Päivystys on hoidon solmukohta, jonka kautta kuntoutujat siirtyvät osastolle tai tilanteen tasaannuttua takaisin kotiinsa. Ikääntynyt kuntoutuja, jolla on kotona pärjäämisen kanssa eri asteisia haasteita, saattaa ohjautua kotiin päivystyksestä liian usein ilman hänen tarvitsemaansa kuntoutusta. Kuntoutusprosessin käynnistymisvaihe voi alkaa perinteisen lähetemallin avulla, jossa lääkäri tai muu ammattilainen ohjaa kuntoutujan esimerkiksi fysioterapiaan. Kuntoutuksesta hyötyviä voidaan seuloa kuitenkin myös seulontatesteillä (Kerminen, Jäppinen, Kiviniemi, Tikkanen, Havulinna 2019).
Suuret ikäluokat vanhenevat, joten terveydenhuollon palveluiden tarve tulee tulevaisuudessa kasvamaan. Laitosasuminen ja sairaalassa käyminen on lisäksi kallista. Terveydenhuollon onkin syytä ottaa käyttöön uusia toimintamalleja, joiden avulla varaudutaan tulevaan.
Geriatriset interventiot täytyisi kohdentaa iäkkäillä varsinkin heikkous-raihnausoireyhtymää tai sen esiastetta poteville kuntoutujille (Tikkanen 2015: VII). Lääketieteen sanastolautakunta puoltaa termin gerastenia käyttämistä hauraus-raihnausoireyhtymän rinnalla. Luonnehdintaan kuuluvat muun muassa uupumus, heikkous, hitaus, tahaton painon lasku ja fyysinen inaktiivisuus. (Lääketieteen sanastolautakunta 2015.)
Iäkkään kuntoutujan päivystyksen toimenpiteitä vaativa sairaus tai vamma voidaan toisinaan hoitaa niin, että hän ei joudu siirtymään osastolle akuutin hoidon jälkeen. Kotona pärjäämisessä saattaa olla kuitenkin toimintakyvyn osalta haasteita, jonka vuoksi tarvitaan esimerkiksi fysioterapeutin tai toimintaterapeutin kotikäyntiä tai avokuntoutusta. Erityisesti kotiutuminen sairaalasta on kriittinen vaihe kuntoutuksen jatkuvuuden kannalta (Pöyry & Perälä 2003: 9). Gerasteniakuntoutujien seulomista potilasvirrasta, kuntoutuksen tarjoamista sitä tarvitseville iäkkäille, akuutin hoidon aikana tarjottavaa kuntoutusta sekä tiedon kulkua kotikäyntejä tarjoaviin yksiköihin on syytä kehittää, jotta mahdollisimman moni pystyy asumaan kotonaan.
Tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää kuntoutusprosessin käynnistymisvaihetta yli 65-vuotiaan päivystykseen tulevan henkilön kotona pärjäämisen tueksi Hyvinkään sairaalassa. Kehittämistyöhön osallistui yli 65-vuotiaita kuntoutujia sekä kuntoutuksen ja hoitotyön ammattilaisia erikoissairaanhoidosta sekä perusterveydenhuollosta.
Iäkäs kuntoutuja päivystyksessä
Tyypillinen päivystykseen tuotu gerasteniakuntoutuja on lattialta kaatuneena löydetty liikuntakyvytön vanhus (Koivukangas, Strandberg, Leskinen, Keinänen-Kiukaanniemi & Antikainen 2017). Pienikin stressitekijä voi romahduttaa resurssiensa rajoilla toimivan hauraan elimistön. Havaitsemalla gerastenia ajoissa voidaan vähentää pitkittyneitä sairaalahoitojaksoja sekä laitoshoitoon joutumista. (Clegg, Young, Ilife, Olde Rikkert & Rockwood 2013.) Päivystys on erinomainen paikka löytää toimintakyvyn vaikeuksia omaavia kuntoutujia ja kuntoutuksen täytyisikin seurata ikäihmistä tarvittaessa myös kotiin.
