Kiinteistökohtainen aurinkosähkön tuotanto ei yksin pysäytä ilmastonmuutosta. Se voi olla osa ratkaisua, kun aurinkosähkön tuotannon arvioidaan lisääntyvän kiinteistöillä voimakkaasti lähivuosina ja 2020-luvulla.

Kiinteistöillä suuri rooli aurinkosähkön tuotannossa

Suomea velvoittavat EU:n tavoitteet uusiutuvan energian tuotannon lisäämisestä. Rakennusten katoilla on potentiaalia tuottaa aurinkosähköä eivätkä katot kilpaile maankäytöstä esimerkiksi ruoantuotannon kanssa. Voisiko kiinteistöillä siis olla merkittävä osuus ilmastotavoitteiden saavuttamisessa? Avainasemassa ovat luonnollisesti investointipäätöksiä tekevät kiinteistönomistajat.

Metropolia Ammattikorkeakoulun talotekniikan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnoissani keskitytään pitkälti energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian tuotantoon. Selvitin opinnäytetyössäni kiinteistönomistajien suhtautumista aurinkosähkön tuotantoon ja arvioin kiinteistöjen aurinkosähköpotentiaaleja. Kiinteistöt olivat kaupallisessa käytössä eli esimerkiksi toimitiloja ja logistiikkarakennuksia. Mukana oli myös muutama institutionaalinen vuokra-asuntosijoittaja, muttei asunto-osakeyhtiöitä. Asunto-osakeyhtiöiden edustajien näkemyksiä on selvittänyt Kiinteistöliitto ja raportin voi lukea täältä.

Suomen rakennusten kattojen aurinkosähköpotentiaalista on tehty joitain karkeita arvioita. Defaix ym. (2012) arvioivat potentiaaliksi 7 prosenttia ja Pöyry Management Consulting (2017) 14 prosenttia Suomen vuotuisesta sähkönkulutuksesta vuonna 2030. Potentiaalin hyödyntämistä rajoittaa kuitenkin se, että suurilla kiinteistöillä, joilla on tuotantoon erinomaisesti soveltuvat katot, ei aina ole riittävää kulutusta sähkön hyödyntämiseksi kiinteistöllä. Suuren rakennuksen aurinkosähköpotentiaali voi olla lähemmäs gigawattitunnin vuodessa ja laitoksen nimellisteho megawatin luokkaa. Sähkön varastoiminen akkuun ja varsinkaan sähkön myyminen verkkoon taas eivät ole taloudellisesti kannattavia vaihtoehtoja.

Ympäristöystävällisyys houkuttaa aurinkosähkön tuottamiseen

Aurinkosähkön tuotanto kiinnostaa kiinteistönomistajia laajasti. Kyselyyni vastanneista kiinteistönomistajien edustajista 86 prosenttia on kiinnostunut aurinkosähköntuotannosta edustamillaan kiinteistöillä. Noin puolet olisi valmis tekemään investointipäätöksen tämän tai ensi vuoden aikana. Aurinkosähköstä on ilmeisen myönteisiä kokemuksia, sillä kaikki ne vastaajat, joiden kiinteistöllä on jo aurinkovoimala, ovat valmiita hankkimaan uudenkin voimalan lähivuosina.

Aurinkosähkön hinta laskee koko ajan eikä kalliimman sähkön maissa tarvita enää tukiaisia, jotta tuotanto olisi kannattavaa (Vimpari & Junnila 2017; Lang ym. 2016). Samaa tilannetta lähestytään Suomessa. Taloudellinen kannattavuus ei kuitenkaan ole ainoa syy investointipäätöksen tekemisessä. Kiinteistönomistajat mainitsivat muiksi syiksi yleisimmin tuotannon ympäristöystävällisyyden ja toisiksi yleisimmin kiinteistön vuokrattavuuden ja/tai imagon.

