovat huomattavasti fyysisiä tapahtumia pienemmät. Sitowisen vertailussa virtuaalitapahtuman päästöt olivat 0,7% verrattuna fyysiseen tapahtumaan. Tapahtumissa on usein kansainvälisiä puhujia, jotka saattavat saapua Suomeen hyvinkin kaukaa, kuten Aasiasta tai Pohjois-Amerikasta. Erilaisissa EU-rahoitteisissa hankkeissa puhujat tulevat usein Keski-Euroopasta. Tehty selvitys osoittaa, että tapahtumajärjestäjien kannattaa ympäristösyistä jatkossa kutsua puhujat etäyhteydellä mukaan, jotta puhujien lentomatkoista ei syntyisi päästöjä. Yritysten muutoskumppanina -hankkeessa kutsuimme toiseen päätapahtumaan puhujaksi Euroopan komission Stefano Soron Brysselistä, ja hänen puheenvuoronsa striimattiin suorana valkokankaalle Teams-alustan avulla. Korona-aikana opimme kaikki paljon uutta verkkotapahtumien järjestämisestä. Osallistujat ovat jo tottuneita siihen, että livetapahtumassa voidaan osa puheenvuoroista seurata valkokankaalta ja vain osa puhujista on paikan päällä. Varmin tapa on tuottaa ennakkoon video puheenvuorosta, joka voi olla myös tekstitetty. Toisaalta liveyhteydellä on mahdollisuus keskustella puhujan kanssa ja syntyy aitoa vuorovaikutusta. Tarjoilujen valinnalla on merkittävä ympäristövaikutus Tarjoilut voivat olla yksi merkittävä tekijä tapahtuman ympäristövaikutuksista. Ruuantuotannon kokonaisympäristövaikutuksista esimerkiksi ruuan kuljetus ja hävikki ovat pienessä roolissa verrattuna ruuan alkutuotantoon. On hyvä pitää silmällä sitä, millä valinnoilla on aidosti vaikutusta. Ruuan alkutuotannon osuus ruuan kokonaispäästöistä on jopa 60 prosenttia (9). Kun nykyisestä suomalaisesta ruokavaliosta vähennettäisiin liha puoleen, ruokavalion ilmastovaikutus vähenisi 13 prosenttia, kun taas kasvipohjaisessa ruokavaliossa ilmastovaikutus vähenisi 37 prosenttia (10). Hävikki nousee helposti otsikoihin ja hävikkiruuan tarjoaminen tuntuu usein trendikkäältä, vaikka hävikin osuus on vain muutama prosentti ruuan kokonaispäästöistä (10). Kuljetuksen osa ruuan kokonaispäästöistä on noin 5 prosenttia, sisältäen kuljetuksen kaikissa tuotannon vaiheissa (9, 11). Kun pohditaan tarjoilujen ympäristönäkökulmaa, suurimman vaikutuksen voi tehdä tarjoamalla kasvipohjaista ruokaa liharuuan sijaan. Muita ruuan ympäristövaikutuksia on hyvä huomioida. Hävikin minimoinnin ja hyödyntämisen lisäksi tarjoilut voivat olla esimerkiksi lähi- tai kausiruokaa. Hanketapahtumissa voidaan valita tarjolle joko täysin kasvipohjaista ruokaa tai kasvisruokaan painottuvaa tarjoilua. Harmillinen ilmiö on hankkeiden järjestämien tapahtumiin ilmoittautuneiden saapumatta jääminen. Tällainen "no-show" -lukema on jopa 50 prosenttia, jolloin myös hävikki on suurta. Hävikin määrää voidaan pyrkiä vähentämään sitouttamalla ilmoittautuneet osallistumaan tapahtumaan esimerkiksi soittamalla ilmoittautuneet henkilöt läpi. Henkilökohtaisella kontaktilla puhelimitse voidaan osallistumisen vahvistamisen lisäksi tehdä kevyttä tarvekartoitusta. Ylijääneet tarjoilut kannattaa tarjota tapahtuman työntekijöille tai kampuksella työskenteleville henkilöille, jolloin ruokahävikkiä ei juurikaan synny. Tapahtumarekvisiitta vuokrattuna ja materiaalit helposti kierrätykseen Usein tapahtumiin tarvitaan erinäistä rekvisiittaa, printtimateriaalia ja muuta tavaraa. On hyvä miettiä, tarvitseeko kaikkea printata vai voiko esimerkiksi tapahtuman ohjelman ja muun oheismateriaalin tarjota osallistujille digitaalisina. Tähän on monia tapoja ja sovelluksia. Jos tapahtuman tila on valittu hyvin, ei erillisiä ohjekylttejä tiloissa liikkumiselle tarvita. Jos kuitenkin tulostat opasteita tapahtumiin, mieti voisitko käyttää niitä myös seuraavissa tapahtumissa. Monenlaista rekvisiittaa voi nykyisin