Terveys on elämän voimavara. Terveyserot asettavat ihmiset eriarvoiseen asemaan tämän voimavaran suhteen.Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on kuntien keskeinen tehtävä. Hyvinvointikertomus on työväline, joka kuvaa hyvinvointia ja terveyttä sekä niiden edistämistä kunnassa.
Metropolia Ammattikorkeakoulussa selvitimme, miten terveyserojen kaventaminen ilmeni hyvinvointityötä ohjaavissa kahdeksan kunnan hyvinvointikertomuksissa.Tulokset osoittivat, että terveyserojen taustatekijöitä tunnistettiin, mutta tavoitteita tai konkreettisia toimia terveyserojen kaventamiseksi ilmeni hyvin niukasti. Hyvinvoinnin edistämiseen tähtääviä tavoitteita kuvattiin laajalti, mutta näitä tavoitteita ei perusteltu terveyserojen kaventamisella. (1)
Terveyserojen kaventamisen keinot
Hyvinvointikertomus on työväline, jolla tuetaan kunnan tiedolla johtamista ja päätöksentekoa. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä tuetaan kansallisesti tuottamalla:
- kuntakohtaista tietoa väestön terveydestä ja hyvinvoinnista
- työkaluja terveyden edistämisen toiminnan seuraamiseen (2) ja
- työkaluja hyvinvointisuunnitelmien/-kertomusten laatimiseen (3).
Terveyseroihin vaikuttavat elinolot ja moninaiset sosiaaliset tekijät. Vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi lapsuuden kokemukset, asumisolot, koulutus, sosiaalinen tuki, tulotaso, työllisyystilanne, yhteisö ja terveyspalvelut. Näin pelkästään sosiaali- ja terveysalan toiminta ei riitä, vaan terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen edellyttää poikkisektoraalista ja monialaista vaikuttamista. Terveyserojen kaventamisen toimintamallien kehittämisessä tulisi ymmärtää yksilöiden toimijuuden ja yhteiskunnan rakenteiden välisen vuorovaikutuksen merkitys hyvinvoinnille ja terveydelle. (4)
Hyvinvointikertomuksissa terveyserot, niiden tunnistaminen ja kohdennetut toimet terveyserojen kaventamiseksi näkyivät niukasti (vain 13 % analysoidusta aineistosta). Vain kolmessa kunnassa oli tehty toimenpiteitä puhtaasti terveyserojen kaventamiseksi. Näitä toimia olivat:
- toimenpiteiden keskittäminen kaupunginosaan, jossa ilmeni muita enemmän huono-osaisuutta ja sosiaalisia ongelmia
- kaupunkikeskusten kehittäminen epäsuotuisan eriytymiskehityksen vähentämiseksi
- liikuntapalveluiden kohdentaminen kotoutumisvaiheessa oleville maahanmuuttajille
Monissa kunnissa kohdennettiin eri asukasryhmille (nuoret, aikuiset tai seniorit) kehitettyjä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toimintamalleja ja –palveluita. Näitä palveluita ei kuvattu varsinaisesti terveyserojen kaventamisen toimina. (1)
Kuva: Andreaooi, Pixabay (Pixabay License)
Hyvinvointityö on kunnan kaikkien toimialojen tehtävä
Hyvinvointityö ei rajoitu vain sosiaali- ja terveydenhuollon toimialaan. Terveys kaikissa politiikoissa -periaate (Health In All Policies) korostaa, että terveysnäkökohdat tulisi aina ottaa huomioon kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Tämä periaate tiedostetaan kunnissa. Se näyttäytyy infrastruktuurin ja rakennetun ympäristön, asuntopolitiikan, kuntalaisten osallisuuden vahvistamisen sekä kulttuurin hyvinvointivaikutusten ymmärryksenä.
Terveyden monimuotoisuus näyttäytyi hyvinvointikertomuksissa seuraavasti: terveyteen vaikuttavat monitasoiset osatekijät pyrittiin pääsääntöisesti ottamaan huomioon ja kunnissa pyrittiin vaikuttamaan moniin terveyttä tukeviin ja ylläpitäviin tekijöihin. Näiden tekijöiden osuus koko analysoidusta aineistosta oli 12%.(1)
Ympäristö- ja elinolosuhdetekijöiden tunnistamisessa osaksi hyvinvointityötä oli suurta vaihtelua kuntien kesken. Joissakin kunnissa kulttuurin merkitys hyvinvoinnille oli kirjattu hyvinvointikertomukseen laajasti ja kulttuuriin panostaminen nähtiin tulevaisuuden säästöinä terveyttä edistävien vaikutusten takia.
Kulttuurin merkitys ilmeni hyvinvointikertomuksissa moninaisesti. Kulttuurin yhteydessä saatettiin kuvata kirjastoa, mutta laajimmillaan kulttuuri käsitti opiskelun, kuvataiteet, musiikin, esittävän taiteen kuin myös erilaiset tapahtumat. Eräässä hyvinvointikertomuksessa kulttuuri nähtiin myös osallisuuden kokemuksia lisäävänä tekijänä. (1)
Kansalaisten osallisuus nähtiin tärkeänä osana hyvinvointia, se kuvattiin lähes kaikissa kertomuksissa. (1) Osallisuus on yksi terveyttä edistävä tekijä ja terveyden ja tasa-arvon edellytys. Osallisuutta pyritään vahvistamaan erilaisin toimin, esimerkiksi yksinäisyyden poistamisella, vaikuttamismahdollisuuksien luomisella sekä yhteisöllisyyden tukemisella ja sosiaalisen pääoman lisäämisellä. (5)
Terveyserojen kaventamisen osa-alueet
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on jäsentänyt hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen osa-alueita. Näitä ovat tieto, seuranta ja arviointi, tavoitteen asettelu, tiedosta toimintaan siirtyminen ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
- Terveyserojen kaventaminen tulee asettaa tavoitteeksi kaikilla päätöksenteon tasoilla.
