”Informaatiolukutaito on kuollut, eläköön Informaatiolukutaito”. Tähän lausahdukseen tiivistyy pitkälti se yleinen keskustelu, jota käytiin informaatiolukutaidosta (IL) ensimmäisessä European Conference on Information Literacy (ECIL) -tapahtumassa Istanbulissa lokakuussa 2013.
IL:n voi nähdä nykypäivän metalukutaitona, jossa yhdistyvät monet eri lukemisen taidot.
Kolmeen päivään oli pakattu paljon asiaa aamusta iltaan. IL:a käsiteltiin esityksissä jopa hengästyttävän monesta näkökulmasta. Näitä olivat mm.
• Teoreettiset tutkimukset IL:sta
• Kansainväliset ja kansalliset poliittiset linjaukset IL:sta
• Kansalaisuus ja digitaalinen kuilu
• IL työelämässä ja ihmisten arjessa
• Pelillisyyden hyödyntäminen IL:n opetuksessa
• Parhaat käytänteet IL:n opetuksessa
• Opetus ja IL
• IL ala-asteikäisille
• IL korkeakouluissa
• IL verkko-opetuksena jne.
Säät suosivat piknik-lounastamista. Virtaa konferenssipäivään lataavat Hellevi Hakala (vas.) ja Annamari Ikonen (oik.) Metropoliasta, keskellä Kaisa Puttonen Laurean kirjastosta.
Esitysten yhteydessä kuultiin myös pieniä opillisia kiistoja. Pitäisikö meidän puhua informaatiolukutaidosta vai media- ja informaatiolukutaidosta? Tai onko IL kaikkien lukutaitojen ylle levittäytyvä sateenvarjo vai vain yksi lukemisen taito medialukutaidon, visuaalisen lukutaidon, pelilukutaidon, translukutaidon jne. joukossa? Yhteisesti hyväksyttiin kuitenkin mielipide, että IL on muutoksessa ja sen tulisi olla kehittyvä käsite aina vain nopeammin muuttuvassa tieto- ja teknologiaympäristössä.
Esityksiä kuunnellessa tein huomion, että tiedonhaun ja IL:n opetuksen integroiminen muuhun opetukseen näyttää olevan kansainvälinen ongelma. Opetuksen kanssa tehtävä yhteistyö on kaikkialla hyvin paljon kirjastohenkilöstön omien yksittäisten kontaktien varassa. Jos löydät yhdenkin asiasta innostuneen opettajan, voit edistää IL:a hänen kanssaan, mutta se ei välttämättä leviä koko laitoksen tai koulutusohjelman yhteiseksi toimintatavaksi. Tulin myös siihen tulokseen, että meillä tehdään erinomaista työtä IL:n parissa. Voisimme tarjota seuraavaan ECIL-konferenssiin best practice -osioon esityksen milloin vain. Työn alla oleva IL:n opetuksen konseptointi vaikuttaa lupaavalta ja meillä on hyviä kokemuksia opettajan kanssa yhdessä vedetyistä tunneista.
Ensimmäinen ECIL-konferenssi avasi silmät sille, kuinka monimuotoista on kansainvälinen keskustelu IL:n ympärillä. Se osoitti myös sen, miten suomalaisessa keskustelussa ja uusissa informaatiolukutaidon suosituksissa on jääty 2000-luvun alun tapaan käsittää IL hyvin kapea-alaisesti tutkimusta myötäileväksi prosessiksi ja tekstipohjaisen tiedon jäsentämisen välineeksi. Se on myös sitä, mutta nyt informaatiomaisemaa pitäisi jo osata käsitellä ja ymmärtää paljon monimuotoisemmin ja laajemmin.
Lounaslaatikot mukailivat nekin konferenssin teemaa. Sisältö oli aina yllätys, mutta jotain turkkilaista.
Voit tutustua aiheeseen tarkemmin Kreodin jutussa.
Valtaosa konferenssin esityksistä on luettavissa verkossa.
Hellevi
Ei kommentteja