”Ilmastonmuutos on 2000-luvun suurin haaste, joka uhkaa ihmisten terveyttä ja kehitystä. Mitä pidempään viivästämme toimintaa, sitä suuremmat ovat riskit ihmisten elämälle ja terveydelle.” (1) Selvitimme dokumentteja analysoimalla, miten ilmastonmuutos ilmenee sairaanhoitopiirien strategioissa. Tulokset osoittivat, että ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet ilmenevät strategioissa vielä niukasti.

Miten terveydenhuolto ja ilmastonmuutos liittyvät toisiinsa?

Ilmastonmuutos, kestävä kehitys ja hiilidioksidipäästöjen hillintä ovat olleet ajankohtaisia ja laajasti uutisoituja aiheita viime vuosina. Ilmastonmuutos nousi näkyvästi pinnalle erityisesti lokakuussa 2018, kun hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi erikoisraportin ilmastonmuutoksen tilasta.

Usein ilmastonmuutoksen yhteydessä puhutaan luontoa kohtaavista katastrofeista, mutta vaikutukset ihmisen arkeen, terveyteen ja hyvinvointiin sekä terveydenhuollon organisaatioiden toimintaan ovat yhtä merkittäviä ja ajankohtaisia. Ilmaston muuttuminen aiheuttaa uusia ja lisääntyviä terveysongelmia, esimerkiksi epidemioita, jotka edellyttävät terveydenhuollolta varautumista ja sopeutumista.

Terveydenhuollolla on merkitystä myös ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, johtuen sen toiminnan merkittävästä energian ja materiaalien käytöstä aiheutuvista kasvihuonepäästöistä. Ilmastonmuutos haastaa terveydenhuollon ammattilaisten osaamista ja koulutusta vastaamaan paremmin ilmastokriisin haasteisiin (2).

Terveydenhuollon rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä

Sosiaali- ja terveydenhuollolla on ainutlaatuisen asemansa, kokonsa ja vaikuttavuutensa puolesta mahdollisuus olla johtavassa roolissa hillitsemässä ilmastonmuutosta ja keskeisessä roolissa siihen sopeutumisessa. Kuitenkin terveydenhuollon havahtuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on ollut hidasta. Syyksi on tuotu esille se, että terveydenhuollossa usein keskitytään laajojen, globaalien terveyshaasteiden sijaan yksilöiden hoitoon ja sairauksien ehkäisemiseen alueellisesti. Tämän vuoksi ilmastonmuutoksen heijastuminen väestön terveyteen on jäänyt vähemmälle huomiolle. (3)

Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2022 toimeenpanon väliarviossa on tuotu esille, että kaikilla toimialoilla ilmastoriskejä ja sopeutumistarvetta ei vielä tunnisteta riittävän hyvin. Esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriössä ilmastonmuutokseen sopeutumisen liittyvä koordinaatiotyö on vasta aluillaan.(4) Ilmastonmuutosta ei ole Suomessa tutkittu terveydenhuollon organisaatioiden näkökulmasta. Lisääntyvässä määrin on kuitenkin kirjoitettu asiantuntijajulkaisuja ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksista ja sen näkymisestä terveydenhuollon kentällä. Muissa maissa ilmastonmuutosta terveydenhuollon näkökulmasta on tutkittu ja siitä on kirjoitettu Suomea enemmän.(5, 6, 7 )

Ilmastonmuutos sairaanhoitopiirien strategioissa

Sairaanhoitopiirien (n = 14) vuosina 2006-2019 julkaistuihin yleisiin- ja ympäristöstrategiohin kohdistunut dokumenttianalyysi osoitti, että ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet ilmenevät strategioissa vielä niukasti. Seitsemän sairaanhoitopiirin strategiasta nämä näkökulmat puuttuivat kokonaan. (8)

Sairaanhoitopiirien strategioissa ilmastonmuutos ilmenee arvona, vastuuna ja toimintaa ohjaavana periaatteena. Lisäksi sairaanhoitopiirit ovat nimenneet konkreettisia keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Keinoja ovat muun muassa:

