Terveys on elämän voimavara. Terveyserot asettavat ihmiset eriarvoiseen asemaan tämän voimavaran suhteen.Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on kuntien keskeinen tehtävä. Hyvinvointikertomus on työväline, joka kuvaa hyvinvointia ja terveyttä sekä niiden edistämistä kunnassa.

Metropolia Ammattikorkeakoulussa selvitimme, miten terveyserojen kaventaminen ilmeni hyvinvointityötä ohjaavissa kahdeksan kunnan hyvinvointikertomuksissa.Tulokset osoittivat, että terveyserojen taustatekijöitä tunnistettiin, mutta tavoitteita tai konkreettisia toimia terveyserojen kaventamiseksi ilmeni hyvin niukasti. Hyvinvoinnin edistämiseen tähtääviä tavoitteita kuvattiin laajalti, mutta näitä tavoitteita ei perusteltu terveyserojen kaventamisella. (1)

Terveyserojen kaventamisen keinot

Hyvinvointikertomus on työväline, jolla tuetaan kunnan tiedolla johtamista ja päätöksentekoa. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä tuetaan kansallisesti tuottamalla:

• kuntakohtaista tietoa väestön terveydestä ja hyvinvoinnista
• työkaluja terveyden edistämisen toiminnan seuraamiseen (2) ja
• työkaluja hyvinvointisuunnitelmien/-kertomusten laatimiseen (3).

Terveyseroihin vaikuttavat elinolot ja moninaiset sosiaaliset tekijät. Vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi lapsuuden kokemukset, asumisolot, koulutus, sosiaalinen tuki, tulotaso, työllisyystilanne, yhteisö ja terveyspalvelut. Näin pelkästään sosiaali- ja terveysalan toiminta ei riitä, vaan terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen edellyttää poikkisektoraalista ja monialaista vaikuttamista. Terveyserojen kaventamisen toimintamallien kehittämisessä tulisi ymmärtää yksilöiden toimijuuden ja yhteiskunnan rakenteiden välisen vuorovaikutuksen merkitys hyvinvoinnille ja terveydelle. (4)

Hyvinvointikertomuksissa terveyserot, niiden tunnistaminen ja kohdennetut toimet terveyserojen kaventamiseksi näkyivät niukasti (vain 13 % analysoidusta aineistosta). Vain kolmessa kunnassa oli tehty toimenpiteitä puhtaasti terveyserojen kaventamiseksi. Näitä toimia olivat:

• toimenpiteiden keskittäminen kaupunginosaan, jossa ilmeni muita enemmän huono-osaisuutta ja sosiaalisia ongelmia
• kaupunkikeskusten kehittäminen epäsuotuisan eriytymiskehityksen vähentämiseksi
• liikuntapalveluiden kohdentaminen kotoutumisvaiheessa oleville maahanmuuttajille

Monissa kunnissa kohdennettiin eri asukasryhmille (nuoret, aikuiset tai seniorit) kehitettyjä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toimintamalleja ja –palveluita. Näitä palveluita ei kuvattu varsinaisesti terveyserojen kaventamisen toimina. (1)

Hyvinvointityö on kunnan kaikkien toimialojen tehtävä

Hyvinvointityö ei rajoitu vain sosiaali- ja terveydenhuollon toimialaan. Terveys kaikissa politiikoissa -periaate (Health In All Policies) korostaa, että terveysnäkökohdat tulisi aina ottaa huomioon kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Tämä periaate tiedostetaan kunnissa. Se näyttäytyy infrastruktuurin ja rakennetun ympäristön, asuntopolitiikan, kuntalaisten osallisuuden vahvistamisen sekä kulttuurin hyvinvointivaikutusten ymmärryksenä.

Terveyden monimuotoisuus näyttäytyi hyvinvointikertomuksissa seuraavasti: terveyteen vaikuttavat monitasoiset osatekijät pyrittiin pääsääntöisesti ottamaan huomioon ja kunnissa pyrittiin vaikuttamaan moniin terveyttä tukeviin ja ylläpitäviin tekijöihin. Näiden tekijöiden osuus koko analysoidusta aineistosta oli 12%.(1)

Ympäristö- ja elinolosuhdetekijöiden tunnistamisessa osaksi hyvinvointityötä oli suurta vaihtelua kuntien kesken. Joissakin kunnissa kulttuurin merkitys hyvinvoinnille oli kirjattu hyvinvointikertomukseen laajasti ja kulttuuriin panostaminen nähtiin tulevaisuuden säästöinä terveyttä edistävien vaikutusten takia.

