Sopiiko toimintatutkimus ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden lähestymistavaksi? osa 2/2

Tämä on toinen osa postaussarjasta, jossa käsittelemme toimintatutkimusta. Ensimmäisessä osassa tarkastelimme toimintatutkimusta tutkimuksen muotona ylipäänsä. Tässä toisessa postauksessa syvennymme siihen, miten toimintatutkimusta on käytetty ylemmän ammattikorkeakoulututkintojen (YAMK) opinnäytetöissä.

Tarkastelemme aihetta satunnaisotannalla valitsemiemme opinnäytetöiden kautta. Työt on tehty liiketalouden ja terveysalan ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin (YAMK), useassa eri ammattikorkeakoulussa, eri vuosina ja niissä kaikissa menetelmänä on käytetty tai sovellettu toimintatutkimusta*.

Tavoitteenamme kuvata ja antaa esimerkkejä, miten toimintatutkimusta on opinnäytetöissä käytetty ja millaista kehittämistyötä menetelmällä on toteutettu. Näin tuotamme ideoita ja vinkkejä toimintatutkimuksen hyödyntämisestä opiskelijoille ja ohjaajille.

Opinnäytetöitä tarkastellessamme etsimme vastauksia alla olevaan kysymykseen

1. Miten opinnäytetöissä määriteltiin toimintatutkimusta opinnäytetyön lähestymistapana?
2. Miten opinnäytetöissä kuvattiin kehittämisen tarkoitus ja tavoite?
3. Miten opinnäytetöissä tutkittiin todellisuutta?
4. Miten opinnäytetöissä kuvataan opinnäytetyön tekijän positio?

Miten opinnäytetöissä määriteltiin toimintatutkimus?

Opinnäytetöitä kuvattiin tutkimuksellisiksi kehittämistöiksi, joissa käytettiin toimintatutkimuksellista lähestymistapaa (5 työtä). Kahdessa opinnäytetyössä nimettiin menetelmä osallistavaksi toimintatutkimukseksi. Lisäksi kahdessa opinnäytetyössä kuvattiin, että opinnäytetyö toteutettiin toimintatutkimuksena. Yksi opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena toimintatutkimuksen keinoin. Kuudessa opinnäytetyössä kuvattiin prosessin etenevän syklisesti suunnittelun ja toiminnan syklinä tai useampien vaiheiden kautta.

Kaikista toimintatutkimuksen määritelmistä nousee esille osallistujien voimaannuttaminen, yhteistoiminta osallistujien kanssa, tutkimuksellisuus ja muutokseen pyrkiminen.

Miten opinnäytetöissä kuvattiin kehittämisen tarkoitus ja tavoite?

Kaikissa opinnäytetöissä kuvattiin työn tarkoitus ja tavoitteet. Opinnäytetöiden tarkoituksena oli vahvistaa, kehittää, parantaa ja päivittää toimintaa, työtapaa, osaamista tai johtamista.

Kehittämistyön tarkoitusta kuvattiin tarkastelemissamme töissä seuraavasti:

vahvistaa

• työntekijöiden ymmärrystä asiakaslähtöisyydestä
• lähiesimiesten työn voimavaroja sekä kohtuullistaa työn vaatimuksia työelämän muutoksissa

kehittää

• hoitotyön opettajan opetustyön toimintatapoja,
• toimintayksikön hyviä käytäntöjä,
• hoivakodin lyhytaikaishoidon toimintaa,
• nuorten työpajojen ohjauskäytäntöjä,
• vuodeosaston hoitotyön rakenteista kirjaamista,
• kehittää organisaatiolle missio yhdessä henkilöstön kanssa

parantaa

• opetusjärjestelyjen suunnitteluprosessia ja lukujärjestyksen laadintaa sekä lukujärjestysten laatua

päivittää

• kuntoutuskeskuksen laatukäsikirja ja asiakasprosessit sekä ottaa käyttöön vuosikello laadun johtamisen tueksi ja arvioida laadunhallinnan tilaa.

Aina opinnäytetyön tarkoituksen ja tavoitteiden ero ei ole kovin selkeä, vaan ne kietoutuvat toisiinsa. Toimintatutkimuksellisten opinnäytetöiden tavoitteena oli tarkastelemissamme töissä:

• vahvistaa työntekijöiden asiakaslähtöisyyttä 1
• yhdenmukaistaa ja selkeyttää opiskelijan työssäoppimisprosessiin liittyviä opettajien työkäytäntöjä 2
• vahvistaa lähiesimiesten työn voimavaroja sekä kohtuullistaa työn vaatimuksia 3
• lisätä työntekijöiden työhyvinvointia 4
• lisätä ikäihmisen kuntoutukseen osallistumista 5
• tuottaa kuvaus nuorten sosiaalista vahvistumista edistävistä ohjauskäytännöistä 6
• parantaa asiakaslähtöisen kirjaamisen laatua, vahvistaa henkilöstön osaamista sekä lisätä kirjaamisen yhdenmukaisuutta ja hoidon jatkuvuutta 7
• luoda organisaatiolle missio, joka olisi osa jokaisen työntekijän arkea ja valintojen ohjaaja 8
• kehittää koulutuksen toteutuksen suunnitteluprosessia, yhtenäistää lukujärjestyksen laadinnan periaatteita, parantaa lukujärjestysten laatua ja varmistaa resurssien tehokas käyttö 9
• yhtenäistää laatuajattelua osaksi arjen työtä 10

Miten opinnäytetöissä tutkittiin todellisuutta, jotta sitä voitaisiin muuttaa?