• materiaalien, kuljetuksen, hankintojen ja rakennettujen tilojen resurssiviisaus
• hankintojen vastuullisuus
• jätteiden monipuolinen lajittelu ja määrien vähentäminen
• käytettävien materiaalien ja kemikaalien ympäristöystävällisyys
• toiminnan energiatehokkuus
• henkilökunnan tuottaman ympäristökuorman vähentäminen (8)

Ilmastonmuutoksen näkökulma nousee esille laajemmin erityisesti yhden sairaanhoitopiirin yleisessä strategiassa. Sairaanhoitopiirissä ilmastonmuutos on nostettu toimintaa ohjaavaksi strategiseksi painopisteeksi vuosille 2019-2020. Lisäksi sairaanhoitopiiri nimeää konkreettisia toimenpiteitä tämän arvovalinnan toteuttamiseksi. Tulevaisuuden työelämän kannalta on merkittävää sairaanhoitopiirin näkemys siitä, että henkilöstön osallistuessa kestävän kehityksen edistämiseen, heidän kokemuksensa työn arvosta ja mielekkyydestä lisääntyy.

Sairaanhoitopiirin ja toimialan ympäristövastuun kantaminen nähtiin tärkeänä tehtävänä. Kuitenkaan esiin ei noussut, millaisia keinoja sairaanhoitopiirit suunnittelevat tai käyttävät varautuakseen ja sopeutuakseen ilmastonmuutokseen.(8)

Kestävä kehitys työn merkityksellisyyden vahvistajana

Kestävästä kehityksestä on tulossa suunnitteluvaatimus terveydenhuollon organisaatioille. Selvityksemme tarkasteli ilmastonmuutosta uudesta terveydenhuollon näkökulmasta ja paljasti, että sitoutuessaan kestävän kehityksen mukaiseen toimintaan sairaanhoitopiiri edistää yhdenvertaisuutta, henkilökunnan osallisuutta ja työn merkityksellisyyttä (8). Kestävän kehityksen huomioon ottamisella on merkitystä, sillä terveydenhuollossa kilpaillaan osaavista työntekijöistä sekä henkilöstön vaihtuvuus ja työntekijävaje ovat suuria.

Strategian tavoitteena on luoda suunnitelmallinen kehys päätöksille, jotka toteutuvat organisaation päivittäisessä toiminnassa. Koko sairaanhoitopiirin toiminnan elinkaaressa kestävän kehityksen mukainen käyttäytyminen on kustannustehokasta ja vähentää hukkaa. Tämä edellyttää konkreettisia toimenpiteitä. Hukan vähentäminen voidaan nähdä muun muassa tämän hetken terveydenhuollossa vallitsevan LEAN-johtamisen ydinajatuksena.

Lisäksi ilmastotietämystä tulisi lisätä sosiaali- ja terveysalan opetussuunnitelmiin. Näin tulevaisuuden ammattilaisilla olisi paremmat valmiudet ilmastokriisin tuomiin haasteisiin. Terveydenhuollon kustannusten noustessa, resurssien kiristyessä ja väestön huoltosuhteen heiketessä kestävä kehitys tulisi nähdä terveydenhuollon strategisena vetovoimatekijänä.

”If you don’t like something, change it. If you can’t change it, change your attitude.” – Maya Angelou

Selvitys sairaanhoitopiirien strategioista ilmastonmuutoksen näkökulmasta on tehty osana Terveyden edistämisen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ja se on kokonaisuudessaan luettavissa täältä.

Lähteet

1. WHO 2018. Health and climate change. Verkkodokumentti. Luettu 16.3.202
2. Sitra 2018. Sata yhteiskunnan ilmastotekoa. Verkkodokumentti. Julkaistu 13.12.2018.
3. Eskola, J. – Lanki, T. 2019. Ilmastonmuutos vaikuttaa globaalisti terveyteen. Duodecim 2019, 135, no. 4, 321-323.
4. Mäkinen, K. – Sorvali, J. – Lipsanen, A. – Hildén, M. 2019. Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2022 toimeenpanon väliarviointi. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2019:11.
5. Eckelman, MJ. – Sherman, JD. 2018. Estimated Global Disease Burden From US Health Care Sector Greenhouse Gas Emissions. American Journal of Public Health. 2018 Suppelement 2, Vol. 108, 120-122.
6. MacNeill, AJ. – Lillywhite, R. – Brown CJ. 2017. The impact of surgery on global climate: a carbon footprinting study of operating theatres in three health systems. The Lancet Planetary Health Volume 1, Issue 9, December 2017, 381-388.
7. Malik, A. – Lenzen, M. – McAlister, S. – McGain, F. 2018. The carbon footprint of Australian health care. The Lancet Planetary Health Volume 2, Issue 1, January 2018, 27-35.
8. Rinne, I. 2020. Sairaanhoitopiirin strategiat ilmastonmuutoksen näkökulmasta. YAMK-opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveydenhuolto-alan ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelma. Metropolia ammattikorkeakoulu. (PDF)

