Kuntoutumisen asiantuntijoiden osallistuminen tutkimus- ja kehittämistoimintaan rikastuttaa ja uudistaa hyvien käytänteiden tutkimista ja kehittämistä. Mitä ovat sellaiset tutkimus- ja kehittäjäkumppanuutta edistävät käytännöt, jotka vahvistavat kuntoutujien osallistumista kuntoutuksen soveltavassa tutkimus- ja kehittämistoiminnassa?

Kuntoutuksessa tarvitaan moninaista yhteistyötä ja kumppanuuksia verkostoissa, jotta voidaan taata kuntoutujille mahdollisimman tehokkaat ja sujuvat kuntoutuspalvelut (Kuntoutuksen tutkimuksen kehittämisohjelma 2003: 16). Kuntoutuksen soveltavan tutkimus- ja kehittämistoiminnan (T&K-toiminnan) uudistamiseksi, tulevaisuuteen katsoen, tarvitaan rohkeutta miettiä kokonaisuutta uudella tavalla niin järjestelmän ja verkostojen kuin uudenlaisten toimintatapojen näkökulmasta (ks. Rantakokko ym. 2019). Verkostojen yhteistoiminnassa sekä kuntoutujien, ammattilaisten sekä tutkijoiden kumppanuudessa voidaan kehittää kuntoutuksen hyviä nykykäytäntöjä sekä tuottaa uusia kuntoutuskäytäntöjä (Sipari & Mäkinen 2012: 11).

Soveltavan tutkimustoiminnan tarkoituksena on käytäntöjen kehittäminen hyödyntämällä tutkimustietoa (Anttila 1996). Usein kuntoutujien osallistuminen kuntoutuksen soveltavaan T&K-toimintaan on toteutunut kyselyihin vastaamalla tai erilaisten haastatteluiden keinoin. Osallistuminen on tällöin rajautunut tutkimuksen informanttina toimimiseen. Millaista voisikaan olla tutkimus- ja kehittämistoiminta, jossa mahdollistuu kuntoutujan aktiivinen osallistuminen ja toimijuus? Juuri siis ne samat asiat, joita kuntoutuksen valtaistava paradigma korostaa (Järvikoski ym. 2017: 78).

Tutkimus- ja kehittäjäkumppanuudessa kuntoutujat eivät ole tutkimuksen kohteita vaan aktiivisesti osallistuvia yhdenvertaisia kumppaneita ammattilaisten ja tutkijoiden kanssa (Harra & Sipari & Mäkinen 2017: 145; Lehtonen ym. 2020). Kumppanuudessa kokemusperäinen asiantuntijuus yhdistyy ammattilaisten ja tutkijoiden osaamiseen.

Tutkimus- ja kehittäjäkumppanuus voi toimia tehokkaana tulosten jakamisen sekä jalkauttamisen keinona ja linkkinä organisaatioiden, ammattilaisten, kuntoutujien sekä niitä ympäröivien sidosryhmien välillä (Hoekstra ym. 2020). Tutkimus- ja kehittämiskumppanuus edistää näin potentiaalisesti tutkitun tiedon ja käytännön välisen kuilun umpeen kuromista (Greenhalg ym. 2016).

Kuntoutujien mahdollisuus osallistua asiantuntijoita T&K-toimintaan mahdollistaa merkityksellisten tutkimusaiheiden tunnistamisen kuntoutujien näkökulmasta sekä relevantin tutkimustiedon tuottamisen (Sipari & Mäkinen 2012: 11; Lehtonen ym. 2020). Hoekstran ym. mukaan kuntoutujien osallistumisen mahdollistaminen kumppaneina T&K-toiminnassa edistää tuloksellisempaa kuntoutustoimintaa tulevaisuudessa.

Tutkimus- ja kehittäjäkumppanuutta edistävät käytännöt

Anna Kaipaisen (2020) tutkimuksellisessa kehittämistyössä tartuttiin tutkimus- ja kehittäjäkumppanuusilmiöön. Työn tarkoituksena oli kehittää tutkimus- ja kehittäjäkumppanuutta edistävää käytäntöä kuntoutuksen soveltavassa T&K-toiminnassa kuntoutujan osallistumisen vahvistamiseksi.