Kaatumiset voivat ennustaa gerasteniaa (kuva: Shutterstock.com)
Kuntoutuksen suunnittelu ja kotiutus
Kuntoutussuunnitelma on syytä tehdä viimeistään kuntoutujan siirtyessä kotiin akuuttia hoitoa tarjoavasta yksiköstä.
Kuntoutussuunnitelmaan kirjataan muun muassa kuntoutujan ja kuntoutusjärjestelmän tavoitteet sekä keinot, miten tavoitteisiin pyritään (Rissanen, Kallanranta & Suikkanen 2008: 625). Yhden yhteisen suunnitelman avulla kuntoutujan palvelukokonaisuus ja -prosessi pysyy yhtenäisenä, vaikka prosessiin osallistuisi useita organisaatioita (Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi 2017: 42). Kuntoutusprosessin lähtökohtana ovat kuntoutujan itselleen asettamat hänen omiin tarpeisiinsa kiinnittyvät tavoitteet (Karhula, Veijola & Ylisassi 2016: 225–237) ja kuntoutussuunnitelma tehdään yhdessä kuntoutujan sekä tarvittaessa myös omaisten kanssa yhdessä. Kuntoutussuunnitelman teon yhteydessä ammattilainen voi testien lisäksi havainnoida kuntoutujaa, haastatella häntä ja kysyä kuntoutujan itsearvion tilanteestaan.
Onnistunut kotiutuminen päivystyksestä voi turvata iäkkään kuntoutujan kotona pärjäämistä ja vähentää hakeutumista saman ongelman vuoksi uudelleen sairaalaan. Kotiin palaaminen voi epäonnistua, jos kuntoutusta ei ole riittävästi, yhteiset tavoitteet puuttuvat ja tiedon kulku on puutteellista eri toimintayksiköiden sekä työntekijöiden välillä (Perälä & Hammar 2003: 11–12).
Kotiympäristöön, kuntoutukseen ja omaisiin huomio jo päivystyksessä
Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksissa kuvattiin yli 65-vuotiaan kuntoutujan kuntoutusprosessin käynnistymisvaihetta kotona pärjäämisen tueksi. Kuntoutus voi alkaa jo päivystyksessä ja päivystyksessä olon jälkeen voidaan tarvittaessa järjestää jatkokuntoutusta kotikäyntejä tekevässä yksikössä. Ammattilaisten välinen työnjako on selkeää ja päivystyksessä alkanut toimintatapa jatkuu rajapintojen yli.
Aineisto puoltaa fyysisen aktiivisuuden ylläpitämistä akuuttivaiheen toimintatapana. Kuntoutujille ohjataan harjoitteita, heidän liikkumisen toimintakykyä arvioidaan sekä heille voidaan antaa käytännön vinkkejä kotona pärjäämisen tukemiseksi.
Tehtyjen mittareiden sovittujen pisteytysten pohjalta ohjataan gerasteniakuntoutujia fysioterapeuteille, mutta tarvittaessa myös kotiutushoitaja ohjaa yli 65-vuotiaan terapeutille ennen kotiutumista.
Kotiympäristö huomioidaan jo päivystyksestä lähtien. Tulosten mukaan ammattilaisen on syytä kartoittaa, millaisia kotona pärjäämistä rajoittavia tekijöitä on kuntoutujan kotona.
Kuva: Shutterstock.com
Omaiset huomioidaan päivystyksessä erityisesti muistisairaiden kuntoutujien kohdalla, mutta tarpeen mukaan myös yksin asuvien kohdalla sekä niiden kohdalla, joilla ei ole kotihoitoa, jotka ovat omaishoitajia tai ovat itse omaishoidettavia. Kuntoutujan itsensä lisäksi hänen omaisiaan voidaan osallistaa suunnitelman teossa.
Lopuksi
Kerminen ym. (2019) laativat suosituksen toimintakyvyn arvioimisesta lyhytaikaisen sairaanhoidon yhteydessä. Suositukseen kuului myös liikkumisen toimintakyvyn, arkisuoriutumisen sekä kaatumisvaaran arvioinnin teko. Toisaalta esimerkiksi ravitsemukseen, kognitioon sekä mielialaan on myös syytä kiinnittää huomiota (Kerminen ym. 2019), joten toimintakyvyn arviointi onkin väistämättä moniammatillista yhteistyötä.
