Sopiiko toimintatutkimus ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden lähestymistavaksi? osa 1/2

Toimintatutkimusta hyödynnetään opinnäytetöissä

Toimintatutkimusta hyödynnetään entistä enemmän myös ammattikorkeakoulun opinnäytetöissä. Havaintojemme mukaan opinnäytetyön ohjaajat ovat kuitenkin toimintatutkimuksen hyödyntämisestä opinnäytetyössä erimielisiä. Tämä on ensimmäinen osa kahden blogipostauksen sarjasta, jossa tarkastelemme toimintatutkimusta. Tässä ensimmäisessä postauksessa kuvaamme toimintatutkimusta menetelmänä ja toisessa – myöhemmin ilmestyvässä postauksessa – sitä, miten toimintatutkimus soveltuu ylemmän ammattikorkeakoulun (YAMK) opinnäytetöihin.

Toimintatutkimus osallistaa, kehittää ja tutkii

Kiteytettynä toimintatutkimuksen ytimessä on tiedon tuottaminen ja toimintojen kehittäminen aidoissa toimintaympäristöissä ongelmanratkaisun keinoin. Tyypillistä onkin toimiminen ryhmässä ja yhteisvastuullinen kehittäminen, jolloin kehittämisessä (ja siten myös tutkimuksessa) painottuu demokraattisuus, osallistuminen ja vaikuttaminen (1).

Toimintatutkimuksen hyöty tutkimus- / kehittämistapana perustuu siihen, että muutoksia tapahtuu parhaiten silloin, kun työntekijät itse osallistuvat toimintansa kehittämiseen ja siihen liittyvien ongelmien ratkaisuun (1). Tiedetään, että pelkkä arkiajattelu ei takaa laaja-alaista ymmärtämistä ja uusien ratkaisujen löytämistä. Toimintatutkimus auttaa tutkimukseen osallistujia teoretisoimaan toimintatapojaan, tarkastelemaan toimintaa kriittisesti ja muuttamaan työskentelytapojaan (2).

Toimintatutkimuksen isänä pidetään Kurt Lewiniä (1890-1947) (3,4,5), joka ei kuitenkaan ollut ensimmäinen toimintatutkimusta käyttänyt tutkija, mutta ensimmäinen, joka kehitti toimintatutkimuksen teorian sosiaalitieteisiin (1,3). Lewiniläisessä toimintatutkimuksessa on viisi periaatetta (mukaillen 2):

1. Etsii ratkaisuja organisaatioiden / käytännön konkreettisiin ongelmiin.
2. Etenee syklisesti (ongelmien tunnistaminen, toiminnan suunnittelu, toiminnan ja tulosten arviointi), jotka etenevät spiraalisena kehänä.
3. Pyrkii muuttamaan osallistujien ajattelutapoja.
4. Kyseenalaistaa olemassa olevan käytännön ongelman / tilanteen.
5. Pyrkii edistämään tutkimiensa ilmiöiden teoreettista käsittämistä ja muuttamaan käytäntöä.

Alla joitakin toimintatutkimusta käsittelevistä verkkolähteistä poimimiamme määritelmiä toimintatutkimuksesta, jotka mielestämme avaavat hyvin lähestymistavan luonnetta:

