Olen toisen vuoden kirjastoalan opiskelija Keudasta Keravalta ja olen maaliskuun puolesta välistä saakka ollut työssäoppimassa Tukholmankadun kirjastolla. Saatuani mahdollisuuden kirjoittaa tähän blogiin, en ensimmäiseksi ajatellut päätyväni kirjoittamaan elokuvista, vaikka ne ovatkin rakas harrastukseni. Korkeakoulukirjaston perimmäinen tarkoitushan on tarjota tietoa, ei niinkään viihdettä ja taidetta. Tiedonjanoa tasapainottaa kuitenkin kulttuurinnälkä – en siis kirjoitakaan elokuvista oivina reitteinä tiedonlähteille, vaan pakoreitteinä niistä. Koostinkin pienen vinkkilistan elokuvista, joissa käsitellään Tukholmankadulla opiskeltavia aloja.
Tartunta (2011)
Steven Soderberghin ohjaama kolmen vuoden takainen pandemiakuvaus on yksi laajimmin aihetta käsittelevistä elokuvista viimevuosina. Nimekkään ja laajan näyttelijäkaartin tähdittämä elokuva käsittelee aihetta niin tavallisen maallikon, hoitajan kuin poliitikkojenkin näkökulmasta. Sen kylmän toteava ja aihetta laajasti käsittelevä sävy luo hyytävän realistisen ja uskottavan tunnelman elokuvalle.
Bringing Out The Dead (1999)
Nicolas Cage ambulanssihoitajana on miehen nykyuraa seuranneille kova paikka. Huoli on aiheeton, koska miestä ohjasi viisitoista vuotta sitten Martin Scorsese. Ahdistunutta ja kuolleiden potilaitten haamuja näkevän hoitajan tarina ei Tartunnan tavoin ole helppo saati kevyt, mutta se on Scorsesen klassikkojen tavoin väkevä kuvaus miehestä, joka ei voi oikein hyvin.
Junior (1994)
Jottei vinkit menisi liian vakaviksi ja synkiksi, niin vedetään mukaan kevennys. Arnold Schwarzeneggerin pahamaineisen komediauran ehkä yksi pahamaineisimmista elokuvista ei tule koskaan jäämään historiaan muuna kuin kuriositeettina, jossa mies tulee raskaaksi. Tätä miestä sitten näyttelee Arska lähinnä karjuen ja naamaansa väännellen. Hoitotieteellisestikin elokuvan esittämät ajatukset ovat niin paksua huttua, että niiden tarjoama arvo on vain huumoriin liittyvää.
Derek (2012-)
Aidosti hyvää ja hoitotieteellisestäkin näkökulmasta kiinnostavaa komediaa joutuu etsimään tv:stä. Siksi teenkin pienen poikkeuksen ja suosittelen tv-sarjaa. The Officesta parhaiten tunnetun Ricky Gervaisin Derek käsittelee hänen itsensä näyttelemän, lievästi kehitysvammaisen Derekin elämää vapaaehtoisena avustajana brittiläisessä vanhainkodissa. Siinä missä hänen aiemmat tuotantonsa ovat keskittyneet myötähäpeähuumorin ryöstöviljelyyn ja päähahmoillensa ilkkumiseen, on Derek paljon lämpimämpi ja sydämellisempi. Sarjan anti ei jää pelkästään huumoriin vaan se on yllättävänkin kantaaottava vanhustenhoitoon liittyvien yhteiskunnallisten ongelmien käsittelyssä.
Sicko (2007)
Viimeisenä on pakko nostaa esiin Michael Mooren vuonna 2008 tekemä dokumentti Sicko, joka keskittyy Yhdysvaltojen terveydenhuollon ongelmiin. Näkökulma on mooremaiseen tapaan varsin yksipuolinen, mikä voi häiritä kriittisempiä katsojia. Silti se on edelleen yksi ainoista dokumenteista, jossa maan ongelmallinen vakuutussysteemi otetaan kriittisen katselun alle ja tuodaan esiin vaihtoehtoisia menetelmiä sen tilalle.
Lauri
1 Kommentti
Onnistunut juttu lähestyä aihetta näin!
Tarinoiden mahti ei ole kadonnut mihinkään.