Opinnäytetöissä käytettiin useimmiten kahta erilaista aineistonkeruu- tai kehittämismenetelmää. Menetelmistä ainakin toinen oli työyhteisön toimijoita ja/tai asiakkaita osallistava. Osallistavina menetelminä näissä tarkastelluissa töissä toimivat yhteissuunnittelu tai -kehittely ryhmätyönä (6 työssä), Learning cafe (4 työssä), työ-, inno- tai kehittämistyöpaja (3 työssä) sekä aivoriihityöskentely 6-3-5-menetelmällä tai tulevaisuusverstaana (2 työssä). Opinnäytetöissä aineistoa kerättiin myös kyselyillä (3 työssä) ja työntekijät pääsivät myös äänestämällä vaikuttamaan organisaation missioon (1 työssä).

Monessa opinnäytetyössä aineisto oli laadullista ja se analysoitiin aineistolähtöisellä (6 työssä) tai teorialähtöisellä (1 työssä) sisällön analyysilla sekä teemoittelemalla (2 työssä). Kvantitatiivisten kyselyjen aineistojen analyysissa käytettiin frekvenssejä (2 työssä), ristiintaulukointia (1 työssä) ja kysymyskohtaisia tai kokonaiskeskiarvoja (1 työssä).

Miten opinnäytetöissä kuvataan opinnäytetyön tekijän positio?

Toimintatutkimuksessa opinnäyte työntekijä voi olla kehittämisessä aktiivinen toimija ja mukana tavoittelemassa muutosta. Tästä syystä hänen tulee pohtia omaa positiotaan, muun muassa tiedonintressiään ja tiedostamattomia motiiveita tai tutkimusmenetelmiä. Kaikissa tarkastelun kohteena olleissa töissä tätä ei selkeästi kuvattu.

Opinnäytetyön raportteja lukiessamme saimme kuitenkin sen kuvan, että kahdeksassa työssä opiskelija työskenteli itse siinä organisaatiossa, jonka toimintaa opinnäytetyössä kehitettiin. Näin tekijä oli kehittämisen aikana sisäpiiriläinen eli oli kehittämässä omaa työyhteisöään. Kahdessa tapauksessa hän saattoi olla työyhteisön ulkopuolinen henkilö.

Kaikissa kehittämistöissä opinnäytetyöntekijä toimi yhteistyössä työyhteisön edustajien kanssa. Ensimmäisessä tilanteessa tiedon intressi oli noussut kokemuksen kautta omasta työyhteisöstä. Jälkimmäisessä tapauksessa tiedonintressiä perusteltiin esimerkiksi kirjallisuuskatsauksen avulla.

Muita huomioita opinnäytetöistä

Kaikissa tarkastelluissa opinnäytetöissä kuvattiin toimintatutkimuksen teoriaa melko suppean kirjallisuuden avulla. Tämä saattoi osaltaan vaikuttaa myös toimintatutkimuksen etenemisen kuvauksiin. Ajoittain opinnäytetöissä oli vaikea hahmottaa, miten kehittämistyötä ja siihen liittyvää tutkimuksellisuutta yhdistettiin ja miten kehittämisprosessi eteni.

Kaikissa lukemissamme opinnäytetöissä ei kuvattu selkeästi toimintatutkimuksen lähestymistapaa, mutta mielestämme niissä oli kyseessä emansipatorinen toimintatutkimus, jolla tarkoitetaan tasa-arvoisia käytänteitä kehittävää ja toiminnan muutokseen pyrkivää lähestymistapaa. Niissä kehitettiin käytänteitä osallistamalla ja tukemalla osallistujien kriittistä tietoisuutta sekä kannustamalla käytännön toimintaan muutoksen saavuttamiseksi.

Vinkkejä opinnäytetyön tekijälle

Toimintatutkimuksen lähestymistapa sopii hyvin opinnäytetyön viitekehykseksi YAMK:n opinnäytetöissä. Kannustamme opiskelijoita perehtymään riittävästi toimintatutkimuksen menetelmäkirjallisuuteen, artikkeleihin ja väitöskirjoihin. YAMK:n tasoisissa opinnäytetöissä opiskelijan kannattaa panostaa etenkin tutkimusmenetelmien, kehittämistyön etenemisen sekä osallistamisen ja ”tutkijan” position kuvaamiseen.