Tutkimuksellisen kehittämistyön toimintaympäristönä oli JAMK:n ja Metropolia Ammattikorkeakoulun kolmivuotinen kehittämishanke REcoRDI. Hankkeen tarkoituksena on kehittää kuntoutuksen soveltavaa TKI-toimintaa sekä vahvistaa osaamista ja verkostoitumista T&K-toiminnassa ihmisten toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistämiseksi. (Rantakokko ym. 2019.) Metropoliassa kehittämisen painopisteitä hankkeessa ovat asiakaslähtöinen kuntoutus, osallistumista mahdollistava kuntoutuminen arjessa ja yhteiskehittely älykkäissä kuntoutuskäytännöissä. Nämä kehittämisen painopisteet on yhdistetty osallistuvan tutkimuskumppanuuden teemaksi. (Sipari 2020.)

Kaipaisen (2020) tutkimuksellinen kehittämistyö toteutui toimintatutkimuksellisella otteella ja aineisto kerättiin laadullisin menetelmin teemahaastatteluiden ja yhteiskehittelyn keinoin. Tiedontuottajina oli viisi kuntoutujaa, jotka olivat osallistuneet aiemmin tutkimus- ja kehittäjäkumppaneina kuntoutuksen soveltavaan T&K-toimintaan. Lisäksi osallistujia olivat kolme kuntoutuksen ammattilaista, joilla oli kokemusta tutkimus- ja kehittäjäkumppanuudesta sekä kaksitoista Metropolian innovaatiokeskittymän kehittäjäverkoston jäsentä.

Pirun hauskaa yhdessä oppimista ja yhteistoimintaa

Kuviossa 1 on tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksista yhteenvetona tuotettu kuvaus tutkimus- ja kehittäjäkumppanuutta edistävistä käytännöistä. Tutkimus- ja kehittäjäkumppanuuden sillalle kuntoutujat ja ammattilaiset astelivat yhdessä.

Kuvio 1. Tutkimus- ja kehittäjäkumppanuuden silta, jossa kuvataan tutkimus- ja kehittäjäkumppanuutta edistäviä käytäntöjä (Kaipainen 2020)

Tutkimus- ja kehittämiskumppanuudessa yhteistoiminta ja yhdessä oppiminen oli keskeistä. Parhaimmillaan yhdessä tekeminen on ”pirun kivaa ja hauskaa”, kuten eräs osallistuja asian muotoili.

Tuloksissa painottuivat kumppanuutta edistävät arvot ja asenteet, jotka olivat yhdenvertaisuus, avoimuus, positiivisuus, rehellisyys sekä psykologinen turvallisuus. Tällöin oli mahdollista lähteä ”rohkeesti kokeilemaan” ja samalla ”opitaan toinen toisiltamme.” Tärkeää oli vastavuoroinen dialogi vuorovaikutuksessa. Kumppanuutta edistävät arvot, asenteet ja diaglogi toimivat kuin sillankaiteina, jotka tukivat osallistujia koko prosessin ajan (kuvio 1).

Tutkimus- ja kehittäjäkumppanuutta edistävissä käytännöissä korostuivat kumppaneiden välinen luottamus sekä yhteistöllisyys. Vapaamuotoinen tutustuminen oli tärkeää: ”Käytiin Rossossa syömässä aina koko porukalla kesken päivän. Siinä tutustuttiin parhaiten ja sai niin ku semmosen tunteen, että kuului porukkaan.”

Tutkimus- ja kehittäjäkumppanuus perustui yhteisille tavoitteille ja tahtoon tehdä yhteistyötä. Tutkimus- ja kehittämiskumppanuutta edistävissä käytännöissä ratkaisuja kysymyksiin etsitään yhdessä. Kuntoutuksen ammattilainen kuvasi asiaa näin: ”Antoisimmat hetket oli keskustelutilaisuudet, kun haettiin yhdessä sitä yhteistä näkemystä siinä.”

Ideoita visioitiin yhteistoiminnassa osallistavien, luovien ja monipuolisten työskentelytapojen avulla. Teknologia ja digitaaliset ratkaisut mahdollistivat etäyhteyksin osallistumisen ja pelilliset menetelmät.

Kuntoutujien osallistumisen mahdollistumiseksi tuli kuntoutujien yksilölliset toiveet ja tarpeet huomioida. Oli hyödyllistä myös kartoittaa, mitä erilaista osaamista ja taitoja kuntoutujilla on – ei vain kuntoutumisen asiantuntijoina, vaan laajemminkin. Roolit ja vastuut määriteltiin yhdessä.

Kuntoutujien mielekäs osallistuminen tuli huomioida prosessin kaikissa vaiheissa, jotta tutkimus- ja kehittäjäkumppanuus pääsee aidosti toteutumaan. Kumppanuussuhteen rakentamiseen, toimintatapoihin sekä toteutukseen liittyvät erityspiirteet tuli ottaa huomioon toiminnassa.