Kulttuurin merkitys ilmeni hyvinvointikertomuksissa moninaisesti. Kulttuurin yhteydessä saatettiin kuvata kirjastoa, mutta laajimmillaan kulttuuri käsitti opiskelun, kuvataiteet, musiikin, esittävän taiteen kuin myös erilaiset tapahtumat. Eräässä hyvinvointikertomuksessa kulttuuri nähtiin myös osallisuuden kokemuksia lisäävänä tekijänä. (1)

Kansalaisten osallisuus nähtiin tärkeänä osana hyvinvointia, se kuvattiin lähes kaikissa kertomuksissa. (1) Osallisuus on yksi terveyttä edistävä tekijä ja terveyden ja tasa-arvon edellytys. Osallisuutta pyritään vahvistamaan erilaisin toimin, esimerkiksi yksinäisyyden poistamisella, vaikuttamismahdollisuuksien luomisella sekä yhteisöllisyyden tukemisella ja sosiaalisen pääoman lisäämisellä. (5)

Terveyserojen kaventamisen osa-alueet

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on jäsentänyt hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen osa-alueita. Näitä ovat tieto, seuranta ja arviointi, tavoitteen asettelu, tiedosta toimintaan siirtyminen ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

1. Terveyserojen kaventaminen tulee asettaa tavoitteeksi kaikilla päätöksenteon tasoilla.
2. Terveyserojen syytekijöihin puuttuminen edellyttää kaikkien hallinnonalojen toimia. Yhteistyö eriarvoisuuden vähentämiseksi lisää myös ymmärrystä itse ilmiöstä ja sen ratkaisun mahdollisuuksista. Lisäksi tarvitaan yhteistyötä kolmannen sektorin ja vapaaehtoisten kanssa. On tärkeää saada eri toimijat ja koko yhteiskuntapolitiikka tukemaan terveyttä ja hyvinvointia siten, että heikommassa sosiaalisessa asemassa olevien väestöryhmien hyvinvointi ja suhteellinen asema paranevat.
3. On siirryttävä tiedosta toimintaan. Monimuotoinen sosiaalinen eriarvoisuus on ilmiö. Sen vähentämiseksi kaavaillut toimenpiteet pitää muotoilla konkreettisiksi tehtäviksi. Näitä toimia ovat esimerkiksi arjen päätöksentekotilanteet, vakiintuneet yksittäiset työkalut ja työmenetelmät eri aloille, ohjelmat, hankkeet ja päätösten ennakkoarviointi. (6)

Terveyseroihin on mahdollista vaikuttaa

Ympäristö- ja elinolosuhdetekijöiden huomioon ottaminen ja erityisesti kuntalaisten osallisuuden kokemisen vahvistaminen tarjoavat mahdollisuuden myös terveyserojen kaventamiseen. Terveysero-näkökulman ottaminen huomioon sekä hyvinvointityön tavoitteiden asettelussa, toimien suunnittelussa ja toteutuksessa sekä vaikuttavuuden arvioinnissa voisi tuoda tehdyt toimet näkyvämmiksi ja siten myös helpommin arvioitaviksi.

Osallisuuden lisäämiseksi kunnat voisivat myös hyödyntää entistä monipuolisemmin kokemusasiantuntijoita sekä hyvinvointitiedon tuottamisessa mutta myös hyvinvointikertomuksen laatimisessa.

Vaikuttamisen seuranta edellyttää arviointia. Kuntien hyvinvointikertomuksissa ei juurikaan kuvattu toimien arviointia tai seurantaa. Niissä ei myöskään ollut konkreettisia tietoja käytetyistä mittareista eikä saavutettuja tuloksia esitetty. Vaikuttavuuden mittaamisen ja arvioinnin osaamisen kehittäminen kunnissa on selvityksen tulosten perusteella edelleen tarpeen. (1)

Terveyden edistämisen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössä selvitettiin yhteistyössä THL:n Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yksikön kanssa, miten terveyserojen kaventaminen ilmenee hyvinvointityötä ohjaavissa dokumenteissa kahdeksan kunnan hyvinvointikertomuksessa. Raportti on kokonaisuudessaan luettavissa täältä (Theseus).