Toimintatutkimuksellisen opinnäytetyön kautta opiskelija saa valmiuksia toimia työelämän kehittäjänä vaativissa asiantuntija- ja johtamistehtävissä. Hän oppii valmiudet seurata ja hyödyntää tutkimustietoa ja ammattikäytäntöjen kehitystä sekä kehittämään omaa ammattitaitoaan. Samalla opiskelijan viestintä- ja yhteistyötaidot kehittyvät. (vrt. Asetus 1129/2014.)

Muistilista toimintatutkimuksellisen opinnäytetyön tekijälle

YAMK-opinnot kulkevat vahvasti käsi kädessä aidon työelämän kehittämisen kanssa. Siksi toimintatutkimuksellinen lähestymistapa sopii hyvin opinnäytetyön viitekehykseksi YAMK:n opinnäytetöissä, kuten tämäkin tekemämme selvitys osoittaa.

Kun lähdet tekemään opinnäytetyötä toimintatutkimuksellisella otteella, muista ainakin nämä asiat:

• Muista, että toimintatutkimuksessa sekä tutkitaan että yritetään muuttaa työelämän käytäntöjä.
• Mieti yhdessä työelämän edustajien kanssa kehittämisen aihe, tavoite ja tarkoitus.
• Valitse kehittämistyön eri vaiheisiin sopivat menetelmät ja muista osallistaa työyhteisön edustajia kehittämiseen.
• Etene kehittämisessä syklisesti ja dokumentoi työtäsi järjestelmällisesti. Huomioi, että jokaisessa syklissä vuorottelee suunnittelu, toiminta, havainnointi ja arviointi.
• Mieti oma positiosi osana kehittämistyötä, sanoita se ja keskustele siitä tarvittaessa tilaajan ja ohjaavan opettajan kanssa.
• Muista, että toimintatutkimuksessa korostuu käytännön ja teorian ja samalla toiminnan ja ajattelun välinen vuorovaikutussuhde.
• Hyödynnä substanssikirjallisuuden ja tutkimusten lisäksi riittävästi myös toimintatutkimusta kuvaavaa menetelmäkirjallisuutta.
• Panosta sekä prosessin että tulosten kuvaamiseen ja työn onnistumisen arviointiin – miten kehittäminen onnistui, mitä työn aikana opittiin, mitä voidaan tulevaisuudessa kehittää?

* Tarkastelun kohteeksi valitut opinnäytetyöt oli tehty Metropolia Ammattikorkeakoulussa (4 kpl), Mikkelin ammattikorkeakoulussa (2 kpl), Kajaanin ammattikorkeakoulussa (1 kpl), Lahden ammattikorkeakoulussa (1 kpl), Laurea-ammattikorkeakoulussa (1 kpl) ja Satakunnan ammattikorkeakoulussa (1 kpl). Opinnäytetyöt oli tehty viidessä YAMK-tutkinto-/koulutusohjelmassa: kuntoutuksen, sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen, vanhustyön, liiketalouden ja yrittäjyyden sekä yrityksen kasvun ja johtamisen ohjelmissa.

Tarkastelun kohteena olleet opinnäytetyöt

1. Pitkänen, E. 2018. Treffipisteen (Treffi.) asiakas- ja palveluohjauksen kehittäminen osana ikääntyneiden palveluita Sipoossa : Asiakaslähtöisyyttä vahvistamassa. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Vanhustyö ylempi AMK. (Luettu 5.7.2019.)
2. Kiljo-Leinonen, H. 2017. Opiskelijan työssäoppimisprosessin kehittäminen Kainuun ammattiopiston sosiaali- ja terveysalalla. Kajaanin ammattikorkeakoulu. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala. Kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelma. (Luettu 5.7.2019.)
3. Aalto, M. & Lintukangas, H. 2013. Lähiesimiesten työn voimavarojen vahvistaminen ja vaatimusten kohtuullistaminen työelämän muutoksissa. Lahden ammattikorkeakoulu. Sosiaali-ja terveysala, YAMK. Kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelma. (Luettu 5.7.2019.)
4. Engstrand, A. 2017. Työn hallinnan hyvät käytännöt. Metropolia ammattikorkeakoulu. Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma. (Luettu 5.7.2019.)
5. Myllymaa, A. 2018. Ikäihmisen kuntoutukseen osallistumista vahvistavien toimintatapojen kehittäminen lyhytaikaishoitoon. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma. (Luettu 5.7.2019.)
6. Seppälä, M. 2018. Nuorten sosiaalista vahvistumista edistävät ohjauskäytännöt työpajatoiminnassa. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma. (Luettu 5.7.2019.)
7. Korpela, J. 2019. Rakenteisen hoitotyön yhteenvedon kirjaamisen kehittäminen osaksi potilaan hoidon jatkuvuuden turvaamista. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Vanhustyön koulutusohjelma. (Luettu 5.7.2019.)
8. Hytönen, M. 2019. Monikulttuurisen asiantuntijaorganisaation mission luominen vuorovaikutuksessa henkilöstön kanssa. Laurean ammattikorkeakoulu. Yrityksen kasvuun johtaminen Liiketalouden YAMK. (Luettu 6.7.2019.)
9. Vihanta, U. 2014. Opintojen suunnittelusta opetusjärjestelyjen toteutukseen. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelma. (Luettu 6.7.2019.)
10. Hirvonen, M. 2014. Kohti yhtenevää laatuajattelua: Laadun kehittämishanke Herttuan Kuntoutuskeskuksessa. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Sosiaali-ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen, YAMK. (Luettu 6.7.2019.)