Tutkimus- ja kehittäjäkumppanuuden vahvistaminen tulevaisuudessa

Tulevaisuudessa tulisi pohtia sitä, kuinka varmistetaan kuntoutujien yhtäläinen pääsy mukaan T&K-toimintaan. Tärkeää olisi myös hyödyntää tutkimus- ja kehittämistoimintaan jo kumppaneina osallistuneita kuntoutujia. Nämä muutosagentit olisivat oiva voimavara tiedottamaan tutkimus- ja kehittäjäkumppanuustoiminnasta sekä juurruttamaan uutta käytäntöä tulevaisuudessa.

Kaipaisen (2020) tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksia hyödynnetään REcoRDI-hankkeessa kehitettävässä osallistuvan tutkimuskumppanuuden mallissa. Osallistuvan tutkimuskumppanuus -mallia rakennetaan hankkeessa moninäkökulmaisesti ja perustuen kansainväliseen kirjallisuutteen (Lehtonen ym. 2020) sekä hankkeessa toteutettuihin lukuisten työpajojen tuloksiin.

Kevään 2021 aikana REcoRDI-hankkeessa toteutuu osallistuvan tutkimuskumppanuuden kehittävä koulutusprosessi, jossa kuntoutuksen ja kuntoutumisen asiantuntijat sekä tutkijat ja kehittäjät yhdessä kouluttautuvat, arvioivat ja kehittävät mallia edelleen. Osallistuvan tutkimuskumppanuuden malli kuntoutuksen soveltavaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan julkaistaan tulevaisuudessa saavutettavana elektronisena julkaisuna.

Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön: Kaipainen, Anna 2020. ”Tutkimus- ja kehittäjäkumppanuutta edistävät käytännöt kuntoutuksen soveltavassa tutkimus- ja kehittämistoiminnassa”. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Kirjoittajat

Anna Kaipainen, fysioterapeutti (YAMK), projektisuunnittelija, Metropolia AMK
Nea Vänskä, lehtori ja REcoRDI-hankkeen tutkija, Metropolia AMK

Lähteet

Anttila, P. 1996. Tutkimisen taito ja tiedonhankinta: taito-, taide- ja muotoilualojen tutkimuksen työvälineet. Tutkimisen taito ja tiedonhankinta. Helsinki: Artefakta 2. Akatiimi.

Greenhalgh T, Jackson C, Shaw S, Janamian T. 2016. Achieving Research Impact Through Co-creation in Community-Based Health Services: Literature Review and Case Study. The Milbank Quarterly 94, 2, 392–429.

Harra, T, Sipari S, Mäkinen, E. 2017. Hyvää tahtova hyvinvointipalvelujen kehittäjäkumppanuus. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kairala, Maarit & Lyly, Hannu & Niskala, Asta (toim.): Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino Oy. 145-164.

Hoekstra F, Mrklas KJ, Khan M, ym. 2020. A review of reviews on principles, strategies, outcomes and impacts of research partnerships approaches: a first step in synthesising the research partnership literature. Canada: Health Research Policy and Systems 18:51 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7249434/pdf/12961_2020_Article_544.pdf

Järvikoski A, Martin M, Kippola-Pääkkönen A, Härkäpää K. 2017. Asiakkaan kehittämisosallisuus kuntoutuksessa. Teoksessa Pohjola A, Kairala M, Lyly H, Niskala A. (toim.): Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino Oy. 58–81.

Kuntoutuksen tutkimuksen kehittämisohjelma 2003. Kuntoutusasiain neuvottelukunta Julkaisuja 2003:19. Sosiaali- ja terveysministeriö.

Lehtonen K, Vänskä N, Sipari S, Harra T, Helenius S. 2020. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksen soveltavassa tutkimuksessa – kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kuntoutus 43(3):6-19.

Rantakokko, Sipari, Paltamaa, Korniloff, Vänskä, Lehtonen. 2019. Recordi. Monialaisen kuntoutuksen soveltavan tutkimustoiminnan vahvistaminen ekosysteemissä. Kuntoutus 42(3):44-48.

