Olin kolme vuotta kotona lastani hoitamassa. Maailma oli kutakuinkin siinä. Koti, muskari ja kerho täyttivät arjen ja ajatukset. Paluu töihin koitti kevättalvella ja oli aika ottaa selville, missä mennään. Mitähän työpaikallani on tehty ja muuttunut kolmen vuoden aikana?
Toivottavasti tämän avulla voitte huomata kaiken sen, mitä kirjastossa oikeasti on saatu aikaan. Monestihan tuntuu, että tekemistä riittää yllin kyllin ja aina olisi uutta kehitettävää. Voi käydä niin, että on niin työnsä syövereissä, ettei huomaa tekemänsä työn hedelmiä ellei erikseen pysähdy miettimään.
Tekniikka muuttaa arkea: RFID
Oma kirjastoni Myyrmäen kampuksella oli siirtynyt RFID-aikaan poissa ollessani. Se oli muutos, jota osasin odottaakin, sillä Metropoliasta oltiin käyty tutustumassa mm. DiaK:n kirjaston RFID-käytäntöihin. Onneksi tätä uutuutta ei ollut kovin vaikea omaksua. Muutoksen myötä tietokoneille oli tullut kaksi uutta ohjelmaa, joiden avulla RFID-tarroja luetaan ja käsitellään, mutta muutoin lainaus ja palautustoiminnot olivat pysyneet samoina. Suurin ihmetyksen aihe oli se, kun ensimmäisenä työpäivänäni ihmettelin, mikä tekninen härpäke työpöydälläni on. Voisiko sillä ladata kännykän? Työkaveri sitten ystävällisesti kertoi, että se on RFID-lukija. Kuten muukin RFID-tekniikka, nekin ovat suurimmaksi osaksi piilossa ja taustalla, sillä ne on upotettu automaatin ja tiskin pöytätasoihin katseilta näkymättömiin. Työhuoneissa nämä lukijat vain ovat niin vähäisellä käytöllä, että ne on jätetty suosiolla näkyviin.
Onneksi RFID-aalto ei ollut ehtinyt vielä jokaiselle kampukselle, vaan pääsin kuin pääsinkin mukaan tähän muutokseen talkoolaisena. Bulevardin kampuksen kirjaston konversioasemilla RFID-tarrojen lisääminen ja ohjelmoiminen kävi sutjakasti. Sain myös nähdä, mitä kaikkea tällaiseen projektikokonaisuuteen sisältyy ja mitä kaikkea kirjastossa täytyykään tehdä, jotta näin suuri urakka onnistuu hyvin.
RFID:n mukanaan tuoma muutos näkyy eniten asiakkaille. Lainaus- ja palautusautomaateilla voi nyt pinota kirjoja päällekkäin ja kone jaksaa silti tunnistaa kasaan lisätyn kirjan. RFID on mahdollistanut kirjastoissa omatoimiaikojen käyttöönoton, sillä mahdollisia väärinkäytöksiä voidaan seurata tarkasti. Asiakkaat voivat myös huoletta palauttaa lainojaan omatoimiaikana. Palautuksen jälkeen kirjan voi lainata heti uudelleen. Monelle kirjaston käyttäjälle kirjasto on tärkeä työskentelytila ja myös vapaan seurustelun tila. Mahdollisuus käyttää kirjaston tiloja aiempaa pitempään onkin varmasti mieluisa asia.
Tieto esiin helpommin: Melinda ja LibGuides
Töistä poissa ollessani myös kansallisella kirjastokentällä on ehtinyt tapahtua uusia asioita. Yliopistokirjastojen Linda-tietokanta on muuttunut Melindaksi, eikä se ole enää vain yliopistokirjastojen yhteistietokanta. Kaikki ammattikorkeakoulujen kirjastot ovat liittyneet mukaan Melindaan vuosina 2013-2014. Seuraavaksi Melindaan lisätään tiedot yleisten kirjastojen (=kunnankirjastot / kaupunginkirjastot) aineistoista. Melindaa kutsutaankin nykyään suomalaisten kirjastojen yhteistietokannaksi. Metropolian kirjaston asiakas ei välttämättä lainkaan huomaa, että Metropolian painetut aineistot löytyvät myös Melindasta, vaan hän voi käyttää kirjaston Metcat-tietokantaa aivan entiseen tapaan. Metropoliassa muutokset ovat vaikuttaneet eniten luetteloijiin, joiden on täytynyt opetella luetteloimaan uudella Aleph-ohjelmalla uuteen tietokantaan. Sieltä tiedot sitten kopioituvat omaan tietokantaan.
Metropolia kirjasto on ottanut tällä välin käyttöön myös uuden verkkopalvelun, LibGuidesin. Se on julkaisualusta, jonka avulla monet kirjastot ovat luoneet erilaisia sivustoja ja oppaita asiakkaiden avuksi. Metropolian lukuisat aineistot, niin e-muotoiset kuin painetut, löytyvät nykyisin aihealueoppaista, jotka esittelevät eri alojen keskeisimmät tiedonlähteet. Libguidesista löytyy lisäksi ohjeita ja vinkkejä aineistojen käyttöön. E-aineistojen kohdalla ohjeet ovatkin monesti tarpeen. Ennen alakohtaiset e-aineistot löytyivät Nellistä. Käyttäjät mieltävät Libguidesin kuitenkin usein Nelli-portaalia helppokäyttöisemmäksi, joten Libguidesin käyttöönotto on hyvä muutos. Myös osa kirjaston verkkosivuston sisällöstä on nykyisin siirretty Libguides-alustalle.