Kirjoittajat

Pirjo Koski toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa hoitotyön lehtorina sekä TKI-toiminnan yhteyshenkilönä kätilötyön tutkinnossa, jossa muun muassa ohjaa opinnäytetöitä sekä opettaa terveyden edistämistä ja tutkimus- ja kehitystyön menetelmiä. Kosken väitöskirja aiheesta “Somaliperheiden perhevalmennuksen kehittäminen toimintatutkimuksen keinoin Suomessa” valmistui vuonna 2014.

Marjatta Kelo toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa YAMK-tutkintojen kehityspäällikkönä. Hänen työnkuvaansa kuuluu kehittää YAMK-tutkintoja opiskelijalähtöisesti, edistää YAMK-tutkintojen tunnettuutta sekä YAMK-tutkintojen ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan välistä yhteistyötä. Hän luo myös edellytykset Metropolia Master’s verkoston monimuotoiselle yhteistyölle.

Sopiiko toimintatutkimus ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden lähestymistavaksi? osa 1/2

Toimintatutkimusta hyödynnetään opinnäytetöissä

Toimintatutkimusta hyödynnetään entistä enemmän myös ammattikorkeakoulun opinnäytetöissä. Havaintojemme mukaan opinnäytetyön ohjaajat ovat kuitenkin toimintatutkimuksen hyödyntämisestä opinnäytetyössä erimielisiä. Tämä on ensimmäinen osa kahden blogipostauksen sarjasta, jossa tarkastelemme toimintatutkimusta. Tässä ensimmäisessä postauksessa kuvaamme toimintatutkimusta menetelmänä ja toisessa – myöhemmin ilmestyvässä postauksessa – sitä, miten toimintatutkimus soveltuu ylemmän ammattikorkeakoulun (YAMK) opinnäytetöihin.

Toimintatutkimus osallistaa, kehittää ja tutkii

Kiteytettynä toimintatutkimuksen ytimessä on tiedon tuottaminen ja toimintojen kehittäminen aidoissa toimintaympäristöissä ongelmanratkaisun keinoin. Tyypillistä onkin toimiminen ryhmässä ja yhteisvastuullinen kehittäminen, jolloin kehittämisessä (ja siten myös tutkimuksessa) painottuu demokraattisuus, osallistuminen ja vaikuttaminen (1).

Toimintatutkimuksen hyöty tutkimus- / kehittämistapana perustuu siihen, että muutoksia tapahtuu parhaiten silloin, kun työntekijät itse osallistuvat toimintansa kehittämiseen ja siihen liittyvien ongelmien ratkaisuun (1). Tiedetään, että pelkkä arkiajattelu ei takaa laaja-alaista ymmärtämistä ja uusien ratkaisujen löytämistä. Toimintatutkimus auttaa tutkimukseen osallistujia teoretisoimaan toimintatapojaan, tarkastelemaan toimintaa kriittisesti ja muuttamaan työskentelytapojaan (2).

Toimintatutkimuksen isänä pidetään Kurt Lewiniä (1890-1947) (3,4,5), joka ei kuitenkaan ollut ensimmäinen toimintatutkimusta käyttänyt tutkija, mutta ensimmäinen, joka kehitti toimintatutkimuksen teorian sosiaalitieteisiin (1,3). Lewiniläisessä toimintatutkimuksessa on viisi periaatetta (mukaillen 2):

1. Etsii ratkaisuja organisaatioiden / käytännön konkreettisiin ongelmiin.
2. Etenee syklisesti (ongelmien tunnistaminen, toiminnan suunnittelu, toiminnan ja tulosten arviointi), jotka etenevät spiraalisena kehänä.
3. Pyrkii muuttamaan osallistujien ajattelutapoja.
4. Kyseenalaistaa olemassa olevan käytännön ongelman / tilanteen.
5. Pyrkii edistämään tutkimiensa ilmiöiden teoreettista käsittämistä ja muuttamaan käytäntöä.