Vuokralaisilla on omia ympäristöohjelmia ja -tavoitteita, jotka vaikuttavat myös toimitilojen valintaan. Omistajat ovat huomanneet, että energiatehokkuus ja uusiutuvan energian tuottaminen parantavat kiinteistön vuokrattavuutta ja nostavat siten sen arvoa. Kolmannes niistäkin vastaajista, jotka pitivät aurinkosähkön tuotantoa kannattamattomana, voisi silti asennuttaa voimalan kiinteistölleen jo lähivuosina.

Vuokralaisilla on mahdollisuus vaikuttaa aurinkosähkön tuotannon yleistymiseen muutenkin kuin valitsemalla kiinteistön, jolla jo on aurinkovoimala. Noin puolet kiinteistönomistajista suhtautuu vuokralaisen omaan tai vuokralaisen ja omistajan yhteiseen aurinkosähköhankkeeseen myönteisesti ja viidennes harkitsee asiaa tapauskohtaisesti. Kielteisen kannan heti kättelyssä ottavia on vain viidennes. Loput eivät osanneet tai halunneet kertoa kantaansa.

Essi Kuikka
Talotekniikan opiskelija, ylempi amk

Lähteet:

Defaix, P. R., van Sark, W. G. J. H. M., Worrel, E. ja de Wisser, E. 2012. Technical potential for photovoltaics on buildings in the EU-27. Solar Energy 86, s. 2644–2653

Hajautetun uusiutuvan energiantuotannon potentiaali, kannattavuus ja tulevaisuuden näkymät Suomessa 2017. Verkkoaineisto. Pöyry Management Consulting Oy. https://vnk.fi/documents/10616/3866814/5_2017_Hajautetun+uusiutuvan+energiantuotannon+potentiaali%2C+kannattavuus+ja+tulevaisuuden+n%C3%A4kym%C3%A4t+Suomessa/f7fa0126-2880-452d-954b-f52ea5f0a9a0?version=1.0. Luettu 10.10.2018.

Lang, T., Ammann, D. ja Girod, B. 2016. Profitability in absence of subsidies: A techno-economic analysis of rooftop photovoltaic self-consumption in residential and commercial buildings. Renewable Energy 87, s. 77–87.

Vimpari ja Junnila 2017. Evaluating decentralized energy investments: Spatial value of on-site PV electricity. Renewable and Sustainable Energy Reviews 70, s. 1217–1222.

Väestöryhmien terveyserojen kaventaminen, ongelmien ja syrjäytymisen ehkäisy, varhainen tunnistaminen ja väestön itsehoitovalmiuksien lisääminen ovat isoja yhteiskunnallisia haasteita. Ne edellyttävät sote-alan työntekijöiltä nykyistä vahvempaa osaamista, työmenetelmien uudistamista ja niiden käyttöönottoa sekä monialaista yhteistyötä. Terveyden edistämisessä tulevaisuuden osaamistarpeen kärkinä tulevat olemaan muutoksen mahdollistaminen, terveyden edistämisen laaja-alainen tietoperusta sekä viestintä.

Ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa keskitytään juuri tällaisten työelämäosaamisten vahvistamiseen. Siksi tänä syksynä käynnistyykin Metropolia Ammattikorkeakoulussa Terveyden edistämisen YAMK -tutkinto-ohjelma, jossa opiskelun aloittaa 24 jonkin sote-alan aiemman tutkinnon omaavaa ammattilaista.

Terveyden edistäminen on monitieteinen asiantuntijuusalue

Terveyden edistämisellä tarkoitetaan yksilön tai yhteisöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä heidän oman terveytensä määrittämiseen ja kohentamiseen. Se on tavoitteellista ja välineellistä toimintaa hyvinvoinnin aikaansaamiseksi ja sairauksien ehkäisemiseksi. Terveyden edistäminen käsittää sosiaalisia, taloudellisia, ympäristöllisiä ja yksilöllisiä tekijöitä, jotka edistävät terveyttä.