- Terveyserojen syytekijöihin puuttuminen edellyttää kaikkien hallinnonalojen toimia. Yhteistyö eriarvoisuuden vähentämiseksi lisää myös ymmärrystä itse ilmiöstä ja sen ratkaisun mahdollisuuksista. Lisäksi tarvitaan yhteistyötä kolmannen sektorin ja vapaaehtoisten kanssa. On tärkeää saada eri toimijat ja koko yhteiskuntapolitiikka tukemaan terveyttä ja hyvinvointia siten, että heikommassa sosiaalisessa asemassa olevien väestöryhmien hyvinvointi ja suhteellinen asema paranevat.
- On siirryttävä tiedosta toimintaan. Monimuotoinen sosiaalinen eriarvoisuus on ilmiö. Sen vähentämiseksi kaavaillut toimenpiteet pitää muotoilla konkreettisiksi tehtäviksi. Näitä toimia ovat esimerkiksi arjen päätöksentekotilanteet, vakiintuneet yksittäiset työkalut ja työmenetelmät eri aloille, ohjelmat, hankkeet ja päätösten ennakkoarviointi. (6)
Kuva: Charan Sai, Pexels (Pixabay License)
Terveyseroihin on mahdollista vaikuttaa
Ympäristö- ja elinolosuhdetekijöiden huomioon ottaminen ja erityisesti kuntalaisten osallisuuden kokemisen vahvistaminen tarjoavat mahdollisuuden myös terveyserojen kaventamiseen. Terveysero-näkökulman ottaminen huomioon sekä hyvinvointityön tavoitteiden asettelussa, toimien suunnittelussa ja toteutuksessa sekä vaikuttavuuden arvioinnissa voisi tuoda tehdyt toimet näkyvämmiksi ja siten myös helpommin arvioitaviksi.
Osallisuuden lisäämiseksi kunnat voisivat myös hyödyntää entistä monipuolisemmin kokemusasiantuntijoita sekä hyvinvointitiedon tuottamisessa mutta myös hyvinvointikertomuksen laatimisessa.
Vaikuttamisen seuranta edellyttää arviointia. Kuntien hyvinvointikertomuksissa ei juurikaan kuvattu toimien arviointia tai seurantaa. Niissä ei myöskään ollut konkreettisia tietoja käytetyistä mittareista eikä saavutettuja tuloksia esitetty. Vaikuttavuuden mittaamisen ja arvioinnin osaamisen kehittäminen kunnissa on selvityksen tulosten perusteella edelleen tarpeen. (1)
Terveyden edistämisen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössä selvitettiin yhteistyössä THL:n Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yksikön kanssa, miten terveyserojen kaventaminen ilmenee hyvinvointityötä ohjaavissa dokumenteissa kahdeksan kunnan hyvinvointikertomuksessa. Raportti on kokonaisuudessaan luettavissa täältä (Theseus).
Lähteet
- Ijäs, Katariina. 2020. Sosioekonomiset terveyserot kuntien hyvinvointikertomuksissa. Opinnäytetyö ylempi (AMK). Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelma. Metropolia Ammattikorkeakoulu. (PDF)
- THL. 2020. TEAviisari. Verkkodokumentti. Julkaistu: 20.11.2015. Päivitetty: 21.11.2018.
- HL. 2019. Kunnan hyvinvointikertomus. Verkkodokumentti. Päivitetty: 28.4.2020
- Tilles-Tirkkonen, Tanja – Lappi, Jenni – Karhunen, Leila – Harjumaa, Marja – Absetz, Pilvikki – Pihlajamäki, Jussi. 2018. Sosioekonomisesti heikommassa asemassaolevien kiinnostus ja mahdollisuudet digitaalisten terveyspalveluiden käyttöön. Yhteiskuntapolitiikka 83:3. 317 – 323. (PDF).
- Maunu, Antti – Katainen, Anu – Perälä, Riikka – Ojajärvi, Anni. 2016. Terveys ja sosiaaliset erot: mitä on tutkittu ja mitä tarvitsee vielä tutkia? Sosiaalilääketieteen aikakausilehti. No. 53. 189 – 201. (PDF).
- THL. 2019. Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen osa-alueet.
Kirjoittajat
Katariina Ijäs, terveydenhoitaja (ylempi AMK), on valmistunut Metropolia Ammattikorkeakoulun terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmasta. Hän työskentelee Vantaalla perusterveydenhuollossa terveydenhoitajana. Terveyden edistäminen on hänellä lähellä sydäntä ja erityisenä kiinnostuksen kohteena on sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen ja eriarvoisuuden vähentämiseen liittyvien ilmiöiden tarkastelu.
Arja Liinamo, Th, TtT, on Terveyden edistämisen yliopettaja, tutkintovastaava (Terveyden edistäminen, YAMK) ja projektipäällikkö Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hänellä on hyvin pitkä työkokemus terveyden edistämisen asiantuntija- ja tutkimustehtävissä. Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteen on erityisesti monialaisen terveyden edistämisen osaamisen ja toiminnan kehittäminen.
Kuvalähteet:
Ei kommentteja