Sipari S. 2020. Ratkaistavana kuntoutumisen hyvä tulevaisuus. REcoRDI-kehittämishanke – osaamista ja verkostoitumista kuntoutuksen soveltavaan tutkimukseen. https://www.metropolia.fi/tutkimus-kehittaminenja-innovaatiot/hankkeet/recordi/

Sipari S, Mäkinen E. 2012. Yhdessä rakentuva kuntoutusosaaminen. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 6/2012. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/122860/AATOS_6.pdf?sequence=1

Tunnetaidot – olivatpa ne sitten heikkoja tai vahvoja – ovat läsnä kaikissa tunnetilanteissa (Jääskinen 2017: 34–35) ja vaikuttavat osallistumiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa (Kuusikko-Gauffin 2011: 17). Tunnetaitojen vahvistamisen voidaan näin ollen katsoa olevan keskeinen osa autismikirjon henkilön osallistumisen mahdollistumista ja itseluottamuksen vahvistumista. Tunnetaidot vaikuttavat keskeisesti osallistumiseen ja kuntoutumiseen. Niiden vahvistaminen ja harjoittelu on huomioitava kaikessa toiminnassa ja ympäristön tulee mahdollistaa kaikenlaisten tunteiden ilmaisu.

Autismikirjon henkilöt perheineen ovat ilmaisseet kokemuksensa yhteiskuntaan osallistumisen esteistä. On tärkeää tunnistaa näitä esteitä ja tuottaa interventioita ja ohjeita, joiden avulla yhteiskuntaan osallistumisen esteet voidaan poistaa. Tutkitulla tiedolla ja sen jakamisella on merkittävä osa esteiden poistajana, sillä sen avulla voidaan levittää paikkansapitävää tietoa autismista sekä murtaa siihen liittyviä myyttejä. (Wallace & Guldberg & Bailey 2019: 63.) Näin voidaan myös vaikuttaa asenne-esteettömyyden toteutumiseen yhteiskunnassa (Oksanen & Sollasvaara 2019: 19–21).

Tunnetaitoja harjoittelemalla vahvistetaan niin osallistumisen mahdollisuuksia kuin hyvinvointiakin. Tunnesäätelyn haasteilla on todettu olevan yhteys mielenterveyteen, sillä niihin liittyvät haasteet voivat aiheuttaa masennusta ja ahdistusta (Santomauro & Sheffield & Sofronoff 2017). Haasteet tunnetaidoissa vaikuttavat myös sosiaalisiin tilanteisiin osallistumiseen. Sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät haasteet vaikuttavat esimerkiksi vaikeuteen muodostaa ystävyyssuhteita tai ymmärtää omia ja muiden tunteita tai ajatuksia. (Kuusikko-Gauffin 2011: 17.)

Autismikirjon häiriöön kuuluvista vuorovaikutukseen liittyvistä haasteista huolimatta vuorovaikutustutkimus on osoittanut, että autismikirjon henkilöillä on erityisiä tapoja kommunikoida muiden ihmisten kanssa (Stevanovic & Koskinen 2018).

Autismisäätiössä keväällä 2019 toteutettu kysely osoitti, että työntekijöiden arvion mukaan autismikirjon henkilöillä puutteet tunnetaidoissa ovat yleisiä (Oksanen: 2019). Autismisäätiössä toteuttamani tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää autismikirjon henkilön tunnetaitoja edistäviä toimintatapoja osallistumisen vahvistumiseksi. Kehittämistyössä haluttiin keskittyä vahvaa tukea arjessaan tarvitseviin autismikirjon henkilöihin. Kehittämistyön aineisto kerättiin kolmen kehittämistehtävän avulla. Tietoa kerättiin autismikirjon henkilön läheisiltä teemahaastatteluin sekä Autismisäätiön henkilöstöltä kahdessa yhteiskehittelyn menetelmiä hyödyntävässä ryhmäkeskustelussa.

Aito ja arvostava kohtaaminen sekä vuorovaikutus

Kehittämistyön tuloksissa ilmeni, että tunnetaitoja opitaan vuorovaikutuksessa ja taitoja harjoitellaan yhdessä autismikirjon henkilön kanssa. Tunteista myös puhutaan jatkuvasti kaikissa tilanteissa ja kaikkialla. Tunnetaitojen harjoittelua on hyvä porrastaa, kuten minkä tahansa muunkin taidon harjoittelua. Tunteiden ilmaisua harjoitellaan ensin tutuissa ja turvallisissa ympäristöissä tuttujen ihmisten kanssa. Tämän jälkeen harjoittelua jatketaan uusissa ympäristöissä.