Terveyden edistäminen on kehittynyt tieteenalana vuoden 1986 WHO:n Ottawan asiakirjan julkaisusta lähtien. Alan asiantuntijuuden tulee nojata tieteenalan kehittyneisiin teorioihin, malleihin ja näyttöön terveyden edistämisen hyvistä käytännöistä. (Thompson, Watson & Tilford 2018.)

Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen hyviä ja näyttöön perustuvia käytäntöjä tulee kehittää ja tuoda käytännön toimintatavoiksi ja työmenetelmiksi. Avain laadukkaaseen ja vaikuttavaan terveyden edistämiseen ja sen kehittämiseen on pätevän työvoiman kouluttaminen sekä kehittäminen.

Millaista osaamista terveyden edistämisen asiantuntija tarvitsee?

Terveyden edistämisen kompetensseja ja koulutusta tulee kehittää näyttöön perustuvasti. Ydinkompetenssit ja ammatilliset standardit on määritelty vuosina 2009-2012 toteutetussa EU-projektissa  24 Euroopan maan sekä kansainvälisen Terveyden edistämisen järjestön (IUHPE) ammattilais- ja asiantuntijaryhmien toimesta (Barry, Battel-Kirk & Davison ym. 2012; IUHPE 2016). Ydinkompetenssit ja ammatilliset standardit pohjautuvat terveyden edistämisen toiminta-alueisiin, periaatteisiin ja arvioihin sekä näyttöön perustuvasta tieteenalasta johdettuihin teorioihin ja strategioihin, jotka määrittävät vaikuttavia terveyden edistämisen käytäntöjä (IUHPE 2016; Kuvio 1). Kompetenssimäärittelyt tarjoavat yhteisen vision vaikuttavan terveyden edistämisen osaamisesta ja kriteerejä on sovellettu useissa maissa koulutuksen ja osaamisen kehittämiseen.

Kuvio 1.

Kansainväliset terveyden edistämisen ydinkompetenssit ja ammatillisten standardien määrittelyt sovellettuna Suomen palvelujärjestelmään ja toimintakulttuuriin antavat hyvät lähtökohdat kehittää terveyden edistämisen asiantuntijan YAMK-tutkintokoulutusta. Kaikissa ydinkompetenssialueissa painottuu eri tieteenaloilta nouseva tietoperusta, monialainen yhteistyö, verkosto- ja yhteistyötaidot, näyttöön perustuvuus ja vaikuttavuus sekä kulttuurisensitiivisyys. Koulutuksen myötä vahvistuva terveyden edistämisen asiantuntijuusosaaminen on edellytys tulevaisuuden terveyden edistämisen haasteisiin vastaamiseksi.

Tulevaisuuden osaamisen kärjet

Metropolia ammattikorkeakoulu toteuttaa yhteistyössä Tallinnan yliopiston (Haapsalu College) kanssa EU Central Baltic -ohjelman rahoittamaa HPP -tutkimus- ja kehittämisprojektia (Health Promotion Programme 2016-2019), joka rakentuu IUHPE Terveyden edistämisen kompetenssimäärittelyiden ja molempien maiden ammattilaisten ja asiantuntijoiden näkemyksiin tulevaisuuden terveyden edistämisen osaamisesta. Projektissa toteutetun kyselyn tulosten mukaan sekä suomalaiset että virolaiset vastaajat pitivät olennaisimpina kompetenssialueina tulevaisuudessa muutoksen mahdollistamista, terveyden edistämisen tietoperustaa ja viestintää  (Matinheikki-Kokko & Liinamo 2017; Liinamo, Haarala & Matinheikki-Kokko 2018).

Terveyden edistämisen YAMK-ohjelmassa pilotoidaankin parhaillaan hankkeessa kehitettyjä opintokokonaisuuksia, joilla vastataan tutkimuksen esiin nostamiin tulevaisuuden osaamistarpeisiin.

Terveyttä tuotetaan lähes kaikessa yhteiskunnan toiminnassa. Laaja-alaisen terveyden edistämisen osaamisen tulee vastata monialaisesti terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen haasteisiin. Ammattilaisten terveyden edistämisen osaaminen mahdollistaa terveyspotentiaalien käyttöön saamista. Vahvistuvat terveyden edistämisen kompetenssit voivat toimia terveyden edistämisen muutosajureina yhteiskunnassa.