Uudistunut Voikkari = asiakasystävällisempi palvelu
Myös oma kirjastojärjestelmämme, jota tuttavallisesti kutsumme Voikkariksi, on kehittynyt kolmessa vuodessa. Aiemmin se oli rakas arkkivihollisemme, joka pakotti meidät tekemään asioita vaikeasti ja byrokraattisesti. Asiakaskin sai sen tuta nahoissaan: esimerkiksi myöhästymismaksujaan ei voinut kuitata pois, jollei kaikkia kirjoja todella ollut asiakkaan mukana kirjastossa. Kirjastojärjestelmän parannusten ansiosta asiakaspalvelumme on nykyään asiakasystävällisempää. Voikkarista onkin tullut jo ihan kelpo tietojärjestelmä.
Toinen kankea piirre Voikkarissa olivat varaukset. Ennen varausten kanssa piti tehdä jos jonkinmoista puljaamista, jotta asiakkaat saivat haluamansa aineistot. Nykyäänkin kirjastojärjestelmään tehdään kahdenlaisia varauksia. Niitä joudutaan ja myös pystytään muokkaamaan. Ennen varausta ei ollut mahdollista muokata, vaan se poistettiin ja tehtiin uudenlaisena. Tämä monimutkainen prosessi vaati paljon tarkkuutta ja muistamista ja tieto oli vaarassa hukkua. Ei ole enää!
Takana ovat myös ne ajat, jolloin asiakkaita kiellettiin tekemästä varausta, jos kirja oli saatavana jonkin toisen kampuksen kirjastossa. Silloin varauksen sai tehdä vain kirjaston työntekijä. Tämäkin vain siksi, että kirjastojärjestelmä oli mitä oli. Nykyään varauksen saa tehdä, jos kyseistä kirjaa sattuu tarvitsemaan, piste.
Lisähienous on se, että nyt kirjastolaiset voivat noutaa asiakkaiden varauksia tabletti kädessä. Olo tuntuu ylevän nykyaikaiselta, kun käyn keräilemässä varauksia hyllystä tabletin kanssa. Ennen piti kopioida varauksen tiedot paperille ja hakea niitä lappu kourassa. Ammattikuva kirkastuu ihan omissakin silmissä. Ovathan lääkärit Greyn anatomia TV-sarjassa lukeneet potilastietoja tableteilta jo pitkään, nyt minäkin kuljen hyllyjen väleissä tabletin kanssa.
Työn uusi järjestys
Kirjaston töitä on keskitetty. On nimetty vastuuhenkilöitä, joille jotkin tietyt työt kuuluvat. Ennen kirjastolaisilla saattoi olla todella laajat työnkuvat ja monella saattoi olla tunne, että pitää osata valtavasti kaikkea lähes kaikesta. Tämä keskittämissuuntaus onkin varsin tervetullut. Keneltäkään ei ole tämän seurauksena tekeminen päässyt loppumaan mutta työtaakka on varmasti hieman keventynyt. Niinpä nykyään yhä harvempi ihminen esim. käsittelee Theseukseen syötettyjä opinnäytetöitä tai hoitaa kaukopalvelupyyntöjä.
Budjetti on laihtunut – taloudellisesti hyvät vuodet ovat selvästi takanapäin. Koko Metropolia säästää ja kirjasto sen mukana. On mietittävä tarkkaan mitä kirjallisuutta voidaan ostaa. Budjettia pitää myös seurata huolella, jotta se ei pääse ylittymään. On tässä asiassa hyvätkin puolensa. Tällaisina vuosina voi hyvällä omalla tunnolla keskittyä poistamaan kirjastokokoelmista teoksia, joiden lainausmäärät ovat jääneet vähäisiksi. Rikkaina vuosina painopiste on ollut uuden aineiston hankkimisessa ja kokoelman kartuttamisessa. Muutoinkin kirjastossa mietitään, mitä voisimme tehdä kevyemmin ilman, että siitä edes on mitään asiakkaille näkyviä seurauksia. Tai voisiko joitain töitä jättää kokonaan tekemättä?
Jotain uutta, jotain vanhaa
Oma työnkuvani on muuttunut ja kirjastolaisten työnkuviin kohdistuu laajemminkin muutospaineita. Työkuvan muutoksen seurauksena olen liittynyt e-aineistotiimiin. Niinpä työhöni kuuluu uusiin e-aineistoihin tutustuminen. E-aineistot tuppaavat myös muuttumaan, joten muutoksia on seurattava. On tavallista, että e-aineiston nimi tai ulkoasu muuttuu. E-aineistot ovat myös keskenään kovin erilaisia, joten muistettavaa riittää. E-aineistomaailmassa pärjäämisessä auttaa uusi työkalu Liberm, josta monen asian pääsee tarkistamaan, jos ei satu tietämään tai muistamaan. LibERMiä esiteltiin tarkemmin tässä blogissa aiemmin keväällä.
Ennen töihin paluuta mietin, muistanko ja osaanko enää mitään. Olen iloisesti yllättynyt siitä, miten hyvin asiat ovat palautuneet mieleen. Uuden oppiminen on ollut vaikeampaa kuin vanhojen asioiden muistaminen. Kaikista muutoksista huolimatta, moni asia on pysynyt myös samana. Itselleni suurin muutos oli se, kun alun perin tulin töihin Metropoliaan. Siihen verrattuna nykyinen töihin paluu oli kuitenkin helpompaa.
Kirsti
Ei kommentteja