Alla joitakin toimintatutkimusta käsittelevistä verkkolähteistä poimimiamme määritelmiä toimintatutkimuksesta, jotka mielestämme avaavat hyvin lähestymistavan luonnetta:

• Toimintatutkimuksessa sekä tutkitaan että yritetään muuttaa vallitsevia käytäntöjä. Toimintatutkimus on käytäntöön suuntautunutta ja ongelmakeskeistä. Tutkittava ja tutkija ovat aktiivisia toimijoita muutosprosessissa. Tutkittavien ja tutkijan suhteen perustana oleva yhteistyö. (6)
• Toimintatutkimus pyrkii tutkimusstrategiana käytännön toiminnan ja teoreettisen tutkimuksen vuorovaikutukseen. (2)
• Toimintatutkimus on tutkimusstrategia, jonka tarkoituksena on vaikuttaa tutkimuskohteeseen, sen toimintaan tai ympäristöön niitä kehittävästi ja parantavasti. Vaikuttaminen tapahtuu tutkijan osallistumisella tutkimuskohteen toimintaan. Vaikuttamisen ja kehittämisen perustana on tutkimus, jota tutkija tekee tutkimuskohteen ympäristössä. Kuvaavaa on tieteellisyyden ja käytännöllisyyden yhdistäminen. Toimintatutkimus sisältää runsaasti erilaisia näkökulmia ja sitä voidaan toteuttaa erilaisten analyysimenetelmien avulla. (7)
• Toimintatutkimus on filosofismetodologinen lähestymistapa – ei metodi – jota luonnehtivat toimintaorientaatio, käytäntöorientaatio, muutosorientaatio, prosessiorientaatio ja osallisuusorientaatio. (8)
• Toimintatutkimus on prosessi, joka tähtää asioiden muuttamiseen ja kehittämiseen entistä paremmiksi. Toiminnan kehittäminen ymmärretään tällöin jatkuvaksi prosessiksi. ( 9)

Perinteinen tutkimus vai toimintatutkimus?

Toimintatutkimuksen periaatteiden hahmottamisessa auttaa sen vertailu perinteiseen tutkimukseen. Keskeisimmät erot ovat siinä, että toimintatutkimus perustuu käytännön ongelmiin, joita ratkotaan käytännössä, tutkittavien ollessa aktiivisia toimijoita kaikissa tutkimuksen vaiheissa. Perinteinen tutkimus taas perustuu kirjallisuudesta kumpuaviin ongelmiin ja niiden ratkomiseen tutkittavilta koottavan tiedon avulla, vahvemmin ”tutkijan kammiosta” käsin. Oheinen taulukko kuvaa toimintatutkimuksen ja perinteisen tutkimuksen eroja (10).

Arvioinnin kohde	Toimintatutkimus	Perinteinen tutkimus
Ongelma	Käytännön ongelma (suoranaisesti tai epäsuorasti tutkimukseen osallistujien määrittelemä)	Kirjallisuuteen perustuva ongelma (löydetty perehtymällä kirjallisuuteen)
Tavoite	Kohdistuu käytännön ongelmaan ja tavoitteen parantaa ammattikäytäntöä	Täyttää kirjallisuudesta esille noussutta aukkoa ja lisää tietämystä tutkimuskohteesta
Osallistuminen	Tutkittava aktiivisia toimijoita tutkimuksen alusta loppuun saakka	Tutkittavat osallistuvat tiedon tuottamiseen

Toimintatutkimuksessa on erilaisia lähestymistapoja

Toimintatutkimuksessa on karkeasti jaoteltuna kolmenlaista lähestymistapaa (3):

1. Teknisessä tai teknisessä ja osallistavassa, tieteellisteknisessä ja positivistisessa toimintatutkimuksessa kommunikointi tapahtuu tutkijan ja tutkimusryhmän välillä.

2. Yhteistoiminnallisessa ja käytännönläheisessä, vapauttavassa toimintatutkimuksessa kommunikointi tapahtuu tutkimusryhmän jäsenten välillä sekä tutkijan kanssa.

3. Emansipatorinen toimintatutkimus kehittää tasa-arvoisia käytänteitä, koska se osallistaa toimijat, tukee osallistujien kriittistä tietoisuutta ja kannustaa käytännön toimintaan muutoksen saavuttamiseksi.

Kolme erilaista toimintatutkimuksen lähestymistapaa eroavat toisistaan toimintatutkimuksen lähtökohtien ja osallistujien maailmankuvan perusteella. Näkökulmat vaikuttavat toimintatutkimuksen käytännön toteuttamiseen. Teknisessä toimintatutkimuksessa idean muutoksesta tuottaa tutkija, joka myös ohjaa tutkimusprosessia. Käytännönläheisessä toimintatutkimuksessa valta on jaettu ryhmän ja tutkijan kesken. Emansipatorisessa toimintatutkimuksessa valta on kokonaan ryhmällä, ei tutkijalla. (11,3)

Toimintatutkimus pähkinänkuoressa

1. Toimintatutkimuksen kohde ja osallistujat. Toimintatutkimuksen kohteena on jokin sosiaalinen käytäntö, joka on altis muutoksille (3,12). Tutkimuskohdetta tarkastellaan ikään kuin sisältäpäin. Tämä näkyy siinä, että toimintatutkimusta voi toteuttaa organisaatioon tai laajempaan yhteisöön kuuluva henkilö yhteistyössä organisaatioiden edustajien tai laajemmankin yhteisön kanssa. (5) Toimintatutkimukseen osallistuvat ovat jokaisessa vaiheessa vastuullisia toiminnastaan ja sen intensiteetistä sekä itselleen että muille osallistujille (1,12).