• Toimintatutkimuksessa sekä tutkitaan että yritetään muuttaa vallitsevia käytäntöjä. Toimintatutkimus on käytäntöön suuntautunutta ja ongelmakeskeistä. Tutkittava ja tutkija ovat aktiivisia toimijoita muutosprosessissa. Tutkittavien ja tutkijan suhteen perustana oleva yhteistyö. (6)
• Toimintatutkimus pyrkii tutkimusstrategiana käytännön toiminnan ja teoreettisen tutkimuksen vuorovaikutukseen. (2)
• Toimintatutkimus on tutkimusstrategia, jonka tarkoituksena on vaikuttaa tutkimuskohteeseen, sen toimintaan tai ympäristöön niitä kehittävästi ja parantavasti. Vaikuttaminen tapahtuu tutkijan osallistumisella tutkimuskohteen toimintaan. Vaikuttamisen ja kehittämisen perustana on tutkimus, jota tutkija tekee tutkimuskohteen ympäristössä. Kuvaavaa on tieteellisyyden ja käytännöllisyyden yhdistäminen. Toimintatutkimus sisältää runsaasti erilaisia näkökulmia ja sitä voidaan toteuttaa erilaisten analyysimenetelmien avulla. (7)
• Toimintatutkimus on filosofismetodologinen lähestymistapa – ei metodi – jota luonnehtivat toimintaorientaatio, käytäntöorientaatio, muutosorientaatio, prosessiorientaatio ja osallisuusorientaatio. (8)
• Toimintatutkimus on prosessi, joka tähtää asioiden muuttamiseen ja kehittämiseen entistä paremmiksi. Toiminnan kehittäminen ymmärretään tällöin jatkuvaksi prosessiksi. ( 9)

Perinteinen tutkimus vai toimintatutkimus?

Toimintatutkimuksen periaatteiden hahmottamisessa auttaa sen vertailu perinteiseen tutkimukseen. Keskeisimmät erot ovat siinä, että toimintatutkimus perustuu käytännön ongelmiin, joita ratkotaan käytännössä, tutkittavien ollessa aktiivisia toimijoita kaikissa tutkimuksen vaiheissa. Perinteinen tutkimus taas perustuu kirjallisuudesta kumpuaviin ongelmiin ja niiden ratkomiseen tutkittavilta koottavan tiedon avulla, vahvemmin ”tutkijan kammiosta” käsin. Oheinen taulukko kuvaa toimintatutkimuksen ja perinteisen tutkimuksen eroja (10).

Arvioinnin kohde	Toimintatutkimus	Perinteinen tutkimus
Ongelma	Käytännön ongelma (suoranaisesti tai epäsuorasti tutkimukseen osallistujien määrittelemä)	Kirjallisuuteen perustuva ongelma (löydetty perehtymällä kirjallisuuteen)
Tavoite	Kohdistuu käytännön ongelmaan ja tavoitteen parantaa ammattikäytäntöä	Täyttää kirjallisuudesta esille noussutta aukkoa ja lisää tietämystä tutkimuskohteesta
Osallistuminen	Tutkittava aktiivisia toimijoita tutkimuksen alusta loppuun saakka	Tutkittavat osallistuvat tiedon tuottamiseen

Toimintatutkimuksessa on erilaisia lähestymistapoja

Toimintatutkimuksessa on karkeasti jaoteltuna kolmenlaista lähestymistapaa (3):

1. Teknisessä tai teknisessä ja osallistavassa, tieteellisteknisessä ja positivistisessa toimintatutkimuksessa kommunikointi tapahtuu tutkijan ja tutkimusryhmän välillä.

2. Yhteistoiminnallisessa ja käytännönläheisessä, vapauttavassa toimintatutkimuksessa kommunikointi tapahtuu tutkimusryhmän jäsenten välillä sekä tutkijan kanssa.

3. Emansipatorinen toimintatutkimus kehittää tasa-arvoisia käytänteitä, koska se osallistaa toimijat, tukee osallistujien kriittistä tietoisuutta ja kannustaa käytännön toimintaan muutoksen saavuttamiseksi.

Kolme erilaista toimintatutkimuksen lähestymistapaa eroavat toisistaan toimintatutkimuksen lähtökohtien ja osallistujien maailmankuvan perusteella. Näkökulmat vaikuttavat toimintatutkimuksen käytännön toteuttamiseen. Teknisessä toimintatutkimuksessa idean muutoksesta tuottaa tutkija, joka myös ohjaa tutkimusprosessia. Käytännönläheisessä toimintatutkimuksessa valta on jaettu ryhmän ja tutkijan kesken. Emansipatorisessa toimintatutkimuksessa valta on kokonaan ryhmällä, ei tutkijalla. (11,3)