vuokrata, joten kaikkea ei kannata ostaa, jos sille ei tule jatkossa käyttöä. Ennen kuin ostaa tai vuokraa tuotteita, on hyvä tutustua palveluntarjoajan toiminnan vastuullisuuteen. Hankkeiden tapahtumissa hankkeen tiedot tulee olla tapahtumissa näkyvillä. Tähän käytetään perinteisesti roll up -banderolleja. Monesti ympäristönäkökulman huomioiminen voi tuoda taloudellisia säästöjä, myös silloin, jos esimerkiksi tilaa uuden kankaan vanhaan roll up -runkoon. Kannattaa myös pohtia, voiko roll up -banderollin sijaan käyttää esimerkiksi digitaalisia näyttöjä. Haaga-Helian ja Metropolian kampuksilla vierailee tuhansittain ihmisiä vuodessa, joten esimerkiksi opasteet on tiloissa huomioitu hyvin ja diginäyttöjä on helppo hyödyntää. Juuri mitään ylimääräistä rekvisiittaa tai materiaalia ei ole tilattu tapahtumiin. Maata pitkin asiantuntijatapahtumiin Korona-aika muutti hieman käyttäytymistämme, ja ainakin osittain töihin liittyvä matkustaminen väheni. On tehokasta ja ekologista osallistua vaikkapa kansainväliseen seminaariin verkon välityksellä, mutta osa tapahtumista on sellaisia, joihin osallistuja mielellään osallistuu paikan päällä saadakseen parhaan hyödyn irti. Työmatkailu on aikaa vievää, joten voisiko tulevaisuuden seminaarimatkoja tehdä vieläkin hitaammin pintaa pitkin? Suomesta pääsee melko helposti eri puolille Eurooppaa nopeimmillaan vuorokaudessa laivalla ja junalla. Matkustusaikaa voi hyödyntää töiden tekemiseen, jos käytössä on kannettava tietokone ja wifi-yhteys. Suomessa VR:llä oli aiemmin erityinen salonkivaunu, jossa vuonna 2010 Helsingin kaupunginhallitus kokousti, kun se matkusti maakuntamatkalle Kainuuseen. Nykyisin salonkivaunut on poistettu käytöstä, mutta VR tarjoaa mahdollisuuden varata erilaisia työskentelyhyttejä tai ravintolavaunun yläkerran isompien ryhmien yksityiskäyttöön. Näin ollen junassa voisi pitää vaikkapa tiimin suunnittelupäivän tai johtoryhmän kokouksen eli matkustusaika olisi entistä tehokkaampaa. Juna+laiva-yhdistelmä tuottaa arviolta puolet vähemmän päästöjä kuin lentokoneella lentäminen (8), joten olisi merkittävä muutos, jos kansainvälinen työmatkustaminen jatkossa tapahtuisi pintaa pitkin yhä enenevissä määrin. Hiilijalanjälkeä voi kompensoida, kun kaikki muu on jo tehty Kompensaatio tarkoittaa syntyneen ympäristöhaitan kumoamista esimerkiksi istuttamalla puita tai ennallistamalla soita. Yleensä tämä tarkoittaa päästöyksikköjen ostamista ja mitätöimistä jonkun palveluntarjoajan kautta. Kompensaatiota tarjoavia organisaatioita on Suomessa useita. Ympäristöystävällisen tapahtumatuotannon kulmakivet ovat vastuulliset ja ekologiset valinnat koko tuotannon ajan, alkaen suunnittelusta ja päättyen jälkiviestintään. Tärkeintä on hyvällä suunnittelulla minimoida erilaiset päästöt ja etsiä kestäviä ratkaisuja tapahtuman järjestämisen eri osa-alueisiin. Kuten alussa todettiin, on vääjäämätöntä, että tapahtumista syntyy päästöjä, joten yksi vaihtoehto on kompensoida päästöjä jälkikäteen. Jos kompensaatiota käytetään väitteiden kuten “hiilineutraali tapahtuma” tai “päästöt kompensoitu” perusteena, tulee markkinoinnissa tarkentaa, mitä päästöjä on kompensoitu ja miten. Viestintä ei saa antaa kuvaa laajemmasta ympäristöystävällisyydestä (12). Finnwatch arvioi, että vapaaehtoisten kompensaatiopalveluiden kysyntä tulee kasvamaan räjähdysmäisesti. Yksi tapa kompensoida päästöjä on poistaa ilmakehästä vastaava määrä kasvihuonekaasuja. Tällöin kyse voi olla esimerkiksi metsistä, mutta tulevaisuudessa yhä useammin myös niin sanotuista negatiivisten päästöjen teknologioista tai hiilidioksidin poistosta, joihin kuuluu erilaisia teknologisia menetelmiä (12). Voisiko jatkossa hankesuunnitelmiin olla kirjattuna, että