Kulttuurien rikkautta

Vieraat kielet ja kulttuurit ovat aina kiinnostaneet minua, minkä takia päätin tarkastella pro gradu -tutkielmassani kirjastopalveluita monikulttuurisesta näkökulmasta. Etenkin yleisiltä kirjastoiltaedellytetään yhä lisääntyvässä määrin kulttuurienvälistä toimintaa ja tarjontaa: vieraskielisen aineiston kysyntä on lisääntynyt ja eksoottisempiakin kieliä pitäisi olla saatavilla. Palveluiden tulisi saavuttaa mahdollisimman laaja asiakasjoukko, myös ne, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi. Suomessa tämä näkyy erityisesti pääkaupunkiseudulla. Monikulttuuriset kirjastopalvelut ovatkin kehittyneempiä siellä, missä niille on paljon kysyntää. Sen takia valitsin graduni tutkimuskohteeksi pääkaupunkiseudulla sijaitsevan kirjaston, vaikka asuinkin vielä tutkielmaa tehdessä Pohjois-Suomessa.

Monikulttuurisuus käsitteenä on ollut Suomessa aktiivisessa käytössä vasta 1990-luvulta lähtien, jonka jälkeen se onkin ollut yksi keskeisimmistä keskustelunaiheista yhteiskunnassamme. Maahanmuuttajien määrä on viime vuosina kasvanut runsaasti ja väestömme on näin muuttunut monikulttuuriseksi ja monikieliseksi. Suurimmat äidinkielenä puhutut kielet Tilastokeskuksen mukaan Suomessa ovat suomen ja ruotsin jälkeen venäjä, viro, englanti, somali ja arabia.

Monikulttuuristen kirjastopalveluiden avulla voidaan hälventää ennakkoluuloja ja edistää uuteen kulttuuriin sopeutumista eli integraatiota. Kirjastossa eri ryhmien kohtaaminen on helppoa, sillä siellä voi asioida kuka tahansa taustasta ja varallisuudesta riippumatta (näin ainakin meillä Suomessa). Tällaiset niin sanotut matalan kynnyksen kohtaamispaikat, jossa eritaustaiset ja -kulttuuriset ihmiset kohtaavat toisensa, ovat tärkeitä luoden kommunikaatiota ja vuorovaikutusta eri kulttuurien ja ryhmien välille. Tutkielmani kohderyhmänä olivat lapset ja nuoret. Tutkimuksessa selvisi muun muassa se, että erilaisten tapahtumien sijaan kirjastojen merkitys juuri kohtaamispaikkana ja oleskelutilana on huomattava maahanmuuttajataustaisille lapsille ja nuorille. ”Parasta on kun täällä näkee ja tutustuu uusiin ihmisiin. Hyvä paikka jossa voi kokoontua”, eräs haastattelemistani maahanmuuttajanuorista totesi. Haastatellut lapset ja nuoret, joita oli noin 20, edustivat peräti 14:ä eri kansalaisuutta. Eniten heissä oli somali-, albaani- ja venäläistaustaisia.

Metropoliassa monikulttuurisuus on niin ikään vahvasti läsnä. Metropolian kansainvälisyyttä kuvastaa runsas englanninkielinen opetustarjonta, kansainväliset tutkinto-opiskelijat ja vaihto-opiskelijat. Vaihto-opiskelijoita meille tulee ympäri maailmaa: eniten Euroopan ja Aasian maista, kuten Iso-Britanniasta, Espanjasta, Saksasta, Etelä-Koreasta ja Kiinasta. Metropolian 16.000 opiskelijan joukossa on edustettuna lähes 90 eri kansalaisuutta. Tämä näkyy ja vaikuttaa tietysti myös Metropolian kirjastoihin. Esimerkiksi Myyrmäen toimipisteen kirjastossa englanninkielistä kirjallisuutta on enemmän kuin suomenkielistä ja päivystysvuorossa ollessa saa asiakkaiden kanssa usein kommunikoida enemmän englanniksi kuin suomeksi. 

Myös opiskelijoillemme kirjastot fyysisenä tilana ovat selvästi hyvin tärkeitä: kirjastossa opiskellaan itsenäisesti ja ryhmissä, luetaan lehtiä, käytetään kopiokonetta, tavataan opiskelijakavereita tai vietetään muuten vain aikaa. Erityisesti ryhmätyöskentelytilat ovat kovassa käytössä ja niitä kaivattaisiin kaiketi lisää.

Monikulttuurinen työympäristö kaikessa monipuolisuudessaan ei ole aina ongelmaton. Mielestäni kansainvälisessä työympäristössä on kuitenkin hyvin mielekästä työskennellä, haastavaa, mutta sitäkin rikastuttavampaa.

Jaana