Kirjoittajat

Iida Rinne, terveydenhoitaja (ylempi AMK), on valmistunut Metropolia Ammattikorkeakoulun terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmasta. Hän työskentelee sairaanhoitajana TYKSissä aikuisten teho-osastolla. Nykyiset työtehtävät, oma intohimo kestävään kehitykseen ja ekologisiin valintoihin sekä terveyden edistämisen opinnot herättivät kiinnostuksen ilmastonmuutokseen liittyviin näkökulmiin terveydenhuollon kentällä.

Arja Liinamo, Th, TtT, on Terveyden edistämisen yliopettaja, tutkintovastaava (Terveyden edistäminen, YAMK) ja projektipäällikkö Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hänellä on hyvin pitkä työkokemus terveyden edistämisen asiantuntija- ja tutkimustehtävissä. Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteen on erityisesti monialaisen terveyden edistämisen osaamisen ja toiminnan kehittäminen.

Terveydenhuollossa ohjaus on osa potilaan tai asiakkaan asianmukaista ja hyvää hoitoa. Ryhmäohjaus on toimiva ja taloudellinen tapa toteuttaa ohjausta. Se antaa myös mahdollisuuden vertaistuen antamiseen ja saamiseen.

Selvitimme Metropolia Ammattikorkeakoulussa ryhmäohjauksen merkitystä ja mahdollisuuksia. Tulokset osoittivat, että potilaat pitivät erittäin merkityksellisenä tiedon saantia ja ohjaajien asiantuntijuutta. Ohjaus lievitti jännitystä, pelkoa ja ahdistusta ennen toimenpidettä. Kuitenkin vain noin neljäsosa potilaista koki saaneensa vertaistukea ryhmäohjauksessa.

Tulevaisuudessa vertaistuen mahdollisuutta tulisikin kehittää esimerkiksi hyödyntämällä kokemuasiantuntijuutta osana ohjausta.

Tässä postauksessa avaamme tarkemmin sitä, mitä selvitys meille kertoi.

Ryhmäohjauksen hyödyt potilasohjauksessa

Potilaan oikeuksiin kuuluu tiedonsaanti- ja itsemääräämisoikeus. Potilasohjaus antaa potilaalle mahdollisuuden tiedonsaantiin. Samalla se lisää potilaan mahdollisuuksia osallistua hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Laadukas potilasohjaus lähtee potilaan tarpeista. Vuorovaikutteisessa ohjaussuhteessa on tärkeää tukea potilasta aktiivisuuteen ja tavoitteellisuuteen sekä ottamaan vastuuta omasta hoidostaan (Lipponen 2014).

Ryhmäohjaus on toimiva ja taloudellinen tapa toteuttaa ohjaustehtävää. Ryhmässä jaetaan tietoa ja tukea usealle henkilölle yhtä aikaa. Ryhmässä yksi ohjaaja voi samanaikaisesti ohjata itsehoitoon liittyviä taitoja koko ryhmälle ja ryhmän jäsenet voivat rohkaista ja kannustaa toisiaan näiden taitojen oppimisessa. Toimivassa ryhmässä vuorovaikutus on avointa (Kataja ym. 2011). Ryhmäohjauksen hyötyjä ovatkin ryhmän jäsenten keskinäisen vertaistuen saaminen, kokemusten jakaminen ja yhteenkuuluvaisuuden tunne (Vänskä ym. 2011).

