Tuuli keinuttaa vehreitä puiden latvoja, taustalla hymyilee vaaleansininen taivas. Jään katsomaan työhuoneen ikkunasta avautuvaa näkymää. Kesä on täällä ja aivan kohta kesälomakin. Hetki vaikuttaa mitä sopivimmalta vetää hieman yhteen tämän blogin ensimmäistä kevättä.
Ajatus uudesta blogista oli muhinut kirjastossamme jo jonkin aikaa, kunnes viime syksynä asiaan sitten tartuttiin toden teolla. Halusimme ja haluamme avata arkeamme ja tehdä työtämme näkyväksi entistä paremmin ja toivottavasti myös herättää hieman keskusteluakin – blogi sopii mainiosti välineeksi tähän. Koska olemme osa nimenomaan Metropolian yhteisöä, verkkolehti Metropooli oli looginen valinta blogin julkaisuympäristöksi.
Omiin työtehtäviini blogi liittyy läheisesti, käytännössä olen sen kanssa tekemisissä viikoittain. Viestintäasiat tulivat tämän vuoden alussa ylipäänsä entistä suuremmaksi osaksi työnkuvaani ja sitä kautta sain tehtäväkseni myös blogin koordinoimisen. Tehtävä oli minulle uusi ja alussa hieman jännittikin. Löytyisikö kirjoittajia tarpeeksi? Osaisinko auttaa kirjoittajia mahdollisissa ongelmissa? Mitä jos vaikka hävittäisin vahingossa kaikki artikkelit blogista?
Kliseistä tai ei, nuo pelot ovat osoittautuneet kevään aikana turhiksi. Kevään kirjoitusvuorot sovittiin varsin pitkälle jo alkuvuodesta ja loputkin aukot kalenterissa ovat täyttyneet kivuttomasti. Tekstien aiheet ovat vaihdelleet paljon. Toisaalta on kirjoitettu selkeistä kirjastoaiheista, kuten sähköisten aineistojen Nelli-portaalista tai RFID-tekniikan käyttöönotosta. Toisaalta teksteissä on kurotettu laajemmalle: kerrottu henkilökuntavaihdosta, yhteistyöstä Metropolian opettajien kanssa ja pohdittu verkkojätti Googlen Scholar-hakupalvelua. Metropolian kirjastossa selvästi janotaan tietoa ja ollaan myös valmiita jakamaan sitä! Erityisen iloinen olen siitä, että kirjoittajia on ollut monista toimipisteistämme ja sanaisen arkkunsa ovat avanneet niin uudet työntekijämme kuin pidempään talossa olleetkin. Kiitos teille kaikille!
Mukavaa tässä jonkinlaisena blogin emona toimimisessa on ollut myös tekstien muokkaamisessa avustaminen. Pidän kirjoittamisesta ja kokemuksesta tiedän toisen silmien näkevän joskus asioita, joita omassa tekstissä ei huomaa lainkaan. Silloin kun aikaa on liiennyt, kuvituksen etsiminen on ollut myös hauskaa. Kuva suuntaa tekstiä voimakkaasti ja varsinkin aluksi olin pidättyväisehkö kuvavalinnoissa. Kevään edistyessä ideoita on alkanut tulla enemmän ja visuaalisesti taitava työparini on myös auttanut monet kerrat.
Tämän kirjoituksen myötä Tiedon janoa jää nyt hyvin ansaitulle lomalle. Elokuussa palaamme taas kirjaston ja kirjastolaisten pienten ja suurten aiheiden kanssa, syksyn ensimmäiset kirjoitusvuorot on jo varattu. Kaikin puolin sopivaa kesää kaikille, nähdään elokuussa!
Raisa
Ei kommentteja