Kirjoittajat:

Arja Liinamo, yliopettaja, tutkintovastaava (Terveyden edistäminen, YAMK), TtT, Th, Sosiaali- ja terveysala, Metropolia Ammattikorkeakeakoulu, Helsinki

Kaija Matinheikki-Kokko, yliopettaja, PST, Sosiaali- ja terveysala, Metropolia Ammattikorkeakeakoulu, Helsinki

Lähteet:

Barry, M., Battel-Kirk, B., Davison, H., Dempsey, C., Parish, R., Schipperen, M., Speller, V., Zan-den, van der, G. & Zilnyk, A. on behalf of the CompHP Partners (2012). The CompHP Project Handbooks. International Union for Health Promotion and Education (IUHPE), Paris. Retrieved April 2016 from: http://www.iuhpe.org/images/PROJECTS/ACCREDITATION/CompHP_Pro-ject_Handbooks.pdf

IUHPE 2016. Core Competencies and Professional Standards for Health Promotion Full version. International Union for Health Promotion and Health Education. April 2016. http://www.ukphr.org/wp-content/uploads/2017/02/Core_Competencies_Standards_linkE.pdf

Liinamo, A., Haarala, P. & Matinheikki-Kokko, K. 2018. Osaamisella voimavaroja terveyden edistämiseen. Terveydenhoitaja 2/2018.

Matinheikki-Kokko, K. & Liinamo, A. (2017). Terveyden edistämisen osaamisvaatimukset tulevaisuudessa. HPP – Health Promotion Programme HPP Survey. http://hpp.tlu.ee/fi/the-future-com-petence-demands-for-health-promotion/

Thompson S., Watson M. & Tilford S. (2018). The Ottawa Charter 30 years on: still an important standard for health promotion, International Journal of Health Promotion and Education, 56:2, 73-84, DOI: 10.1080/14635240.2017.1415765

Lisätietoa Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen -sivustolla

Sosiaalialan ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa koulutetaan sosiaalialan ja hyvinvoinnin laaja-alaisia asiantuntijoita, jotka osaavat uudistaa ja johtaa asiakastyötä sekä kehittää sosiaalialan toimintakäytäntöjä ja palveluja yhteistyössä asiakkaiden, monialaisten verkostojen ja yhteisöjen kanssa.

Kesäkuussa 2017 sosiaalialan opiskelijoita ja opettajia osallistui Artevelde University Collegen järjestämälle varhaiskasvatuksen kansainväliselle viikolle Gentissä Belgiassa. Viikon teemana tänä vuonna oli ”Education for Global Citizenship.” Vierailu sisälsi muun muassa workshop -työskentelyä (mukaan lukien opiskelijoiden oma workshop) ja tutustumiskäyntejä paikallisiin päiväkoteihin ja kouluihin. Kansainväliselle viikolle osallistuivat lastentarhanopettajat ja sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijat Tiina Lallukka, Saara Salo, Päivi Benjaminsson ja Outi Kakkonen, sekä lehtorit Saila Nevanen, Anna-Riitta Mäkitalo ja Sylvia Tast.

Viikon keskeinen yhteinen kysymys oli, miten varhaiskasvatuksessa voidaan sisäistää sellaisia maailmankansalaisuuteen liittyviä teemoja kuten ilmastonmuutos, muuttoliikkeet, kansalaisuus, kestävyys, solidaarisuus tai rauha. Tapahtumaan osallistui varhaiskasvatuksen asiantuntijoita ja korkeakouluopettajia Belgian lisäksi Tanskasta, Saksasta, Hollannista, Sveitsistä, Englannista, Kreikasta, Ecuadorista ja Yhdysvalloista. Luennoilla ja workshopeissa käsiteltiin muun muassa varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa, kulttuurien välisiä kompetensseja, lasten oikeuksia, lapsiperheiden köyhyyttä sekä kestävää kehitystä varhaiskasvatuksessa.