Tunnetaitoja edistäviin toimintatapoihin kuuluu autismikirjon henkilön osaamisen ja voimavarojen jatkuva näkyväksi tekeminen ja positiivissävytteinen vuorovaikutus. Kun yksilön kokemus omasta kyvykkyydestä vahvistuu, voimistuu myös hänen kokemuksensa elämänhallinnasta ja osallistuminen ympäröivään yhteiskuntaan mahdollistuu (Oksanen 2019: 58–60).

Toimintatavoissa huomioidaan autismikirjon henkilön yksilöllisyys, kuten yksilön taidot, tarpeet, tausta ja mielenkiinnon kohteet sekä tavat ilmaista tunteita ja kommunikoida. Esimerkiksi haasteellinen käyttäytyminen voi johtua aistikanavien tuottamista aistimuksista. Aistipoikkeavuuksin kanssa selviytymistä voidaan harjoitella sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla yksilöllisesti mukautettujen toimintatapojen kautta. (Ikonen et. al. 2015: 16–19.) Tunnetaitoja opeteltaessa on huomioitava autismikirjon henkilön osaaminen ja vahvuudet sekä hänelle mielekkään toiminnan mahdollistuminen. Samalla korostetaan sitä, mikä osataan jo ja iloitaan onnistumisista sekä edistymisestä.

Autismikirjon henkilön kanssa puhutaan hänen kieltään, häntä ymmärretään ja rohkaistaan näyttämään tunteitaan ja kertomaan niistä. Näin luodaan kaikenlaisten tunteiden ilmaisun sallivaa luottamuksen ilmapiiriä. Aito ja arvostava kohtaaminen sekä henkilön kokemusten kuuleminen on keskeistä (Parikka & Halonen-Malliarakis & Puustjärvi 2017: 26–28). Autismikirjon henkilölle annetaan aikaa ja autetaan tunteiden käsittelyssä. Tunteille tarvitaan sanat, jotta tunteita voidaan työstää omissa ajatuksissa. Siksi tunteita on tärkeää nimetä ja keskustella niistä eri yhteyksissä. (Keltikangas-Järvinen 1994: 172–173.)

Tunteita ei sanoteta autismikirjon henkilön puolesta, vaan autetaan löytämään omat sanat ja/tai kuvat omille tunteille. Valmiiden tunnekuvien käyttämisen ohella tunteita voidaan esimerkiksi piirtää, valokuvata tai etsiä internetistä omia tunteita vastaavia kuvia. Lisäksi tunteiden tunnistamisen harjoittelussa on tärkeää huomioida kehollisuus eli tunnistaa, missä tunteet tuntuvat.

Ympäristön suuri merkitys

Tunnetaitoihin ja osallistumiseen liittyen kehittämistyön aineistossa korostui fyysisen ja sosiaalisen ympäristön merkitys. Ympäristöllä on suuri vaikutus siihen, miten tunteita opitaan käsittelemään, ilmaisemaan ja sanottamaan. Autismikirjon henkilön kanssa ympäristötekijöiden vaikutus tunteisiin on huomioitava. Ulkoista ympäristöä ja struktuureja muokaten autismikirjon henkilön ympäristö voidaan muokata turvalliseksi ja aistipoikkeavuuksia lievittäväksi, jolloin turvallinen osallistuminen mahdollistuu (Ikonen et.al. 2015: 16–19).

Autismikirjon henkilön ympäristöön on kyettävä vaikuttamaan esimerkiksi kuormittavia tekijöitä vähentäen. Uusia tilanteita strukturoidaan ja ennakoidaan esimerkiksi kuvallisesti ja/tai kirjallisesti. Ympäristöjen suunnittelussa on huomioitava tilat, joissa on mahdollisuus rentoutua ja rauhoittua ja ilmaista kaikenlaisia tunteita. Ryhmiä suunniteltaessa huomioidaan ihmisten väliset henkilökemiat ja se, että tunteet tarttuvat. Toisaalta huomioidaan vertaisuus, sillä toisilta autismikirjon henkilöiltä on mahdollista oppia tunteiden ilmaisua ja käsittelyä. Lisäksi tarjotaan mahdollisuuksia valita ja vaikuttaa tapahtumiin. Osoitetaan, että toiveet kuullaan ja tartutaan niihin heti kun niitä tuodaan esiin. Yksilön hallinnantunne vahvistuu, kun hän pääsee itse vaikuttamaan lopputulokseen ja hänellä on kokemus siitä, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin (Keltikangas-Järvinen 1994: 176–184, 279).

Autismikirjon henkilön kanssa toimittaessa on ymmärrettävä oma rooli tunteiden käsittelyn mahdollistajana ja uskallettava kohdata tunteva ihminen.

