Työskentelen kirjastossa. Se ei ole sattumaa. Niin – olen lukutoukka, kuten kunnon kirjastoihmisen kuuluu ollakin. Ja mitä näitä kliseitä nyt onkaan muun muassa silmälaseihin, nutturoihin ja penseään luonteenlaatuun liittyen. Informaatikon työssä yksi mieluisimmista asioista on minulle se, että pääsen välittämään tieteen ja taiteen hengentuotteita niitä etsiville käyttäjille. Edellinen korkealentoinen lause pitää käytännössä sisällään julkaisukentän seuraamista, asiakkaiden tiedontarpeiden tunnistamista ja ennakointia, aineiston valikoimista ja hankintaa sekä teosten luetteloimista kirjastotietokantaan. Ennen käyttöön ottamista painettuihin kirjoihin pitää lisäksi laittaa leimat, hälyttimet sekä viivakoodi- ja selkätarrat. Työvaiheita siis riittää ennen kuin kirja on päätynyt kirjakaupasta tai kustantajalta kirjaston hyllyyn.
Ei kuulosta jännittävältä, vai? Vaikka kokoelmien siirtymä painetusta elektroniseen vähentää huomattavasti rutiininomaista manuaalista työtä, en silti toivoisi täydellistä sähköistymistä. Painettu kirja on nimittäin hyvin viehättävä kapistus. Etenkin, jos siinä on kuvia. Kirjoja käsitellessä saa hyvän käsityksen paitsi oman työpaikkansa kokoelmista, myös siitä, mitä yleensä tutkitaan ja mistä kirjoitetaan. Kauniisti kuvitettuja kirjoja on mukava katsella ja toisinaan napata jokin kirja mukaan kotiin luettavaksi. Selailtavuus, konkreettisuus ja esinemäisyys ovat painetun kirjan ominaisuuksia, jotka viehättävät ainakin tätä kuluttajaa.
Kun puhutaan elektronisista aineistoista, kuulostaa joskus siltä kuin käyttötarkoitus olisi unohdettu kokonaan. Aineistot eivät ole homogeeninen massa, vaan erilaiset aineistot palvelevat eri käyttötarkoituksia. Elektronisten lehtien yleistyminen on parantanut tieteellisten tutkimusartikkeleiden saatavuutta ja lisännyt käyttöä. Myös kirjastohenkilökunta kiittää, kun fyysisille lehdille ei tarvitse enää loihtia loppumattomasti varastointitilaa. Samaten olisi pelkästään järkevää, että kurssikirjat hankittaisiin elektronisessa muodossa. Niitä käytetään paljon ja ne kuluvat. Paperikirjoja ei koskaan pystytä hankkimaan niin paljon, että jokainen kurssille osallistuva opiskelija saisi oman kappaleensa. Kenties tulevaisuudessa vielä näemme lisensiointimallin, joka mahdollistaa e-kurssikirjojen yhtäaikaisen käytön sadoille opiskelijoille.
Sen sijaan ainakin kaunokirjallisuudessa ja populaarissa tietokirjallisuudessa painetulla kirjalla tulee uskoakseni olemaan kysyntää vielä pitkään. Kirjastojen asiakastutkimukset puhuvat sen puolesta, että valtaosa asiakkaista valitsee mieluummin painetun kuin elektronisen version kirjasta. Toki asiakaskunnan mieltymyksissä on eroja esimerkiksi ikäryhmittäin, mutta painettu versio koetaan usein elektronista versiota käyttäjäystävällisemmäksi. Satoja sivuja sisältävä teos on mukavampi lukea paperilta kuin näytöltä, eikä teknisiä ongelmia tarvitse pelätä. Painetun kirjan ja kirjastojen kuolemasta on puhuttu jo pitkään, elämmehän teknologiauskovaista aikaa. Kovin radikaaleja muutoksia ei kuitenkaan näytä tapahtuneen. Kirjan käyttöliittymä keksittiin pari tuhatta vuotta sitten, ja se toimii edelleen.
Metropolian kirjastojen herkullisia uutuuksia voi bongata osoitteesta:
http://www.pinterest.com/metropolialib
Anna-Sofia
Ei kommentteja