2. Tutkijan rooli. Toimintatutkimukset eroavat toisistaan myös sen mukaan, mihin tutkimuksella pyritään, mikä on tutkijan rooli ja minkälainen on osallistujien ja tutkijan välinen suhde toimintatutkimuksen eri vaiheissa. Tutkijan positio voi vaihdella. Hän voi olla sisäpiiriläinen, toimia yhteistyössä sisäpiiriläisten tai ulkopuolisten kanssa tai toimia vastavuoroisesti sisäpiiriläisten ja ulkopuolisten kanssa. Tutkija voi olla myö ulkopuolinen, joka toimii yhteistyössä sisäpiiriläisten kanssa tai ulkopuolinen, joka tutkii sisäpiiriläisiä. (5) Toisaalta toimintatutkimuksessa “tutkija” ei välttämättä edes oleta olevansa ulkopuolinen ja neutraali vaan pyrkii ratkaisemaan ongelmia yhdessä tutkittavien kanssa. Osallistuvuus vaikuttaa sekä aineistoon suhtautumiseen että sen analysointiin. (5,13)

3. Toimintatutkimuksen eteneminen. Toimintatutkimusprosessi etenee syklisesti: suunnittelun, toiminnan havainnoinnin ja reflektion spiraalisena kehänä (1,3,5). Lewiniltä (14) on peräisin toimintatutkimuksessa käytetty malli tutkimus- ja kehittämisprosessista toisiaan seuraavina suunnittelun, toiminnan, arvioinnin ja uudelleensuunnittelun sykleinä. Toimintatutkimus on aina päätettävä johonkin, vaikka muutos ei päätykään koskaan. Raportointivaiheessa pyritään luomaan akateemisen ammattikielen ja arkisen ammattikielen välille rakentavaa vuoropuhelua. (13) Toimintatutkimus kuvataan myös itsereflektiiviseksi kehäksi, jossa toiminta, sen havainnointi, reflektointi ja uudelleensuunnittelu seuraavat syklisesti toisiaan (5,13).

YAMK tarjoaa oivallisen mahdollisuuden kehittää työelämää toimintatutkimuksella

Toimintatutkimus voidaan nähdä tutkimuksen ja kehittämistoiminnan risteyspaikkana. Toimintatutkimuksessa on keskeistä todellisuuden muuttaminen ja muutosprosessiin liittyvä tutkimus. Se etenee spiraalimaisesti toiminta- ja tutkimusvaiheiden vuorotteluna. Tarkoituksena on pyrkiä kehittää jatkuvasti toimintoja ja niiden ymmärtämistä. Siksi toimintatutkimus voidaan nähdä haastavana tutkimusmenetelmänä ja kehittämisen eteneminen syklisesti tekee toimintatutkimuksesta aikaa vievää.

Toimintatutkimuksen tulee täyttää tieteen kriteerit (objektiivisuus, kriittisyys, autonomisuus ja edistyvyys). Tutkimukseen liittyy toiminnan taustateorioihin perehtyminen. Tutkimukselle asetetaan tutkimusongelmat tai -tehtävät ja valitaan tutkimusmenetelmät. Tutkimusprosessiin kuuluu kokemusten systemaattinen kerääminen, analysoiminen ja raportointi. Tutkija joutuu määrittämään suhteensa tutkimuskohteeseen ja tarkastelemaan tutkimuksen luotettavuutta. Toimintatutkimusta tehtäessä tutkija voi pohtia, ohjaako tutkimus kehittämistä vai kehittäminen tutkimusta.

On myös hyvä huomioida, että työelämässä on paljon arvokasta kehittämistoimintaa, johon ei liity toiminnan systemaattista havainnointia, teoreettista pohdintaa, kokemusten kriittistä arviointia ja raportointia. Tällöin ei voida puhua toimintatutkimuksesta.