Toimintatutkimus pähkinänkuoressa

1. Toimintatutkimuksen kohde ja osallistujat. Toimintatutkimuksen kohteena on jokin sosiaalinen käytäntö, joka on altis muutoksille (3,12). Tutkimuskohdetta tarkastellaan ikään kuin sisältäpäin. Tämä näkyy siinä, että toimintatutkimusta voi toteuttaa organisaatioon tai laajempaan yhteisöön kuuluva henkilö yhteistyössä organisaatioiden edustajien tai laajemmankin yhteisön kanssa. (5) Toimintatutkimukseen osallistuvat ovat jokaisessa vaiheessa vastuullisia toiminnastaan ja sen intensiteetistä sekä itselleen että muille osallistujille (1,12).

2. Tutkijan rooli. Toimintatutkimukset eroavat toisistaan myös sen mukaan, mihin tutkimuksella pyritään, mikä on tutkijan rooli ja minkälainen on osallistujien ja tutkijan välinen suhde toimintatutkimuksen eri vaiheissa. Tutkijan positio voi vaihdella. Hän voi olla sisäpiiriläinen, toimia yhteistyössä sisäpiiriläisten tai ulkopuolisten kanssa tai toimia vastavuoroisesti sisäpiiriläisten ja ulkopuolisten kanssa. Tutkija voi olla myö ulkopuolinen, joka toimii yhteistyössä sisäpiiriläisten kanssa tai ulkopuolinen, joka tutkii sisäpiiriläisiä. (5) Toisaalta toimintatutkimuksessa “tutkija” ei välttämättä edes oleta olevansa ulkopuolinen ja neutraali vaan pyrkii ratkaisemaan ongelmia yhdessä tutkittavien kanssa. Osallistuvuus vaikuttaa sekä aineistoon suhtautumiseen että sen analysointiin. (5,13)

3. Toimintatutkimuksen eteneminen. Toimintatutkimusprosessi etenee syklisesti: suunnittelun, toiminnan havainnoinnin ja reflektion spiraalisena kehänä (1,3,5). Lewiniltä (14) on peräisin toimintatutkimuksessa käytetty malli tutkimus- ja kehittämisprosessista toisiaan seuraavina suunnittelun, toiminnan, arvioinnin ja uudelleensuunnittelun sykleinä. Toimintatutkimus on aina päätettävä johonkin, vaikka muutos ei päätykään koskaan. Raportointivaiheessa pyritään luomaan akateemisen ammattikielen ja arkisen ammattikielen välille rakentavaa vuoropuhelua. (13) Toimintatutkimus kuvataan myös itsereflektiiviseksi kehäksi, jossa toiminta, sen havainnointi, reflektointi ja uudelleensuunnittelu seuraavat syklisesti toisiaan (5,13).

YAMK tarjoaa oivallisen mahdollisuuden kehittää työelämää toimintatutkimuksella

Toimintatutkimus voidaan nähdä tutkimuksen ja kehittämistoiminnan risteyspaikkana. Toimintatutkimuksessa on keskeistä todellisuuden muuttaminen ja muutosprosessiin liittyvä tutkimus. Se etenee spiraalimaisesti toiminta- ja tutkimusvaiheiden vuorotteluna. Tarkoituksena on pyrkiä kehittää jatkuvasti toimintoja ja niiden ymmärtämistä. Siksi toimintatutkimus voidaan nähdä haastavana tutkimusmenetelmänä ja kehittämisen eteneminen syklisesti tekee toimintatutkimuksesta aikaa vievää.

Toimintatutkimuksen tulee täyttää tieteen kriteerit (objektiivisuus, kriittisyys, autonomisuus ja edistyvyys). Tutkimukseen liittyy toiminnan taustateorioihin perehtyminen. Tutkimukselle asetetaan tutkimusongelmat tai -tehtävät ja valitaan tutkimusmenetelmät. Tutkimusprosessiin kuuluu kokemusten systemaattinen kerääminen, analysoiminen ja raportointi. Tutkija joutuu määrittämään suhteensa tutkimuskohteeseen ja tarkastelemaan tutkimuksen luotettavuutta. Toimintatutkimusta tehtäessä tutkija voi pohtia, ohjaako tutkimus kehittämistä vai kehittäminen tutkimusta.