Potilaiden kokemuksia ryhmäohjauksesta

Terveydenhuollon toimintatapojen kehittäminen ja uudistaminen edellyttävät potilaiden aktiivista osallistamista. Potilaiden näkemysten huomioon ottaminen edistää asiakaslähtöisiä palveluja.

Selvitimme ryhmäohjaukseen osallistuneiden kokemuksia heidän saamastaan ohjauksesta ennen sydämen rytmihäiriön hoitotoimenpidettä. Selvitys liittyy ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintoihin ‘Kliininen asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla’. Ohjaus sisälsi tietoa toimenpiteestä, siihen liittyvistä riskeistä sekä jälkihoidosta. Ohjaajina olivat rytmihäiriöiden hoitoon perehtynyt lääkäri ja sairaanhoitaja. Ohjauksessa oli tilaa myös potilaiden kysymyksille ja keskustelulle.

Ryhmäohjaukseen osallistuneet kokivat, että he olivat saaneet riittävästi tietoa toimenpiteeseen valmistautumisesta. Noin puolet osallistujista oli saanut riittävät tiedot toimenpiteen jälkihoidosta ja kotiutumisesta. Tiedon saaminen oli ohjauksessa keskeistä, mikä korosti myös ohjaajien asiantuntijuuden arvostusta. Potilaat kokivat, että ohjaus lievitti toimenpiteeseen liittyvää jännitystä, pelkoa ja ahdistusta.

Ohjauksen merkitys toimenpiteeseen liittyvään kipuun ei kuitenkaan ollut selkeä: Kolmannes potilaista koki ryhmäohjauksen lievittäneen kipua, mutta vajaa kolmannes oli asiasta eri mieltä. Reilu kolmannes potilaista ei osannut sanoa, lievittikö ohjaus toimenpiteeseen liittyvää kipua.

Virtuaalista ohjausta parempana vaihtoehtona osallistujat pitivät kasvokkain tapahtuvaa ryhmäohjausta, jossa oli mahdollisuus esittää kysymyksiä. Tosin potilaat toivoivat saavansa tietoa monin eri tavoin: henkilökohtaisesti, kirjallisesti, videoin ja Internetin kautta.

Toteutuuko vertaistuki ryhmäohjauksessa?

Ryhmäohjauksen keskeisenä hyötynä on pidetty vertaistukea. Se toteutui kuitenkin tässä selvityksessä heikosti. Potilaista alle neljännes koki saaneensa vertaistukea muilta ryhmäläisiltä.

Ryhmäohjausta kehitettäessä toteuttajien onkin tärkeää huomioida vertaistuen merkitys. Aiemmin toimenpiteen läpikäynyt henkilö voisi jakaa ohjauksessa kokemustietoa. Asiantuntijavetoisen esityksen sijaan osallistujien aktivointi lisäisi yhdessä jakamista ja osallisuutta.

Kannustammekin alan ammattilaisia ja potilaita yhdessä pohtimaan, miten vertaistuki potilaiden ryhmäohjauksessa voisi toteutua paremmin.

Selvitys ryhmänohjauksen merkityksestä on tehty osana ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ‘Kliininen asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla’ ja se on kokonaisuudessaan luettavissa täältä.

Kirjoittajat:

Katja Känkänen, sairaanhoitaja (YAMK), HUS, Meilahden sydänasema

Marjatta Kelo, THM, FT, kehityspäällikkö, YAMK-tutkinnot, Metropolia

Lähteet:

Kataja Jukka, Jaakkola Timo & Liukkonen Jarmo (2011). Ryhmä liikkeelle. Toiminnallisia harjoituksia ryhmän kehittämiseksi. Bookwell Oy. Juva.

Känkänen Katja (2017). Katetriablaatioon tulevien potilaiden kokemukset
ryhmäohjauksesta. Opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Lipponen Kaija (2014). Potilasohjauksen toimintaedellytykset. Väitöskirja. Oulun Yliopisto.

Vänskä Kirsti, Laitinen-Väänänen Sirpa, Kettunen Tarja & Mäkelä Juha (2011). Onnistuuko ohjaus? Sosiaali- ja terveysalan ohjaustyössä kehittyminen. Edita. Helsinki.