Lähteet

1. Ijäs, Katariina. 2020. Sosioekonomiset terveyserot kuntien hyvinvointikertomuksissa. Opinnäytetyö ylempi (AMK). Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelma. Metropolia Ammattikorkeakoulu. (PDF)
2. THL. 2020. TEAviisari. Verkkodokumentti. Julkaistu: 20.11.2015. Päivitetty: 21.11.2018.
3. HL. 2019. Kunnan hyvinvointikertomus. Verkkodokumentti. Päivitetty: 28.4.2020
4. Tilles-Tirkkonen, Tanja – Lappi, Jenni – Karhunen, Leila – Harjumaa, Marja – Absetz, Pilvikki – Pihlajamäki, Jussi. 2018. Sosioekonomisesti heikommassa asemassaolevien kiinnostus ja mahdollisuudet digitaalisten terveyspalveluiden käyttöön. Yhteiskuntapolitiikka 83:3. 317 – 323. (PDF).
5. Maunu, Antti – Katainen, Anu – Perälä, Riikka – Ojajärvi, Anni. 2016. Terveys ja sosiaaliset erot: mitä on tutkittu ja mitä tarvitsee vielä tutkia? Sosiaalilääketieteen aikakausilehti. No. 53. 189 – 201. (PDF).
6. THL. 2019. Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen osa-alueet.

Kirjoittajat

Katariina Ijäs, terveydenhoitaja (ylempi AMK), on valmistunut Metropolia Ammattikorkeakoulun terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmasta. Hän työskentelee Vantaalla perusterveydenhuollossa terveydenhoitajana. Terveyden edistäminen on hänellä lähellä sydäntä ja erityisenä kiinnostuksen kohteena on sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen ja eriarvoisuuden vähentämiseen liittyvien ilmiöiden tarkastelu.

Arja Liinamo, Th, TtT, on Terveyden edistämisen yliopettaja, tutkintovastaava (Terveyden edistäminen, YAMK) ja projektipäällikkö Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hänellä on hyvin pitkä työkokemus terveyden edistämisen asiantuntija- ja tutkimustehtävissä. Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteen on erityisesti monialaisen terveyden edistämisen osaamisen ja toiminnan kehittäminen.

Kuvalähteet:

Kuva 1
Kuva 2
Kuva 3

”Ilmastonmuutos on 2000-luvun suurin haaste, joka uhkaa ihmisten terveyttä ja kehitystä. Mitä pidempään viivästämme toimintaa, sitä suuremmat ovat riskit ihmisten elämälle ja terveydelle.” (1) Selvitimme dokumentteja analysoimalla, miten ilmastonmuutos ilmenee sairaanhoitopiirien strategioissa. Tulokset osoittivat, että ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet ilmenevät strategioissa vielä niukasti.

Miten terveydenhuolto ja ilmastonmuutos liittyvät toisiinsa?

Ilmastonmuutos, kestävä kehitys ja hiilidioksidipäästöjen hillintä ovat olleet ajankohtaisia ja laajasti uutisoituja aiheita viime vuosina. Ilmastonmuutos nousi näkyvästi pinnalle erityisesti lokakuussa 2018, kun hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi erikoisraportin ilmastonmuutoksen tilasta.

Usein ilmastonmuutoksen yhteydessä puhutaan luontoa kohtaavista katastrofeista, mutta vaikutukset ihmisen arkeen, terveyteen ja hyvinvointiin sekä terveydenhuollon organisaatioiden toimintaan ovat yhtä merkittäviä ja ajankohtaisia. Ilmaston muuttuminen aiheuttaa uusia ja lisääntyviä terveysongelmia, esimerkiksi epidemioita, jotka edellyttävät terveydenhuollolta varautumista ja sopeutumista.