On myös hyvä huomioida, että työelämässä on paljon arvokasta kehittämistoimintaa, johon ei liity toiminnan systemaattista havainnointia, teoreettista pohdintaa, kokemusten kriittistä arviointia ja raportointia. Tällöin ei voida puhua toimintatutkimuksesta.

YAMK-tutkinto on työelämälähtöinen tutkinto, jossa opinnäytetyö toteutuu työelämän kehittämistehtävänä ja tuottaa uutta tietoa ja osaamista. Opinnäytetyössä opiskelija soveltaa alansa asiantuntijatietoa sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan menetelmiä työelämän kehittämistarpeisiin ja ongelmien ratkaisemiseen. Tällaisessa tutkimuksellisessa kehittämistyössä tavoitellaan konkreettista muutosta, mutta samalla siinä pyritään tuottamaan luotettavaa tietoa. YAMK onkin oivallinen paikka tehdä kehittämistyötä, joka tulee kriittisesti myös arvioitua, raportoitua ja siten se tukee syvemmällä tasolla yritysten tai työyhteisöjen kehittämistyötä.

Metropolia Ammattikorkeakoulussa toimintatutkimuksellinen lähestymistapa on keskeinen opinnäytetyön toteutusmuoto erityisesti kulttuurialan, liiketalouden ja tekniikan YAMK-tutkinto-ohjelmissa. Toimintatutkimus soveltuu myös sosiaali- ja terveysalan YAMK-tutkintojen opinnäytetöiden lähestymistavaksi. Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoite ohjaavat myös opinnäytetyön menetelmävalintoja, mutta toimintatutkimus on varteenotettava menetelmä, kun pyritään muuttamaan todellisuutta.

Kirjoittajat

Pirjo Koski toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa hoitotyön lehtorina sekä TKI-toiminnan yhteyshenkilönä kätilötyön tutkinnossa, jossa muun muassa ohjaa opinnäytetöitä sekä opettaa terveyden edistämistä ja tutkimus- ja kehitystyön menetelmiä. Kosken väitöskirja aiheesta “Somaliperheiden perhevalmennuksen kehittäminen toimintatutkimuksen keinoin Suomessa” valmistui vuonna 2014.

Marjatta Kelo toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa YAMK-tutkintojen kehityspäällikkönä. Hänen työnkuvaansa kuuluu kehittää YAMK-tutkintoja opiskelijalähtöisesti, edistää YAMK-tutkintojen tunnettuutta sekä YAMK-tutkintojen ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan välistä yhteistyötä. Hän luo myös edellytykset Metropolia Master’s verkoston monimuotoiselle yhteistyölle.

Lähteet

1. Carr, W. & Kemmins, S. 1986. Becoming critical: Education, knowledge and action research. London: Routledge.
2. Suojanen, U. n.d. Toimintatutkimus ammatillisen kehittymisen välineenä. Metodix – Metoditietämystä kaikille. Verkkosivusto. (Luettu 22.8.2019.)
3. Masters, J. 1995. ’The History of Action Research’ in I. Hughes (ed) Action Research Electronic Reader, The University of Sydney, on-line. (Luettu 22.8.2019)
4. Morton-Cooper, A. 2000. Action Research in Health Care. Oxford: Blackwell Science.
5. Herr, K. & Anderson, G. L. 2005. The Action Research Dissertation. A Guide for Students and Faculty. London: Sage.
6. Kuula A. 2006. Toimintatutkimus. Luku 5.4. kokonaisuudesta Saaranen-Kauppinen A. & Puusniekka A. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja]. (Luettu 22.08.2019.)
7. Jyväskylän yliopisto. Avoimen yliopiston koppa. n.d. Toimintatutkimus. Verkkosivusto. (Luettu 22.8.2019 )
8. Jyrkämä, J. Metodifestivaali 20.8.2015. Tampereen yliopisto.
9. Kajaanin AMK. Toimintatutkimus. Verkkosivusto.
10. Craig, D. V. 2009. Action research essentials (1st Ed.). San Francisco, CA: Jossey-Bass.
11. Grundy, S. 1988. Three Modes Of Action Research. as cited. Teoksessa S. Kemmis & R. McTaggert, (toim.) 1988. The Action Research Reader. 3. painos. Geelong: Deakin University Press.
12. Metsämuuronen, J. 2008. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. 3. laitos, 2. korj. painos. Helsinki: International Methelp.
13. Heikkinen, H., Rovio, E. & Syrjälä, L. (toim.) 2007. Toiminnasta tietoon: Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. 2. tarkistettu painos. Helsinki: Kansanvalistusseura.
14. Lewin, K. 1948. Resolving Social Conflicts. New York: Herper & Brothers.