Yhteistyötä ja positiivista kuuntelevaa vuorovaikutusta suhteessa kaikkiin toimijoihin

Tunnetaitoja vahvistavissa toimintatavoissa huomio kiinnitetään yhä vahvemmin tiedon jakamiseen ja jaettuun päätöksentekoon autismikirjon henkilöä koskevissa asioissa. Autismikirjon henkilön verkostossa huomioidaan positiivinen ja kuunteleva vuorovaikutus suhteessa kaikkiin toimijoihin. Lisäksi ymmärretään kontekstin vaikutus opittuihin taitoihin ja ymmärretään, että kaikkea ei voida heti toteuttaa uudessa ympäristössä.  Autismikirjon henkilön verkostoissa suunnataan yhteisten toimintatapojen, tavoitteiden sekä arvojen jakamiseen, luomiseen ja kehittämiseen. Kaikkien verkostossa toimivien tulee ymmärtää, mitä autismikirjon henkilön kannalta tarkoittaa, että hänellä on hyvä ja turvallinen olla.

Koska autismikirjon henkilöillä on usein haasteita tunnetaidoissa, on hyvä pohtia, miten ohjaajien toteuttamaa tunneviestintää voidaan yhdenmukaistaa. Luodaan yhdessä sovitut toimintatavat ja toimintakulttuurit siihen, miten asiakkaita tuetaan tunnetaidoissa ja miten asioita tuodaan esille. Yhdessä jaetaan käsityksiä siitä, mitä tehdään, miksi tehdään ja miten toimitaan.

Tarvitaan myös työntekijöiden tunnetaitoihin liittyvän ammattitaidon jatkuvaa lisäämistä ja ylläpitämistä. On huolehdittava myös työntekijöiden jaksamisesta ja tuettava itsereflektiossa, jotta autismikirjon henkilön tunteisiin kyetään vastaamaan. Toisinaan toisten tunteisiin samaistuminen voi olla uuvuttavaa, ja siksi omien rajojen tunnistaminen ja selkeyttäminen on tärkeää (Jääskinen 2017: 25). Työntekijöiden ymmärryksen ja empatian vahvistumiseksi tarjotaan tietoa myös siitä, mitkä kaikki asiat voivat vaikuttaa tunteiden taustalla.

Työyhteisössä hyväksi havaittuja toimintatapoja on tärkeä jakaa aktiivisesti. Voi esimerkiksi perustaa jatkuvasti täydentyvän sähköisen kuva- ja tehtäväpankin yhteiseen käyttöön. Ryhmäkeskusteluissa koettiin tärkeänä, että työntekijät kertovat, vinkkaavat, opastavat, ohjeistavat ja antavat toinen toisilleen työkaluja, esimerkiksi Autismisäätiön eri yksiköissä kiertäen.

Omat kokemukset, oivallukset ja tunteet kuuluville

Osallisuutta edistetään osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia tukemalla. Kehittämisessä huomioidaan kokemusasiantuntijuutta sekä asiakaslähtöisyyttä huomioivat toimintamallit. (Osallisuus 2020.) Kehittämistyön aineiston perusteella keskeisenä tunnetaitoja vahvistavana toimintamallina nähtiin autismitietoisuuden lisääminen ja samanarvoisuuden korostaminen yhteiskunnallisella tasolla. Tähän voidaan vaikuttaa tarjoamalla autismikirjon henkilölle mahdollisuuksia kertoa kokemuksistaan ja oivalluksistaan esimerkiksi tunnetaitoihin liittyen.

Lisäksi autismikirjon henkilöillä on oltava mahdollisuus kertoa, millainen on turvalliseksi koettu ympäristö, jossa tunteiden ilmaisu mahdollistuu. Ennen muuta heillä on oltava mahdollisuus vaikuttaa ympäristöihin, joissa he toimivat. Keskeistä on, että autismikirjon henkilöillä on mahdollisuus liikkua yhteiskunnassa ja näyttää tunteitaan monin eri tavoin.

Kirjoittaja

Mari Imppola, toimintaterapeutti, kuntoutuksen (ylempi AMK) tutkinto-ohjelma. Imppola työskentelee Autismisäätiössä valmentajana ja toimintaterapeuttina.

Kirjoitus perustuu Imppolan tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Jokaisella täytyy olla oikeus purkaa omia tunteitaan.” Autismikirjon henkilön tunnetaitoja edistävien toimintatapojen kehittäminen osallistumisen vahvistumiseksi. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2020.