Katse kohti sosiaalisesti kestävää kehitystä varhaiskasvatuksessa

Metropolian sosiaalialan opiskelijoiden workshopissa ”Building Social Sustainability in Finnish ECEC” opiskelijat esittelivät suomalaista koulutusjärjestelmää sekä varhaiskasvatusta ja sen tavoitteita varhaiskasvatuslain ja uusien varhaiskasvatussuunnitelmien (otettiin käyttöön 1.8.2017) näkökulmista. Kestävän sosiaalisen kehityksen osalta on oleellista painottaa kasvatuksessa ja opetuksessa sitä, että yhä useammilla ihmisillä – taustastaan riippumatta – olisi mahdollisuus osallisuuteen ja omaan ainutlaatuiseen elämään. Ihmisoikeudet ovat siinä keskeisessä asemassa. Workshopissa opiskelijat keskusteluttivatkin osallistujia lasten oikeuksien toteutumisesta arjessa. Lisäksi pohdittiin, minkälaista tietoa, taitoa ja asenteita opettajalta edellytetään sosiaalisesti kestävän kehityksen opetuksessa, ja miten lapsia voi konkreettisesti ohjata ja opettaa osallisuuteen ja aktiiviseen kansalaisuuteen.

Esimerkkeinä kestävän kehityksen huomioimisesta suomalaisessa varhaiskasvatuksessa opiskelijat tarkastelivat Vihreä lippu -ohjelmaa sekä Aikamatkalla -projektia. Vihreä Lippu -ohjelma on päiväkotien, koulujen, oppilaitosten sekä lasten ja nuorten vapaa-ajan toimijoiden kestävän kehityksen ohjelma, ja se on osa kansainvälistä Eco-Schools -ohjelmaa. Aikamatkalla -projektin tavoitteena on lisätä lapsen ja perheen sosiaalista hyvinvointia omia juuria ja identiteettiä vahvistavan työskentelyn avulla. Projekti on osa Lastensuojelun Keskusliiton koordinoimaa Emma & Elias – ohjelmaa, ja sitä toteutetaan päiväkotien kanssa. Workshopin kansainvälistä yleisöä kiinnostikin sukupolvien välisen vuorovaikutuksen huomioiminen varhaiskasvatuksessa.

Yhteisiä kysymyksiä, erilaisia lähtökohtia

Kansainvälisellä viikolla vieraat pääsivät tutustumaan myös kolmeen belgialaiseen päiväkotiin/kouluun, joissa oli 1-7 -vuotiaita lapsia. Vierailujen aikana oli mahdollista perehtyä belgialaiseen päivähoitoon ja käydä keskustelua sen pedagogiikasta ja toiminnasta.

”Opintomatka oli erittäin antoisa, ja workshopin pitäminen vahvisti luottoa omaan osaamiseen. Ohjelma oli mielenkiintoinen ja kansainvälinen. Matkan parasta antia olivat myös keskustelut opiskelukavereiden/kollegoiden kanssa, kokemusten jakaminen ja reflektointi. Keskusteluista sai paljon ajattelemisen aihetta, esimerkiksi miten eri tavoin globaalissa maailmassa lapsuuden käsitys ja arvostus näyttäytyvät”, pohtivat opiskelijat opintomatkan antia.

Opiskelijoista oli mielenkiintoista havaita, että eri puolella maailmaa olemme samojen asioiden äärellä, mutta hyvin erilaisista lähtökohdista. Kasvatuksessa ja opetuksessa on tärkeää huomioida, että päätökset joita teemme, vaikuttavat globaalisti. Miten opetamme lapsiamme huomioimaan toiset ja elämään sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävästi, jotta maapallo säilyy myös tuleville sukupolville.

Katriina Rantala-Nenonen
Sosiaalialan lehtori, tutkintovastaava (sosiaalialan ylempi AMK-tutkinto)