Lisäksi lähteenä on käytetty taustatutkimusta, jota tehtiin toisen kirjoittajan väitöskirjaan:
Koski, P. 2013. Somaliperheiden perhevalmennuksen kehittäminen toimintatutkimuksen keinoin. Terveyden edistämisen ja terveyskasvatuksen väitöskirja. Studies in Sport, Physical Education and Health numero 202, Jyväskylän yliopisto. Verkkosivusto. (Luettu 22.8.2019).

Kehitimme ja otimme käyttöön sisäisen liikkuvuuden toimintamallin työpaikallani. Meillä sisäinen liikkuvuus tarkoittaa liikkumista tehtävästä toiseen kulkematta rekrytointiprosessin kautta. Vastakohtana on tilanne, jossa työntekijä lähtee määräaikaisuuden päättyessä, ja samalla oven avauksella sisään astuu uusi työntekijä samoilla kompetensseilla. Kehittämiselle oli kaksi tavoitetta: osaamistarve ja -tarjonta saadaan kohtaamaan paremmin ja organisaation henkiset rakenteet eivät estä liikkumista roolien, tehtävien ja toimintayksiköiden välillä. Henkisiä rakenteita ovat johtamis- ja organisaatiorakenteet, kulttuuri, ilmapiiri ja arvot (Otala 2008).

Liikkuminen voidaan toteuttaa monin tavoin. Voit lähteä hoitamaan avointa tehtävää tai osallistua projektiin. Voit mennä työpariksi kokeneemmalle asiantuntijalle tai ”vaihtaa paitoja” työkaverisi kanssa muutamaksi päiväksi. Liikkuminen voi olla laatutyötä: sinut kutsutaan arvioimaan toisen toimintayksikön toimintaa, tai vertaiskehität omaa toimintaasi benchmarkkaamalla muiden hyviä käytäntöjä. Liikkumisen kesto voi vaihdella yksittäisistä päivistä vuoden mittaiseen työskentelyyn. (Helsilä & Salojärvi 2009; Otala 2008.)

Henkilöstön liikkuvuudesta on hyötyä monella tavalla. Työntekijän osaaminen ja verkostot laajenevat. Samalla yhteistyömahdollisuuksien tunnistaminen helpottuu. (Viitala 2015.) Työnantajan näkökulmasta henkilöstön käytettävyys paranee, kun työkuormaa ja rahoitustilannetta voidaan tasoittaa työntekijän liikkuessa hiljaisempaa vaihetta elävästä toiminnosta hektisempään. Toisaalta käytettävyys paranee, kun kaikkien osaaminen saadaan hyödynnettyä mahdollisimman monipuolisesti.