Terveydenhuollolla on merkitystä myös ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, johtuen sen toiminnan merkittävästä energian ja materiaalien käytöstä aiheutuvista kasvihuonepäästöistä. Ilmastonmuutos haastaa terveydenhuollon ammattilaisten osaamista ja koulutusta vastaamaan paremmin ilmastokriisin haasteisiin (2).

Terveydenhuollon rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä

Sosiaali- ja terveydenhuollolla on ainutlaatuisen asemansa, kokonsa ja vaikuttavuutensa puolesta mahdollisuus olla johtavassa roolissa hillitsemässä ilmastonmuutosta ja keskeisessä roolissa siihen sopeutumisessa. Kuitenkin terveydenhuollon havahtuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on ollut hidasta. Syyksi on tuotu esille se, että terveydenhuollossa usein keskitytään laajojen, globaalien terveyshaasteiden sijaan yksilöiden hoitoon ja sairauksien ehkäisemiseen alueellisesti. Tämän vuoksi ilmastonmuutoksen heijastuminen väestön terveyteen on jäänyt vähemmälle huomiolle. (3)

Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2022 toimeenpanon väliarviossa on tuotu esille, että kaikilla toimialoilla ilmastoriskejä ja sopeutumistarvetta ei vielä tunnisteta riittävän hyvin. Esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriössä ilmastonmuutokseen sopeutumisen liittyvä koordinaatiotyö on vasta aluillaan.(4) Ilmastonmuutosta ei ole Suomessa tutkittu terveydenhuollon organisaatioiden näkökulmasta. Lisääntyvässä määrin on kuitenkin kirjoitettu asiantuntijajulkaisuja ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksista ja sen näkymisestä terveydenhuollon kentällä. Muissa maissa ilmastonmuutosta terveydenhuollon näkökulmasta on tutkittu ja siitä on kirjoitettu Suomea enemmän.(5, 6, 7 )

Ilmastonmuutos sairaanhoitopiirien strategioissa

Sairaanhoitopiirien (n = 14) vuosina 2006-2019 julkaistuihin yleisiin- ja ympäristöstrategiohin kohdistunut dokumenttianalyysi osoitti, että ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet ilmenevät strategioissa vielä niukasti. Seitsemän sairaanhoitopiirin strategiasta nämä näkökulmat puuttuivat kokonaan. (8)

Sairaanhoitopiirien strategioissa ilmastonmuutos ilmenee arvona, vastuuna ja toimintaa ohjaavana periaatteena. Lisäksi sairaanhoitopiirit ovat nimenneet konkreettisia keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Keinoja ovat muun muassa:

• materiaalien, kuljetuksen, hankintojen ja rakennettujen tilojen resurssiviisaus
• hankintojen vastuullisuus
• jätteiden monipuolinen lajittelu ja määrien vähentäminen
• käytettävien materiaalien ja kemikaalien ympäristöystävällisyys
• toiminnan energiatehokkuus
• henkilökunnan tuottaman ympäristökuorman vähentäminen (8)

Ilmastonmuutoksen näkökulma nousee esille laajemmin erityisesti yhden sairaanhoitopiirin yleisessä strategiassa. Sairaanhoitopiirissä ilmastonmuutos on nostettu toimintaa ohjaavaksi strategiseksi painopisteeksi vuosille 2019-2020. Lisäksi sairaanhoitopiiri nimeää konkreettisia toimenpiteitä tämän arvovalinnan toteuttamiseksi. Tulevaisuuden työelämän kannalta on merkittävää sairaanhoitopiirin näkemys siitä, että henkilöstön osallistuessa kestävän kehityksen edistämiseen, heidän kokemuksensa työn arvosta ja mielekkyydestä lisääntyy.

Sairaanhoitopiirin ja toimialan ympäristövastuun kantaminen nähtiin tärkeänä tehtävänä. Kuitenkaan esiin ei noussut, millaisia keinoja sairaanhoitopiirit suunnittelevat tai käyttävät varautuakseen ja sopeutuakseen ilmastonmuutokseen.(8)

Kestävä kehitys työn merkityksellisyyden vahvistajana

Kestävästä kehityksestä on tulossa suunnitteluvaatimus terveydenhuollon organisaatioille. Selvityksemme tarkasteli ilmastonmuutosta uudesta terveydenhuollon näkökulmasta ja paljasti, että sitoutuessaan kestävän kehityksen mukaiseen toimintaan sairaanhoitopiiri edistää yhdenvertaisuutta, henkilökunnan osallisuutta ja työn merkityksellisyyttä (8). Kestävän kehityksen huomioon ottamisella on merkitystä, sillä terveydenhuollossa kilpaillaan osaavista työntekijöistä sekä henkilöstön vaihtuvuus ja työntekijävaje ovat suuria.