YAMK-tutkinto on työelämälähtöinen tutkinto, jossa opinnäytetyö toteutuu työelämän kehittämistehtävänä ja tuottaa uutta tietoa ja osaamista. Opinnäytetyössä opiskelija soveltaa alansa asiantuntijatietoa sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan menetelmiä työelämän kehittämistarpeisiin ja ongelmien ratkaisemiseen. Tällaisessa tutkimuksellisessa kehittämistyössä tavoitellaan konkreettista muutosta, mutta samalla siinä pyritään tuottamaan luotettavaa tietoa. YAMK onkin oivallinen paikka tehdä kehittämistyötä, joka tulee kriittisesti myös arvioitua, raportoitua ja siten se tukee syvemmällä tasolla yritysten tai työyhteisöjen kehittämistyötä.

Metropolia Ammattikorkeakoulussa toimintatutkimuksellinen lähestymistapa on keskeinen opinnäytetyön toteutusmuoto erityisesti kulttuurialan, liiketalouden ja tekniikan YAMK-tutkinto-ohjelmissa. Toimintatutkimus soveltuu myös sosiaali- ja terveysalan YAMK-tutkintojen opinnäytetöiden lähestymistavaksi. Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoite ohjaavat myös opinnäytetyön menetelmävalintoja, mutta toimintatutkimus on varteenotettava menetelmä, kun pyritään muuttamaan todellisuutta.

Kirjoittajat

Pirjo Koski toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa hoitotyön lehtorina sekä TKI-toiminnan yhteyshenkilönä kätilötyön tutkinnossa, jossa muun muassa ohjaa opinnäytetöitä sekä opettaa terveyden edistämistä ja tutkimus- ja kehitystyön menetelmiä. Kosken väitöskirja aiheesta “Somaliperheiden perhevalmennuksen kehittäminen toimintatutkimuksen keinoin Suomessa” valmistui vuonna 2014.

Marjatta Kelo toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa YAMK-tutkintojen kehityspäällikkönä. Hänen työnkuvaansa kuuluu kehittää YAMK-tutkintoja opiskelijalähtöisesti, edistää YAMK-tutkintojen tunnettuutta sekä YAMK-tutkintojen ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan välistä yhteistyötä. Hän luo myös edellytykset Metropolia Master’s verkoston monimuotoiselle yhteistyölle.

Lähteet

1. Carr, W. & Kemmins, S. 1986. Becoming critical: Education, knowledge and action research. London: Routledge.
2. Suojanen, U. n.d. Toimintatutkimus ammatillisen kehittymisen välineenä. Metodix – Metoditietämystä kaikille. Verkkosivusto. (Luettu 22.8.2019.)
3. Masters, J. 1995. ’The History of Action Research’ in I. Hughes (ed) Action Research Electronic Reader, The University of Sydney, on-line. (Luettu 22.8.2019)
4. Morton-Cooper, A. 2000. Action Research in Health Care. Oxford: Blackwell Science.
5. Herr, K. & Anderson, G. L. 2005. The Action Research Dissertation. A Guide for Students and Faculty. London: Sage.
6. Kuula A. 2006. Toimintatutkimus. Luku 5.4. kokonaisuudesta Saaranen-Kauppinen A. & Puusniekka A. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja]. (Luettu 22.08.2019.)
7. Jyväskylän yliopisto. Avoimen yliopiston koppa. n.d. Toimintatutkimus. Verkkosivusto. (Luettu 22.8.2019 )
8. Jyrkämä, J. Metodifestivaali 20.8.2015. Tampereen yliopisto.
9. Kajaanin AMK. Toimintatutkimus. Verkkosivusto.
10. Craig, D. V. 2009. Action research essentials (1st Ed.). San Francisco, CA: Jossey-Bass.
11. Grundy, S. 1988. Three Modes Of Action Research. as cited. Teoksessa S. Kemmis & R. McTaggert, (toim.) 1988. The Action Research Reader. 3. painos. Geelong: Deakin University Press.
12. Metsämuuronen, J. 2008. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. 3. laitos, 2. korj. painos. Helsinki: International Methelp.
13. Heikkinen, H., Rovio, E. & Syrjälä, L. (toim.) 2007. Toiminnasta tietoon: Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. 2. tarkistettu painos. Helsinki: Kansanvalistusseura.
14. Lewin, K. 1948. Resolving Social Conflicts. New York: Herper & Brothers.

Lisäksi lähteenä on käytetty taustatutkimusta, jota tehtiin toisen kirjoittajan väitöskirjaan:
Koski, P. 2013. Somaliperheiden perhevalmennuksen kehittäminen toimintatutkimuksen keinoin. Terveyden edistämisen ja terveyskasvatuksen väitöskirja. Studies in Sport, Physical Education and Health numero 202, Jyväskylän yliopisto. Verkkosivusto. (Luettu 22.8.2019).

Palvelukehitys, palvelumuotoilu, kiertotalous ja asiakasymmärrys. Siinä ovat YAMK-opinnäytetyöni tiivistelmän avainsanat, jotka mielestäni kiteyttävät opinnäytetyöni hienosti. Kehitin opinnäytetyössäni uuden kiertotalouden asiantuntijapalvelun työnantajalleni ja tutustuin samalla ennalta minulle suhteellisen tuntemattomaan palvelukehityksen maailmaan. Kiertotalouden ymmärrys on palvelussa avainasemassa, joten tutustutaan ensin kiertotalouden käsitteeseen.