Oppimista ja uudistumista tukeva kulttuuri syntyy tuella ja kannustuksella

Liikkuvuus vahvistaa oppimista ja uudistumista tukevaa organisaatiokulttuuria. Samalla, kun liikkuminen vahvistaa työntekijän resilienssiä ja oppimiskykyä, se muovaa johtajuutta kohti palvelevampaa roolia. Esihenkilön tehtävä on tukea työntekijää kehittymisessä, vaikka vastuu itsensä kehittämisestä onkin työntekijällä itsellään. Tämä tuki ja kehittymismahdollisuudet sitouttavat työntekijää organisaatioon. Olen lojaali ja työskentelen työnantajani hyväksi, jos työnantaja vastineeksi panostaa osaamiseni kehittämiseen pitkällä tähtäimellä ja huolehtii näin työmarkkina-arvostani (Sydänmaalakka 2012).

Esihenkilöiden tuki ja kannustava asenne ovat avainasemassa, jotta työntekijä voi liikkua luontevasti toimintayksiköiden välillä. Vertaa tilannetta perheeseen, jossa vanhemmat asuvat eri osoitteissa. Siirtyminen osoitteiden välillä on nähtävä positiivisena ja lisäarvoa tuottavana. Osaoptimoinnille ja kyräilylle ei ole tilaa. Ovella lähtiessä toivotetaan mukavaa reissua! Samalla tavalla vastaanottaja ottaa tulijan ilolla vastaan, vaikka visiitti olisikin väliaikainen. Yhteinen ymmärrys, sopiminen ja avoin keskustelu ruokkivat kokeilunhalua ja lisäävät uskallusta siirtyä epämukavuusalueelle kasvattamaan kyvykkyyttä. Näin työyhteisöstä saadaan turvallinen kokeiluympäristö, jossa työntekijä voi kokeilla erilaisia rooleja ja asiantuntemusaloja. Samalla työntekijän itseluottamus ja ammatillinen identiteetti kasvavat.

Investoinnin hintalappu

Liikkuvuus on aina investointi. Lähettävä yksikkö saa uutta osaamista ja vaihtelusta virkistyneen työntekijän. Työntekijä pääsee kasvattamaan ammattitaitoaan ja verkostojaan. Vastaanottava yksikkö saa töilleen tekijän. Liikkuminen on kuitenkin sijoitus, eli kääntöpuolella on hintalappu. Lähettävässä yksikössä joudutaan järjestelemään tehtäviä uudelleen. Työntekijä joutuu astumaan epämukavuusalueelleen. Vastaanottavassa yksikössä joudutaan perehdyttämään saapuva työntekijä. Tähän auttaa asenne. Tehtäviä järjestellään jatkuvasti projektien alkaessa ja päättyessä. Aika tuntuu aina olevan huono työntekijän lähtemiselle, oli kyse sitten sisäisestä liikkuvuudesta, perhevapaasta tai sairastumisesta. Sellaista (työ)elämä on. Ihmisiä tulee ja menee. Epämukavuusalueelle astuminen tuntuu vatsanpohjassa, mutta kasvukivut ovat kehittymisen merkkejä. Tämä jos mikä kehittää nykytyöelämän arvoihin kuuluvaa muutosjoustavuutta, oppimaan oppimista ja oman oppimisen reflektointia (Eurofound 2016). Perehdytykseen kuluu aina aikaa, mutta oppiminen ja kokemusten jakaminen on aina molemminpuolista ja siksi hedelmällistä.

Organisaatiotasoisten hyötyjen on oltava kustannuksia suurempia. Katse on nostettava yksikön kuluista ja hyödyistä talotasoisiin kustannuksiin ja hyötyihin. Rahoitus otetaan loppupeleissä aina yhteisestä pussista. Samalla tavalla työntekijät ovat organisaation yhteinen voimavara. Investoinnista saadaan hyöty ainoastaan, jos liikkujan työtehtävät kehittyvät osaamisen mukana. Uusi osaaminen ja verkostot ovat hyödyttömiä, jos niitä ei voida hyödyntää ja kehittää työssä (Hakonen & Hakonen & Hulkko-Nyman & Ylikorkala 2014, 227). Osaamispääoma saadaan hyötykäyttöön ainoastaan, jos uudenlaiselle tekemiselle annetaan tilaa ja resursseja.