Lähteet

Ikonen, Toni & Karjala, Marjatta & Kortelainen, Susanna & Mäkelä, Miia & Nevalainen, Minna & Oksala, Laura & Ruusuvuori, Sirkku & Roponen, Tarja & Salmi, Katja & Suvanto, Elina 2015. Autismikäsikirja 2.0. Eteva kuntayhtymä julkaisuja 1/2015.  <https://www.eteva.fi/globalassets/tiedostot/eteva/oppaat-ja-julkaisut/autismikasikirja-2.0.pdf>. Luettu 26.10.2020.

Jääskinen, Anne-Mari 2017. Mitä sä rageet? Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen. Helsinki: Lasten keskus ja Kirjapaja Oy.

Keltikangas-Järvinen, Liisa 1994. Hyvä itsetunto. Helsinki: WSOY.

Kuusikko-Gauffin, Sanna 2011. Social anxiety and emotion recognition in autism spectrum disorders. Väitöskirja. Oulun yliopisto.

Oksanen Jonna 2019.  Hanketyöntekijä. Autismisäätiö. Helsinki. Tunteet haltuun ja hyödyksi -hanke. Hanke-hakemus. Aineisto tekijällä.

Oksanen, Jonna 2019. Positiivisen psykologian opit hyödyksi arjessa. Toimintamalli autismikirjon henkilöiden stressinhallintaan ja onnellisuuden tukemiseen. Helsinki: Autismisäätiö.

Osallisuus 2020. Hyvinvointi ja terveyserot. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. <https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus>. Luettu 10.2.2020.

Parikka, Jaana & Halonen-Malliarakis, Niina & Puustjärvi, Anita 2017. Vaikeudesta voimaksi. Neuropsykiatriset häiriöt ja niiden huomioiminen koulussa. 2. Painos. Helsinki: Finn Lectura.

Santomauro, Damian & Sheffield, Jeanie & Sofronoff, Kate 2017. Investigations into emotion regulation difficulties among adolescents and young adults with autism spectrum disorder. Journal of Intellectual & Developmental Disability 42 (3). 275–284.

Stevanovic, Melisa & Koskinen, Emmi 2018. Sosiaalinen vuorovaikutus autismikirjon häiriössä – keskusteluntutkimuksen näkökulma. Lääketieteellinen Aikakausikirja 134 (21). 2120-2126. <https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/264096/duo14588.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Luettu 26.10.2020.

Wallace, Simon & Guldberg, Karen & Bailey, Anthony 2019. Tutkimuskatsaus autismiin 2019. Deduktia. Eteva kuntayhtymä. Helsinki: Copy-Set Oy.

Elinikä pitenee, eläkeläisten määrä ja palveluiden tarve kasvaa (Marinin hallitusohjelma 2019:146).  Väestön ikääntyminen haastaa kehittämään palveluita, jotka pienentävät sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia ja tehostavat työtä (Härkäpää & Järvikoski & Salminen 2016: 31). Ryhmä soveltuu lähes aina kaikkiin kuntoutuksiin ja tarjoaa toimintaympäristön, jossa kuntoutuja voi tähdätä kohti omia sekä ryhmän tavoitteita (Salminen 2016: 301). Ryhmäkuntoutus on pyörinyt työpaikallani jo vuosia samalla kaavalla, mutta voisiko siihen saada uudistusta näkökulmaa muuttamalla?

Toimijuus käsitteenä perustuu uudenlaiseen ja aiempaa toiminnallisempaan käsitykseen myös vanhoista ihmisistä. Se korostaa ihmisen toiminnan tavoitteellista ja merkityksellistä luonnetta. Perusajatuksena on, että toimijuus on jotain, mikä rakentuu ja muotoutuu modaalisten ulottuvuuksien haluamisen, täytymisen, voimisen, osaamisen, tuntemisen ja kykenemisen yhteisenä vuorovaikutuksena. (Jyrkämä 2012: 243–148.)

Pikkaraisen (2020) tutkimuksen mukaan ikääntyneiden kuntoutuksessa tulisi hyödyntää toimijuuteen perustuvaa lähestymistapaa. Onnistunut, arkeen voimavaroja antava kuntoutus syntyy ikääntyneen toimijan ja kuntoutukseen vaikuttavien tekijöiden välisenä vastavuoroisena oppimis- ja muutosprosessina. Toimijuuteen perustuva kuntoutus täydentää perinteistä toimintakykylähtöistä kuntoutusta. (Pikkarainen 2020: 6.) Toimijuus kuntoutustavoitteena ohjaa tarkastelemaan kuntoutumista osana kuntoutujan yksilöllistä elämää ja sosiaalista pärjäämistään eikä vain fyysisenä toimintakykynä (Reunanen 2017: 88–91).

