Eräs tämän blogin tärkeä tavoite on tuoda esille sitä työtämme, joka ei suoraan näy asiakkaillemme. Sellaista on esim. osallistuminen ammatillisiin verkostoihin: moni työntekijämme kuuluu erilaisiin ryhmiin kirjaston ja Metropolian ulkopuolella. Tämä on itse asiassa varsin yleistä kirjastoalalla Suomessa – töitä tehdään ja kehitetään yhdessä laajasti yli organisaatiorajojen. Seuraavassa kaksi heistä kertoo kokemuksistaan neljän kysymyksen kautta.
Kysymykset
- Kerro lyhyesti verkostostasi. Mitä teette?
- Mikä on mielestäsi parasta verkostossa toimimisessa?
- Entä vaikeinta?
- Mikä on erikoisin tehtävä, mikä on tullut vastaasi verkostossa?
Kaisu Sallasmaa / Suomen tieteellinen kirjastoseura (STKS), Informaatiolukutaito-ryhmä
1. Kuulun Suomen tieteellisen kirjastoseuran Informaatiolukutaito-ryhmään. Pääsin mukaan vuonna 2011 AMK-kirjastojen edustajaksi. Vuodesta 2012 olen toiminut IL-ryhmän puheenjohtajana. Järjestämme joka vuosi IL-seminaarin, joka on perinteisesti pidetty marraskuussa. Lisäksi olemme kokousten yhteydessä tehneet vierailuja kirjastoihin, keskustelemme paljon IL:stä, kirjaston opetuksista yms. Suurin osa ajastamme menee seminaarin järjestämiseen.
2. Parasta ovat ryhmän jäsenet ja keskustelut heidän kanssaan. Olen saanut tutustua opetus- ja ohjaustyöstä innostuneihin kollegoihin muissa kirjastoissa. Tällä hetkellä ryhmässä on jäseniä Eduskunnan kirjastosta sekä yliopistojen kirjastoista (Helsinki, Jyväskylä, Tampere, Turku, Oulu, Vaasa, Itä-Suomi). Parasta on myös se, että meidän ei tarvitse keskustella arkisista työkuvioista. Kun tapaamme, puhumme paljon kirjaston opetuksista sekä omien kirjastojemme ja organisaatioidemme kuulumisista. Tämä on kiinnostavaa ja innostavaa!
On ollut myöskin kiva oppia järjestämään seminaaria, tietämään mitä kaikkea tulee ottaa huomioon, että seminaari saadaan pystyyn.
3. Vaikeinta on yleensä yhteisen kokousajan löytäminen. Pidämme vuoden mittaan 2-3 kokousta, joissa tapaamme oikeasti. Nämä kokoukset kestävät koko päivän. Lisäksi meillä on lyhyitä AC-kokouksia.
Toisinaan myös puhujien saaminen seminaareihin on haastavaa. Välillä tulee raha vastaan, hyvillä ja kiinnostavilla puhujilla on joskus ollut liian korkeita palkkiopyyntöjä, joita stks ei pysty maksamaan. Tämä on tylsää ja sitten alkaa jonkun muun puhujan kova metsästäminen.
4. Välillä pidämme kokouksia Eduskunnan kirjaston tiloissa ja kerran kävimme myöhäisellä lounaalla Eduskuntatalon ravintolassa. Se on ihana tila, valkoiset liinat pöydillä. Muita ihmisiä oli aika vähän, mutta joitakin kansanedustajia taisi olla myös syömässä. Lounaan jälkeen teimme kierroksen koko talossa Sirkka-Liisa Korkeilan opastamana ja mm. otimme kuvia toisistamme tyhjässä täysistuntosalissa.
Seminaareissa on yleensä aina kaikenlaista pientä säätämistä, mistä osallistujat eivät välttämättä tiedä mitään. Usein nämä ovat liittyneet myöhässä oleviin juniin. Pääpuhujan juna oli kerran useamman tunnin myöhässä ja kesken seminaarin ryhdyimme sumplimaan esiintymisjärjestystä uusiksi. Puhuja lähetteli junasta tilanneilmoituksia ja ehti onneksi paikalle ja saimme kuulla hänen puheenvuoronsa. Itse asiassa useammankin kerran ohjelmaa on pitänyt laittaa uusiksi junien takia.
Hellevi Hakala / AMKIT-konsortio
1. Olen osallistunut toimintaan niin kauan kuin olen ollut nykyisessä työssäni Metropoliassa, koska olen Metropolian virallinen edustaja konsortiossa. Verkosto on ammattikorkeakoulujen kirjastojen yhteistyöverkosto, joka alkujaan syntyi Voyager-kirjastojärjestelmän hankinnan ja käyttöönoton ympärille. Vuosien kuluessa yhteistyömuotoja on tullut paljon lisää. Konsortio koordinoi AMK-kirjastojen yhteistyötä ja yhteisiä hankkeita. Vaikutamme alan toimintaan ja kehitykseen työryhmien kautta ja työskentelemme kirjastoalan ajankohtaisten asioiden parissa. Tällä hetkellä olen konsortiossa pelkkä rivijäsen, olen ollut aikaisemmin vuoden konsortion johtoryhmän sihteerinä.
2. Vertaistuki muilta kirjaston esimiestehtävissä toimivilta ja isojen asioiden (kuten kirjastojärjestelmä) yhdessä tekeminen.
3. Toisinaan hidas päätöksenteko
4. En osaa sanoa.
Vastauksia eri verkostoissa toimivilta kollegoiltani tuli niin runsaasti, että yhden blogijutun sijasta niistä syntyikin yllättäen kaksi. Jatkamme seuraavalla kerralla siis samasta teemasta.
– Raisa
Ei kommentteja