Mitä tällä investoinnilla saa?

• osaamisen laajentuminen ja syveneminen (Otala 2008)
• verkostojen laajeneminen ja yhteistyömahdollisuuksien tunnistaminen (Viitala 2015)
• vaihtelu ja virkistyminen (Saske 2019)
• työsuhteen jatkuminen (Saske 2019)
• rahoitustilanteen tasapainottaminen ja töiden sujuvoittaminen (Saske 2019)
• näkökulman laajentuminen organisaation toiminnasta kokonaisuutena (Viitala 2015)
• arvostuksen kasvu muiden työtä kohtaan (Viitala 2015)
• kehittämisimpulssien leviäminen toimintayksiköstä toiseen (Viitala 2015)
• kehittymismahdollisuuksien positiivinen vaikutus työntekijän sitoutumiseen (2008)
• kehittymismahdollisuuksien positiivinen vaikutus työnantajakuvaan (Otala 2008)

Tällainen mallistamme tuli

Kehittämämme malli sisältää prosessin, ohjeet, pelisäännöt ja roolit liikkumiselle. Voit tutustua malliin Innokylässä. Yhteisillä ohjeilla ja roolikuvausten vastuilla edistetään ennakoivaa ja avointa viestintää osaajatarpeista ja -tarjonnasta. Suorien yhteydenottojen lisäksi tarpeita ja tarjontaa törmäytetään yhteisellä intrasivulla, jossa tehtävistä ja tekijöistä voidaan ilmoittaa. Oppimista ja uudistumista tukevaa kulttuuria rakennetaan arjen johtamisessa tukemalla ja kannustamalla työntekijöitä liikkumaan, kehittymään ja verkottumaan yhteisen kattomme alla.

Saana Saske, tradenomi (ylempi AMK), on valmistunut Metropolia Ammattikorkeakoulun Liiketoiminnan kehittämisen tutkinto-ohjelmasta.

Lähteet:

Eurofound 2016. Changing places: Mid-career review and internal mobility.

Hakonen, Anu & Hakonen, Niilo & Hulkko-Nyman, Kiisa & Ylikorkala, Anna 2014. Palkitse taitavammin: palkitsemistavat esimiestyön ja johtamisen välineinä. Sanoma Pro, Helsinki.

Helsilä, Martti & Salojärvi, Sari 2009. Strategisen henkilöstöjohtamisen käytännöt. Talentum, Helsinki.

Otala, Leenamaija 2008. Osaamispääoman johtamisesta kilpailuetu. WSOYpro, Helsinki.

Saske, Saana 2019. Sisäisen liikkuvuuden toimintamalli. Toimintatapa työkiertojen ja tehtäväjärjestelyjen toteuttamiseen. Opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Sydänmaalakka, Pentti 2012. Älykäs organisaatio. Talentum, Helsinki.

Viitala, Riitta 2015. Henkilöstöjohtaminen: strateginen kilpailutekijä. 4. uudistettu painos. Edita, Helsinki.

Monet meistä tunnistavat tarpeen elää matkoilla kuten paikalliset, aitoja asioita kokien. Yksilöllisyys ja uniikit kokemukset, mutta samalla myös yhteisöllisyys ovat tämän päivän trendejä matkailussa. Hektisen elämänrytmin keskellä etsitään erityisesti luonnosta tasapainoa ja mielenrauhaa. Suomi tunnetaan hyvin kauniista luonnosta, mutta voiko siitä saada irti entistä autenttisempia kokemuksia yhdessä paikallisten kanssa? Entä voisiko myös merellisestä Helsingistä löytää kiinnostavaa ja paikallista kaupunkikulttuuria yhteisöllisesti kokien? Näistä kysymyksistä sai alkunsa oma opinnäytetyöni kulttuurimatkailun palvelun kehittämiseksi kansainvälisille matkailijoille.

Voiko onnellisuudella markkinoida Suomea?

Huomioni kiinnittyi keväällä Visit Finlandin hauskaan Rent a Finn -kampanjaan, jossa etsittiin tavallisia suomalaisia onnellisuusoppaiksi kansainvälisille matkailijoille. Pian tämän jälkeen Suomi valittiin YK:n teettämän onnellisuustutkimuksen mukaan jo toisen kerran peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Kampanjan ajoitus oli siis täydellinen ja se sai maailmalla valtavasti positiivista huomiota. Mukaan haki tuhansia matkailijoita, jotka olivat kiinnostuneita oppimaan mikä on suomalaisten onnellisuuden salaisuus. Onnellisuus ja autenttisuus vastaavat kuluttajien tarpeisiin Suomen markkinoinnissa juuri nyt ja näen tästä trendistä hiljaisia signaaleja vähän joka puolella.

Irti stressistä luonnossa yhdessä paikallisen onnellisuusoppaan kanssa

Hiljaisuus ja rauhoittuminen luonnon äärellä ovat matkailussa nyt niitä juttuja, joille on kysyntää kaiken hälyn ja stressaavan elämän keskellä. Tuhansien järvien ja mökkien maana meillä on juuri tätä tarjota. Rent a Finn -kampanja vastaa myös erittäin vahvana näkyvään ns. ”live like a local” -matkustustrendiin, jossa etsitään nimenomaan autenttisia kokemuksia ja paikallista elämäntapaa. Mikä meille on arkea, voi vaikkapa aasialaiselle olla vähän outoa, mutta uniikkia luksusta. Mukaan valitut matkailijat pääsevätkin tänä kesänä vieraiksi onnellisuusoppaiden omiin rakkaisiin paikkoihin ja maisemiin kokemaan yhdessä tyypillistä mökkielämää, kuten kalastusta tai vaikkapa marjojen poimimista.

Toimisiko Rent a Finn -tyyppinen palvelu kulttuurimatkailussa?

Mietin, voisiko tämä sama ”live like a local” -ajatus toimia myös kulttuurimatkailussa? Olen kuunnellut kevään aikana monta kiinnostavaa puheenvuoroa Culture Tourism for City Breakers -hankkeen tapahtumissa Metropolian Arabian kampuksella. Siellä on pohdittu muun muassa sitä, miten kansainväliset matkailijat voisivat paremmin löytää monipuolisen ja kiinnostavan kulttuuritarjontamme äärelle? Voisiko yhtenä ratkaisuna olla kaupunkikulttuurin kokeminen yhdessä paikallisen kanssa esimerkiksi meidän merellisessä Helsingissä? Nyt puhutaan kulttuurista siis paljon laajemmassa mittakaavassa kuin mitä pelkästään korkeakulttuuri tarjoaa.

Kulttuurikaveriksi kv-matkailijoille ja vaihto-opiskelijoille

Sain kipinän lähteä kehittämään tähän tarpeeseen vastaavaa kulttuuripalvelua Helsinkiin saapuville kansainvälisille matkailijoille. Kulttuurimatkailun tuottaminen kurssi antoi minulle paljon eväitä idean jalostamiseen. Nyt palvelun suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa. Asiakaskokemus ja vuorovaikutus paikallisen kanssa ovat siinä kaiken keskiössä. Tavoitteena on saada tästä valmis opinnäytetyö vuoden loppuun mennessä palvelumuotoilua hyödyntäen. Testaan palvelua syksyllä Metropolian uusien kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden kanssa. Onnistunko antamaan heille pienen maistiaisen siitä, miten kaupunkikulttuuri voi näyttäytyä mikrotasolla tietyssä kanta-kaupunginosassa vaikkapa perinteisessä Kotiharjun saunassa tai paikallisessa kahvilassa? Joskus on hyvä laittaa itsensä likoon. Kokemus on varmasti antoisa myös itselleni ja ehkäpä tulevaisuudessa löydän paikkani kulttuurimatkailuyrittäjänä.

Nora Lappalainen opiskelee kulttuurituottaja (ylempi AMK) -tutkintoa Metropolia Ammattikorkeakoulussa.