ammattikorkeakoulujen TKI-palvelut olisivat mukana kehittämässä uusia teknologisia menetelmiä, joilla voidaan kompensoida hankkeiden päästöjä? Ympäristöystävällinen tapahtumatuotanto ei ole vaikeaa Ympäristönäkökulman huomioiminen ei lopulta ole vaikeaa. Tärkeää on valita kyseisen tapahtuman kannalta oleelliset toimet. Ennen tapahtuman tarkempaa suunnittelua, voi aloittaa päättämällä ympäristötavoitteet tapahtumalle. Sen jälkeen voi selvittää, miten näihin tavoitteisiin päästään, miltä palveluntarjoajilta tilata tuotteita ja palveluita, ja keiden toimijoiden kanssa tehdä yhteistyötä. Kun alat suunnittelemaan tapahtumaa, älä ota liian suurta stressiä siitä, teetkö kaiken oikein ja muistatko kaikki eri näkökulmat. Sinun ei tarvitse muistaa kaikkea ulkoa, sillä netti on pullollaan erilaisia oppaita, joita on helppo hyödyntää pitkin tapahtuman suunnittelua. Myös pienillä teoilla on merkitystä. Jotta pystymme aidosti vaikuttamaan ilmastonmuutoksen etenemiseen, meidän kaikkien on tehtävä ympäristön eteen se minkä roolissamme voimme – kuka muukaan sen tekisi? Ympäristöystävällisistä ratkaisuista kannattaa viestiä osallistujille. Vastuullisuus on brändeille usein myyntivaltti, mutta nykyisin se saattaa olla asiakkaille jopa oletusarvo. Tapahtuman kävijä on usein valveutunut ja kiinnittää huomiota tapahtuman järjestelyihin – etenkin jos järjestelyt on hoidettu huonosti ja vastuullisuuteen ei ole kiinnitetty huomiota. Osallistuja saa tiedon tapahtuman ympäristötoimista vasta, kun niistä viestitään. Osallistuja ei voi esimerkiksi tietää, käytetäänkö rakennuksessa ekoenergiaa, onko tarjottu ruoka tuotettu lähellä, tai onko päästöjä kompensoitu. Jakamalla tietoa tehdyistä valinnoista voi toimia myös esimerkkinä muille. Kirjoittajat Maija Rummukainen työskentelee projektiasiantuntijana Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa ja opiskelee Corporate Environmental Management -maisteriohjelmassa Jyväskylän yliopistossa. Erika Poikolainen työskentelee tapahtumatuottajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja opiskelee kulttuurituottajan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Kirjoittajat toteuttavat tapahtumia Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT, Etelä-Suomi) -hankkeessa, jonka tavoitteena on tukea yrityksiä muutostilanteissa osaamista vahvistamalla. Hankkeessa on mukana yhdeksän ammattikorkeakoulua Etelä-Suomesta, ja tapahtumia toteutetaan sekä itsenäisesti ammattikorkeakoulutasolla että yhteisesti hanketasolla. Lähteet Helsingin kaupunki. Sustainable Meeting Guidelines. (e-julkaisu.fi) Lahden kaupunki. Tapahtumien ympäristöopas. (lahti.fi) Oulun kaupunki. Näin teet vastuullisen tapahtuman. (ouka.fi) Tapaus. Tapahtumien co₂-laskuri. (tapaus.fi) Ekokompassi.fi Joutsenmerkki.fi Sustainable Travel Finland (STF). (visitfinland.fi) Sitowise. Virtuaalitapahtumien hiilijalanjälkeä selvitettiin. (sitowise.com) S. Kurppa ja I. Riipi, 2013. RUOKAKULTU – Haasteita ja keinoja kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämiseksi ruokasektorilla. (luke.fi) MTT Raportti 95, MTT Jokioinen. Saarinen, M., Knuuttila, M., Lehtonen, H., Niemi, J., Regina, K., Rikkonen, P., Varho, V., Kaljonen, M., Mattila, T. & Seppälä, J. (2019). Ruokavaliomuutoksen vaikutukset ja muutosta tukevat politiikkayhdistelmät: RuokaMinimi-hankkeen loppuraportti. (valtioneuvosto.fi) Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta, Policy brief 08/2019. Savikko, R., Himanen, S., Rimhanen, K., Mäkinen, H. (2013). Ruoan ilmastovaikutukset. Luonnonvarakeskus (PDF, ilmastoviisas.fi). Finnwatch. Anekauppaa vai ilmastotekoja? Vapaaehtoisen päästökompensaation kysyntä, tarjonta ja laatu Suomessa. (finnwatch.org)