Huhtikuussa 2017 Helsingissä pidettiin seminaari, jossa Metropolian ja Humanistisen ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavat opiskelijat esittelivät valmistuneita opinnäytetöitään. Seminaarin nimenä oli ”Kulttuurikohtaamisia”. Nimeen sisältyvä ajatus kulttuurin tekijöiden ja kokijoiden, yleisön vuorovaikutuksesta kuvastaa hyvin esitelmiin ja kyseisiin töihin sisältyvää tavoitetta ja arvolatausta. Onhan kulttuurituottajan tehtävänä huolehtia kulttuurin ja taiteen asemasta yhteiskunnassa ja vahvistaa sekä kehittää niitä toimenpiteitä, joiden avulla kulttuurisia kohtaamisia rikastutetaan, syvennetään ja laajennetaan.

Kulttuurituotannon ylemmän tutkinnon opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa uutta osaamista sekä kehittää työelämää ja alaa innovatiivisella tavalla. Tavoitteet ovat haastavia, mutta onnistuessaan työ palkitsee niin tekijänsä kuin tilaajansa. Tutkimuksellisen kehittämisen työotetta soveltaessaan opiskelija hyödyntää ammatillista osaamistaan vaativassa asiantuntijatyössä. Kulttuurituotannon opinnäytetöissä näkyy se, mitä kulttuuri ja taide merkitsevät tänään ja miltä pohjalta se muotoutuu tulevaisuudessa.

Huhtikuun kaksipäiväisessä seminaarissa kuultiin asiantuntijaesityksiä monista keskeisistä nykytilaa määrittävistä haasteista. Yritys- ja verkostoyhteistyötä, uusien yleisöjen osallistamista ja kokeilukulttuuria lähestyttiin niin teattereiden, museoiden, festivaalien kuin varhaiskasvatuksenkin tarpeista. Kehittämistöiden aiheet käsittelivät erityisryhmille, maahanmuuttajille, lapsille ja aikuisillekin suunnattuja kulttuuripalveluita. Kehittämiskohteina olivat myös yksityisellä, kolmannella tai julkisella sektorilla toimivat erikokoiset organisaatiot ja säätiöt. Työn kärki ulottui rahoituslähteiden, markkinoinnin, yhteistyömallien ja -verkostojen kehittämisestä tulevaisuusorientoituneeseen organisaation strategiseen työhön.

”Kehittämistyö oli YAMK-opintojen isoin ponnistus, jonka toteuttaminen antoi mahdollisuuden (ja toisaalta velvollisuuden) tarkastella syvästi, laajasti ja analyyttisesti oman työni aiheita. Kulttuurikohtaamisia-tilaisuudessa oli hienoa kuulla YAMK-opiskelijoiden tekemiä loistavia kehittämistöitä ja nähdä kaikkien opiskelijoiden puolentoista vuoden aikana tekemä työ. Alun hämäristä aihioista oli tässä ajassa syntynyt kirkkaita ja teräviä kokonaisuuksia. Jokainen sai osaltaan kehitettyä opinnäytetyöprosessissaan jotain uutta ja kiinnostavaa oman työkenttänsä puitteissa”, kuvailee Metropoliasta keväällä 2017 valmistunut kulttuurituottaja (YAMK) Ia Pellinen.

Seminaarissa kuullut puheenvuorot ja niiden taustalta löytyvät tutkimukselliset kehittämistyöt osoittavat sen, miten keskeisesti ja laaja-alaisesti kulttuurituotannon ammattilaiset ovat osaltaan vaikuttamassa yhteiskuntaan sen taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia rakenteita myöten. Kulttuurituottaja on yhä useammin se taho, jonka välittämänä moni ilmiö konkretisoituu ja ihmiset löytävät toisensa. Seminaarin nimen sisältämä näkemys vuorovaikutuksen tärkeydestä peilautuu kulttuurituottajan ammattikuvaan ja sen myötä meitä ympäröivään ja muotoutumassa olevaan todellisuuteen.

Kohtaamisen tematiikkaa jatkaa myös Metropolian ja Humakin tuore yhteisjulkaisu Kulttuurituotannosta kirjoitettua 2017, jossa on sekä laajempia tutkimuksellisia näkökulmia valottavia, opinnäytetöihin pohjautuvia artikkeleita että lyhempiä ja tiiviitä katsauksia kirjoittajien omiin aiheisiin.

Pia Strandman, kulttuurituotannon lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Pekka Vartiainen, kulttuurituotannon yliopettaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu

Kulttuurituottaja (YAMK) opinnot ovat haussa syksyn 2017 yhteishaussa 5.9.-20.9.2017

Osaaminen – tuo nykypäivän maaginen valttikortti. Sitä luodaan, sitä kehitetään, sitä arvostetaan yhä enemmän ja sen jakamisesta on tullut välttämätön tapa kasvattaa organisaatioiden kilpailukykyä. Mentorointi on yksi oiva osaamisen jakamisen menetelmä, jonka myötä yksilön osaamista kasvatetaan yhteisen oppimisen kautta. Mikä olisi sen hienompaa kuin kasvattaa omaa osaamista yhteistyössä muiden kollegoiden kanssa? Rentous, uusien asioiden oivaltaminen itse kokeilemalla tai epäonnistumisista oppiminen, kuuluvat kaikki mentorointityön hienouteen.