Moniasiantuntijuuteen perustuvaan ja rajapintoja ylittävään kuntoutukseen on syytä kiinnittää huomiota. Kuntoutusten ammattilaisten välinen tiedonsiirto kuntoutujan siirtyessä päivystyksestä kotiin voi olla yksi keino välittää kuntoutujaan liittyvää tietoa rajapintojen yli.
Seulontatestien teko on nopeaa ja toimintakykyä arvioidaan moniammatillisesti. Toimintakäytännöt täytyy luoda kussakin osastolla ja kussakin sairaalassa kyseisen paikan arkeen sopiviksi, eli milloin seulontatestejä on syytä tehdä ja kuka ne käytännössä tekee. Mikään malli ei sovellu sellaisenaan kaikkialle vaan implementointi on tärkeää. (Laine 2019.)
Sairaalaan joutuminen akuutin sairastumisen vuoksi on itsenäinen ennustin toimintakyvyn heikentymiselle, ja vaikutukset jatkuvat ainakin kuusi kuukautta sairaalajakson jälkeen (Boyd, Xue, Guralnik & Fried 2005). Kuntoutuksen aloittaminen voidaankin ajoittaa sairaalaan tai päivystykseen saapumisen yhteyteen ja tarvittaessa kuntoutusta on syytä jatkaa kotiutumisen jälkeen. Mielestäni on selvää, että tulevaisuudessa on syytä ohjata enemmän ja varhaisemmassa vaiheessa yli 65-vuotiaita toimintakyvyn haasteita omaavia kuntoutujia kuntoutuksen piiriin kotona pärjäämisen tukemiseksi. Keinoja tähän on, mutta jatkossa täytyy tehdä valintoja mitä näistä keinosta tullaan käyttämään.
Kirjoittaja:
Antti Mässeli, opiskelija, kuntoutuksen ylempi AMK- tutkinto-ohjelma. Antti on työskennellyt perustyössä ja kehittämistehtävissä fysioterapeuttina perusterveydenhuollossa sekä erikoissairaanhoidossa. Hän toimii palveluvastaavana Auron Myyrmäen Kuntoasemalla sekä Auron Tikkurilan Kuntoasemalla. Lisäksi hän on Jalkaspesialisti.fi-verkkosivuston perustaja.
Lähteet:
Boyd, Cynthia & Xue, Quan-Li & Guralnik, Jack & Fried, Linda 2005. Hospitalization and develpoment in activities of daily living in a cohort of disabled women: The Women Health and Aging Study I. The Journal of Gerontology, Series A. Volume 60, Issue 7, July 2005. 888–893.
Clegg, Andrew & Young, John & Iliffe, Steve & Olde Rikkert, Marcel & Rockwood, Kenneth. 2013. Frailty in elderly people. Lancet 2013; 381: 752–62.
Karhula, Maarit & Veijola, Arja & Ylisassi, Hilkka 2016. Tavoitteiden asettamisen käytäntö. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona, Salminen, Anna-Liisa, Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne 2016. Kuntoutuminen. Helsinki, Kustannus Oy Duodecim. 225–237.
Koivukangas, Minna & Strandberg, Timo & Leskinen, Riitta & Keinänen-Kiukaanniemi, Satu & Antikainen, Riitta. 2017. Vanhuksen gerastenia – Tunnista riskipotilas. Suomen lääkärilehti 7/2017: 425–430.
Lääketieteen sanastolautakunta 2015. Duodecim. Kirje: kommentti Timo Strandbergin et. Al. Kirjeeseen Duodecim 131: 1103–1104.
Rissanen, Paavo & Kallanranta, Tapani & Suikkanen, Asko. 2008. Kuntoutus. 2. painos. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy. 625.
Valtiontalouden tarkastusvirasto. Kuntoutus työurien pidentäjänä. Tarkastuskertomus 2, 2013: 13, 60. <https://www.vtv.fi/files/3447/2_2013_Kuntoutus_tyourien_pidentajana_NETTI.pdf> Luettu 20.10.2017.
Marianne Roivas (päätoimittaja),
Ninni Kurko-Seppänen,
Auli Räsänen, 
Nea Vänskä,
