Osallistuin muutaman työkaverini kanssa valeuutisia käsittelevään koulutukseen. Kouluttajana oli Kai Halttunen, joka on tamperelainen tiedonhaun ja hankinnan sekä opetuksen ja ohjauksen kouluttaja, tutkija ja kirjoittaja.
On vaikea luottaa, kun kaikkea voidaan manipuloida
Puhe totuuden jälkeisestä yhteiskunnasta, valeuutisista, kuvahuijauksista ja manipuloiduista videoista lisää epäluuloisuutta. Jokainen tiedonkäyttäjä joutuu suhtautumaan löytämäänsä tietoon kriittisesti ja miettimään, voiko tiedonlähdettä todella hyödyntää. Tiedonkäyttäjä ei voi aina arvioida tiedon sisältöä, koska oma sisältöosaaminen ja asiantuntemuksen taso ei riitä.
Asiantuntemus voi olla monenlaista: orastavaa, monivuotista, kapeaa, leveää, pinnallista tai syvää. Ja koska tiede ja ammattialat kehittyvät jatkuvasti, yhdenkin ihmisen asiantuntemuksen taso vaihtelee eri ajankohtina. Jos asia on itselle uusi, miten voi tietää, onko esitetty asia totta ja paikkansa pitävää? Ollaan aika isojen asioiden äärellä, kun arvioidaan esitetyn tiedon totuudellisuutta.
Tässä vaiheessa aloittelevaa jo kauhistuttaa, mutta tähänkin pulmaan löytyy ratkaisu.
Lähdekritiikki pelastaa
Minulle koulutuksen keskeisin anti oli huomata, että muuttuneessakin maailmassa voi pärjätä vanhoja konsteja soveltamalla. Vanhalla kunnon lähdekritiikillä pääsee yhä pitkälle ja se valaisee tietä sekavassa maailmassa. Lähdekritiikki pitää ymmärtää ennen kaikkea tiedon kontekstin eli asiayhteyden arviointina.
Selvitä, voitko luottaa tahoon joka tietoa esittää
Kaikki voivat arvioida käsiin saamansa tiedon asiayhteyttä. Ilman asiayhteyttä on mahdotonta arvioida informaatiota ja sen luotettavuutta. Tiedon konteksti antaa tiedolle uskottavuutta ja painoarvoa.
Käytännön vinkkejä luotettavuuden arviointiin. Lähde: Suomen kirjastoseura /IFLA
Elämä muuttuu mahdottomaksi, jos mihinkään ei voi luottaa. Tarkoitus on, että otat selvää, pystytkö luottamaan siihen ihmiseen tai tahoon, joka tietoa esittää. Joudut punnitsemaan oman luottamuksesi miettimällä, mitä tiedän kirjoittajasta ja hänen urastaan, muista julkaisuistaan tai hänen taustaorganisaatioistaan?
On helpompi ratkaisu hylätä tiedonlähde kokonaan, jos sille ei löydy kontekstin tukea, kuin se että arvioisit kyseisen tiedon todenperäisyyden.
Yksittäinen artikkeli ei vielä kerro luotettavuudesta
Siirtyminen painetuista lehdistä e-lehtien pariin on aiheuttanut sen, että aineistojen tarkastelu tehdään nykyään monesti yksittäisen artikkelin tasolla, eikä enää yhden lehden tasolla. Näin toimimalla menetetään tietoa artikkelin asiayhteydestä ja luotettavuudesta. Lehti ja sen kustantaja muodostavat artikkelin kontekstin. Siksi on hyvä miettiä, mitä tiedät siitä lehdestä, jossa artikkeli on julkaistu. Onko artikkeli julkaistu alansa keskeisessä tieteellisessä julkaisussa vai kenties alan ammattilehdessä?
Hakuja kannattaa tehdä kirjaston tarjoamista tietokannoista. Niistä löydät useimmiten tiedon, minkä tasoisesta lehdestä on kyse. Tieteellisten lehtien kohdalla tietokannoista löytyy usein jokin näistä termeistä: peer-reviewed journal tai refereed journal, myös scholarly tai academic journal ilmaisuja käytetään. Jos tietokanta ei kerro lehden tasoa, voit hyödyntää lehden omia kotisivuja. Niissä yleensä kerrotaan, onko kyseessä tieteellinen aikakauslehti vai jonkun muun tyyppinen julkaisu.
Ota avuksi tarkistuslistat
Lähdekritiikkiä pohtiessaan voi hyödyntää erilaisia tarkistuslistoja. Alta löytyy osoite muutamaan tarkistuslistaan.
- http://libguides.uta.fi/internetaineistonarviointikriteereja
- http://www.csuchico.edu/lins/handouts/eval_websites.pdf
- https://www.ifla.org/files/assets/hq/topics/info-society/images/finnish_-_how_to_spot_fake_news.pdf
Kirsti Kujala
3 Kommenttia
Onpa tärkeä ja ajankohtainen aihe. Kun tiedontulva on suuri, pitäisi pystyä arvioimaan, mihin tietoon voi luottaa. Kiitos hyvistä vinkeitä!
Kiitos palautteesta. Lähdekritiikki on aina ollut tärkeää, mutta nykyään sen painoarvo on entistäkin suurempi. Vaikka termi faktantarkistus on kovassa käytössä tällä hetkellä, kannattaa muistaa että lähdekriittisyydestä siinäkin on kyse. Tarvitaan vaikeiden kysymyksien esittämistä tiedonlähdettä koskien. Tämä on usein aikaa vievää työtä. Toivottavasti blogi-teksti auttaa alkuun asiassa.
Signum – Suomen tieteellisen kirjastoseuran jäsenlehti käsittelee samaa asiaa omassa artikkelissaan. Lassila-Merisalo, M. (2018). Faktaa, fiktiota ja feikkiuutisia – miten olla hukkumatta informaatiotulvaan?. Signum, 50(1), 8–12. https://doi.org/10.25033/sig.70279