”It really pleases me to hear that you’re waiting for me. I’m also very excited. I will wait a lot of new things and I do not know exactly what to expect. I’m very nervous.”
Näin kirjoitti saksalainen Yvonne minulle syyslukukauden alussa. Kevään ja kesän ajan olimme sähköpostitse sopineet hänen harjoitteluunsa liittyvistä käytännön asioista. H-hetken lähestyessä myös minä ja muut Leppävaaran kirjastolaiset odotimme jännittyneinä: Tämä oli ensimmäinen kerta, kun saimme ulkomaisen kirjastoalan harjoittelijan.
Yvonne opiskelee Stuttgartissa Hochschule der Medien -koulussa, joka on Metropolian partnerikoulu. Harjoittelu oli osa hänen Bibliotheks- und Informationsmanagement -koulutusohjelman opintojaan. Hän saapui Suomeen elokuun lopussa ja oli mukana vaihto-opiskelijoiden orientaatioviikolla. Tämä oli hyvä aloitus. Yvonne tutustui muihin ulkomaalaisiin opiskelijoihin, joista muodostui hänelle tärkeä vapaa-ajan verkosto. Hän tutustui myös Metropolian käytäntöihin, joten varsinaisen harjoittelun alkaessa pääsimme suoraan kirjastotöiden opastamiseen.
Mieluisin työ oli asiakkaiden varaamien kirjojen hakeminen hyllystä työvälineenä iPad. Samoin MetCat-tietokantaan liittyvät työt olivat mieluisia. Myös videon tekemisestä hän innostui tosissaan. Näin kirjasto sai ensimmäisen MetCat-videon! Kirjaston asiakaspalvelutiskissä hän oli mukana jonkin verran. Se sujui englanniksi hyvin, tiskillä käy paljon ulkomaalaisia ja useimmat suomalaiset pienen hämmennyksen jälkeen vaihtoivat kieltä. Yvonne ihmetteli asiakkaiden käyttäytymistä kirjaston palvelutiskillä: suurin osa ei tervehdi, he vain ojentavat kirjan tai kirjastokortin tiskin yli.
Yvonnen tekemä video: How to search a book in MetCat
How to search a book in MetCat from Metropolia Library on Vimeo.
Kirjaston päivittäisestä rutiinityöstä: palautettujen kirjojen hyllyttämisestä, Yvonne totesi muutaman viikon jälkeen: ”It’s not my favourite.” Sen jälkeen emme enää nähneet hänen liikkuvan palautuskärryn kanssa. Tämä oli minusta yllättävää ja kiinnostavaa. Näin toimii Z-sukupolvi, tuumasin mielessäni.
Juuri kuluvalla viikolla laitoin Yvonnelle viestin ja kysyin mitä harjoitteluajasta jäi mieleen. Näin hän vastasi: “Good friends, a lot of fun (in my free time and during my work), great time, so much new experience and I love Helsinki.”
Minulle itselleni jäi mieleen se, että kiinnostavien töiden keksiminen oli välillä haastavaa, vaikka löytyihän niitä. Englannin käyttäminen työkielenä oli kivaa ja välillä stressaavaa. Muistan kuinka joskus marraskuussa todella nautin siitä, kun pääsin lounaalle täysin suomenkielisessä seurassa! Tietysti pidin lounas- ja muistakin keskusteluista Yvonnen kanssa. Keskustelimme mm. saksalaisista ristiäisistä, tatuoinneista ja lävistyksistä, suomalaisten viinanjuonnista, Lapista, suomalaisista miehistä, elokuvista, Saksan kansalliskirjastoista ja koti-ikävästä, mutta vain yhden kerran.
Kaisu
Ei kommentteja