Tämä kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöni, jonka tarkoituksena oli kehittää ryhmäkuntoutusta ikääntyneen toimijuuden vahvistumiseksi arjessa. Tutkimuksellinen kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksena, ja aineisto kerättiin kolmessa vaiheessa. Ensimmäinen aineistokeruu toteutettiin ryhmäkeskusteluna ammattilaisten kanssa, toinen vaihe ryhmäkeskusteluna kuntoutujien kanssa. Kolmas aineistokeruuvaihe järjestettiin yhteiskehittelynä kehittäjäryhmälle, joka muodostui Pysy kotikuntoisena -ryhmän kuntoutujista, kuntohoitajasta sekä fysio- että toimintaterapeuteista.

Kuntoutujalähtöisyys ja arkiaskareiden harjoittelu

Kuntoutujalähtöinen ryhmäkuntoutuksen suunnittelu ja ohjaus sekä arjen toimintoja tukevat harjoitteet ryhmäkuntoutuksen toteutuksessa edistävät ikääntyneen toimijuutta arjessa. Kuntoutujalähtöiseen toiminnan suunnitteluun ja ohjaukseen kuuluvat:

• ammattilaisten valmistautuminen ryhmäkuntoutukseen (ryhmäkokojen ja ohjaajien määrän suunnittelu, kriteerit ryhmiin pääsylle, ryhmät toimintakyvyn perustella valinnanvapaus säilyttäen)
• perehtyminen kuntoutujien arkiympäristöön ja taustatietoihin keskustellen yhdessä kuntoutujan kanssa
• tavoitteen asettaminen, päivittäminen ja seuranta ammattilaisen tuella. Kokonaistavoitteen lisäksi tulee nimetä pienempi, käytännönläheinen osatavoite, jonka saavuttamista ja päivittämistä seurataan yksilöllisen aikataulun mukaan
• avoin vuorovaikutus, jonka avulla mahdollistetaan yksilöllinen ohjaus, suunnittelu ja seuranta, sekä vertaistuki ja neuvot kaikkien saataville
• sopivien kotiharjoitteiden ohjaus.

Ryhmäkuntoutuksessa tulee harjoitella arjen toimintoja, ihan käytännön tasolla. Harjoitteissa tulisi olla:

• toiminnallisuutta, liikkeiden yhdistelemistä, kuten pölynimurin perässä vetämistä ja lattialta ylösnousemista, jossa yhdistyvät lihasvoimien ja tasapainon vahvistaminen
• hienomotoriikan harjoitteita, kuten kutomista ristisanojen tekemistä
• aivojumppaa, kuten pelejä, leikkejä ja ongelmanratkaisutehtäviä.

Toimintakyvyn merkitys toimijuuden mahdollistajana on suuri, ja toimintakyky nivoutuukin toimijuuden ympärille tiukasti niin, että ne täydentävät toinen toistaan.

Kirjoittaja

Kirsi Hautaviita, fysioterapeutti Peruskuntaturvayhtymä Karviaisessa ja kuntoutuksen (ylempi AMK) – opiskelija

Lähteet

Härkäpää, Kristiina & Järvikoski, Aila & Salminen, Anna-Liisa 2016. Teoriat, viitekehykset ja mallit kuntoutusta ohjaamassa. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne (toim.): Kuntoutuminen. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Jyrkämä, Jyrki 2012. Toimijuus ja terveyden edistäminen. Teoksessa Näslindh-Ylispangar, Anita: Vanhuksen terveyden, hyvinvoinnin ja hyvän elämän edistäminen. Helsinki: Edita Publishing.

Marinin hallitusohjelma 2019. Osallistava ja osaava Suomi. 3.6 Oikeudenmukainen, yhdenvertainen ja mukaan ottava Suomi. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161931/VN_2019_31.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Pikkarainen, Aila 2020. Ikääntyneiden aikuisten toimijuus kuntoutuksessa. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/71384/978-951-39-8250-8_vaitos18092020.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Reunanen, Merja A.T. 2017. Toimijuus kuntoutuskokemusten kerronnassa ja fysioterapian kohtaamisissa. Lapin yliopisto. https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/62863/Reunanen_Merja_ActaE_216_pdfA.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Salminen, Anna-Liisa 2016. Ryhmämuotoinen kuntoutus. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne (toim): Kuntoutuminen. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.