Kiertotalous muuttaa kulutusyhteiskuntaamme

Kiertotalous on uusi globaali talousmalli, joka haastaa perinteisen tuotelähtöisen logiikan. Kiertotalouden keskeisenä tavoitteena on säästää luonnonvaroja käyttämällä olemassa olevat resurssit fiksummin ja tehokkaammin. Kiertotaloudessa ei tuhlata materiaaleja ja omistamiseen sijaan käytetään palveluja: vuokrataan, jaetaan ja kierrätetään. Kiertotalouskulttuuriin siirtyminen on välttämätöntä maailmallemme, jonka kantokyky horjuu jatkuvan ylikulutuksen vuoksi: kulutamme enemmän luonnonvaroja kuin olisi kestävää.

Kiertotalouden sanotaan olevan suurin murros tuotannossa, kulutuksessa ja koko globaalissa taloudessa 250 vuoteen (Lacy & Rutqvist 2016). Kiertotalous luo uusia liiketoimintamalleja ja sen tuoma vuotuinen arvopotentiaali Suomen markkinoilla on varovaistenkin arvioiden mukaan 2-3M€, Euroopan mittakaavassa kyseessä on jopa 1800M€. Uusien liiketoimintamallien kautta voi Suomeen lisäksi syntyä jopa 75 000 uutta työpaikkaa. Uskon ja toivon, että meille kaikille sopii luonnonvarojen säästäminen ja uusien työpaikkojen syntyminen? (EK 2018, Sitra 2018.)

Nykyaikaisen palvelukehityksen kulmakivet

Kun ryhdyin kehittämään uutta palvelua, halusin ymmärtää palvelukehityksen taustaa ja sen muutokseen vaikuttavia tekijöitä. Itse palvelun kehittämiseen valitsin avukseni nykyaikaiset palvelukehitysmenetelmät ja -mallit. Tutustuin muun muassa Lean Service Creationiin, Lean Canvasiin, palvelumuotoiluun ja yhteiskehittämiseen, jotka inspiroivat kehittämään palvelua aidosti säilyttämällä asiakasymmärrys keskiössä.

Talousmallin muuttuessa tuotelähtöisestä logiikasta kiertotalouteen, on palvelukehityskin muuttunut perinteisestä palvelukehityksestä palvelumuotoiluun. Perinteisen palvelukehityksen hyödyntäessä markkinatutkimusta ja asiakaspalautetta, palvelumuotoilussa käyttäjät osallistuvat palveluiden kehitystyöhön, jotta lopputuloksena on asiakkaan tarpeiden ja toiveiden mukainen, sekä palvelun tuottajalle tehokas ja tunnistettava, palvelukokonaisuus (Miettinen 2011).

Useimmiten uusia palveluja kehitetään tiimissä, jossa on erilaista osaamista. Yhdellä voi olla osaamista markkinoinnista, toisella kehittämisestä ja kolmannella myynnistä. Tässä tapauksessa kehitin palvelua lähinnä itsekseni, mutta nykyaikaisen palvelukehityksen periaatteiden mukaisesti osallistin kehittämiseen myös kohdeorganisaation nykyasiakkaita. Haastattelin asiakkaita tutkimukseni alkupuolella, jotta ymmärsin heidän tarpeensa kiertotalouden palveluiden suhteen. Kehitin palvelua haastatteluissa esiin tulleiden tarpeiden valossa ja pyrin säilyttämään asiakasymmärryksen työni alusta loppuun asti.

Lopputuloksena työkalupakki ja kehittämiskokemusta

Opinnäytetyössäni kehitin kiertotalouden asiantuntijapalvelun työkalupakin vastaamaan kohdeorganisaation asiakkaiden tarpeisiin. Työkalupakin avulla voidaan auttaa kohdeorganisaation asiakkaita kehittämään heidän omaa liiketoimintaansa kiertotalouskulttuurin mukaisesti sekä löytämään juuri heidän liiketoimintansa kiertotalouspotentiaali. Opin opinnäytetyöprosessin aikana paljon niin kiertotaloudesta kuin palvelukehityksestä ja sain hyvää kokemusta, jota toivottavasti pääsen jatkossa hyödyntämään.

Veera Kouri

Kirjoittaja on valmistunut Metropolian Liiketoiminnan kehittämisen YAMK-tutkinto-ohjelmasta

Lähteet:

Elinkeinoelämän keskusliitto. Mikä ihmeen kiertotalous.

Lacy, Peter & Rutqvist, Jakob 2016. Waste to Wealth.

Miettinen, Satu 2011. Palvelumuotoilu – uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen.

Teknologiainfo Teknova Oy.

Sitra 2018. Kiertotalous.

Kuvalähde