Strategian tavoitteena on luoda suunnitelmallinen kehys päätöksille, jotka toteutuvat organisaation päivittäisessä toiminnassa. Koko sairaanhoitopiirin toiminnan elinkaaressa kestävän kehityksen mukainen käyttäytyminen on kustannustehokasta ja vähentää hukkaa. Tämä edellyttää konkreettisia toimenpiteitä. Hukan vähentäminen voidaan nähdä muun muassa tämän hetken terveydenhuollossa vallitsevan LEAN-johtamisen ydinajatuksena.

Lisäksi ilmastotietämystä tulisi lisätä sosiaali- ja terveysalan opetussuunnitelmiin. Näin tulevaisuuden ammattilaisilla olisi paremmat valmiudet ilmastokriisin tuomiin haasteisiin. Terveydenhuollon kustannusten noustessa, resurssien kiristyessä ja väestön huoltosuhteen heiketessä kestävä kehitys tulisi nähdä terveydenhuollon strategisena vetovoimatekijänä.

”If you don’t like something, change it. If you can’t change it, change your attitude.” – Maya Angelou

Selvitys sairaanhoitopiirien strategioista ilmastonmuutoksen näkökulmasta on tehty osana Terveyden edistämisen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ja se on kokonaisuudessaan luettavissa täältä.

Lähteet

1. WHO 2018. Health and climate change. Verkkodokumentti. Luettu 16.3.202
2. Sitra 2018. Sata yhteiskunnan ilmastotekoa. Verkkodokumentti. Julkaistu 13.12.2018.
3. Eskola, J. – Lanki, T. 2019. Ilmastonmuutos vaikuttaa globaalisti terveyteen. Duodecim 2019, 135, no. 4, 321-323.
4. Mäkinen, K. – Sorvali, J. – Lipsanen, A. – Hildén, M. 2019. Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2022 toimeenpanon väliarviointi. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2019:11.
5. Eckelman, MJ. – Sherman, JD. 2018. Estimated Global Disease Burden From US Health Care Sector Greenhouse Gas Emissions. American Journal of Public Health. 2018 Suppelement 2, Vol. 108, 120-122.
6. MacNeill, AJ. – Lillywhite, R. – Brown CJ. 2017. The impact of surgery on global climate: a carbon footprinting study of operating theatres in three health systems. The Lancet Planetary Health Volume 1, Issue 9, December 2017, 381-388.
7. Malik, A. – Lenzen, M. – McAlister, S. – McGain, F. 2018. The carbon footprint of Australian health care. The Lancet Planetary Health Volume 2, Issue 1, January 2018, 27-35.
8. Rinne, I. 2020. Sairaanhoitopiirin strategiat ilmastonmuutoksen näkökulmasta. YAMK-opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveydenhuolto-alan ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelma. Metropolia ammattikorkeakoulu. (PDF)

Kirjoittajat

Iida Rinne, terveydenhoitaja (ylempi AMK), on valmistunut Metropolia Ammattikorkeakoulun terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmasta. Hän työskentelee sairaanhoitajana TYKSissä aikuisten teho-osastolla. Nykyiset työtehtävät, oma intohimo kestävään kehitykseen ja ekologisiin valintoihin sekä terveyden edistämisen opinnot herättivät kiinnostuksen ilmastonmuutokseen liittyviin näkökulmiin terveydenhuollon kentällä.

Arja Liinamo, Th, TtT, on Terveyden edistämisen yliopettaja, tutkintovastaava (Terveyden edistäminen, YAMK) ja projektipäällikkö Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hänellä on hyvin pitkä työkokemus terveyden edistämisen asiantuntija- ja tutkimustehtävissä. Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteen on erityisesti monialaisen terveyden edistämisen osaamisen ja toiminnan kehittäminen.