Keväällä 2017 valmistuneessa, ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössäni tarkastelin mentorointia osana teknologiateollisuusyritys Raute Oyj:n strategialähtöistä osaamisen kehittämistä. Toimintatutkimuksen tarkoituksena oli luoda yhtenäinen ja systemaattinen mentorointiohjelman malli tukemaan kaikkia kohdeorganisaatiossa tapahtuvia mentorointeja. Ilman yhteisiä pelisääntöjä voi mentoroinnin tarkoitus ja ennen kaikkea siitä saatava hyöty jäädä strategisten tavoitteiden ulkopuoleiseksi toiminnaksi. Tällaisen mentoroinnin toteuttaminen ei tuottaisi kilpailukykyä minkäänlaiselle organisaatiolle. Siksi yhteiset pelisäännöt myös tässä muutoin hyvin rennostikin toteutettavassa osaamisen kehittämisen menetelmässä on otettava huomioon.

Ekonomi-lehden artikkelissa Osaamisen kehittäminen on investointi kilpailukykyyn on korostettu osaamisen kehittämistä strategialähtöisten ja pitkäjänteisten tavoitteiden mukaisesti. Tähän näkökulmaan myös toimintatutkimukseni tähtäsi muodostaen mentoroinnista vahvan osan kohdeorganisaation strategiaan sidottua osaamisen kehittämistyötä. Väitän pitkäjänteisen ja systemaattisen kehittämistyön osaamisen johtamisessa mahdollistavan organisaatioille niiden tavoitteleman kilpailuedun. Kilpailuedun, jossa erikoistuminen, esimerkiksi mentorointia hyödyntämällä, ja yksilöiden osaamisen arvostaminen ovat suuressa roolissa. Yksittäiset seminaaripäivät tai kerta vuoteen sisäisiin koulutuksiin osallistuminen eivät ole parhaimpia mahdollisia tapoja edistää suunnitelmallista kehittämisotetta, on kyse sitten yksilön tai yhteisöjen osaamisen kasvattamisesta.

Toimintatutkimuksen tuotos eli luotu mentorointiohjelman malli saavutti työlle asettamani tavoitteet ja mukaili maisteriohjelmassa vaadittuja opinnäytetyön kriteerejä mielestäni hyvin. Malli luotiin kohdeorganisaation työntekijöitä haastattelemalla, tutustumalla olemassa oleviin kirjallisiin lähteisiin mentoroinnista sekä hyödyntämällä benchmarking-menetelmää, jossa kohdeorganisaation mentorointia verrattiin kahden muun organisaation mentorointityöhön. Tärkeää opinnäytetyössä oli sen tuottama hyöty kohdeorganisaatiolle, jossa mentorointiohjelma jatkaa yhteisenä toimintatapana ja ohjaavana pelisääntönä organisaation arjessa. Teemahaastatteluista saatiin lisäksi hyödyllistä palautetta osaamisen johtamisen muiden osa-alueiden kehittämistyöhön.

Sen lisäksi, että opinnäytetyön tulokset kehittivät kohdeorganisaation toimintaa, sain luotua tutkimuskokonaisuuden, jonka toteutustapaa voidaan sellaisenaan hyödyntää myös muissa teknologiateollisuuden organisaatioissa. Tämän havaitseminen vaati asian tarkastelua kontekstin ulkopuolisesta näkökulmasta. Koska ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyöt toteutetaan nimenomaan toimintatutkimuksina, pääsee tutkija itse työstämään kehittämäänsä toimintamallia niin sanotusti “kädet savessa”. Juuri tämä oli yksi hienoimmista ja opettavaisimmista asioista koko opinnäytetyöprosessissa.

Toimintatutkijana työskentely opetti tarkastelemaan asioita ennen kaikkea asiakasystävällisestä näkökulmasta. Opin, kuinka tärkeää on itse päästä kokeilemaan ja testaamaan opiskeltavaa asiaa ja siten kokemuksen kautta oppimaan uutta. Jäykistä rakenteista luovuttiin ja annettiin mentoripareille valtaa johtaa itse itseään. Voisiko mentorointi olla siis osa itsensä johtamisen toimenpiteitä tämän päivän osaamista korostavissa organisaatioissa? Miksi ei! Uuden toimintatavan omaksumista ja kykyä nopeaan uudistumiseen voisi mielestäni kehittää lähestymällä ennakkoluulottomasti organisaation sisäisiä, itselle vielä vieraita toimintoja. Edellä mainitut taidot kun ovat tämän päivän menestyvän työntekijän ja organisaation valttikortteja.

Henna Sjögren
Tradenomi (ylempi AMK)
Liiketoiminnan kehittämisen tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu