Toimintatutkimus menetelmänä

Sopiiko toimintatutkimus ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden lähestymistavaksi? osa 1/2

Toimintatutkimusta hyödynnetään opinnäytetöissä

Toimintatutkimusta hyödynnetään entistä enemmän myös ammattikorkeakoulun opinnäytetöissä. Havaintojemme mukaan opinnäytetyön ohjaajat ovat kuitenkin toimintatutkimuksen hyödyntämisestä opinnäytetyössä erimielisiä. Tämä on ensimmäinen osa kahden blogipostauksen sarjasta, jossa tarkastelemme toimintatutkimusta. Tässä ensimmäisessä postauksessa kuvaamme toimintatutkimusta menetelmänä ja toisessa – myöhemmin ilmestyvässä postauksessa – sitä, miten toimintatutkimus soveltuu ylemmän ammattikorkeakoulun (YAMK) opinnäytetöihin.

Toimintatutkimus osallistaa, kehittää ja tutkii

Kiteytettynä toimintatutkimuksen ytimessä on tiedon tuottaminen ja toimintojen kehittäminen aidoissa toimintaympäristöissä ongelmanratkaisun keinoin. Tyypillistä onkin toimiminen ryhmässä ja yhteisvastuullinen kehittäminen, jolloin kehittämisessä (ja siten myös tutkimuksessa) painottuu demokraattisuus, osallistuminen ja vaikuttaminen (1).

Toimintatutkimuksen hyöty tutkimus- / kehittämistapana perustuu siihen, että muutoksia tapahtuu parhaiten silloin, kun työntekijät itse osallistuvat toimintansa kehittämiseen ja siihen liittyvien ongelmien ratkaisuun (1). Tiedetään, että pelkkä arkiajattelu ei takaa laaja-alaista ymmärtämistä ja uusien ratkaisujen löytämistä. Toimintatutkimus auttaa tutkimukseen osallistujia teoretisoimaan toimintatapojaan, tarkastelemaan toimintaa kriittisesti ja muuttamaan työskentelytapojaan (2).

Toimintatutkimuksen isänä pidetään Kurt Lewiniä (1890-1947) (3,4,5), joka ei kuitenkaan ollut ensimmäinen toimintatutkimusta käyttänyt tutkija, mutta ensimmäinen, joka kehitti toimintatutkimuksen teorian sosiaalitieteisiin (1,3). Lewiniläisessä toimintatutkimuksessa on viisi periaatetta (mukaillen 2):

1. Etsii ratkaisuja organisaatioiden / käytännön konkreettisiin ongelmiin.
2. Etenee syklisesti (ongelmien tunnistaminen, toiminnan suunnittelu, toiminnan ja tulosten arviointi), jotka etenevät spiraalisena kehänä.
3. Pyrkii muuttamaan osallistujien ajattelutapoja.
4. Kyseenalaistaa olemassa olevan käytännön ongelman / tilanteen.
5. Pyrkii edistämään tutkimiensa ilmiöiden teoreettista käsittämistä ja muuttamaan käytäntöä.

Alla joitakin toimintatutkimusta käsittelevistä verkkolähteistä poimimiamme määritelmiä toimintatutkimuksesta, jotka mielestämme avaavat hyvin lähestymistavan luonnetta:

• Toimintatutkimuksessa sekä tutkitaan että yritetään muuttaa vallitsevia käytäntöjä. Toimintatutkimus on käytäntöön suuntautunutta ja ongelmakeskeistä. Tutkittava ja tutkija ovat aktiivisia toimijoita muutosprosessissa. Tutkittavien ja tutkijan suhteen perustana oleva yhteistyö. (6)
• Toimintatutkimus pyrkii tutkimusstrategiana käytännön toiminnan ja teoreettisen tutkimuksen vuorovaikutukseen. (2)
• Toimintatutkimus on tutkimusstrategia, jonka tarkoituksena on vaikuttaa tutkimuskohteeseen, sen toimintaan tai ympäristöön niitä kehittävästi ja parantavasti. Vaikuttaminen tapahtuu tutkijan osallistumisella tutkimuskohteen toimintaan. Vaikuttamisen ja kehittämisen perustana on tutkimus, jota tutkija tekee tutkimuskohteen ympäristössä. Kuvaavaa on tieteellisyyden ja käytännöllisyyden yhdistäminen. Toimintatutkimus sisältää runsaasti erilaisia näkökulmia ja sitä voidaan toteuttaa erilaisten analyysimenetelmien avulla. (7)
• Toimintatutkimus on filosofismetodologinen lähestymistapa – ei metodi – jota luonnehtivat toimintaorientaatio, käytäntöorientaatio, muutosorientaatio, prosessiorientaatio ja osallisuusorientaatio. (8)
• Toimintatutkimus on prosessi, joka tähtää asioiden muuttamiseen ja kehittämiseen entistä paremmiksi. Toiminnan kehittäminen ymmärretään tällöin jatkuvaksi prosessiksi. ( 9)

Perinteinen tutkimus vai toimintatutkimus?

Toimintatutkimuksen periaatteiden hahmottamisessa auttaa sen vertailu perinteiseen tutkimukseen. Keskeisimmät erot ovat siinä, että toimintatutkimus perustuu käytännön ongelmiin, joita ratkotaan käytännössä, tutkittavien ollessa aktiivisia toimijoita kaikissa tutkimuksen vaiheissa. Perinteinen tutkimus taas perustuu kirjallisuudesta kumpuaviin ongelmiin ja niiden ratkomiseen tutkittavilta koottavan tiedon avulla, vahvemmin ”tutkijan kammiosta” käsin. Oheinen taulukko kuvaa toimintatutkimuksen ja perinteisen tutkimuksen eroja (10).

Toimintatutkimuksessa on erilaisia lähestymistapoja

Toimintatutkimuksessa on karkeasti jaoteltuna kolmenlaista lähestymistapaa (3):

1. Teknisessä tai teknisessä ja osallistavassa, tieteellisteknisessä ja positivistisessa toimintatutkimuksessa kommunikointi tapahtuu tutkijan ja tutkimusryhmän välillä.

2. Yhteistoiminnallisessa ja käytännönläheisessä, vapauttavassa toimintatutkimuksessa kommunikointi tapahtuu tutkimusryhmän jäsenten välillä sekä tutkijan kanssa.

3. Emansipatorinen toimintatutkimus kehittää tasa-arvoisia käytänteitä, koska se osallistaa toimijat, tukee osallistujien kriittistä tietoisuutta ja kannustaa käytännön toimintaan muutoksen saavuttamiseksi.

Kolme erilaista toimintatutkimuksen lähestymistapaa eroavat toisistaan toimintatutkimuksen lähtökohtien ja osallistujien maailmankuvan perusteella. Näkökulmat vaikuttavat toimintatutkimuksen käytännön toteuttamiseen. Teknisessä toimintatutkimuksessa idean muutoksesta tuottaa tutkija, joka myös ohjaa tutkimusprosessia. Käytännönläheisessä toimintatutkimuksessa valta on jaettu ryhmän ja tutkijan kesken. Emansipatorisessa toimintatutkimuksessa valta on kokonaan ryhmällä, ei tutkijalla. (11,3)

Toimintatutkimus pähkinänkuoressa

1. Toimintatutkimuksen kohde ja osallistujat. Toimintatutkimuksen kohteena on jokin sosiaalinen käytäntö, joka on altis muutoksille (3,12). Tutkimuskohdetta tarkastellaan ikään kuin sisältäpäin. Tämä näkyy siinä, että toimintatutkimusta voi toteuttaa organisaatioon tai laajempaan yhteisöön kuuluva henkilö yhteistyössä organisaatioiden edustajien tai laajemmankin yhteisön kanssa. (5) Toimintatutkimukseen osallistuvat ovat jokaisessa vaiheessa vastuullisia toiminnastaan ja sen intensiteetistä sekä itselleen että muille osallistujille (1,12).

2. Tutkijan rooli. Toimintatutkimukset eroavat toisistaan myös sen mukaan, mihin tutkimuksella pyritään, mikä on tutkijan rooli ja minkälainen on osallistujien ja tutkijan välinen suhde toimintatutkimuksen eri vaiheissa. Tutkijan positio voi vaihdella. Hän voi olla sisäpiiriläinen, toimia yhteistyössä sisäpiiriläisten tai ulkopuolisten kanssa tai toimia vastavuoroisesti sisäpiiriläisten ja ulkopuolisten kanssa. Tutkija voi olla myö ulkopuolinen, joka toimii yhteistyössä sisäpiiriläisten kanssa tai ulkopuolinen, joka tutkii sisäpiiriläisiä. (5) Toisaalta toimintatutkimuksessa “tutkija” ei välttämättä edes oleta olevansa ulkopuolinen ja neutraali vaan pyrkii ratkaisemaan ongelmia yhdessä tutkittavien kanssa. Osallistuvuus vaikuttaa sekä aineistoon suhtautumiseen että sen analysointiin. (5,13)

3. Toimintatutkimuksen eteneminen. Toimintatutkimusprosessi etenee syklisesti: suunnittelun, toiminnan havainnoinnin ja reflektion spiraalisena kehänä (1,3,5). Lewiniltä (14) on peräisin toimintatutkimuksessa käytetty malli tutkimus- ja kehittämisprosessista toisiaan seuraavina suunnittelun, toiminnan, arvioinnin ja uudelleensuunnittelun sykleinä. Toimintatutkimus on aina päätettävä johonkin, vaikka muutos ei päätykään koskaan. Raportointivaiheessa pyritään luomaan akateemisen ammattikielen ja arkisen ammattikielen välille rakentavaa vuoropuhelua. (13) Toimintatutkimus kuvataan myös itsereflektiiviseksi kehäksi, jossa toiminta, sen havainnointi, reflektointi ja uudelleensuunnittelu seuraavat syklisesti toisiaan (5,13).

YAMK tarjoaa oivallisen mahdollisuuden kehittää työelämää toimintatutkimuksella

Toimintatutkimus voidaan nähdä tutkimuksen ja kehittämistoiminnan risteyspaikkana. Toimintatutkimuksessa on keskeistä todellisuuden muuttaminen ja muutosprosessiin liittyvä tutkimus. Se etenee spiraalimaisesti toiminta- ja tutkimusvaiheiden vuorotteluna. Tarkoituksena on pyrkiä kehittää jatkuvasti toimintoja ja niiden ymmärtämistä. Siksi toimintatutkimus voidaan nähdä haastavana tutkimusmenetelmänä ja kehittämisen eteneminen syklisesti tekee toimintatutkimuksesta aikaa vievää.

Toimintatutkimuksen tulee täyttää tieteen kriteerit (objektiivisuus, kriittisyys, autonomisuus ja edistyvyys). Tutkimukseen liittyy toiminnan taustateorioihin perehtyminen. Tutkimukselle asetetaan tutkimusongelmat tai -tehtävät ja valitaan tutkimusmenetelmät. Tutkimusprosessiin kuuluu kokemusten systemaattinen kerääminen, analysoiminen ja raportointi. Tutkija joutuu määrittämään suhteensa tutkimuskohteeseen ja tarkastelemaan tutkimuksen luotettavuutta. Toimintatutkimusta tehtäessä tutkija voi pohtia, ohjaako tutkimus kehittämistä vai kehittäminen tutkimusta.

On myös hyvä huomioida, että työelämässä on paljon arvokasta kehittämistoimintaa, johon ei liity toiminnan systemaattista havainnointia, teoreettista pohdintaa, kokemusten kriittistä arviointia ja raportointia. Tällöin ei voida puhua toimintatutkimuksesta.

YAMK-tutkinto on työelämälähtöinen tutkinto, jossa opinnäytetyö toteutuu työelämän kehittämistehtävänä ja tuottaa uutta tietoa ja osaamista. Opinnäytetyössä opiskelija soveltaa alansa asiantuntijatietoa sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan menetelmiä työelämän kehittämistarpeisiin ja ongelmien ratkaisemiseen. Tällaisessa tutkimuksellisessa kehittämistyössä tavoitellaan konkreettista muutosta, mutta samalla siinä pyritään tuottamaan luotettavaa tietoa. YAMK onkin oivallinen paikka tehdä kehittämistyötä, joka tulee kriittisesti myös arvioitua, raportoitua ja siten se tukee syvemmällä tasolla yritysten tai työyhteisöjen kehittämistyötä.

Metropolia Ammattikorkeakoulussa toimintatutkimuksellinen lähestymistapa on keskeinen opinnäytetyön toteutusmuoto erityisesti kulttuurialan, liiketalouden ja tekniikan YAMK-tutkinto-ohjelmissa. Toimintatutkimus soveltuu myös sosiaali- ja terveysalan YAMK-tutkintojen opinnäytetöiden lähestymistavaksi. Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoite ohjaavat myös opinnäytetyön menetelmävalintoja, mutta toimintatutkimus on varteenotettava menetelmä, kun pyritään muuttamaan todellisuutta.

Kirjoittajat

Pirjo Koski toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa hoitotyön lehtorina sekä TKI-toiminnan yhteyshenkilönä kätilötyön tutkinnossa, jossa muun muassa ohjaa opinnäytetöitä sekä opettaa terveyden edistämistä ja tutkimus- ja kehitystyön menetelmiä. Kosken väitöskirja aiheesta “Somaliperheiden perhevalmennuksen kehittäminen toimintatutkimuksen keinoin Suomessa” valmistui vuonna 2014.

Marjatta Kelo toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa YAMK-tutkintojen kehityspäällikkönä. Hänen työnkuvaansa kuuluu kehittää YAMK-tutkintoja opiskelijalähtöisesti, edistää YAMK-tutkintojen tunnettuutta sekä YAMK-tutkintojen ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan välistä yhteistyötä. Hän luo myös edellytykset Metropolia Master’s verkoston monimuotoiselle yhteistyölle.

Lähteet

1. Carr, W. & Kemmins, S. 1986. Becoming critical: Education, knowledge and action research. London: Routledge.
2. Suojanen, U. n.d. Toimintatutkimus ammatillisen kehittymisen välineenä. Metodix – Metoditietämystä kaikille. Verkkosivusto. (Luettu 22.8.2019.)
3. Masters, J. 1995. ‘The History of Action Research’ in I. Hughes (ed) Action Research Electronic Reader, The University of Sydney, on-line. (Luettu 22.8.2019)
4. Morton-Cooper, A. 2000. Action Research in Health Care. Oxford: Blackwell Science.
5. Herr, K. & Anderson, G. L. 2005. The Action Research Dissertation. A Guide for Students and Faculty. London: Sage.
6. Kuula A. 2006. Toimintatutkimus. Luku 5.4. kokonaisuudesta Saaranen-Kauppinen A. & Puusniekka A. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja]. (Luettu 22.08.2019.)
7. Jyväskylän yliopisto. Avoimen yliopiston koppa. n.d. Toimintatutkimus. Verkkosivusto. (Luettu 22.8.2019 )
8. Jyrkämä, J. Metodifestivaali 20.8.2015. Tampereen yliopisto.
9. Kajaanin AMK. Toimintatutkimus. Verkkosivusto.
10. Craig, D. V. 2009. Action research essentials (1st Ed.). San Francisco, CA: Jossey-Bass.
11. Grundy, S. 1988. Three Modes Of Action Research. as cited. Teoksessa S. Kemmis & R. McTaggert, (toim.) 1988. The Action Research Reader. 3. painos. Geelong: Deakin University Press.
12. Metsämuuronen, J. 2008. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. 3. laitos, 2. korj. painos. Helsinki: International Methelp.
13. Heikkinen, H., Rovio, E. & Syrjälä, L. (toim.) 2007. Toiminnasta tietoon: Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. 2. tarkistettu painos. Helsinki: Kansanvalistusseura.
14. Lewin, K. 1948. Resolving Social Conflicts. New York: Herper & Brothers.

Lisäksi lähteenä on käytetty taustatutkimusta, jota tehtiin toisen kirjoittajan väitöskirjaan:
Koski, P. 2013. Somaliperheiden perhevalmennuksen kehittäminen toimintatutkimuksen keinoin. Terveyden edistämisen ja terveyskasvatuksen väitöskirja. Studies in Sport, Physical Education and Health numero 202, Jyväskylän yliopisto. Verkkosivusto. (Luettu 22.8.2019).